Mulla puhkesi avioeron jälkeen paniikkihäiriö.Aloin syömään seronil lääkettä.Kaksi viikkoa lääkityksen alkamisesta elämä oli yhtä helvettiä.Oireet pahenivat, mutta niin oli lääkkeen tarkoituskin.Sen jälkeen elämä alkoi taas maistumaan Kun vaan jatkoin lääkitystä Ja syön edelleen seronil 10mg yhden päivässä.Ja aion syödä koko loppuelämän jos olo pysyy näin hyvänä.Mulla ei ole mitään paniikkia ollut enää moneen vuoteen.Sen vaan sanon hyvät ihmiset, että älkää kärvistelkö sen paniikkihäiriön kanssa vaan hakekaa apua ja lääkitys.Se ei todellakaan ole häpeän asia!
seronil
siru
2704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomalaisella ihmisellä kestää aikansa ennenkuin antaa periksi. Senjälkeen kun on päätöksen tehnyt onkin helpompaa. Itse olen syönyt monta vuotta samaa seronil lääkettä ja yritin jättää sitä poiskin ja oireet palasivat. Kunnes sitten lääkärin kehoituksesta päätin että jos elämä pysyy raiteillaan tälläiselläkin avulla nii miksi kamppailla vastaan.Ei se elämä kuitenkaan liian helpoksi muutu niinkuin monella tuntuu olevan ajatuksissa. Hyvä että joku uskaltaa ottaa asian esille!
Lääkitysasiat ovat yksilöllisiä, mutta tässä oma vahva kokemukseni:
Olen käyttänyt kymmenen vuoden sisään Seronil-lääkettä kolme kuuria. Elämä tasapainottui lääkkeen myötä, ahdistukseni väheni reilusti, ja huomasin myös ujouteni (mm. jonkin asteinen esiintymisjännitys) "lievenevän".
Seronil-lääkityksen kanssa pysyin aktiivisena ja jaksoin hoitaa velvollisuuteni.
Diapamia olen käyttänyt vain muutaman kerran. Puolikin tablettia tekee sellaisen nuijalla täräytetyn, avuttoman olon, että käytän diapamia vain äärimmäisessä pakkotilanteessa. En jaksa hoitaa velvollisuuksiani, olen liian väsynyt lähtemään töihin, mikäli nappasin Diapamia.
Tällä hetkellä parisuhteen ongelmat, lähinnä miehen aggressiivisuus ja vaativaisuus, laukaisee rajuja paniikkikohtauksia. Pohdin, alanko käyttää Seronilia - mitäs, jos en pystykään halutessani eroamaan ikävästä ihmisestä, vaan Seronil saa minut jotenkin sietämään epäreilua käytöstä... Taidan olla jälleen kerran tilanteessa, että Seronilit on pakko ottaa käyttöön.
Olisi tietenkin parempi, että mieheni lopettaisi arvostelemisensa, kun menen paniikkiin - ja pitäisi vaikka sylissä kuin lasta. - Mutta kun häntä ärsyttää moinen paniikki, tulee vaan vihaiseksi ja arvostelee enemmän, joka vahvistaa paniikin kierrettä.