Kirjotan tänne, että sais vähän pahaa oloa purettua. En oikeen tiedä itse mikä mulla on vialla. Mulla on ollut noin vuoden verran hirveitä pelkotiloja ja niihin on joskus liittynyt myös fyysistä oireilua (maha kuralla, vapina, ruokahaluttomuus, itkettää). Pelkotila kestää yleensä pari päivää, mutta on voimakas vaan hetken ajan.
Joskus voi mennä viikkoja, ettei mitään "pahempaa" ole ja silloin vain mietin, että vitsi miten ihana olo, kun ei mikään ahista, vaikka tavallaan ahistus on aina takaraivossa. Mutta sitten se taas tulee yks kaks nurkan takaa, kuten tänään.
Oon epäilly itse hypokondriaa ja paniikkihäiriötä. Pelkään kaikkee, joka voi aiheuttaa jotain sairautta (nykyään ei ole vaikea löytää asioita, jotka voivat pahimmassa tapauksessa tappaa... media löytää niitä kaikesta!!!) ja yleensä silloin, kun luulen altistuneeni jollekin iskee paniikki. Joskus niin voimakas, että jos on ihmisiä ympärillä, tuskin pystyn kommunikoimaan heidän kanssaan ja olo on ihan epätodellinen. Kerran olo on ollut niin paha, että luulin kuolevani siihen paikkaan tai ainakin muutaman päivän sisällä. Olotilaan liittyy myös huoli rakkaista ihmisistä.
En kuitenkaan varsinaisesti usko olevani tällä hetkellä mitenkään sairas siinä suhteessa, että juoksisin lääkärissä olemattomien vaivojen kanssa. Eli sellaista suoranaista sairauden pelkoa ei ole. Pidemmällä tähtäimellä pelkään vaan kaikkee. Tiedän, että ajatukseni ovat vääristyneitä ja elämänlaatu kärsii, kun pelkää kaikkea. Halusin vain antaa mennä ja unohtaa, nauttia tästä hetkestä.
Olen ollut suhteellisen stressaantunut viimeisen vuoden aikana uuden työn takia, mutta en tiedä onko se nyt se pääsyy tähän. Muutenkaan ei ole kyllä mitään valittamisen aihetta elämässä, joten ärsyttää tämä!
Voinko saada jotain apua pahaan oloon? En haluaisi käyttää lääkkeitä, sillä pelkään (tietenkin) niiden vaikutuksia. Oon yrittänyt itse kontrolloida pahaa oloa suuntaamalla ajatuksia muualle esim. musiikin avulla tai tapaamalla kavereita ja tuttuja. Vähän se on kai auttanutkin, mutta pienikin asia saattaa laukaista pahan olon milloin tahansa.
Onko kellään täällä ollut vastaavia oireita?
Joskus voi mennä viikkoja, ettei mitään "pahempaa" ole ja silloin vain mietin, että vitsi miten ihana olo, kun ei mikään ahista, vaikka tavallaan ahistus on aina takaraivossa. Mutta sitten se taas tulee yks kaks nurkan takaa, kuten tänään.
Oon epäilly itse hypokondriaa ja paniikkihäiriötä. Pelkään kaikkee, joka voi aiheuttaa jotain sairautta (nykyään ei ole vaikea löytää asioita, jotka voivat pahimmassa tapauksessa tappaa... media löytää niitä kaikesta!!!) ja yleensä silloin, kun luulen altistuneeni jollekin iskee paniikki. Joskus niin voimakas, että jos on ihmisiä ympärillä, tuskin pystyn kommunikoimaan heidän kanssaan ja olo on ihan epätodellinen. Kerran olo on ollut niin paha, että luulin kuolevani siihen paikkaan tai ainakin muutaman päivän sisällä. Olotilaan liittyy myös huoli rakkaista ihmisistä.
En kuitenkaan varsinaisesti usko olevani tällä hetkellä mitenkään sairas siinä suhteessa, että juoksisin lääkärissä olemattomien vaivojen kanssa. Eli sellaista suoranaista sairauden pelkoa ei ole. Pidemmällä tähtäimellä pelkään vaan kaikkee. Tiedän, että ajatukseni ovat vääristyneitä ja elämänlaatu kärsii, kun pelkää kaikkea. Halusin vain antaa mennä ja unohtaa, nauttia tästä hetkestä.
Olen ollut suhteellisen stressaantunut viimeisen vuoden aikana uuden työn takia, mutta en tiedä onko se nyt se pääsyy tähän. Muutenkaan ei ole kyllä mitään valittamisen aihetta elämässä, joten ärsyttää tämä!
Voinko saada jotain apua pahaan oloon? En haluaisi käyttää lääkkeitä, sillä pelkään (tietenkin) niiden vaikutuksia. Oon yrittänyt itse kontrolloida pahaa oloa suuntaamalla ajatuksia muualle esim. musiikin avulla tai tapaamalla kavereita ja tuttuja. Vähän se on kai auttanutkin, mutta pienikin asia saattaa laukaista pahan olon milloin tahansa.
Onko kellään täällä ollut vastaavia oireita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oireisiin on syytä vaikuttaa etukäteen. Kun kohtaus on päällä niin siitä ei pääse oikein tasapainoon ilman jotain rohtoa. Sulla varmaan ajatukset pyörii oman hyvinvoinnin ympärillä ja kuuntelet kehoasi koko ajan. Kun esim. vähän närästys rinnassa pulpahtaa niin epäilet sydänvikaa. Paniikkioireisten pahimpia tapoja on koko ajan seurata omaa kroppaansa. Keskitä ajatukset muualle.
Minäkään en syö lääkkeitä kuin hirveässä hädässä ja niitä on pari kertaa vuodessa. Muuten yritän pärjätä kalaöljyllä ja karnosiinilla. Lue Biovitan sivuilta paniikkioireista ja niiden luonnonmukaisesta hoidosta. Ne ovat auttaneet monia.
kärsimästäsi stressistä.
"Mulla on ollut noin vuoden verran hirveitä pelkotiloja"
"Olen ollut suhteellisen stressaantunut viimeisen vuoden aikana"
1 1
Hoitamaton stressi (toisin sanoen jatkuva stressi) aiheuttaa ahdistusta, joka saattaa oireilla paniikkikohtauksina. Ja myös tuo pelko kuuluu niihin. Sinun pitäisi nyt saada tuo stressi laantumaan ja pois kokonaan, niin ehkä nuo oireetkin loppuvat. Älä kuitenkaan pelkää lääkäriä saati lääkkeitä, sillä mikäli joutuisit niihin turvautumaan, se olisi hyvin todennäköisesti vain väliaikaista; muutamia kuukausia tai sitten vain tarvittaessa otettavia lääkkeitä. Stressi täytyy hoitaa itsestä pois, mutta lääkkeet nopeuttavat paranemista. Voit toki parantua ilmankin, mutta se saattaa viedä aikaa. Valinta on sinun. Hyvää kevään jatkoa joka tapauksessa.
moi juu mulla saman laisia oireta ja stressasin ja olin aika masentunu,ja yht äkkiä noi pelko tilat vaan koveni ja alko ahdistaa niin paljo et huh huh oli vaikeeta käydä jopa kaupas.no syön nyt pelkkiä masennus lääkkeitä ja jos kohtaus tulee kova niin yhen rauhottavan vedän naamariin juu sudän ruuvipuristimessa:/olin kans eka käymättä lääkäris mut lopuks oli pakko.oon kyl aina ressannu paljon entäs sinä oletko ressaaja?;(
Kiitos teille viesteistä, ne auttoivat näkemään juttuja vähän uudella tavalla ja helpottivat myös oloa.
Se on ihan totta, et pahan ahdistuskohtauksen tultua päälle siitä ei pääse helposti eroon, ajatukset ikään kuin haluaa herkutella ikävällä aiheella, vaikka se on tosi ahistavaa. Itse paniikinomainen tunne kestää yleensä kuitenkin onneksi vain korkeintaan ehkä tunnin. Silti sekin on ihan liikaa.
Joskus jopa unohdan hetkeksi ahistuksen syyn ja sit pitää kuumeisesti miettii, et mikä se nyt olikaan. Tosi typerää. Voi myös olla, et seuraan kehoani joskus liikaa, silti en koe sitä niin isoksi ongelmaksi. Ne tulevat sairaudet ennemminkin pelottaa.
Tota työstressiä en ole oikeasti edes tosissaan ajatellut, mut nyt aloin miettiin sitäkin vaihtoehtoo ihan toisella silmällä. En vaan oo kai halunnut syyttää työtä ja myöntää, että mulla ei ole kovin hyvä stressinsietokyky. Se kun tuntuu olevan se paras ominaisuus nykyään työelämässä. En oikeen osaa sanoo, et olenko varsinainen stressaaja, riippuu kai mihin vertaa. Aikaisemmin en mielestäni ollut, nyt jotkut asiat vaivaa liikaa. Erityisesti ne työt, koska oon aika velvollisuudentuntoinen.
Tilasin tälläkin palstalla suositellun ahdistusta ja pelkoja käsittelevän kirjan (The Anxiety & Phobia Workbook, Edmund J. Bourne) ja katon, et saanko siitä mitään irti. Jos paha olo jatkuu niin oon valmis nyt kääntymään myös lääkärin puoleen (ihan oikeasti).
Hyvää kevään jatkoo teille kaikille, hienoa, että täältä löytyy keskustelukavereita.