Jos laissa velvoitettaisiin tekemään avioehto ennen avioliiton solmimista ei tarvitsisi miettiä kuinka toiselle asian esittäisi tai edes ylipäätään miettiä asiaa.
Jokainen toki haluaa liiton kestävän hamaan loppuun saakka, mutta todellisuus on toinen.
Miksi toimii/ei toimi ???
Jokainen toki haluaa liiton kestävän hamaan loppuun saakka, mutta todellisuus on toinen.
Miksi toimii/ei toimi ???
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eräs tuttu oli kyllästynyt hulttioiden perinnön odotukseen ja nai ilman ehtoa ennen manan majoille lähtöä puolison.
Lisäksi määräsi keskinäisellä testamentilla lisää.
Tässä tapauksessa roskasakki sai silti koko omaisuudesta 25%
Pakollisella avioehdolla puliukot olisivat saaneet
huomattavasti enemmän.
Voitko kirjoittaa tarkemmin mitä tarkoitit asialla ja tekstillä.
ymmärryksellesi en sitten kyllä voi yhtään mitään.
Ihmettelen, että et tuota ymmärtänyt.
Ihminen ei halunut antaa perintöä epämiellyttävälle jälkikasvulleen => meni uusiin naimisiin ilman avioehtoa = puoliso perii puolet tämän vanhemman kuollessa + puoliso perii vielä puolet perintöosasta, koska kuollut oli testamentannut koko omaisuutensa uudelle puolisolleen => lapset saivat vain lakiosan = puolet perintöosasto = 1/4 (25%) koko omaisuudesta.
Avioehdolla ja ilman testamenttia jälkikasvu olisi saanut 100%. Got it?
Avioliittokaan ei ole pakollinen, miksi avioehdon pitäisi sitten olla?
Pakollista pitäisi tosin olla se, että ennen vihkimistä kihlaparille on selvitettävä mitä avio-oikeus todella merkitsee, ja tahtovatko tehdä avioehdon vai eivätkö.
Jos yli 60% naimisiin menevistä tahtovat olla ilman avioehtoa, niin eikö reilua ole ettei heidän tarvitse tehdä avioehtoa jossa nimenomaisesti antavat avio-oikeuden puolisolle?
Jos (tai kun) tuo suhde muuttuu avioehdon tehneiden eduksi, ehkä silloin voisi "käntää" systeemin.
Tuossa joukossa lienee jokunen, joka ei vain uskalla asiaa ottaa esille, koska pelkää kumppaninsa suuttuvan. Ja onhan se melkoisen negatiivisesti ajateltu jos raha-asiat on mielessä tuossa tilanteessa.
Joskus pakollisuus voi olla perusteltua vaikka kaikki eivät sitä haluakaan esim. oppivelvollisuus.
vain sellaisen ihmisen mielestä, joka haluaa hyötyä toisen omaisuudesta.
Muutenhan avioehto on pelkästään positiivinen asia jokaisen kannalta ja kahdenvälinen sopuisa sopimus.
usseemman kuin yhden ihmisen, joka ei aivan tuohon sopuisuuteen yhdy. Siis sen pitäisi olla luonnollinen asia, mutta jotkut vain kokevat sen loukkaukseksi omaa rakkauttaan kohtaan.
Toisaalta, ei ole myöskään pakkoa mennä avioon ... ja parempi onkin ellei uskalla ottaa puheeksi avioehtoa, riippumatta siitä tekevätkö loppupelissä avioehdon vai eivät.
Kun lisäksi avioehtoja on erilaisia ... niin millaisen sinä pakottaisit tekemään "automaattisesti"...
Ei ei, parasta että ihmiset tekevät sellaisen avioehdon kuin keskenään sopivat ... tai sopivat olla sen tekemättä, mutta kiihkottomasti asiasta voitava puhua ... ja faktoihin perustuen.
niin ainakin ehdon muoto täytyisi olla vapaaehtoinen ja sovittavissa.
Olisihan kohtuutonta jos pariskunnasta vain toinen olisi tienaamassa ja elettäisiin yhteistä taloutta vaikka 20 v ja erotessa sitten se joka on kaiken tienannut ja maksanut veisi kaiken ja toinen jäisi näppejään nuolemaan.
Jos avioehdosta ei voi keskustella ennen naimisiinmenoa tai sen aikana niin täytyy ihmetellä kuinka ollaan naimisissa. Avioehdosta on jotenkin tullut kieroutunut käsitys. Sehän on kahdenvälinen sopimus joka on siis molempien etu ja yhdessä sovittu toimintatapa eron sattuessa.
kohtuullisuus pykälä ajaa ohi avioehdonkin. Eli pidemmässä liitossa rahoja jaetaan vaikka aikoinaan oli paperiin toista kirjoitettukin (tosin mitään 50-50 tai muutakaan sääntöä ei kuitenkaan ole).
Tarkoitat avioliittolaissa olevaa mahdollisuutta sovitella ositusta (termi jonka "yx tavallinen" aiheellisesti oikaisi) ... se voidaan tehdä niin "avioehdollisessa" kuin "avioehdottomassakin" avioerossa, mutta se on poikkeus ja tapauskohtainen menettely.
Avioehdon osalta tilanne voisi olla, että talo vain toisen nimissä, mutta laina on todella maksettu molempien tuloilla (tai jopa otettu kummankin nimiin). Silloin avioehdollinen ositus aiheuttaisi kohtuuttoman lopputuloksen, ja se voidaan vaikka "pakkosovitella" oikeuden määräämän pesänjakajan toimesta.
No onhan tuossa yksi toimiva vaihtoehto: jos ei uskalla toiselle kertoa haluavansa avioehdon, koska pelkää toisen suuttuvan, niin onko järkeä mennä naimisiin ollenkaan? Onko suhde terveellä pohjalla jos tuollaisesta ei voida puhua? Mites sitten tulevaisuudessa ikävän asian tullen ratkotte ongelman, taasko vaan hiljaa itsekseen ynnäillään ja hissutellaan ettei toinen suuttuisi? Onko se toinen sittenkään se oikea henkilö? Kyllä parisuhteessa ja varsinkin jos naimisiin asti ollaan menossa pitää uskaltaa puhua, ottaa vastaan se että toinen suuttuu, mutta myös toisen (sen suuttuvan osapuolen) osattava suuttumuksen jälkeen keskustella aiheesta ja yrittää löytää yhteinen ratkaisu. Suosittelen todella käymään tämän asian läpi ja nostamaan kissan pöydälle - sittenpähän näet vieläkö on aihetta mennä naimisiin. Parempi se on että ero tulee nyt kuin vasta naimisiin menon jälkeen - silloin menee se osuutesi omaisuudestasikin.