Ymmärrän että anoreksia on vakava sairaus, ja paraneminen on vaikeaa, mutta tätä palstaa lukiessani tulee välillä olo että ihmiset eivät edes halua parantua. No, anoreksia on mielen sairaus, joten se on sinänsä ymmärrettävää. Mutta pistää kyllä vihaksi tämä länsimainen laihuuden ihannointi, vaa'alla käydään useimmin kuin jääkaapilla, ja samaan aikaan Afrikassa miljoonat lapset näkevät nälkää. Tuntuu vaan jotenkin niin väärältä, että jonkun päivä menee pilalle siitä kun söi yhden omenan liikaa, toisaalla siitä samaisesta omenasta annettaisiin mitä vaan. En halua syyllistää ketään, lähinnä vaan ihmettelen miten omituisessa maailmassa elämme.
http://www.littlemag.com/hunger/pics/raghu.jpg
Tiedän että olette sairaita, mutta koittaisitte edes oppia haluamaan parantumista.
http://www.littlemag.com/hunger/pics/raghu.jpg
Tiedän että olette sairaita, mutta koittaisitte edes oppia haluamaan parantumista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..kuulun just niihin jotka ei tajua et parantuminen ois tosi hyvä vaihtoehto. En vaa just saa itteeni tajuumaa sitä. Ehkä sitte kun oon vähä pahemmas vaihees tätä. Tai ehken sillonkaa, niinku sanottu, se on omast pääst kii. Pitäs haluta parantua. Nii mäki tavallaa haluun, mut täs vaihees on pää nii sekasi ja kaikemoist muutaki masennust, et ei oikee tiä mitä haluu.
Oon ain muute miettiny, et jossen syö sitä omenaa, ni ei se pahenna niide afrikkalaiste oloo yhtää.
itse oon anorektikko (vihaan tota sanaa) enkä vois kuvitellakaan jättäväni ruokaa lautaselle/heittää ruokaa roskiin tms. SEHÄN on sitä oikeeta nälänhätästen afrikkalaisten pilkkaamista et sitä ruokaa hamstrataan.
Ostan vähemmän ruokaa – eikö se olekaan hyvä juttu?
keksinyt, että anoreksia on mielen sairaus?
Anoreksian oireena on erilaiset psyykkiset häiriöt, jotka johtuvat aliravitsemustilasta, mutta sen aiheuttaja ei ole sairas mieli.
Mielen sairaus joka johtuu yhden teorian mukaan välittäjäaineiden toimimattomuudesta. Mutta tämä on toinen keskustelunaihe, josta varmaan täälläkin on jo käyty debattia...
Kyllä se mieli ensin sairastuu ja siitä tulee sitten nuita fyysisiä oireita/sairauksia.
Terve tasapainoinen onnellinen ihminen ei sairastu syömishäiriöön!!!
Aliravitsemus kyllä aiheuttaa ties mitä, mutta anoreksia on mielenterveydenhäiriö.
Tajuan ajattelumallisi, mutta valitettavasti kuvat aliravituista lapsista eivät muuta kenenkään syömishäiriöisen käyttäytymistä, enemmänkin ne vain vahvistavat erästä syömishäiriöisen ehkä tyypillisintä tunnetilaa, häpeää. En ole anorektikko, buliimikonkaan määritelmään en ihan sovi, elän vain itsevihassa ja syömättömyys/repsahduskierteessä lopun elämääni. Siihen hirvittävään häpeään, että mulla ei ole itsekuria laihtua, vaikka sitä niin palavasti haluaisinkin, sekoittuu se häpeä, että minä pidän laihtumista tärkeänä. Opiskelen yhteiskuntatieteellisessä, monet tuntemistani opiskelijoista ovat innokkaita järjestötoimijoita tms, minä taas murehdin kokoani ja HÄPEÄN sitä erityisesti tietäessäni kuinka paljon oikeita ongelmia tässä maailmassa on.
Uskon, että tässä piileekin taas yksi syy siihen, miksi syömishäiriöt ovat niin salakavalia: ne painivat ns. pinnallisen seikan, ulkonäön parissa. Tästä(kin) syystä omaan sairauteen on niin vaikea lähteä hakemaan apua. LIsäksi on useaan otteeseen todistettu, että koulutetummilla naisilla syömishäiriöitä on yleensä enemmän. He kuluttavat päivänsä teorioiden ja älyllisesti vaativien haasteiden parissa, mutta illalla itkevät itsensä uneen siksi että söivät sinä päivänä liikaa, todellakin vihaten itseään.
Muistaakseni omaan syömishäiriöni alkamiseen liittyivät vahvat tuntemukset siitä, etten ole tarpeeksi hyvä ihminen, en tarpeeksi aktiivinen tai palavasti kiinnostunut mistään. No, kun elää kymmenen vuotta kokoaan miettien, huomaakin että se on nakertanut kaiken elämänilon, vienyt kiinnostuksen kohteet lopullisesti ja -näin minusta tuntuu - tuhonut persoonan. Jos lähtee korjaamaan oman persoonallisuutensa puutteita laihduttamalla - terveestä tällainen ratkaisukeino kai tuntuukin aivan järjettömältä - päätyy ojasta allikkoon.
Eli anteeksi, kehitysmaan nälkäinen lapsi. Tiedän että olen saanut paljon.