Vieläköhän mä saisin perhoset hänen vatsaansa, tai istua auringon paisteessa nauramassa elämälle.
Miten paljosta mulla on häntä kiittäminen, ja kuinka monessa asiassa mä olen hänestä ylpeä.
hitto nythän se on liian myöhäistä.. kaikki mitä sanon, on tyhjää tai jotain, mihin ei voi uskoa, loukkaavaa. Me vaan tultiin tähän, ja tajuttiin, että ei me tunneta itteemme niin hyvin, että tästä päästäisiin yhdessä eteenpäin. Outoa, ja kipeetä, mut kai sitä tästäkin selviää.. elämä vaan vie eteenpäin, ja aika antaa luvan unohtaa..
tai sitten ehkä..
tai sitten ei..
*kipeetä odotusta*
Miten paljosta mulla on häntä kiittäminen, ja kuinka monessa asiassa mä olen hänestä ylpeä.
hitto nythän se on liian myöhäistä.. kaikki mitä sanon, on tyhjää tai jotain, mihin ei voi uskoa, loukkaavaa. Me vaan tultiin tähän, ja tajuttiin, että ei me tunneta itteemme niin hyvin, että tästä päästäisiin yhdessä eteenpäin. Outoa, ja kipeetä, mut kai sitä tästäkin selviää.. elämä vaan vie eteenpäin, ja aika antaa luvan unohtaa..
tai sitten ehkä..
tai sitten ei..
*kipeetä odotusta*
Vastaukset 5
Vanhimmat
mikä kasvu tahansa, kyllä se sattuu.
Kuitenkana susta ei nyt ihan loppuunpalaneen kuvaa saa, eli tiedät siis itsekkin että se mikä ei ole oikein on yleensä väärin. Ja harva se osuu siihen oikeaan ihan nopeasti.
Kyllä se siitä ja tärkeintä on että pidät mielesi positiivisena. Kyllä ne kauniit muistotkin on ihana olla olemassa.
kiitos.. kyllä se tästä, mut odottavan aika vaan on niin pitkä.. sitä toivoo ja ehkä pelkääkin vähän unohtavansa..
pitäisi kiinni vaikka hukkuvasta jos se vaihtoehto yksinäisyydelle, mutta mä edelleen olen sitä mieltä että sulla on positiivisin erokiroitus tämän palstan historiassa. Se on hyvä että ajatus toimii eikä ole vain että "kuolen ja plaa", ei sillä että sekin olisi väärin. Mutta kun se vaan on niin ylidramaattista.
Mä muistan että kun muhun sattui kovasti, niin mä en ees voinu puhua/kirjoittaa siitä mihinkään, siksi on vähän shown meinikiä joskus täällä nämä erokirjoitukset.
Niin ei kai niihin sydänsuruihin kuole, mutta välillä saattaa kyllä tuntua, että kuolee. Onneksi on muistot, niitä ei voi kukaan viedä. Aika parantaa haavat. Se on klisee, mutta totta.
kyllä näin on, näin on...
Se on kattokaas vaan selvittävä. Aikani tässä hämmästelen, että miten se ny tällein, ja sit otan oppia virheistä, ja teen jostain vielä maailman onnellisimman naisen. Ihan tosi..