Noh, tämä on käyty varmaan miljoona kertaa täällä läpi,
mutta haluisin vain tietää muutaman asian.
En tiedä onko tämä ihan oikea paikka puhua siitä, mutta kuitenkin.
Aiheena on vanha kunnon Seksi.
Ei mitenkään inhoittavassa mielessä, en halua udella yksityiskohtia,
Mutta, meidän parisuhteessa se jotenkin ontuu.
Onko teillä selkeästi esillä kumpi on ottavana ja kumpi antajana?
En muista koska viimeksi minä olisin vain saanut nauttia.
Toinen tekee aloitteen, mutta minä saankin hoitaa sitten kaiken.
Ei sinäänsä häiritse, on se ihan mukava, kun tietää olevansa "hyvä" (älkää ottako että olen itsekeskeinen, mutta ei pahemmin haukkuja tullut, keskiverto, jos voi edes luokitella niin).
Mutta, ei paras kellon aika selittää tämmöisiä, tai kysellä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
mutta haluisin vain tietää muutaman asian.
En tiedä onko tämä ihan oikea paikka puhua siitä, mutta kuitenkin.
Aiheena on vanha kunnon Seksi.
Ei mitenkään inhoittavassa mielessä, en halua udella yksityiskohtia,
Mutta, meidän parisuhteessa se jotenkin ontuu.
Onko teillä selkeästi esillä kumpi on ottavana ja kumpi antajana?
En muista koska viimeksi minä olisin vain saanut nauttia.
Toinen tekee aloitteen, mutta minä saankin hoitaa sitten kaiken.
Ei sinäänsä häiritse, on se ihan mukava, kun tietää olevansa "hyvä" (älkää ottako että olen itsekeskeinen, mutta ei pahemmin haukkuja tullut, keskiverto, jos voi edes luokitella niin).
Mutta, ei paras kellon aika selittää tämmöisiä, tai kysellä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat sillä että sinä teet kaiken, eikö sitä kaikkea voi tehdä kumpikin yhtä aikaa..? Tai että etsisitte sellaisen tavan harrastaa seksiä, että siinä kumpikin nauttii yhtä aikaa, ei vaan vuorotellen.
Teidän kannattaa vaan avoimesti yrittää puhua siitä asiasta. Esim. minä menin siihen lankaan että suhteen alussa oletin jotain. Oletin että koska tyttöystäväni on luonteeltaan rempseä, suora ja ei mikään kauhean tyttömäinen, että hän olisi yhtä hyökkäävä ja maskuliininen KAIKILLA elämänsaroilla.. ;) Ja myös oletin että koska minä olen aina jotenkin jumittunut ottavan osapuolen rooliin, se olisi kohtaloni tässäkin suhteessa.
Mutta kun hieman paremmin tutustuttiin, pystyttiin jo puhumaan näistä asioista ja selvisi, ettei kumpikaan oikein saa sitä mitä oikeasti haluaisi. Roolit oli liian kankeat ja yksioikoiset. Kun tämä tajuttiin, alettiin pikkuhiljaa murtaa niitä. Se oli minulle aluksi aika hämmentävää, mutta pikkuhiljaa aloin rentoutumaan ja uskalsin päästää irti roolistani ja olla aloitteentekijä ja voi että se oli vapauttavaa!!
Mutta tietysti minäkin haluan olla se joka aika ajoin "otetaan". Aika tasaisesti tuo vaihtelee ihan itsestäänkin, mutta jos ei niin silloin sanon sille toiselle että miltä minusta tuntuu ja mitä toivoisin. Eikä siinä mitään. Uskon oikeasti että hyvän seksielämän salaisuus on puhuminen ja joustaminen. Vaikka tuntuis tyhmältä sanoa ääneen jotain ajatuksia, niin kyllä se silti kannattaa. Ja yleensä seksistä puhumisen jälkeen tekee heti mieli kokeilla ajatuksia käytännössä..:D
Itse olen myös törmännyt sellaiseen kategorisoimiseen, että maskuliinisen ulkonäön perusteella oletetaan mun olevan hyvin maskuliininen kaikilla elämänsaroilla. Kun tutustun uuteen naiseen, tuntuu hän aina automaattisesti olettavan, että minä olen se, joka ikään kuin vastaa seksiin liittyvistä asioista ja pitelee ohjia käsissään rakastellessa. Tämä ehkä erityisesti korostuu silloin kun nainen on bisse, joka on aikaisemmin tapaillut lähinnä miehiä. Tietynlaiset rooliodotukset näkyvät silloin välillä selkeästi. (Enkä tarkoita tällä yleistää, että kaikki bisset ovat roolien vankeja, puhun omasta hyvin kapeasta kokemuksestani. Heissä on varmasti ihan kaikenlaisia, mutta ehkä he ovat tottuneet toteuttamaan yhteiskunnan sukupuoliroolijakoa laajemmin kuin lesbot.)
Jossain määrin tuollainen rooli sopii mulle, kaikenlaiset roolit sopivat sopivissa määrin - tykkään myös johtaa silloin tällöin. Ja olen muuten hyvin suojelunhaluinen, huolehtivainen ja mulle on tärkeää naiseni hyvä olo, joten ehkä silloin itsekin tavallaan edesautan tällaisen käsityksen syntymistä. Jos toinen on lisäksi melko kokematon, asia korostuu entisestään.
Mutta sisimmässäni olen kuitenkin, maskuliinisesta ulkonäöstäni huolimatta, lopultakin todella naisellinen ja herkkä seksin suhteen. Alistuminen ja toisen vietävänä oleminen sopii mulle ehdottomasti parhaiten ja se on mulle ominaisinta. Samalla kaipaan paljon hellyyttä. Paras parisuhteeni ikinä on ollut vahvan ja temperamenttisen, johtamishaluisen femmen kanssa. :)
Ulkonäön perusteella tehdyt johtopäätökset eivät siis useinkaan vastaa ollenkaan todellisuutta. Muhun ihastuvat naiset ovat lähes poikkeuksetta naisellisia naisia, jotka kaipaavat sellaisia asioita joita näytän kykenevän heille tarjoamaan, esimerkiksi turvallisuutta. Peruslähtökohta näyttää olevan, että jos minä haluan jotain muuta kuin johtajan roolin, on minun itse ryhdyttävä keskustelemaan asiasta ja tuomaan omia tarpeitani esille. Näinhän on toki usein muutenkin seksin saralla ja parisuhteessa yleensäkin, mutta asetelmana tämä on mielestäni erilainen.
Vaikka olenkin keskustelutaitoinen, on tämä asia minulle vaikea. On vaikea tuoda esiin oma herkkyytensä ja oma hellyydenkaipuunsa silloin, kun toinen ei raivaa niille lainkaan tilaa. Yritän pitää toista hellästi, mutta minun ei oleteta vastavuoroisesti kaipaavan hellyyttä samalla tavalla. Pyytäminen tuntuu kiusalliselta ja pelkään, miten minuun reagoidaan.
Minusta tuntuu myös usein siltä, että ikään kuin petän minuun ulkonäköni perusteella kohdistuneet oletukset, kun en kenties vastaa lainkaan ennakko-odotuksia. Kun osoitan herkkyyttäni tavalla tai toisella, minuun suhtaudutaan hämmästellen. Se tekee minut araksi ja oman haavoittuvaisuuden esiintuominen on kerta kerralta vaikeampaa.
... sinulla.
Kirjoitit:
"Minusta tuntuu myös usein siltä, että ikään kuin petän minuun ulkonäköni perusteella kohdistuneet oletukset, kun en kenties vastaa lainkaan ennakko-odotuksia. Kun osoitan herkkyyttäni tavalla tai toisella, minuun suhtaudutaan hämmästellen. Se tekee minut araksi ja oman haavoittuvaisuuden esiintuominen on kerta kerralta vaikeampaa."
Ikävää, että olet törmännyt noin kaavamaisiin naisiin, jotka tekevät omia oletuksiaan ulkonäön perusteella sinun henkisistä ja seksuaalisista ominaisuuksistasi.
Ehkä kuitenkin olisi hyvä, että ylittäisit vaan sen hämmästelyn kynnyksen ja paljastaisit oman arkuutesi ja herkkyytesi. Sanoisit, että sinäkin kaipaat hellyyttä ja huomiota. Mitä sitten, jos se karkottaisi vääränlaisen ihmisen läheltäsi? Onko mitään mieltä tukahduttaa itseään toisten miellyttämiseksi? Se, joka jää ja ymmärtää, on se jonka läsnäololla on merkitystä.
Kaikilla ei kuitenkaan ole noita ennakko-odotuksia. Kuten ilmeisesti sillä vahvalla, temperamenttisella ja johtamishaluisella femmellä...
Olet hyvin oikeassa sen suhteen, etten tee mitään sellaisella ihmisellä, joka ei hyväksy minua sellaisena kuin olen, ja että minun pitäisi vain rohkeasti paljastaa oma herkkyyteni. Se on tavallaan kuitenkin sitä vaikeampaa, mitä merkityksellisempi toinen minulle on - sitä enemmän menetän, mikäli en kelpaakaan.
Yleisellä tasolla uskallan kertoa omasta herkkyydestäni ja esimerkiksi monet ystäväni tietävät hyvin millainen olen. Silti se tuntuu olevan monille ihmisille yllätys, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Aina kun olen seurustellut, ihmiset (lukuunottamatta hyvin läheisiä) ovat automaattisesti olettaneet että minä olen suhteen dominoivampi osapuoli. Se on välillä aiheuttanut huvittaviakin tilanteita, sillä ennakko-oletukset ovat olleet täysin päinvastaisia kuin todellisuus.
Oman herkkyyden esilletuominen konkreettisesti on minulle aika vaikeaa taustani vuoksi - lapsuudessani vanhempani eivät sallineet minkäänlaisia tunteenilmauksia ja olen kulkenut hyvin pitkän tien opetellessani tunteideni - etenkin negatiivisten - näyttämistä ja puhumista. Ihan yksinkertaiset asiat, kuten halaaminen, olivat minulle vieraita. Nykyään olen hyvinkin fyysinen ihminen ja ilmaisen välittämistäni ja rakkauttani paljon fyysisin elein.
En ole myöskään tottunut vastaanottamaan hellyyttä ja vaikka varsinaiseen rakasteluun heittäytyminen onnistuukin helposti, suuremman hellyyden vastaanottamiseen ja kunnolliseen toiselle antautumiseen heittäytyminen on vaikeaa ja vaatii hyvin paljon luottamusta. Sellainen luottamus on toki syntynyt parissa seurustelusuhteessani ajan myötä, mutta jätetyksi tuleminen on puolestaan ollut hirvittävän vaikeaa ja muistuttanut lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemuksesta.
Mitä ajattelisit naisesta, joka itkee joka ainoa kerta kun rakastelet häntä? Minä itken, enkä voi itse kontrolloida itseäni muuten kuin olemalla sen verran varuillani, että kykenen säilyttämään itsekontrollini. Varuillaanolo rakastellessa ei tietenkään ole ihanteellista. Kauan ihmettelin itsekin, mikä minua vaivaa. Kerran kuitenkin törmäsin erään seksuaaliterapeutin artikkeliin, jossa todettiin, että toistuva itkeminen rakastellessa on tyypillistä ihmisille jotka eivät ole saaneet vauvoina ja lapsina riittävästi fyysistä läheisyyttä ja joita ei ole pidetty hyvänä. Kehomme muistaa myös sellaiset asiat, jotka mieli on saattanut armollisesti antaa unohtaa.
En siis ole ainoastaan vähän herkkä, vaan suorastaan hirvittävän haavoittuvainen. Johtamishaluinen femme ei ollut kenties sen vähempää ennakkoluuloinen kuin muutkaan - itse vain näytin seurustelumme aikaan itsekin femmeltä. :)
Vastauksesi herätti paljon ajatuksia. Monia kysymyksiä...
Vastaan kuitenkin nyt tähän (vaikkei se ehkä ollut varsinaisesti vastattavaksi tarkoitettu): "Mitä ajattelisit naisesta, joka itkee joka ainoa kerta kun rakastelet häntä?"
Kyllä minä antaisin toiselle luvan itkeä ja hyväksyisin sen. Jos se on osoitus siitä, että hän on hellittänyt itsensä kontrolloimisesta ja siksi itkee, kokisin sen luottamuksen osoitukseksi. Voihan myös olla, että kun sinulla on tilaa ja lupa (itseltäsi?) itkeä, reaktiotapasi myös muuttuu. Ehkä sen tilalle tulee joskus jotain muuta? Aika voi joskus korjata lapsuuden haavat.
... tuo asetelma on päässyt syntymään? Oletko sinä perusluonteeltasi aktiivisempi ja siksi ottanut sen roolin alussa - ja sitten se on jäänyt sinulle?
Oletko yrittänyt puhua asiasta kumppanisi kanssa? Kertomasi perusteella hän vaikuttaa kumman itsekkäältä, mutta ehkäpä hän kuvittelee sinun olevan sellainen, että haluat vain toimia ja luulee miellyttävänsä sinua omalla passiivisuudellaan.
En tiedä miten asetelma on syntynyt. Se on vain kehittynyt itsestään. Tai aikaisemminkin asiat ollut niin, miksei nytkin?
Kaavoihin kangistumista :/
Minä olen meistä kahdesta se sosiaalisempi ja muutenkin aktiivisempi kaikin puolin. Toinen taas ujo ja hiljainen, mutta kahden kun olemme, minä ehkä se arempi.
Olen puhunut asiasta, ja meillä molemmilla on vaikeat taustat, ja roolit erittäin arka asia, ja vaikea, meillä kahdelle.
Sillä pienen elämämme aikana olemme oppineet elämään roolien avulla kaikissa tilanteissa, ja nyt kun pystyisi olemaan itsensä, on vaikea irroittautua roolista.
Hän ei ole itsekäs.
Ja aloitus viestini oli aika tuskan täyteinen( juu, ei kannata yöllä pienessä humalassa purkaa sydänlasta).
Ja minun kohdalla seksi on mitä omituisinta, tai niin sen koen.
Olen erittäin herkä. Ja jos minulla tahtoo orgasmin saada, on se vaikeaa ja nautin vain jos kaikki tehdään "oikein".
En osaa nauttia muulla tavalla. Se johtuu aikaisemmista kokemuksista seksin suhteen, ja sen liian aikaisin alottaminen. Siksi usein myös itse olen "antajana" koska pelkään kipua minkä toinen saattaisi tuottaa, vahingossa, sillä hän tietää minun tapaukseni.
... selvensi tilannetta aika paljon. Kyse ei taida ollakaan vain kaavoihin kangistumisesta, vaan siitä, että teidän omat haavanne ovat kangistaneet teidät noihin rooleihin. Ehkä ne ovat tavallaan turvalliset?
Nyt kun tunnet jotain tarvetta muuttaa tilannetta, ehkä olet itse valmis kasvamaan eteenpäin. Jos orgasmin saaminen on sinulle vaikeaa ja siihen liittyy kivun pelkoa, ei ole ihmekään, että itse tavallaan jätät sen väliin vapaaehtoisesti. Mutta ehkä luottamuksesi rakastettuasi kohtaan on kasvanut niin, että uskallat antautua hänelle? On hienoa, että olette puhuneet asiasta.
Pitääkö seksin olla aina orgasmihakuista? Voisitteko joskus vain helliä toisianne muulla tavoin, läheisyys ja rakkaan hyväileminen on ihanaa - olla vaikka vaan sylikkäin. Siinä ei ole "ottajaa" eikä "antajaa" rooleina, vaan hellä rakastava läsnäolo molemmin puolin.
No, kyllä se tuntuu turvalliselta edetä saman kaavan mukaan, mutta kunse on jo liian sitä samaa, että haluisi muuttaa asioita, mikä on vaikeaa.
Luotan häneen, ja en pelkää hänen kosketustaan, mutta en voi itselleni mitään että asia on joskus epämiellyttävä. Koitan rentoutua ja muuta, mutta aina jokin menee "pieleen" ja minulta menee se tunnelma.
Olen liian vaikea ihminen :D
En osaa selitää oikein hyvin mitä ajan takaa.
No, eihän se seksi ole orgasmin haluisata, mutta olisi joskus mukava nauttia siitäkin :)
Kieltämättä nautin että saan nähdä toisen nauttivan, mutta joskus olisi mukava itse nauttia.