Haluisin niin kovasti jo saada lapsen. Olen 22 ja kihlattuni 28, meillä on tasapainoinen suhde josta löytyy paljon rakkautta.
Pahin pelkoni on etten koskaan tule saamaan lapsia. Siksi varmasti haluaisinkin niin kovasti saada lapsen jo nyt, enkä jaksaisi millään odottaa.
Jos saisin jonkun ihmeellisen näyn että tulisin kyllä tulevaisuudessa samaan lapsia niin ehkä sitten tämä kuumeeni helpottaisi. Jos saisin jostain varmuuden siitä että olen hedelmällinen (ja tietysti mieheni myös) niin varmasti pystyisin keskittymään enemmän tähän hetken kuin pelkäämään tulevaa.
En malttaisi millään odottaa sitä hetkeä kun voin jättää pillerit pois. Olemme mieheni kanssa puhuneet että sitten kun olen 24-25-vuotias niin voisimme lopettaa ehkäisyn.
Se vain tuntuu niin pitkältä ajalta! Huoh.
Onko täällä muita "odottajia"?
Pahin pelkoni on etten koskaan tule saamaan lapsia. Siksi varmasti haluaisinkin niin kovasti saada lapsen jo nyt, enkä jaksaisi millään odottaa.
Jos saisin jonkun ihmeellisen näyn että tulisin kyllä tulevaisuudessa samaan lapsia niin ehkä sitten tämä kuumeeni helpottaisi. Jos saisin jostain varmuuden siitä että olen hedelmällinen (ja tietysti mieheni myös) niin varmasti pystyisin keskittymään enemmän tähän hetken kuin pelkäämään tulevaa.
En malttaisi millään odottaa sitä hetkeä kun voin jättää pillerit pois. Olemme mieheni kanssa puhuneet että sitten kun olen 24-25-vuotias niin voisimme lopettaa ehkäisyn.
Se vain tuntuu niin pitkältä ajalta! Huoh.
Onko täällä muita "odottajia"?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on vähän samanlainen odottelutilanne, itse olen 23, kihlattuni 27. Itselläni on vielä vuoden verran opiskeluja jäljellä (ainakin), jatkotyö ja gradu siis tekemättä, jos niitä nyt vuodessa ehtii edes tekemään. Kihlattuni asuu ulkomailla ja tarkoitus olisi jollain konstilla saada hänet tänne asumaan mieluiten vielä tämän vuoden puolella, mutta saa nähdä miten käy.
Vauvakuumetta meillä on ollut jo yli vuoden verran, mutta kaikenlaiset järkisyyt käskevät odottamaan. Ensin mies Suomeen, sitten opinnot loppuun, niin ehkä sitten voitaisiin alkaa ihan oikeasti haaveilla omasta vauvasta.
kyllä asiat aina lutviutuu. Ei se vauva niin paljon "tiellä" ole ja omasta asenteestakin se on kiinni. Kyllä niitä opintoja voi tehdä vaikka vauva kotona olisikin. Minä olen sitä mieltä että elämässä ei pidä odotella. Tottakai voi käydä niin että raskaus on vaikea ja vauvalla koliikki mutta voi myös käydä niin että kaikki menee hyvin :) Rohkeutta elämään jos rakastat miestäsi - muuta ei tarvita!
Ite oon 23v. ja kihlattu 24v. Mulla on kova vauvakuume, mut mies ei vielä ole valmis. Kuulun siis myös "odottajiin"! Pillerit on kyl lopetettu vähän aikaa sit, mut ehkäisyä käytetään silti... En jaksais millään odotella!!!