Olen 40 v mies ja nuori 25 v nainen osoittaa kiinnostustaan minuun. OK, hienoa, sillä taidan itsekin olla melkoisen ihastunut häneen.
Ikäkriisi kuitenkin ymmärrettävästi kummittelee, miehetkin kun rypistyy, kaljuuntuu ja saavat harmaita hiuksia. Ehkä tämämuuten vielä menisi, jollei nainen olisi kaunein tähän mennessä tapaamistani naisista lifetime. Paineita tuntuu kertyvän liikaa. Onnellinen toki silti olen, en valita. Mutta vähän mietityttää, että miksi noin nuori, kaunis ja menestyvä nainen nyt sitten lähtee minun matkaani.
Onko tämä jotakin isähahmon etsintää tai turvallisuuden kaipuuta? Vai kenties seikkailu vain kokeneemman miehen kanssa. No, tähän viimeiseen en usko. Hän on itse aika konservatiivinen.
Kertokaas nyt visio, mitä nuori nainen ajattelee tällaisessa tilanteessa (rahasta ei ole kyse, hyvätuloisia kun ollaan molemmat).
Ikäkriisi kuitenkin ymmärrettävästi kummittelee, miehetkin kun rypistyy, kaljuuntuu ja saavat harmaita hiuksia. Ehkä tämämuuten vielä menisi, jollei nainen olisi kaunein tähän mennessä tapaamistani naisista lifetime. Paineita tuntuu kertyvän liikaa. Onnellinen toki silti olen, en valita. Mutta vähän mietityttää, että miksi noin nuori, kaunis ja menestyvä nainen nyt sitten lähtee minun matkaani.
Onko tämä jotakin isähahmon etsintää tai turvallisuuden kaipuuta? Vai kenties seikkailu vain kokeneemman miehen kanssa. No, tähän viimeiseen en usko. Hän on itse aika konservatiivinen.
Kertokaas nyt visio, mitä nuori nainen ajattelee tällaisessa tilanteessa (rahasta ei ole kyse, hyvätuloisia kun ollaan molemmat).
Vastaukset 47
Vanhimmat
Isänhahmo!!!
25 kauneus ei katoa hetkessä
-40 näkö katoaa vauhdilla
25 kypsyy henkisesti
-40 alkaa taantumaan
25 saa itsevarmuutta
-40 tuntee epävarmuutta
kaikkea ;)
on jännää, isähahmoa etsii, jännää on, ei ennen isähahmoa niin etsitty. nykyään etsitään, kyllä on jännää.
...ulkonäkökään. Ehkä olet vain hyvä ja mielenkiintoinen tyyppi. Mutta älä ota sitä niin vakavasti, katso mihin homma etenee.
Vai oletko naimisissa? Tietääkö nuori nainen vaimosi?
Kyllä ihan sinkkuna olen ja vähän pettynyt naisiin, kuten kai useat muutkin miehet tässä iässä, jos parisuhde ei ihan odotuksia ole täyttänyt. En silti pidä ainoastaan naisia syypäänä ongelmiin.
Kyllä nuoren naisen kiinnostuksen ottaa vaan vakavasti. Ei siitä pääse mihinkään. Eri asia olisi, jos tietäisin hänen olevan jokin onnenonkia tai seikkailija. Ne naiset erottaa jo kaukaa.
Miten olet onnistunut erottamaan, onko kyseessä onnenonkija vai vakavasti otettava nuori nainen?
Olen käynyt tuon kurssin läpi jo, ei ollut hyvä lopputulos. Ne lähtökohdat on niin erilaiset, se 15 vuotta elämää on niin paljon että sitä ei voi yhdistää kovin helpolla. En sano että se olisi mahdotonta mutta hyvin epätodennäköistä.
Näinhän sitä itsekin realistina ajattelen. Tosiasia kuitenkin on, etten karkunkaan päässyt, vaikka yritystä siihen suunaan minulla olikin ;)
miksi me ihmiset aina luullaan että ulkonäkö on jotenkin tärkeää? itse ainakin olen ihastunut elämässäni tosi monennäköisiin ihmisiin, ja aina he ovat mielestäni olleet tosi suloisia ja kauniita. niinhän se on, että silmien tilalle kun laitetaan kaksi tursuilevaa sydäntä ei siinä tukan värillä ja kasvojen suurella symmetrialla ole väliä! olen pitänyt maailman kauneimpina ihmisinä niin kaljuja, pitkätukkia, runsaita ja laihoja. toki itsekin aina ajattelen,e tten ulkonäöltäni ole tarpeeksi sille ihmiselle kehen olen ihastunut, että hän ansaitsisi paljon kauniimpaa ja fiksumpaa seuraa. en ymmäärä mitä minussa voidaan nähdä. mutta näenhän itsekin heissä aina sen kaikkein kauneimman.
Ehkä ilmaisin itseni väärin. Sinänsä kauneudella ei ole minulle merkitystä. Rakennan ihmissuhteeni ihan näille sisäisille arvoille, luottamukselle, avoimuudelle, toisen kunnioittamiselle ja "yhteen sopivuudelle". Aiemmat kumppanini eivät vain ole olleen mitään kauniita naisia vaan "tavallisia" naapurintyttöjä positiivisessa merkityksessä. Siksi nyt jo kun ikää on kertynyt tuntuu hieman yllättävältä, että kaunis (ja nuori) nainen on huomannut minut vakavammassa mielessä.
Mutta kiitos kannustavista sanoista. Niinhän se suhteen epävarmassa alkuvaiheessa on, että sitä epäilee omaa viehätysvoimaansa. En tosiaan täysin kykene ymmärtämään, mitä ihmettä nuori nainen minussa näkee. Ehkä se vielä selviää. Minulle hän on joka tapauksessa ihannenainen enkä voi kuvitella löytäväni "parempaa" kumppania ikäisistänikään naisista. Hän vaikuttaa itse asiassa ihan yhtä kypsältä henkisesti kuin kolmekymppiset naiset.
Oma epävarmuushan tässä on tapetilla. Siitä kun pääsen, ei varmaan ole ongelmaa. Täytyy olla ajattelematta tätä ikäkysymstä.
Ongelmaa ei ole, jos et sitä itse tee. Osa nuorista naisista tuntee vetoa vanhempiin miehiin, olen itsekin sellaisia naisia kohdannut. Nainen ei todennäköisesti etsi sinusta sitä, minkä saisi ikäisiltäänkin miehiltä, vaan sitä mitä ei saa. Sanoit että hän on konservatiivinen; ehkä hän haluaa "perinteisempää" parisuhdetta kuin nuorten kesken on tapana. Hän voi tietysti etsiä sinusta turvallisuutta. Hän voi haluta olla sinulle se ainoa jakamattoman huomion kohde, mitä ei ehkä saman ikäisen kanssa voisi tuntea olevansa. Tai hänellä on ollut huono suhde isäänsä ja hän paikkaa sitä traumaa kanssasi. Mahdollisia syitä löytyy muitakin. Jos haluat olla hänen kanssaan, älä jää vatvomaan syytä. Mutta jos hän tilittää sitä sinulle osoita, että vanhemmalla miehellä on elämänkokemuksen tuomaa ymmärrystä.
25-vuotias nainen on aikuinen, ei lapsi, vaikka onkin selvästi sinua nuorempi. Jos hän haluaa 40-vuotiaan, hän tietää mitä tekee, eikä ehkä halua vatvoa, onko suhde "outo" tai mitä muut siitä ajattelevat. Elä, älä murehdi!
Tässä vain minun mielipiteitäni. Jos palstalla on vanhemmista miehistä pitäviä naisia, he osaavat varmasti kommentoida paremmin.
Mies 40
Juuri sitä itsekin mietin, että miettimällä turhaa ikäkysymystä teen vain ongelmaa. Hänelle sitä ei luultavasti edes ole olemassa.
Hyvä vinkki tuo, mitä kirjoitit hänen etsivän - sitä, mitä ei nuoremmalta mieheltä saa, mutta odottaisi saavansa miessuhteessa. Kiitos tästä, saa minut ajattelemaan asiaa hieman toisesta näkökulmasta. Olen pyörittänyt asiaa mielessäni liiaksi oman itseni ympärillä; mitä suhde minulle merkitsisi ja mitä siltä odotan. Hän saa tietenkin itse päättää kenestä tunnetasolla kiinnostuu eikä tarvitse siihen muiden lupaa.
Itse luulen hänen motiiveistaan ainakin taka-alalla olevan ihan perinteinen perheen perustamisajatus. Vaikka en ole tässä suhteessa kiirehtimässä eteenpäin ei tämä minua toisaalta häiritsekään. Olen luultavasti hänelle turvallinen vaihtoehto ihan vakavalle ja pitkäaikaiselle suhteelle. Joillakin ihmisillä on tapana "päättää" että nyt on tullut aika tehdä päätös toiseen elämänaiheeseen siirtymisestä. Saatan hyvin olla osa tällaista päätöstä.
Kiitän näkökulmastasi!
mietit asiaa noinkin monelta kantilta. Ehkä hyvä vastaus täällä oli se, että nainen hakee sinusta jotain sellaista, mitä ei ikäisistään miehistä saa, se voi hyvinkin pitää paikkansa.
Itselläni on mies, jonka kanssa on iso ikäero. En kokenut hakevani hänestä isää, koska minulla on aivan ihana oma isä. Turvallisuutta hain hänestä kyllä - niin kuin kaikista muistakin elmäni varrelle sattuneista miehistä, ja kieltämättä tämän vanhemman miehen "seestyneisyys" tuntui (tuntuu, en osaa päättää, missä aikamuodossa kirjoitan ;)) hyvältä.
Mutta mitä siis oikeasti hain tästä vanhemmasta miehestä? Elämänkumppania samalla tavoin kuin jostain nuoremmasta. Mutta kun tämä kyseinen vanhempi mies oli vain 1000-kertaisesti mukavampi, hauskempi ja kivempi kuin kukaan aiemmin tapaamani mies - samoin hän sanoo minusta. Eli meillä ei kumpikaan kyllä tietoisesti etsinyt tällaisella mammuttimaisella ikäerolla olevaa kumppania, mutta kun vaan yhdessäolo oli niin mukavaa, niin pakkohan sitä oli jatkaa.
Koska itsekin vähän analysoija olen, niin toki pohdin sitäkin, olenko itse jotenkin "kieroutunut", mutta en nyt ainakaan vielä itseäni kovin kieroutuneeksi tunnista! Ja aluksi myös ajattelin, että olenko tälle miehelle vain joku hetken huvi, nuori nainen, jota näytellä kavereille tai että minussa miestä ei viehätä mikään muu kuin nuoruus, joten pelkäsin hänen siis pian kyllästyvän. Nyt sitten suhde on vain syventynyt ja kaikkea yhteistä tullut, eli me kyllä varmasti olemme rakastuneet toistemme persooniin!
Ja niin, tämä mies kyllä vähän epäili minunkin motiivejani, pitkään hän suhtautui varauksella, koska pelkäsi minun jotenkin naruttavan häntä. Eli kieltämättä tällainen ikäerojuttu herättää kaikenlaisia ajatuksia puolin ja toisin...
Mutta sinulle annan yhden vinkin. Jos tykkäät tästä naisesta edes jonkin verran, ota hänet vakavasti. En tarkoita, että sinun täytyisi hänen kanssaan ruveta vakavaan suhteeseen, vaan tarkoitan sitä, että tällä nuorella naisella voi olla hyvinkin isoja tunteita sinua kohtaan. Älä siis ainakaan leiki hänen kanssaan! Nimittäin omasta kokemuksesta voisin sanoa, että yksi asia, mitä hän saattaa odottaa vanhemmalta mieheltä on se, että mies kunnioittaisi häntä enemmän kuin nuoremmat miehet, itsekin tätä mieheltäni odotin (ja edelleenkin se aikamuoto-ongelma, odoTAN ;))ja kieltämättä hän kyllä kunnioittaakin minua. Eli tee tälle naiselle heti selväksi, jos et mitään halua, se nimittäin jos mikä on kunnioitusta!
Tsemppiä sinulle, usko pois vaan, nainen voi olla hyvinkin ihastunut ja tosimielellä ja suhteenne voi toimia hyvin. Ikäeroa enemmän kyse on niin miljoonasti enemmän persoonista, ei kannata tuijottaa ikäeroon. Ja 15 vuotta ei nyt niin hirveästi ole...
...sanoo nuori nainen (huru-ukko kainalossaan)
Joo, pohdiskelen aina asioita liiankin kanssa :)
Erittäin mukava kuulla naisen "ajankohtainen" näkökulma asiaan. Tosin et ainakaan helpottanut paineita, kun sanoit että miehesi on 1000-kertaisesti mukavampi kuin aiemmat miesystäväsi. Siinähän sitä onkin tavoitetta :))
Eli toki on upeaa, jos parisuhteessa voidaan olla ihastuneita toisen persoonaan syvällisessä mielessä ja tullaan ns. juttuun hyvin. Tätähän sitä itsekin haen ja tämä nuori naishenkilö on tapaamistani naisista aivan omaa luokkaansa myös tässä mielessä. Olen todellakin aivan "puulla päähän lyöty" ja niin vakavissani, että pelottaa sitä edes ajatella.
En epäile naisen motiiveja lainkaan. Olen jo nyt saanut sen käsityksen että hän on erittäin luotettava ihminen ja osaa ajatella asioita myös muiden kuin itsensä (minunkin) kannalta. Juuri tästäkin syystä hän on niin upea! Pointtini on vain se, etten ymmärrä, mitä niin kiinnostavaa minussa on, jota hän ei voisi todellakin saada monelta muultakin mieheltä ja paljon nuoremmaltakin (nuorissa miehissäkin on ihan fiksuja tyyppejä). Olen itse todellakin realistinen jalat maassa tyyppi.
"Kieroutuneena" en myöskään pidä suhteita, joissa on suuri ikäero. Teilläkin menee hyvin ja kaikki on kunnossa, jos osapuolet niin tuntevat. Itselläni vain on tarve ymmärtää asiat toisenkin näkökulmasta ja tällä kertaa en pysy hänen (nuoren ja kauniin naisen) käsityksestä perillä. On ennemminkin ihme olla hänen kiinnostuksensa kohde, sillä en ole mikään sosiaalisen elämän taitaja, "mukava mies" tms. vaan tuiki tavallinen suomalainen perusmies.
Kylmästi jos "parisuhdemarkkinoita" ajattelee, minulla ei pitäisi olla kovinkaan paljon sellaista erityistä, mikä nostaisi minut monien hyvien ja nuorten miesten edelle vertailussa. Itsekin tunnen sellaisia, vapaita miehiä, joihin verrattuna panee miettimään tätä juttua monta kertaa vielä uudestaan.
Kiitos vinkistä. Sitä pelkoa, että leikkisin toisen tunteilla ei minun luonteellani ole olemassa.
Kiltti mies
"Pointtini on vain se, etten ymmärrä, mitä niin kiinnostavaa minussa on, jota hän ei voisi todellakin saada monelta muultakin mieheltä ja paljon nuoremmaltakin"
Asiat voi pilata miettimällä liikaa.
Tarvitseeko rakastumista järkeillä sen enempää?
Olen itse kokenut rakastumisen vanhempaan mieheen, enkä hetkeäkään miettinyt ikäeroa esteenä, vaan pikemminkin rikkautena.
Sanoisin sinulle että anna mennä, nauti elämästäsi!
Olen myös kokenut suhteen vanhempaan mieheen ja voin sanoa ettei sitä ikää edes ajatellut niin paljoa.Tietenkin alussa hieman,mutta kyllä se oli sivuseikka,loppupeleissä.Koska se just se toinen kiinnostaa,ihastuttaa,ei se ikä.
Oletteko te tapailleet siis jo? Jos ette niin oletko ihan varma ettet vain kuvittele kaikkea?
sitten itseäni 17 vuotta vanhempaan mieheen. Perustelut:
-hän oli persoonallinen ja lahjakas
- kiltti ja huomaavainen (ehkä isähahmokin jollakin tasolla...nyt myönnettäkööt)
- arvostaa naista
- voisi kuolla puolestani
Itse olen saanut paljon itsevarmuutta suhteessa ja olen kasvanut aikuiseksi, mutta kyllä varjopuoliakin suhteessa on.
- meillä ei ole juurikaan yhteisiä kavereita
- sukulaiset ovat sitä mieltä, että tämä suhde ei kestä ikuisuuksia (suku on pahin)
- Jotkut naureskelevat ikäerollemme (mutta mitä väliä?)
Nykyään on alkanut yhä enemmän harmittamaan, että miksi meillä on niin paljon ikäeroa. Toinen on paljon kokeneempi ja aina neuvomassa.
Rahasta ei ole meidänkään suhteessa kysymys.
Olen ajatellut niin, että olen aina hakeutunut sellaisten ihmisten seuraan, jotka opettavat minulle jotain tärkeää. Ehkä tässä suhteessa on kyse juuri siitä. Ehkä sinunkin nuori naisesi ajattelee niin. Hän pelkää vastoinkäymisiä ja fiksuna naisena pelkää heittäytyä samanikäisen kanssa suhteeseen ja tapella hänen kanssaan kun on mies, joka opettaa hänelle asioita ja joka tietää.
Mutta miten sitten käy, kun tieto on saatu ja nainen kyllästyy. Toinen on fyysisesti vanhempi ja eri ikäluokkaa...Sitten tulee ongelmia...
Rakastuin itseäni 14 vuotta vanhempaan mieheen. Hänen ajatuksensa kulkivat samoja ratoja kuin sinulla: "Miksi nuori ja kaunis minuun ihastuisi".
Olisin ollut valmis jakamaan elämäni tuon miehen kanssa. Hänen epäröintinsä voitti, hän halusi lopettaa tapailun.
Satuttaa vieläkin, vaikka tapahtuneesta muutama kuukausi.
Usko, mitä naisesi sinulle tunteistaan kertoo. Älä anna oman epävarmuutesi pilata kaikkea!
mieti typeryyksiä. Jos nyt olit ylipäätänsä mies....
juttusi. Kun lukee noi kommenttisi niin tuskin olet edes oikeasti mies, varsinkaan nelikymppinen. Kyllä mies on oikeesti ihan innoissaan jos tuossa iässä saa tuon ikäisen naisen.
ei mies kirjoita noin
"ikäkriisi kumminkin kummittelee, miehetkin kun rypistyy, kaljuuntuu ja saavat harmaita hiuksia"
... koulutettu aikuinen mies kirjoittaa usein tuohon tyylin. Niin minäkin, enkä ole ketjun aloittaja. Huonolla äidinkielellä töksähtäviä lausahduksia kirjoittaa yleensä huonosti koulutettu mies/poika.
Mies 40
Itse ihastuin itseäni 14v vanhempaan mieheen heti ensisilmäyksellä. Hänen persoonansa on aivan valloittava minun mielestäni. Olemme niin samalla aaltopituudella ja ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta, joskus vain katse riittää :)
Voisin sanoa, että hän on minulle ns. sielunkumppani.
En hae hänestä isähahmoa, enkä neuvonantajaa. Seikkailua on tähänastisessa elämässäni, nuoresta iästäni(27) huolimatta, ollut riittävästi. Elämänkokemustakin on ehtinyt kasaantua enemmän, kuin luulisi.
Hän on aivan tavallinen suomalainen mies, jolla on myös tunneälyä, maalaisjärkeä ja elämänkokemusta. Eikä ikäero minua häiritse.
Rakkaus ei katso ikää :)
Nämä olivat minun mietteeni tilanteestani, enkä voi niitä kenenkään muun ajatuksiin laittaa. Jos olet todellakin oikeasti ja vilpittömästi kiinnostunut kyseisestä naisesta, keskustele hänen kanssaan asiasta, mietteistäsi ja kenties peloistasi. Vain hän voi antaa sinulle ne vastaukset joita juuri sinä haet.
Toisinaan me ihmiset katkeroidumme, jos olemme joutuneet pettymään suhteissamme tai emme ole henkisesti tarpeeksi kypsyneitä käsittelemään joitakin asioita. Täälläkin törmää monesti katkeriin kirjoituksiin ja "maalaillaan piruja seinille". Sinä itse tiedät mitä tunnet sydämessäsi ja teet itse tietysti ratkaisusi.
Toisinsanoen ei kaikilla nuorilla (kauniilla) naisilla ole sen kummempia taka-ajatuksia, jos he iskevät silmänsä itseään vanhempaan mieheen.
Älä anna omiesi tai toisten ennakkoluulojen pilata sitä mahdollisuutta, että siitä voisi tulla jotain hyvin kaunista ja kestävääkin kenties. Suhde on aina suhde, oli sitten ikäeroa tai ei, sen eteen on tehtävä töitä silti.
Omassa epävarmuudessa on helpottavaa kuulla mielipiteesi. Täälläkin on jo tullut realistisempiakin kommentteja. Kuka ties he ovat oikeassa. Niiden vuoksi en kuitenkaan kirjoita. Yritän vain ymmärtää yhtä ihmistä, koska kaikkea sitä, mitä sinäkin totesit, en voi vielä tässä tilanteessa häneltä kysyä. "Suhde" on vielä niin alkutekijöissä.
En ehkä edes tule kysymäänkään. En siksi että välttelisin tätä aihetta, vaan siksi että minusta tuntuu nyt siltä kuin olisin saanut kiinni siitä ajatuksesta, mitä hän minusta ajattelee. Teistä monista on ollut minulle suuri apu, kiitän lämpimästi siitä. Olette upeita ihmisiä, sinäkin "nuorempi nainen", kun viitsitte uhrata aikaanne kirjoittamalla tänne.
Minun on karistettava ennakkoluulot pois ja oltava vain avoin itseni. Niinhän se on aina uuden suhteen alussa. Sulkeutumalla ei voita mitään vaan voi kadottaa jotakin hyvin tärkeää. Sen läksyn olen jo oppinut ja toinen asia minkä tässä haluan sanoa on se, että riskinotto tunneasioissa kannattaa aina. Silloin voi tosin satuttaa itseään, mutta vaikka niin kävisikin, olet ottanut askeleen myös lähemmäksi omaa sisintäsi. Saat tietoa tuntemuksista, joihin et ehkä muuten olisi voinut päästä käsiksi millään keinolla. Tämä uusi tuntemus, vaikkakin tulisi kipeäksi "paikaksi" sydämessäsi, on kuitenkin elettyä elämää ja siksi arvokasta. Jättämällä ottamatta riskin, välttää tuskan mutta välttää samalla myös elämisen tuntien mitä on elää.
On hienoa kuulla "nuorempi nainen" että olet uskaltanut ihastua ensisilmäyksellä ja vieläpä noinkin "vanhaan" mieheen. Luulen, että jotakin sellaista on tapahtunut tälle minun ihannenaisellenikin. Omalta kohdalta voin sanoa lähes samaa, kun muistelen ensikohtaamistamme. Olin niin pakahtua hänen huomiostaan, että menetin hetkeksi ajan ja paikan tajun. Kun pääsin vähän kauemmaksi hänestä, ryhdyin miettimään, mitä tapahtui ja arvelin kuvitelleeni itsestäni aivan liikoja. Sanoin itselleni, että siinä on keski-ikäinen mies hurmaantunut nuoren tytön seksuaalisuudesta ja että tähän juttuun ei missään tapauksessa pitäisi lähteä mukaan. Sydänsurut olisivat varmoja enkä ylipäänsä kestäisi sellaista enää uudestaan. Olen niin herkkä mies, että olisi pidettävä jalat maassa eikä ruvettava kuvittelemaan mahdottomia.
Niin oikeastaan sitten teinkin, mutta tapasin sittemmin hänet uudestaan ja en tiedä miten siinä kävi, mutta en yksinkertaisesti voinut enää mitään hänen tavalleen tulla puhumaan minulle ja tavalleen ottaa minut huomioon kokonaisena persoonana. Tiesin heti, että tämä nainen ei vain puhu jollekin miehelle tai sitä asiaa, mitä minulle on sanomassa, vaan että hän puhuu suoraan minun sydämelleni. Ei tätä voi edes selittää mitenkään ymmärrettävästi.
Niinpä sitten olen nyt vain ottanut tosiasiat sellaisena kuin ne ovat. Nuori ja uskomattoman kaunis nainen on lähestynyt minua eikä minun kannata juosta karkuun, vaikka välillä saattaisin niin toivoakin tekeväni.
Miksi niin on, sitä olen täällä kysellyt. Vastauksen tietää lopulta vain hän. En muuta ole luullutkaan, mutta minulle on erittäin tärkeää tässä tilanteessa saada jokin ote siitä, mitä nuori nainen ajattelee, jotta voin säilyttää oman mielenterveyteni.
Kiitän tämän ajatuksen kera kirjoittajia vielä mukana olosta. Sain teiltä paljon, vaikka ne ovatkin vain anonyymeja netin välityksellä tulleita sanoja.
Eli siis annoit tälle nuorelle naiselle ensin pakit? Koska epäilit hänen tarkoitusperiään?
Yllättävän paljon samantyyppinen skenaario muuten täälläkin meneillään! ;)
lukea :)
Hassulta tuntui lukea, koska voisin uskoa tämän minun ihannemieheni ajattelevan aika paljon asioista samalla tavalla, kuin sinä kirjoitit.
Hmm, aloin tässä itsekin miettiä miten hänet ensimmäisen kerran kohtasin. Tuntui kuin aika todellakin olisi pysähtynyt ja oli vain ja ainoastaan Hän siinä silmieni edessä, muut ihmiset ikään kuin "katosivat" ympäriltämme ja keskityin vain ja ainoastaan Häneen.
Ymmärrän kyllä, ettet voi mennä häneltä kyselemään jos homma on vielä alkutekijöissä.
En tiedä annoninko sinulle itse tuosta kirjoituksestani sellaisen kuvan, että olisin pidemmällä, mutta niin ei ikävä kyllä ole :( Itse olen myös sen verran herkkä, että en ole uskaltautunut katsomaan kortteja loppuun, eli en ole 100% varma tämän miehen tunteista.
Älä ihmeessä juokse karkuun tuota naista, vaan ota ihmeessä selvää tarkemmin asiasta :)
Mielenterveyttään tässä yrittää itse kukin pitää kasassa ja minä ihmettelen mitä "vanhempi" mies ajattelee???? Vaikka Hänen seurassaan koen itseni olevan "kotona" ja tiedän meidän tulevan hyvin juttuun muutenkin. Silti olen aivan kysymysmerkkinä?
Voisin kuvitella, että näin saattaa olla myös sinun "ihannenaisesi" kohdalla, ehkäpä hänkään ei ole tietoinen tunteistasi, jos et niitä ole suoraan hänelle kertonut.
Tiedä vaikka onni olisi jo oven takana :)
Vielä on matkaa ilmeisesti meillä kummallakin sen Onnen luokse ;) Nämä tunneasiat etenee usein sellaisen sumuverhon takana, että yllätyksiä voi tulla suuntaan ja toiseen.
Vaikka en omia tunteitani yleensä kovin avoimesti näytä ennen kuin olen varma vastapuolen tunteista, silti niinkin on käynyt, että nainen on ihastuksissaan kokenut minun lähestyneen häntä "siinä mielessä". Minä olen ollut jokseenkin tietämätön naisen tunteista ja voit arvata, että pettymystä ei voi sitten välttää, kun totuus selviää. Samoin on kuitenkin käynyt myös itselleni eräässä(kin) tapauksessa, jolloin särjin sydämeni täysin totaalisesti :(
Tällainen traagisuus taitaa välttämättä joissakin tapauksissa olla tunteiden kohtalo. Miesten ja naisten vuorovaikutus ei aina kohtaa odotetulla tavalla (vaikka toisin itse voi luulotella). En ole ihannenaiseni kohdallakaan täysin varma hänen tunteistaan; olenhan voinut ylitulkita hänen eleensä ja sanansa. Mutta tällä kertaa sillä ei oikeastaan ole edes väliä! Aion joka tapauksessa lähestyä ihannenaistani tavalla tai toisella, vaikka siihen sitten menisikin aikaa. Nämä kortit katson (katkeraan?) loppuun saakka.
>>Mielenterveyttään tässä yrittää itse kukin pitää kasassa ja minä ihmettelen mitä "vanhempi" mies ajattelee???>>
Niin. Tosi on, että ihmettelyä tämä voi hyvinkin olla puolin ja toisin myös minun ja ihannenaiseni välillä. Hän saattaa miettiä samoin kuin sinä, mitä minä aion. Suoraan en ole kiinnostustani tarkoituksellakaan osoittanut, koska minun on vielä "sulateltava" näitä omia tuntemuksiani. Sen verran yllättäin kaikki on tapahtunut ja kuten olen täälläkin tätä asiaa pyörittänyt, niin kyllähän tässä on sulateltavaa ollutkin (ikäeroineen jne.). Haluni olisi ymmärtää tätä nuorta naista edes vähän enemmän vielä ennen kuin olen itse "valmis" jatkamaan eteenpäin.
Siksi siis tämä keskustelun avaus. Itsevarmuuteni on kirjoittelusta kasvanut, josta kiitos hienoille vastauksille, mitä olen saanut. En ollut tällaista ennalta osannut odottaa ja on mielestäni suorastaan mahtavaa, mitä mahdollisuuksia netti antaa ajatusten vaihtoon. Omaan lähipiiriini kun ei kuulu vastaavia ihmisiä kuin, mitä tänne on kirjoitellut. Olisi aivan turha kaljalasin äärellä kysellä keski-ikäiseltä mieheltä, mitä mieltä hän on nuoren ja kauniin naisen ajatusmaailmasta ;)
Romanttista keväänjatkoa sinulle nuorempi nainen!
Niin, voi olla ettei ehkä kannata kaljatuopin ääressä avata keskustelua tuosta aiheesta. Vastaukset todennäköisesti ovat jo tiedossa ;)
Kirjoitit tuossa, että:
"Suoraan en ole kiinnostustani tarkoituksellakaan osoittanut, koska minun on vielä "sulateltava" näitä omia tuntemuksiani. Sen verran yllättäin kaikki on tapahtunut..."
Tietysti on hyvä ettet tee hätiköityjä ratkaisuja, mutta toivon sydämeni pohjasta, että älä kuitenkaan jää "makaamaan" siihen ajatusten pyörittelyyn!
Itse olen nyt reilu vuoden leikkinyt kissaa ja hiirtä. Täytyy kyllä sanoa, ettei tämäkään pidemmän päälle herkkua ole!!
Itse olen niin paljon pettymyksiä kokenut elämäni aikana, joten nyt puuttuu se rohkeus hypätä tuntemattomaan :/ Sitä varjelee omaa sydäntään viimeiseen asti. Sitten tietysti kun on tälläinen pohtiva luonne, miettii onko nyt ylireagoinut toisen sanomiset ja tekemiset. Onko sitä ihastuksissaan tehnyt vääriä tulkintoja? Niihinkin saisi tietysti vastauksen, kun jostain saisi rohkeutta kysyä suoraan...
Joskus tuntuu niin turhauttavalta tämä iankaikkinen asioiden pohtiminen!
Tuosta lähipiiristä tuli mieleeni sellainenkin asia, että itselläni lähipiiri koostuu lähestulkoon itseäni n. 10-15 vuotta vanhemmista naisista ja miehistä, joten olen kyllä jotakuinkin perillä sen ikäluokan ajatusmaailmasta, mutta enpä sitten ole perillä itseni ikäisisten ajatusmaailmaasta :) Joten en nyt sitten osaa sanoa, kuinka moni minun ikäinen taas ajattelee samalla tavalla asioista, kuin minä ;)
Itsekin leikin kissaa ja hiirtä erään naisen kanssa aikoinaan kauan sitten, kun olin nuori. Meni varmaankin 8-9 kuukautta ennen kuin sain kysyttyä suoraan hänen tunteistaan minua kohtaan ja vastaus oli jotakin ystävyydestä. Sen jälkeen en ole toistamiseen jättänyt asioita "roikkumaan", koska lasku sieltä pilvilinnoista oli niin syvä (ainoa tosirakkauteni ennen tätä nykytilannetta).
On aina parempi kuulla vastaus aikaisessa vaiheessa eikä vasta sitten, kun on itse rakennellut suurin odotuksin liian suuren kynnyksen itselleen. Ymmärrän, että rohkeuden löytäminen on vaikeaa. Mutta mieti sitä vaihtoehtoa, josta olet jo saanut esimakua. Reilun vuoden pituinen odottaminen ei mielestäni ole enää sen arvoista. Kannustan tekemään edes jotakin, mikä muuttaa tilanteen suuntaan tai toiseen!! Jos et vieläkään suoraan uskalla kysyä tunteista, tee jokin muu liike, johon hänen on pakko reagoida eri tavalla kuin ennen. Jos reaktio onkin välttelevä, se voi ennakoida pettymystä. Mutta toisinpäin käydessä saatat löytää sen viimeisen askeleen rohkeudellesi, jolla lopetat "piinan".
Ylitulkintaa olet toki myös voinut tehdä ja sen jälkeen, jos totuus paljastuu ikävänä, tuntee aikansa itsensä todella typeräksi ja mitättömäksi. Kokemukseni on kuitenkin osoittanut minulle, että herkkyys on uskomattoman arvokas voimavara siinä ihmissuhteessa, jossa sitä pääsee sitten aikanaan käyttämään. Vaikka hinta voi herkälle ihmiselle olla tästä ominaisuudestaan hänelle elämänkohtaloissa kova, on silti aivan uskomattoman hienoa olla se herkempi ja mahdollisesti ylireagoiva persoona kuin kylmä ja itsevarma ihminen. Viimeksi mainituille elämä kyllä näyttää oman puolensa myöskin aikanaan. En usko, että sekään kohtalo on helppo.
Summa summarum: ei kun härkää (!) sarvista kiinni ja toimeksi nuorempi nainen!
Olen omalta osaltani hengessä mukana.
aika vierähtänyt ikään kuin huomaamatta ja tilanne ei muutenkaan ole ehkä mikään helpoin mahdollinen minun kannaltani. Paikka missä tämän miehen näen on myös sellainen, että siellä ei kovin "henkeviä" tai ainakaan henkilökohtaisuuksia pysty keskustelemaan. Yleensä on paikalla myös muita ihmisiä.
"Jos et vieläkään suoraan uskalla kysyä tunteista, tee jokin muu liike, johon hänen on pakko reagoida eri tavalla kuin ennen. Jos reaktio onkin välttelevä, se voi ennakoida pettymystä."
Olen yrittänyt muutaman kerran epäsuoraa lähestymistä, mutta ihan yhtä kysymysmerkkinä olen. Kyllä hän on "tekosistani" hämmentynyt ja ollut mielissään, mutta kissa ja hiiri-leikkimme jatkuu silti :D puolin ja toisin.
Nooh, mutta mitenkäs minä nyt tämän ketjun itseeni käänsin? Sinustahan tässä oli kyse ;D
Jos nyt ei muuta niin on ollut mukavaa vaihtaa ajatuksia kanssasi ja toivottavasti olen edes jotain ajattelemisen aihetta sinulle antanut :)
Eiköhän tässä pitäisi molempien tehdä jotain, eikä vain ihmetellä?
Joten toimeksi nyt vain, myös siellä päässä!!!! ;) Eikä vain haaveilla siitä :)
Palaan toiston uhallakin vielä ensimmäiseen kommenttiisi minulle.
>>Hän on aivan tavallinen suomalainen mies, jolla on myös tunneälyä, maalaisjärkeä ja elämänkokemusta. Eikä ikäero minua häiritse.
Rakkaus ei katso ikää :)>>
Tässä sanoit jotakin sellaista, joka itsessään avasi minulle Hänen näkökulman :) Vielä kun siihen lisää sopivat elämänarvot (siis Hänen kannaltaan katsottuna minulla olevat) niin olet kuvannut mielestäni minut Hänen silmin. Tähän liittyy vielä muutakin minua koskevaa, josta en voi kuitenkaan täällä puhua paljastamatta henkilöllisyyttäni. Kaiken kaikkiaan olen varma, että Hän pitää siitä kokonaisuudesta (!), jonka minussa näkee. Sitä on vain itseään niin lähellä, ettei oivalla heti, miten joku muu voi minut nähdä toisella tavalla kuin itse näen. Sinua ja "toista analyytikkoa" on kiittäminen näkökulman avartumisesta.
Kertomastasi tulee mieleen, että kovin on ujo mies tämä ihastuksesi. Silti olen sitä mieltä, että et voi odottaa enää kovin kauan. Rohkea rokan syö!
En ole kertonut ihan kaikkea siitä, mitä "toimenpiteitä" olen ihastukseni suhteen jo tehnyt. Sen voin kuitenkin kertoa, että tilanne on paljon monimutkaisempi kuin olen voinut paljastaa (varjelen omaani ja Hänen yksityisyyttä). Tilanteen kehittyminen näyttää kuitenkin päivä päivältä paremmalta ja palaute Häneltä on ollut myönteistä!!!
Nukun yöni todellakin onnellisen odotuksen siivittämänä. Rakkautta on ilmassa!
ja rakkauden täyteisiä unia sinulle :)
Pakko vielä takertua yhteen asiaan :))
Nyt kun tuossa itsekin lueskelin ketjua uudemman kerran, niin ymmärrän hyvin, että sait kertomani perusteella "ihannemiehestäni" ujon kuvan. Osittain hän ehkä sitä onkin, mutta ongelma on lähinnä minussa. Haluan toista, kuin ehkä annan ymmärtää. Useimmiten tulee sanottua vieläpä huumorin varjolla sellaista, mistä toinen sitten ei tiedä oliko se totta vai pelkkä vitsi. Ja kun laitetaan yhteen kaksi samanlaista "väkäleukaa", mitä siitä syntyy? Kumpikin on omalla tahollaan pihalla kuin lumi-ukko :D
Voisin analysoida ja selitellä mistä mikäkin johtuu, vaikka loputtomiin.
Kun saiskin tollasen 25 v priima naisen, mulle ne näyttää lähinnä keskisormee. Mun naiset on lähinnä sellaisia rupsahtaneita muijia alkaa välillä kyllä oikein vituttaa, ei mene tasan onnen lahjat. Oisko kyse itseluottamuksessa, tyylissä tai jossain sellaisessa? Vituttaa..onneks bisse on sentää kylmää...
Yksi neuvo: Muista, että kasa lihaa ja luuta on ase elikkäs 30-vuotiaan lihaksikas ja ryhdikäs kroppa on huomattavasti paremman näköinen kuin keski-ikäisen lössähtänyt vartalo. Käytä sitä aseena!
kuin naiset tuolla ikäerolla ja noilla iiällä ne voi jo alkaa vihdoinkin haluta samoja asioita
Naiset rupsahtaa pahasti kun ne mennee yli 30 vee.En muute kyl usko et olet saanut iskettyä tollasen 25 vee top mimmin tossa iässä muuten kuin unissas jos et oo rikas, hyvännäköinen, julkkis ym vastaavaa.
Eli jatka kuule vaan runkkaamista entiseen malliin, hähhää
Jos nainen on konservatiivinen, kuten asian ilmaisit, hän todennäköisesti haluaa vakavan parisuhteen. Parikymppisten miesten kanssa sellaisen luominen on aika vaikeaa. Ehkä hän vain on löytänyt samanlaisia asioita arvostavan kumppanin sinusta?
No eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Eikä tuo nyt ole paha ikäero, eikä se välttämättä merkitse mitään, riippuu tietysti ihmisistä. Naisille kun merkkaa paljon muutkin kuin ulkoiset jutut suhteeseen lähtiessä, miehille se kun tulee yleensä vasta myöhemmällä iällä.Mua nyt yrittää iskeä naiset välillä 20-45 v (olen siis lähelle sinun ikäluokkaasi). Kaksikymppisillä on kyllä ihan omat kuviot ja ne putoaa pois, mutta 24 ja eteenpäin käy hyvin. Ihminen ratkaisee sen jälkeen. Jos vedetään kaikki puolet yhteen niin onhan toki n. 25 v nainen varmasti ehkä parhaimmillaan. Siis keskimäärin, jollakin se voi olla vasta kyllä paljon myöhemmin. En kyllä nykyään itse pohdi noita ikiä niinkään, Jos synkkaa ja tuntuu hyvältä niin jatketaan tottakai, oli sitten kyseessä nuorempi tai vanhempi.
Kumma ettet muuten ole tuohon ikään mennessä opinnut vielä mitään. Sitä, ettei pelkillä ulkoisilla jutuilla homma vaan toimi pidemmän päälle (onhan niillä tietysti merkitystä)ainakaan hyvin vaan muut asiat ratkaisevat (naisethan tajuaa ton jo nuorempana, miehille se tulee yleensä vasta myöhemmin). Kokemusta on, oikeasti liittoonkin taisin mennä pelkän naisen ulkonäön perusteella. Sitten kun se katoaa, huomaakin etteihän tässä ole oikeastaan mitään, parempi erota. Vaikka nykyään vastassa olisi miss maailma mutta jos ei synkkaa, vetäisin vaan tylyt pakit. Ennen en, olisin varmasti yrittänyt viimeiseen asti.
Yleensä miehet alle 30 v toimii just noin kuin minäkin ennen, ulkoiset jutut lopulta ratkaisee koko jutun, naiset kun käyttää myös aivoja. Homma menee helposti kuten mulla kunnon pelailuksi (kun tarjontaa löytyy), naista vaihtaa melkein yhtä usein kuin sukkia ja useampaa pyörittää tietysti vielä yhtä-aikaa. Sitten kun se todellinen kaunotar löytyy, ei muuta kuin nopeasti liittoon turhia miettimättä. Sitten myöhemmin bänks, eihän tässä oikeastaan ollutkaan mitään.
Nykyään käytän enemmän aivoja, saman aaltopituuden voi löytää hyvinkin vaikka 25 vuotiaan naisen kanssa (tai miksei vaikka nelikymppisen kanssakin) ja huomannut jopa ihan oikeastikin ymmärtävänsä naista. Kun olin alle kolmekymppinen aaltopituus oli tosiasiassa aika hukassa ja haluttiin aivan eri asioita. Sitä jaksaa nykyään oikeastikin kuunnella mitä naisella on sanottavaa (eikä vaan esittää sitä) elämästä ja mitä se haluaa ja vielä ihan ymmärtääkin naista.
Ehkä nainen on huomannut että teillä synkkaa tosi hyvin..ei siinä sen kummempaa.
Ei tässä tilanteessa minunkaan mielestä ole mitään muuta ihmeellistä kuin se, että miksi nainen, joka voisi saada "kenet vain" miehen, ei valitse oman ikäistään seuraa vaan jonkun keski-ikään ehtineen. Omastakaan mielestäni ikäeromme ei vaikeuta tätä tuttavuuttamme, koska ihannenaiseni on sen verran henkisesti kypsynyt jo, että kumpikohan meistä nyt lopulta sitten on missä kohtaa kehityskulussa. Ties vaikka hän olisi fiksumpi.
Hän siis kelpaa todellakin minulle olipa hänen ikä mikä hyvänsä. Mutta pohdintani - hyvin yksinkertainen sellainen - lähtee siitä, että kun niitä muita vaihtoehtoja on yllin kyllin tarjolla, niin kuinka ihmeessä valinta osuu näin iäkkääseen. Siis ihan simppeliä kelaamista: itse valitsisin jos olisin hän, jonkun muun henkilön kumppanikseni, jonkun nuoremman ja joka ei peiliin katsoessa mieti vähäisten haiveniensa lopullista katoamista ;)
Minullahan ei ole mitään valittamista. En myöskään arvioi naista ulkonäön perusteella. Aiemmat kumppanini ovat olleet ihan ok näköisiä, tavallisia naisia. Parempiakin saisin, jos se minulle jotakin merkitsisi. Minulle on aina ollut tärkeintä suhteessa, että vuorovaikutus toimii ja tullaan muutenkin toimeen ilman jatkuvaa riitelyä. Olen sikäli mitä yksinkertaisin mies.
Monia hyviä selityksiä on täällä veikkailtu nuoren, kauniin ja menestyneen naisen syyksi valita vanhempi mies. Itse ymmärrän jo paljon enemmän näistä syistä. Oivalsin jopa, mikä se todellinen syy voi olla (rakkauden lisäksi tietysti). Jääköön se kuitenkin omaksi tiedokseni.
On kuitenkin päivänselvää jatkossakin, että jaksan ihmetellä tätä hänen valintaansa vielä monta kertaa ja jos suhde kestää, niin olen siitä kiitollinen. Miksi ylipäänsä naisten aivoituksia ei saisi ihmetellä? Minä en ainakaan koskaan väitä heitä ymmärtäväni, sen verran olen elämäni aikana nähnyt erilaisia naiskohtaloita.
PS.
Valitan, etten voi vastata kaikkiin niihin kysymyksiin, mitä täällä on esitetty, jotta yksityisyyteni säilyisi.
Että nyt ilmeni yksi selkeä ero ajatuksissamme. Kirjoitit, että itse tämän nuoren naisen tilanteessa valitsisit jonkin nuoremman mieluummin kuin itsesi. Minä taas tein niin päin, että vaikka meillä on hirveän iso ikäero mieheni kanssa, "valitsin" tämän miehen yksinkertaisesti sen vuoksi, että HÄN ON HÄN! Häntä en nuoremmaksi saa, vaikka haluaisin, mutta kun haluan olla nimenomaan hänen kanssaan, niin sitten pitää hänet ottaa vaikka vanhana, karvoineen päivineen (hih, sinulle varmaan tämä nuori naisesi ei sanoisi, että ottaa sinut karvoineen päivineen, vaan varmaankin sanoisi, että ottaa sinut karvoinesi tai karvoittasi, tunnut nimittäin kovin pohtivan hiustesi vähyyttä!! ;))
Tämä minun ajattelutapani ei ehkä ole välttämättä kovinkaan järkevää, mutta kun jossain selkärangassani on ajatus, että jokainen ihminen on niin ainutlaatuinen, ettei vain ole ketään toista samanlaista. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö suhde voisi onnistua monienkin eri ihmisten kanssa, mutta silti: ihan samanlaista se ei olisi koskaan, koska kukaan ei olisi juuri tämä ihminen!
Joo, olen pohtinut täällä kaljuuntumista ehkä vähän provosoidenkin, koska ei se minulle mikään varsinainen ongelma ole. Monet naiset pitää kaljua erittäin seksikkäänä!
Tosiasia kuitenkin on, että kaljuus näkyy. Kerron esimerkin.
Olin kerran todella upean naisen (ikäero pari vuotta) kanssa ravintolakierrosta viettämässä ja aina sisään ravintolaan mennessämme monet päät kääntyivät ja tunsin ihmettelyä, kuinka tuo kaljuuntunut kaveri on saanut tuon naisen. Kuulinkin kun eräs sanoi toiselle: "Kato nyt vähän" ja viittasi hetken omiin hiuksiinsa.
Kaunotarta asia ei haitannut. Minä tietysti röyhistelin rintaani (heh!).
kyllä varmasti jotkut kiinnittävät kaljuuteen huomiota (siis ulkopuoliset) ja joillekin se on oikea ongelma. Arvelin kyllä, että kirjoitit omasta kaljuuntumisestasi provosoiden, siksipä siitä uskaltauduin vitsailemaankin.
Mutta koska vakavasti ollaan keskusteltu näistä asioista, niin kerron itsekin tähän nyt jonkinsortin kevennyksen:
Ex-mieheni oli pitkä ja komeakin, nyt tämä vanhempi mieheni on tietenkin vanhemman näköinen melkein 20 senttiä lyhyempikin kuin ex-mieheni. Jotkut kuitenkin näkevät ilmeisesti näissä kahdessa miehessä vähän jotain yhteneviä ulkoisia piirteitä, koskapa paras kommentti, jonka olen kuullut, on että olenko laittanut X:n (ent. mieheni) liian kuumaan pesuun, kun tämä näyttää nyt niin kutistuneelta ja rypistyneeltä!
eli kirjoitin jo aiemmin kommenttia, mutta nyt sitten tätä viestiketjua luettuani haluan lisääkin kommentoida.
Olet täällä kovasti tuntunut pohtivan sitä, että mitä ihmettä tämä nainen näkee sinussa, ja jo aiemmin yritin sanoa, mitä itse tavallaan hain/haen (tempukset on vaikeita edelleenkin;)) vanhemmasta miehestä, ja joitain juttuja pystyinkin erittelemään, mutta en tietenkään kaikkea. Sama varmasti on tällä nuorella naisellasi, hän hakee tietoisesti ja tiedostamattaan sinusta jotain ja näkee sinussa jotain viehättävää ja kiinnostavaa, mutta tuskinpa hänkään osaa kaikkia tuntemuksiaan eritellä. Ainakin itse kun olen ihastunut, ihastun kokonaisuuteen, jotkut tietyt jutut voi viehättää enemmän tai kiinnittää huomiota enemmän, mutta ikinä en ole kehenkään jonkin tietyn tai tiettyjenkään piirteiden takia ihastunut, vaan kokonaisuuteen.
Eli usko nyt hyvä mies, että sinussakin tätä naista viehättää varmasti se kokonaisuus! Hän näkee sinussa varmasti joitain hienoja yksittäisiä piirteitä, mutta älä vaivaa päätäsi miettimällä, mitä ne mahdollisesti ovat, ei sillä ole edes väliä, vaan vain sillä, että hän tykkää sinusta. Samalla tavalla hän tulee varmasti aikanaan huomaamaan sinusta(kin) yksittäisiä inhottavia piirteitä - mutta taas kerran (ainakin toivon niin!) se (hyvä) kokonaisuus pelastaa tilanteen.
Itsekin muuten mietin, kuten varmaan jo kerroin aiemminkin, että miksi tämä vanhempi mies ihastui minuun, samalla tavalla olen kyllä aina miettinyt, jos joku on minuun ihastunut. Ehkä se kielii huonosta itsetunnosta tai sitten realistisesta minäkuvasta, jos tuollaista pohtii, tiedä häntä! Mutta itsestäkin tuntuu joskus kummalliselta, miten joku saattaa ihastua tai jopa rakastua itseeni, kun itsekin olen ihan tavallinen ja varmasti maailma pullollaan kauniimpia ja kivempia naisia. Mutta siinäpä sitten onneksi onkin se, että ihmiset ihastuvat juuri siihen kokonaisuuteen ja tärkeintä on kuitenkin se, miten tullaan toimeen muuten. Tavallaan koko tämä ihastumisen ihmettely ja toisaalta sen selittäminen, miksi niin kuitenkin "meille tavallisillekin" käy, on vaikeaa, toisaalta taas maailman yksinkertaisin asia...
Kysyin muuten ihan vastikään tältä vanhalta mieheltäni, että miksi hän ihastui minuun tai mikä minussa on se juttu, jonka takia hän ihastui ja rakastui. Ja arvaapa mikä oli vastaus? KOKONAISUUS! Koko ihminen ja koko oleminen. Ja asiaa kun ei kuulemma edes voi selittää, jokin vain viehättää - toki hän sitten kyllä luetteli joitain yksityiskohtia niin ulkonäöstäni kuin luonteestanikin, joista hän erityisesti pitää.
Voi, taisi tulla hirmu sekava tästä tekstistä, vaikka mukamas selkeästi kirjoitin. Tsemppiä sinulla setä-mies, pakko oli sinulle toistamiseen kirjoittaa, koska tekstisi vaikuttavat vilpittömiltä ja järkeviltä, ja toisaalta mielelläni omastakin tilanteestani asiallisesti haluaisin kertoa ja keskustella, täällä kun on monen monia ikäeroon liittyviä keskustelunavauksia ollut, mutta harvasta on kehkeytynyt mitään järkevää keskustelua. Jostain syystä tämä aihe saa miltei aina negatiivisia reaktioita aikaan ja asiat tuomitaan yksioikoisesti. Monet unohtavat, että meitä ikäeroisia pareja oikeasti on ja nämä pohdinnanaiheet ovat meille ihan oikeita miettimisaiheita. Ja itselläni on sellainen ongelma, että tuttavapiiriini ei kuulu tällaisia mammutti-ikäeroisia pareja, joten ei oikein pääse mielipiteitä vaihtamaan tai kokemuksista kertomaan.
Pääsit asian ytimeen hienosti. >>Sama varmasti on tällä nuorella naisellasi, hän hakee tietoisesti ja tiedostamattaan sinusta jotain ja näkee sinussa jotain viehättävää ja kiinnostavaa, mutta tuskinpa hänkään osaa kaikkia tuntemuksiaan eritellä.>>
Voi hyvin olla näin, kuten kirjoitat. Tunneasiat menevät osaksi tiedostomattoman puolelle ja niitä syitä voi sitten jossakin terapiassa analysoida loputtomiin ja löytääkin. Usein ihmisen koko elämänhistoria pitäisi tietää, että voisi selittää edes vähän hänen jonkin yksittäisen tekonsa perimmäisiä syitä.
Mainitsemasi kokonaisuus on myös totta silloin, kun miettii, mihin sitä ihastuu. Itseni kohdalla tosin kykenen jonkin verran aiemmista naissuhteistani analysoimaan yksittäisiäkin syitä, joita olen naisessa nähnyt syiksi rakastua. Mutta kokonaisuus niissäkin on ollut lopulta ratkaiseva.
Tekstisi antoi tukea jälleen omille pohdinnoilleni. Sinä osasit oikeastaan vastata tähän kysymykseen varsin pitkälle :))
Olen varma, että oma ihmettelyni silti jatkuu eikä sitä varmaan muuta edes se, että tämä ihastukseni kohde joskus asiaa yrittäisi selitellä. Minä en sitä kumminkaan voi käsittää siitä yksinkertaisesta syystä, että hän täyttää niin täydellisesti ihannenaiseni mittapuun, ettei paremmasta väliä!!
oikeassa. Koko pakettihan se siinä mukana tulee :)
Itse voisin myöskin luetella miehestä erinäisiä asioita, joista pidän todella paljon. Mutta kokonaisuus on mahtava paketti :D Jokaisessa meissähän on myös niitä vähemmän mairitteleviakin piirteitä, mutta jos kokonaisuus muuten toimii,niin eiköhän meidän "virheemmekin" anneta anteeksi.
Tuosta asioiden pohtimisesta... Itselläni on todellakin tapana miettiä asioita ehkä välillä vähän liiankin kanssa, mutta olenpahan tutustunut itseeni paremmin. Toisaalta tuolla liialla pohtimisella on kyllä toisinaan ollut huonojakin puolia. Olen varmaan maailman etevin selittelijä, mutta kun ja mitä jos, entäpä jos? ;D Pitäisi varmaan välillä lopettaa miettiminen! Analyysia, analyysin perään.
Olen iloinen siitä, että täällä toiset kykenevät kirjoittamaan asiallisesti :) Näitä mukava lukea ja saa itsekin lisää ajattelemisen aihetta ;D (ettei vaan lopu kesken)