Synnytyksen jälkeinen masennus

miltään, mitään ei jaksa tehdä, halu tehdä jotakin itselle tai lapselle, halu päästä pois...turtunut olo kertakaikkiaan.. ruoka ei laske tai sitten syöt pahaan oloosi, et jaksa pitää kavereihin yhteyttä, käydä kaupassa, kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta, pienetkin asiat.

En ole kärsinyt, mutta kannattaa tosiaan hakea apua jostain, jos ei itse selviä.

Toivotonta katsoa tätäkin palstaa, kun masennuksesta kärsivät käyvät joka kulmassa kimppuun ja vittuilemaan.

Minulla se iski nuoremman lapsen synnyttyä, hain apua vasta kun lapsi oli puolivuotias, aivan liian myöhään. "pärjäsin" oireideni kanssa liian hyvin, esitin että jaksan ja kun katsoja käänsi selkänsä en pystynyt kuin itsekääm. Idioottia, tiedän. Mitään hyötyä ei ole tehdä itsestään loppuunpalanutta puoliksi tahallaan, fiksua on hakea apu jo ensioireisiin.

Kun vain äsyttää. Kun istut neljän seinän sisällä etkä pysty mihinkään. Kun tiedät mitä kaikkea pitäisi tehdä mutta löydät itsesi tiskivuoren edestä seisomasta tiskiharja kädessä jo kymmenettä minuuttia. Itsetuhoajatukset ovat myös yleisiä, motiivilla "pakko päästä pois" kun tuntuu että kukaan ei välitä, olet yksin ongelminesi ja lapsesi kanssa, kun et pysty enää häntäkään katsomaan tuntematta inhoa. Sitten menee jo huonosti.

Itse selvisin lääkityksellä. Olen sairastanut työuupumuksesta johtuvan masennuksen aiemmin ja tiesin mikä valmiste minulle sopii, menin terveyskeskuksen päivystykseen ja esitin asiani lääkärille joka kirjoitti reseptin ja lähetteen åsykiatriselle puolelle. Lähete tuli kyllä bumerangina takaisin, synnytyksejälkeinen masennus ei täälläpäin ole hoitoperuste :D onnekseni lääkkeet auttoivat juuri niinkuin pitikin ja elämään palasivat taas tunteet ja ilo.

Musta huumorintaju ja sarkasmi eivät hävinneet. Hyvä niin.

***