Hei! Onko kenelläkään sijaislasta, jolla on erittäin paljon käyttäytymishäiriöitä, kehitysviivästymiä jne, mutta häntä ei voida tutkia, koska lapsi ei kykene siihen? Miten olette saaneet tilanteeseen apua?
Lapsi oireilee, mutta ei voida tutkia
112
311269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
vein lapsen yksityiselle psykiatrille ja sain lähetteen eteenpäin. Niin asiat lähti eteenpäin todella hyvin.
Minkä ikäinen lapsi ?
Meillä alusta asti neurologin seuranta ja 2-vuotiaana osastojakso,jossa tehtiin esim. puheterapeutin ja toimintaterapeutin arviot. Psykologin tutkimuksia (testit) ei voinut tehdä ennen kuin 4-vuotiaana, jolloin sai mm. diagnoosin lievästi kehitysvammainen, siihen asti kehitysviivästymä.
Lapsi on 8 vuotias. On perheneuvolan asiakkaana, mutta psykiatri on sitä mieltä, että tässä vaiheesa ei voida tutkia, lapsen psyykkinen tilanne ei salli sitä. En voi lähteä tekemään omia päätöksiä ja viemään häntä yksityiselle lääkärille. Neurologian osastolla tutkimukset tehty, mutta sielläkin jäätiin odottamaan kotiutumisen vaikutusta. Lapsi ollut meillä 1v6kk. Itse olen sitä mieltä, että on jo kotiutunut, mutta ei on niin pahoin vaurioitunut lapsi, ettei välttämättä kuntoudu kovin paljon ollenkaan. Sillä vaan mietin, että riittääkö meidän voimavarat hänelle vai olisiko hyvä siirtää hänet toiseen paikkaan?
Täytyy todeta, että lapsi on jo niin "vanha", että itse en olisi valmis uhraamaan perhettämme hänen hoitamisensa yrittämiseen. Kuulostaa varmaan kovalta lausunnolta, mutta jos tilanne on tuo, että psykiatrikaan ei tavallaan ota mitään vastuuta, niin en suoraan sanoen käsitä miksi lapsi ylipäätään on perhehoidossa eikä vähintään ammatillisessa perhekodissa, jossa psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa.
Meille vauvana sijoitetullakin on edelleen ja koko ikänsä tulee olemaan monenlaisia ongelmia, jotka johtuvat hänen sikiöaikana ja elämänsä ensimmäisten kuukausien aikana kärsimistä asioista. Kehottaisin tosi tarkasti miettimään, mihin olette valmiita (mm. työstä pois jääminen lapsen intensiivistä vierihoitoa varten, käytännössä opiskelemaan ja toteuttamaan erilaisia menetelmiä jne.) tämän lapsen mahdollisen tervehtymisen takia.
Jos kerran psykiatri on todennut, että kyseisen lapsen psyykkinen tilanne ei salli lapsen tutkimista niin teillä ei ole oikeutta kävellä asiantuntijan yli. Pähkäilynne osoittaa, että ette sovi lapsen hoitajiksi. Sijoittajan virhe kun aluperin on teille antanut heittopussiksi pyöriteltäväksi nyt sitten toinen toistaan tumpelompien hyvää tarkoittavien hölmöjen kodeissa vailla mitään edunvalvojaa.
Mieheni olisi ollut valmis jäämään töistä pois, mutta sossu ei olllut valmis maksamaan. Opiskeltaisiin mielellään keinoja, mutta kukaan ei sano mitä pitäisi tehdä. Minun hermot eivät kohta enää kestä.
Ilmoitatte suorasanaisesti lapsen sosiaalityöntekijälle kuinka asiat ovat l. olette jaksamisen äärirajoilla ja aiotte irtisanoa sopimuksen ellette jonkun määräajan (esim 2 viikkoa) sisällä 1)saa lupausta hoitopalkkion nostamisesta sellaiselle tasolle, että toinen vanhemmista voi olla kotona 2) teille järjestetä työnohjausta 3)sopimukseen kirjata ylimääräisiä vapaita esim. viikonloppu/kk 4) muuta, mikä tuntuu tärkeältä.
Edellämainittuun ryhdytte, jos olette vielä valmiita yrittämään, jos tuntuu toivottomalta, niin irtisanotte sopimuksen heti. Sijoittajakunnalta on ollut virhearviointi sijoittaa lasta perhehoitoon. Koska olette ilmeisesti jonkinlaisen yhteyden lapseen saaneet, luulisi kunnan intresseissä olevan teidän tukemisennne, eikä lapsen siirto mitä todennäköisimmin ammatilliseen perhehoitokotiin, jossa kuukausimaksukin on luokkaa 7500 € (tämä kannattaa mainita, jos päädytte esittämään hoitopalkkion korottamista). Kiintymyssuhdeongelmasta on varmaankin kyse, kaiken muun ohella, joten silloin yhden pääasiallisen hoitajan "malli" olisi lapselle hyväksi, mutta tarkoin kehottaisin edelleen harkitsemaan.
tuohon kun sanoit, että "neurologian osastolla tutkimukset tehty". Tiedätkö yhtään, mitä noihin tutkimuksiin kuului? Mitä lausunnoissa sanottiin? Onko neurologista diagnoosia?
Meillä nimittäin psykiatrit kielsivät lapselta perusteelliset neurologiset tutkimukset sillä perusteella, että "hän on käynyt jo neurologilla". Uskomatonta! Ei neurologinen perustestaus anna mitään käsitystä lapsen kokonaistilanteesta, vaan on tehtävä ns. laaja arvio, joka kestää useita viikkoja.
Ei lapsen kuntoutumisesta voi antaa ennustetta, ennen kuin ongelmat on selvitetty perusteellisesti. Kyllä varmasti 'kotiutuminen' on jo tuossa ajassa tapahtunut, jos se yleensä on mahdollista. Minkä kannan neurologian osasto ottaa tällä hetkellä lapsen tilanteeseen?
yksityiselle lääkärille? Luulisi yksityisen puolen kustannukset korvattavan, jos ilmenee, että psykiatrien arvio tilanteesta oli väärä - mikä ei ole harvinaista sekään.
Kuinka voit ehdottaa lapsen terveyden vaarantamista viemällä lapsi toiselle lääkärille, joka ei tiedä, että lapsen hoitava lääkäri on kieltänyt lapsen tutkimisen, koska lapsi ei sitä tässä vaiheessa kestä. Haluatko tuhota tuon lapsiparan lopullisesti, vain jotta aikuiset pääsisivät vähemmällä toimeksiannossaan? Jos sijarit rikkovat lääkärin määräystä he vastaavat siitä kanssa ja joutuvat rangaitavaksi.
olen pannut merkille nimenomaan tuon, että psykiatri saattaa kieltää lapselta lisätutkimukset.
Kuitenkin, jos vanhemmat käyttävät oman käden oikeutta, uskovat omaan tuntemukseensa siitä, mikä on lapsen parhaaksi ja vievät hänet - jos ennättävät ennen huostaanottoa - esim. yksityiselle lääkäriasemalle, eri lääketieteen alan tutkimuksiin, on se monesti ainoa tapa välttyä huostaanotolta. Ja ainoa tapa saada lapselle oikeaa hoitoa ja kuntoutusta.
Ei psykiatrien mielipide ole mitään virheetöntä jumalansanaa, vaikka sitä monet sellaisena erehtyvät pitämäänkin.
Tuhota en halua yhtään lasta, mutta pelastaa hoidotta jäämiseltä sitäkin enemmän.
Kyllä puolitoista vuotta lapsen kotiutumiseen riittää, jo pelkästään se kiinnitti huomioni, että asiassa on jotain outoa.
ja sijoitettu aloittajan sijaisperheeseen oireilemaan. Näin minä asian ymmärsin. Nyt sijari on kyllästynyt eikä jaksakkaan lapsen kanssa vaan vaatii tutkimuksia, joita psykiatrin mukaan lapsi ei tässä vaiheessa kestä. Sijari harkitsee pistävänsä lapsen kävelemään sijaiskodista, koska ei jaksakkaan olla sijaisvanhemp heille sijoitetulle lapselle toisin kuin sijoittaja virheellisti oli kuvitellut.
suhtautuminen on siis outoa, mutta niin se aina on, kun lapselta ollaan kieltämässä asianmukainen hoito. Siis huostaanottoko on lapselle ollut niin rankka, että lapsi ei kestäisi tutkimuksia? Kyllä siitä johtuvan oirehdinnan olisi pitänyt jo nyt laantua. Jos taas huostaanottoon johtaneet tapahtumat ovat olleet lapselle liian rankkoja, niin onhan olemassa esim. trauma-terapiaakin niihin tilanteisiin. Miksi sitä ei ole annettu?
Kyllä tuossa nyt jotenkin vain vaikeasti oireileva lapsi on jätetty ilman apua, sitä en ymmärrä, miksi niin on tehty. Turha arvailla enempää, jos aloittaja ei halua vastata kysymyksiin.
On ehdotettu, että jompikumpi sijaisvanhemmista jää kotiin, sostoimi ei ala maksamaan. Ennemmin siirtävät ammatilliseen perhekotiin. Sostyöntekijä sanoo, ettei tiennyt lapsella olevan ongelmia, joita hänellä on , mutta en usko ihan kokonaan.työnohjausta on ollut, mutta ei sanottavaa hyötyä.
Olen sijaisvanhempana moniammatillisen tiimin jäsen, enkä voi lähteä sooloilemaan. Sosiaalitoimella on myös sanottavansa lapsen asioihin, en voi itse päättää.
edes sittenkään tarvitsemaansa oikeanlaista ja asiaankuuluvaa terveydenhuoltoa?
Puhumattakaan siitä että sitä oikeanlaista ja oikea-alaista terveydenhuoltoa
annettaisiin kotona oleville lapsille.
Sos.toimiko se huostaanotetun ja sijoitetun lapsen terveydenhuollosta,
teidän tapauksessanne terveydenhuollotta jättämisestä,
lasten suojelussa olevien lasten kohdalla
päättää?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole tuntiakaan lääketieteellistä koulutusta!
Puhumattakaan siitä tilanteesta
että "sattuu" käymään niin että sijoitetun lapsen asioita hoitaa (lastensuojelussa asiakkaana) ammatillisesti epäpätevä sosiaalityöntekijä.
vanhemmat kyllä jäävät lastensuojelussa ilman apua, jos erehtyvät sieltä nimenomaan apua pyytämään, mutta että lastensuojelussa jo oleva lapsikin tulee tuolla tavalla kohdelluksi, niin voi taivas...
Biologisille vanhemmille on tarjottu käytöshäiriöiselle lapselle vain huostaanottoa jo vuosikymmenten ajan, mutta niinpä tuo taitaa käydä sijaisvanhemmallekin toisinaan. Kyllä on merkillinen moniammatillinen työryhmä, jos ei saa apua lapselle.
Sehän se lapsen etu tietysti on, että pistetään kierrätykseen...
Teidät on siis sijaisvanhempina jätetty lähes täysin ilman lain määräämää tukea, joten ei varmaan ole muuta tehtävissä, kuin irtisanoa sopimus ja lataatte irtisanomisen syihin kaikki alkaen siitä, että lasta teille sijoitettaessa sosiaalityöntekijä on "myynyt sian säkissä" sen että olette ehdottaneet miehen kotiinjäämistä, mutta siitä ei haluta korvausta maksaa, vaan ennemmin kunta siirtää lapsen laitokseen ja maksaa kymmenkertaisesti. Kannattaa lähettää irtisanominen suoraan po. sosiaalityöntekijän esimiehelle ja kopiot vielä hänenkin eimiehelleen. Varmasti ratkaisu on teille vaikea ja luultavasti lapsenkin olisi parempi olla teillä, kuin laitoksessa, jossa hoitajat vaihtuvat, mutta todella vaikea on uskoa, että te jaksatte noilla ehdoilla lapsen kanssa, jonka toipuminen on noinkin epävarmaa ja joka tapauksessa kestää vuosia (karkeasti arvioiden jotain edistymistä pitäisi olla tapahtunut 12 vuotiaana ja silloin kaikki palaa takaisin murrosiän seurauksena).
että lastensuojelussa ei läheskään aina lapsen etu toteudu. Miksi tarvittavaa tukea aina sijaisvanhemmille annettaisiin, koska sitä ei anneta bio-vanhemmillekaan.
Jos vanhemmat eivät ole osanneet lapselle riittävää tutkimusta vaatia tai se on perheeltä kielletty, niin lastensuojelu on tosiaan antanut lapsen eteen päin kuin "sika säkissä" asiaa enempää pohtimatta. Ja ilman riittävää tutkimusta ei lapsen tilanteesta pysty kukaan riittävää ennustetta antamaan. Monesti psykiatrian yksikköä ei kiinnosta pätkääkään, vaikka lapsi olisi loppun ikäänsä laitoksessa tuollaisessa tapauksessa. Asia voidaan kaunistella psykiatrisen lääketieteen kaapuun, mutta tosiasia on tuo, mitä edellisessä lauseessa kirjoitin.
Aloittajan kertoman mukaan se oli kylläkin psykiatri, joka on todennut, ettei lapsi kestä tutkimusta tässä vaiheessa. Ainoa järkevä koko jutussa minusta.
Sosiaalityöntekijän esimies tietää asiasta ja hän oli juuri sitä mieltä, että kotiin ei voi jäädä hoitamaan lasta, että lapsen täytyy sopeutua sijaisperheeseen, eikä perheen sijaislapseen.
Vai täytyy sen sosiaalityöntekijän esimiehen mielestä paljon kärsineen lapsen sopeutua sijaisperheeseen eikä sijaisperheen lapseen. Ketä tääkin esimies kuvittelee oikein palvelevansa. Hänen pitäisi kaikin keinoin palvella lasta.
Sosiaalityöntekijän esimiehen pitää minun mielestäni sopeutua alan vaihtoon, hän on väärällä alalla selvästi.
"Siis huostaanottoko on lapselle ollut niin rankka, että lapsi ei kestäisi tutkimuksia? Kyllä siitä johtuvan oirehdinnan olisi pitänyt jo nyt laantua. Jos taas huostaanottoon johtaneet tapahtumat ovat olleet lapselle liian rankkoja, niin onhan olemassa esim. trauma-terapiaakin niihin tilanteisiin. Miksi sitä ei ole annettu? "
Lapsi on ollut riittävän kauan hoidotta, psykiatrian tehtävä olisi hoitaa hänet tutkittavaan kuntoon tai lähettää toisen lääketieteen yksikköön. Yleensä kun psykiatria ei pysty lasta auttamaan, papereissa on jokin seuraavista sanoista: laaja-alainen, määrittämätön, psykoottinen tai jokin kuvaava synonyymi. Jos arvaus osui oikeaan, hälytyskellojen pitäisi soida työryhmän korvissa lujaa.
Kyllä pitää uskoa psykiatrin ammattitaitoon eikä ruveta maallikkona puoskaroinaan ja retuuttamaan lasta mihinkään. Ensin pitää selvittää aikuisten virheet. On selvitettävä tekikö sijoittaja virheen sijoittamalla sairaan lapsen perheeseen, joka ei osaa sairasta lasta hoitaa. Jos näin tapahtui on virkavirheestä vastuussa olevalle annettava sanktio ja lisäkoulutusta tehtäväänsä. Jos todetaan, että sijoittaja ei ole tehnyt virhettä vaan lasta halutaan psykiatrisiin tutkimuksiin jotta häneen kyllästynyt sijaisperhe voisi kunniallisesti vetäytyä toimeksiannosta, niin lapsen hyväksi sijoittajan tehtävä kaikki voitavansa, jotta lapsi ei enempää joudu kärsimään missään tutkimuksissa eikä amatööriperheissä. Tällöinkin kyllä sijoittaja on tehnyt virhearvion sijaisperheen valinnassa. Psykiatrin ammattitaidon kyseenalaistaminen on yllättävää maallikkosijareiden taholta, millä edellytyksillä he aliarvioivat psykiatrin ammattitaitoa jää tässä epäselväksi. Onko yleisesti psykiatrit todettu sijaripiireissä epäpäteviksi.
psykiatri on odotellut jo puolitoista vuotta, että lapsi itsekseen paranee tutkimuskuntoon, vaikuttaa omituiselle.
Tässä ei kyllä ole ammatti-ihminen paikallaan, kannattaisi hänen todella perehtyä asiaan, eikä puhua luulojen perusteella.
Valitettavasti näitä riittää - itsellenikin soitti yksi vastaava, ei edes ollut vaivautunut katsomaan lapsen papereita sen vertaa, että olisi tiennyt tämän olevan kehitysvammainen.
Teidän kannattaa tehdä nyt sosiaalityöntekijän ja hänen esimiehensä kannat sekä asian todellinen laita selväksi vielä näiden esimiehelle ja ainakin osalle sosiaalilautakunnan vastuuta ottavista jäsenistä. Latokaa pöytään taloudelliset faktat ja inhimillisyystekijät. Asenneongelmia voi olla silläkin tasolla luottamusmiehissä ja viranhaltijoissa. Laittakaa irtisanomisilmoituksen yhteyteen halukkuutenne jatkoon mikäli omat ehtonne uuden toimeksiantosopimuksen tekemiseen liittyen toteutuvat. - Näin kilpailette uuden sijoituspaikan kanssa taloudellisin perustein ja päättäjien täytyy ottaa myös taloudelliset näkökohdat huomioon, vaikka eivät inhimillisiä ymmärtäisikään.
Toinen vaihtoehto on päästää irti lapsesta ja antaa heidän sijoittaa hänet eteenpäin. Vaikka suru ja ikävä tuleekin, helpottaa se kuitenkin aikanaan ja nyt teidän elämänne yksinkertaistuu.
Pride-koulutuksessa hehkutetaan moniammatillisesta tiimistä. Kuinka moni sosiaalityöntekijä on käynyt Pride-koulutuksen tai oikeasti sisäistänyt tai ikinä kuullutkaan mitä se on. Heidän moniammatillisuutensa voi olla pelkästään viranhaltijoiden keskinäistä, todennäköisesti siinä tiimissä sijaisvanhempi on hyvä jos edes ulkojäsen.
Sijaisvanhemman tehtävä on hakea ja miettiä asioilleen perustelut, muokata ne viranhaltijan ymmärrettävään muotoon ja esittää ne painokkaasti ja huolehtia että asia tulee oikein ymmärretyksi. Sijaisvanhemmalta vaaditaan moniammatillisuutta. Puhu kullekin hänen omalla kielellään ja varmista että he tekevät kanssasi yhteistyötä ja että tulet ymmärretyksi oikein.
Ei mikään pikkuhomma.
ajatellen tuo on ainoa mahdollisuus.
Jos tuossa tilanteessa huostaanottovanhemmat yrittäisivät samaa, heitä ei kuunneltaisi/uskottaisi/puheilla ei mitään merkitystä, koska olisi huostaanotto aiheellinen tai aiheeton, on vanhemmat leimalla merkitty. Hehän yrittävät vain ajaa omaa etuaan, eivätkä tajua lapsen parhaasta yhtään mitään, ts. he eivät ole uskottavia!
En tietysti ko. tapauksesta tiedä, ovatko vanhemmat edes kiinnostuneita lapsesta. Mutta oli niin tai näin, niin sijaisvanhemmat ovat joka tapauksessa ainoat, joilla on mitään mahdollisuutta saada ääntään kuulluksi ja toimia lapsen puolesta puhujina tässä tilanteessa.
sairas ettei häntä voida edes tutkia sairautensa vuoksi niin hän ei missään nimessä kuulu yhdenkään maallikon hoidettavaksi vaan laitoshoitoon sairaalaan ammattilaisten hoidettavaksi.
Ai
ettei lapsille Suomessa olekaan järjestetty asiallisesti terveydenhuoltoa mielenterveyden puolella
eikä mielenterveyden puolella sitten tunnisteta neurologisia oireita ....
lasten suojelua.....
todellakin
suomalaisten viranomaisten järjestämää lasten suojelua
eikun
tämähän onkin jo lasten terveydenhuoltoa......?????????????????
E-hei! Voisin kuvitella, että huomautus korkeintaan sossulle, joka on sijaisperheeltä salannut asioita.
Ja lääketieteellisiin päätöksiin ei yksikään oikeus ota kantaa, psykiatrit jos ketkä osaavat aina perustella kaikki päätöksensä oman tieteensä valossa niin, että syytteet raukeavat. On paljon helpompaa syyttää ortopedia hoitovirheestä polvileikkauksen yhteydessä. Mutta psykiatria on niin abstraktia ja yliarvostettua tiedettä, että väärinkin toimineen lääkärin on helppoa maallikoille uskotella olevansa oikeassa.