Ihmiset! Miten voi testata lähipiiriänsä ja ottaa selvää, että kiinnostaako heitä todellakin juuri sinun elämäsi? Ja mistä sen näkee, että ei kiinnosta. Ongelmia suhteissa.
Kiinnostaako elämäsi muita?
amina
131356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
yhteydenpito, katkaise kaikki yhteydet. Kyllä sen sitten huomaa, kaivataanko sinua. Itse ainakin huomasin:-/
Mutta eikös se ole aika julmaa, ja sitten tulee niitä "mikset oo pitäny mitään yhteyttä plaaplaa" -kysymyksiä. Toisaalta voisin kyllä kokeilla. Kiitos! :)
esim.omalta kohdaltani olen harmikseni huomannut,ettei oma elämäni ainakaan kiinnosta paljoakaan muita:) ja olen luullut aina itsestäni,et olisin mielenkiintoinen tjn.pidän ainaki omasta mielestä itteeni mielenkiintosena tyyppinä:),mut riittäähän se sekin.
Oisko sit joillain vähän kateudenpoikasta,ettei viitti soitella,et jos kuuleeki et jotain kivaa on ittelle tapahtunu..no ei vaineskaan. Ite oon aina ollu kiinnostunut toisista ja toisten kuulumisista:)
Ei kiinnosta. Aina jos kertoo jostaki itelle raskaasta asiasta nii porukoilla on semmonen virnuilu ilme naamalla, tai sit sanoo vaa joo asioiden mennessä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vituttaa semmonen ku ite koittaa aina kuulla mitä toisilla on sydämmel.
Tuntuu et olis ainoo ihminen joka oikeesti välittää siitä miten muilla menee......vituttaa ja pistää vihaks välil.
Kylläkyllä, ehkä meidän kaikkien, jotka tuntee olonsa vain pelkäksi korvaksi, pitäisi käyttää vähän sitä omaa suuta ja kysyä että "kiinnostaako sinua oikeasti mitä minulle kuuluu?" Ja jos toinen vastaa että kiinnostaa, niin käskee häntä sitten käyttäytymään sen mukaisesti.
Mut sit taas käy niin et toinen sanoo et kiinnostaa, vaik oikeesti ei kiinnosta....eli turhaa.
Loppujen lopuks on kuitenki tärkeintä et edes jolleki kertoo asioistaan, koska muuten niist ei eroon pääse.
Niin niin, jos sanoo että kiinnostaa (vaikka ei kiinnostaisi) käskee käyttäytymään sen mukaisesti. Jos hän ei käyttäydy, niin sitten ottaa asian uudestaan puheeksi ja kyllä siinä tilanteessa sanoja löytää.
kiinnosta pätkääkään. Heti vaihdetaan puheenaihetta, jos sivuan huoliani. Ja ilmeestä näkee, ettei edes kuunnella. Aion itse muuttaa itseni sellaiseksi, että välitän itsestäni ja läheisimmistäni, en muista. En muista merkkipäiviä enkä osallistu mihinkään hauskanpitoon työpaikallanikaan enää. Pitäköön juhlansa ja armaan seuransa. Etsin ilon elämään muista asioista kuin muitten seurasta.
Oon itsekin miettinyt sitä tapaa, että keskitän mielenkiintoni vaan lähimmäisiini ja omaan ääneen. Mutta varmasti kaikki muistaa sananlaskun: kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Se ei vaan toimi. Vaikka olisi kuinka kiinnostunut muiden elämästä, ei saa yhtään mielenkiintoa muilta omaan elämäänsä. Ja jos sitten on kiinnostunut vain lähipiiristä ja itsestään, ei silloin varsinkaan saa mitäkuuluu- kyselyjä. Elämä on liian vaikeaa ymmärrettäväksi.
Mun elämä ei kiinnosta ketään. Ei kylläkään kohta edes itseäni, ei sen puoleen.Tästä sen tiedän. Ns. kaverit soittaa ja oksentaa mulle omat ongelmansa.Vaikka kerron joskus omiasta ongelmistani, ne eivät kiinnosta, keskustelut siirtyvät hetken kuluttua omiin asioihin. Ne unohtavat lapseni syntymäpäivän.Ne unohtavat, koska jotain minulle tärkeää, esim. valmistuminen ammattiin, tapahtuu.Ainut ihminen, jota elämäni kiinnostaa, on ilmeisesti avomieheni, mutta hänkin on pettänyt minut kahdesti.
Taitaa olla jo syytä katsoa peiliin.Jokin toimintatavoissani kai sen tekee.:(
Joten, jos puhelut/keskustelut muiden ihmisten kanssa ovat sisällöltään suurimmaksi osaksi heidän asioitaan koskevia, ainakin siitä voi jotain päätellä. Ja siitä, että kerrot itsellesi tärkeitä tapahtumia ja päivämääriä, siis sanot ne ääneen, eikä niitä siltikään muisteta.
Jos me kaikki päätämme olla kiinnittämättä huomiota muiden elämään, siitä seuraa katastrofi (ei sillä etteikö sellaista olisi jo). Ilmeisesti tästä maailmasta ei löydy yhtäkään täysluotettavaa henkilöä, jolle uskoa omat ongelmansa JA ilonsa, ja jolta myöskin saa kuulla hänen kuulumisensa.
Älä syytä itseäsi, ellet todellakin tiedä varmaa syytä. Toki voit myös kysyä (niinkuin jo edelliseen viestiin kirjoitin) että kiinnostaako ketään minun elämäni vai missä mättää?
Entäs jos mitään keskusteluja ei ole?
Itsekin nyt tajuan että keskustelujen puute kertoo sen että kiinnostusta ei ole.
Joudut vaan pettymään..
Ihmistä kiinnostaa vain minuus,
kaikki muu on valhetta.
Olen huomannut, että vain oma perhe on se, jota kiinnostaa oikeasti. Olin sairaana vuosia, eikä silloin paljoa ystävät soitellut. Silloin aloin- jälleen kerran- miettiä syytä itsessäni. Olenko liian vaativa käsitteessä ystävä? Sillä he eivät ehkä vain ymmärrä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyllä kelpaa kun hauskanpitoon ollaan lähdössä tai "ystävän" olkapäänä olemaan, mutta ei minun asiat ihan oikeasti kiinnosta juuri ketään.
Olen oikein alkanut kuulostella kun ihminen puhuu. Kuuntelen, kuuntelen, yritän väliin vähän omaakin juttuja, joka ylitetään pintapuolisella kommentilla, jotta päästään taas asian ytimeen, eli ystävän juttuun. Ikävää on ollut huomata, miten minimissään se ystäväporukka on. Oliskos yksi sisko ja aviomies (joka sekin tietysti voi jonain päivänä pettää). Trust no one- siinä neuvo. Ai niin, on minulla yksi vanhempi nainen. Hän ei pettäisi minua koskaan:)