Tunnen pientä mustasukkaisuutta kun näen rakastuneita pareja, vaikka en olis ihastunut toiseen ja olen hieman kateellinen kun näen kun jollain on kavereita, sillon aina ajattelen olispa mullakin...
Young
lonely womeN
9608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä taas kun näen rakastuneita pareja niin yleensä toivon heille kaikkea pahaa ja huonoa. Surua ja kuolemaa.
Onpa ilkeää ja suorastaan sairasta toivoa toiselle surua ja kuolemaa, varsinkin tuntemattomille. Jos on henkisesti noin sairas, kannattaa hakeutua hoitoon. Tuollainen viha on epänormaalia - mitä pahaa rakastuneet ovat sinulle tehneet? Itse olen sinkku enkä osaa kuvitella sitoutuvani kehenkään, mutta kyllä minä iloitsen muiden onnesta ja saan hyvän mielen!
Katkeruus tekee ilkeämieliseksi, tunnen myös joskus em. kaltaista vihaa, mutta en tosissani toivo kellekään pahaa. Toivoisin kuitenkin että rakastuneet hillitsisivät vähän itseään julkisissa hellyydenosoituksissaan.
Ei se ole sairautta. Kai ketä tahansa rupeaa vituttamaan kun itse on aina yksin ja muut sen kun nauttivat elämästä. Naisille muiden onnesta ilmoitseminen onkin yleensä helppoa muutenkin. Naisten ei edes tarvitse nähdä vaivaa kumppanin etsimiseksi niin kuin miesten.
Jos pienestä pitäen joutuu kuulemaan muiden perusteettomia kommentteja tyyliin "olet ruma", "et sä ketään koskaan tuolla ulkonäöllä saa", "tekisit jotakin itsellesi", niin kyllä siinä itsetunto on alhaalla sitten kun joutuu katselemaan pariskuntia iltakävelyllä.
Muiden on niin helppo pilata toisten itsetunto haukkumalla ja solvaamalla, mutta itsetunnon korjaamisen joutuu hoitamaan ihan yksin. Onko se mielestäsi oikeutta? On aina kovin helppo semmoisten ihmisten tuomita toiset joita ei ole koskaan kiusattu koulussa tai joiden itsetuntoa ei millään saa pilattua.
"Kai ketä tahansa rupeaa vituttamaan kun itse on aina yksin ja muut sen kun nauttivat elämästä."
Kuten sanottu, minä olen omasta vapaasta tahdostani sinkku ja NAUTIN elämästä. Jos parisuhde on elämästä nauttimisen edellytys, on jotakin pahasti vinksallaan. Elämässä on niin paljon muitakin mahtavia asioita ja itsenäisenä ei tarvitse olla sidottuna kehenkään (en toki tarkoita, että parisuhde kahlitsisi, mutta pitää kuitenkin ottaa muita huomioon eri tavalla kuin sinkkuna).
"Muiden on niin helppo pilata toisten itsetunto haukkumalla ja solvaamalla, mutta itsetunnon korjaamisen joutuu hoitamaan ihan yksin. Onko se mielestäsi oikeutta?"
Ei. En kuitenkaan ymmärrä, miksi jäädä yksin huonon itsetunnon kanssa.
"On aina kovin helppo semmoisten ihmisten tuomita toiset joita ei ole koskaan kiusattu koulussa tai joiden itsetuntoa ei millään saa pilattua."
Olen ollut 9 vuotta koulukiusattu, helpottaako?
Tarkoitan että yleisesti ottaen koulukiusaus ja muut siitä seuraavat ongelmat alkavat ottamaan päähän jos joutuu vierestä seuraamaan kun muilla menee hyvin. Hyvä jos koulukiusaus ei ole haitannut elämääsi sen enempää että pystyt nauttimaan siitä. Osalle on käynyt vielä huonommin ja elämä potkii päähän joka päivä. Yksin sitä väistämättä jää jos ei halua mennä terapeuteille puhumaan kokemuksistaan. Eikä terapeuteista mitään ystäviä saa. Työtään he vain tekevät.
Ei psykologista/psykiatrista saa ystävää (eikä ole tarkoituskaan), mutta heillä on usein myönteinen vaikutus itsetunnon ja -luottamuksen kehittymiseen ja paranemiseen mm. kiusauksen jäljiltä ja se helpottaa ystävien saamista. Kaikille ei keskustelusta ole hyötyä tai se ei sovi, mutta monille on ja jos ei ole valmis edes KOKEILEMAAN, turha inistä.
Ei minunkaan elämäni helppoa ole, koulukiusauksesta jäi monia pelkoja ja traumoja. Olen kuitenkin ammattilaisten avulla saanut paljon asioita korjattua. Lisäksi olen saanut oppia löytämään onnen muista asioista kuin ihmissuhteista, vaikka ystävilläkin on jonkinlainen merkitys elämässäni. :)
Kyllä sullakin voisi olla se oma kulta ja kavereita. Oletko kokeillut laittaa nettiin treffi-ilmoitusta ja vastailla toisten ilmoituksiin? Entä oletko kertaakaan esim. tänne yksinäisyys osioon laittanut sähköpostiosoitettasi ja toivonut jospa joku kirjoittelisi? Missäpäin sä asustelet ja mitä ikäluokkaa edustat?
oon kans ollut kateellinen, mutta en vihaa ketään tai toivo pahaa. Mutta en yleensä ole edes kateellinen ainakaan enää. Olen tottunut olemaan yksin ja itse asiassa viihdyn parhaiten omassa seurassani. :) Mutta kyllä sitä aina jossain tapahtumissa alkaa tosissaan toivoa, että ois niitä kavereita siinä ympärillä...