Riideltiin tänään miehen kanssa.. ihan pikkujuttu eikä oikeastaan edes riitä. Ensimmäinen itkukohtaus koko raskauden aikana! Ja viikkoja jo 26..
Mies se kattelee vaan tvtä... valvoo yötöiden takia, mutta en käsitä että miksi pitää valvoa vielä lisää töiden jälkeen? Yleensä tulee sänkyyn vasta aamukuudelta ellei ole nukahtanut soffalle. Sitten nukkuu koko päivän ja saan olla ihan yksin.. Muutenkin olen ollut paljon miehen töiden takia yksin niin nyt vielä tämä:(
Yritin saada miehen tänään kävelylle ulos kun oli niin nätti ilmakin... vaikeeta oli. Herän klo 15 ja piti vaikka millä suostutella. Sitten väkisin sain tyypin ulos mutta sit se olikin jo myöhästä, olin jo pahoittanut mieleni... aloin itkemään ja käännyin takaisin kotiin, sisälle. Siellä itkin niin hurjasti että pelästyin mistä johtui?! Oliko tuo nyt oikeasti niin iso virhe ja hyvä syy alkaa poruamaan kuin pieni lapsi?
Nyt ollaan sit mykkäkoulussa ja mies lähti taas yöksi töihin... ja taas olen yksin. :(
Mies se kattelee vaan tvtä... valvoo yötöiden takia, mutta en käsitä että miksi pitää valvoa vielä lisää töiden jälkeen? Yleensä tulee sänkyyn vasta aamukuudelta ellei ole nukahtanut soffalle. Sitten nukkuu koko päivän ja saan olla ihan yksin.. Muutenkin olen ollut paljon miehen töiden takia yksin niin nyt vielä tämä:(
Yritin saada miehen tänään kävelylle ulos kun oli niin nätti ilmakin... vaikeeta oli. Herän klo 15 ja piti vaikka millä suostutella. Sitten väkisin sain tyypin ulos mutta sit se olikin jo myöhästä, olin jo pahoittanut mieleni... aloin itkemään ja käännyin takaisin kotiin, sisälle. Siellä itkin niin hurjasti että pelästyin mistä johtui?! Oliko tuo nyt oikeasti niin iso virhe ja hyvä syy alkaa poruamaan kuin pieni lapsi?
Nyt ollaan sit mykkäkoulussa ja mies lähti taas yöksi töihin... ja taas olen yksin. :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
mietin että johtuuko tuommoinen raskausajan hormonivaihtelusta vai olinkohan vain stressaantunut. Ehkä molempia. Onko muilla vastaavaa??
Meilläkin mies käy yötöissä, ja töistä tultuaan valvoo myös vielä ainakin tunnin-pari, syynä on se että käy kuulemma niin ylikierroksilla töitten jälkeen ettei heti pystyisi nukahtamaan. Tämä lienee melko tavallista yötyöläisillä, varmaan sinunkin miehelläsi on näin.
Onhan se tietysti hieman ikävää että joutuu pitkälle iltapäivään olla yksikseen ja odotella miehen heräämistä, mutta kun lapsi syntyy niin et kyllä ehdi enää ikävystyä, tekemistä piisaa...(: Meillä on ennestään puolitoistavuotias tyttö, toista odotan nyt rv:lla 17, ja hänen kanssaan touhutessa aika menee tosi nopsaan. Meilläkään miestä ei saa ulkoilemaan millään ilveellä, enkä viitsi enää tapella asiasta, esikoista odottaessa kävin yksin lenkillä ja nyt tietty esikoisen kanssa, sinullakin on kohta lapsukaisesi lenkkiseurana. (: Jos ei miestä kiinnosta niin ei mahda mitään, täytyy luoda itse omat rutiinit ja tavat ja sitten lapsi mukaan niihin.
Tietty ne hormoonitkin tekevät temppujaan..(: heh, itselläni ei vielä (toistaiseksi) tässä raskaudessa ole kummempia itkukohtauksia, raivareita tms. ollut, mutta esikoista odottaessa niitä kyllä riitti..
Yritä nyt olla murehtimatta liikoja ja nauti raskaudestasi, ja yritä nyt nauttia myös siitä joutenolosta koska kohta sitä tekemistä on enemmän kuin tarpeeksi. Onnellista odotusta! (:
..Niin, toisaalta sitten kun lapsi syntyy on raskasta yksin katsoa vauvan perään kun mies on töissä tai nukkuu..kokemuksesta sanon:/ Vauvani ei todellakaan ole ollut siitä helpoimmasta päästä. On itketty masuvaivoja ja milloin mitäkin. Kohta tyttäreni täyttää vuoden ja on kauheen huomionkipeä kokoajan:O On raskasta kun ei itselle saa aikaa paljoakaan vaan kokoajan pitäs olla viihdyttämässä tyttöä. Onneks miehelläni nyt on vain 5 iltavuoroo joka kolmas viikko (harmi vain että ovat peräkkäin) sillä jos enemmän olis en tiedä miten pää kestää:/ Sukulaisia ei paikkakunnalla ole eikä kavereita ole paljon kertynyt..kaikki asuvat satojen kilometrien päässä joten lasta ei oikein voi koskaan viedä mihinkään hoitoonkaan..siksi miehen apu on välttämätöntä että äitikin saa levätä välillä=) toivottavasti asiat järjestyy teillä, on se ikävää kun miestä ei nää paljoakaan päivässä muutako nukkumassa ja töihin lähtiessä:( että ymmärrän sua kyl täysin...
Höh, tiedän tunteen.Minullakin oli tuollaista ekan raskauden aikana.(lapsi oli silloinkin toivottu ja tekemiseenkin meni kauan..) Toivottavasti miehesi jostain piristyy ja huomaa surullisuutesi, ja huomaa mikä on tärkeää ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.Itse olin kovin surullinen ja itkin paljon yksin ollessani silloin. Toivoin että mies olisi osallistunut paljon enemmän. Mutta kun toista ei voi muuttaa, niin täytyy ottaa ilo ja onni irti sieltä mistä saa. Iloitse raskaudestasi ja tulevasta lapsestasi, älä sur miestäsi liikaa (helpommin sanottu kuin tehty) Kirjoittele tuntemuksiasi päiväkirjaan , niitä on myöhemmin mukava lukea. Onnellista odotusta sinulle.
Minullakin alkuperäisen kanssa samantapainen tilanne, ja toteutan juuri sitä asennetta mitä sinä puolestasi kirjoitit, etsin ilon sieltä mistä saan ja kirjoittelen päiväkirjaan että ajatukset pysyy kasassa ja synkät pilvet saa vähän vaaleammaksi, mutta kiinnostaisikin, että mikä teillä sitten muuttui? Menikö tilanne tosiaan paremmaksi, ja mikä sen muutti? Olen ajatellut, että meidän suhde pikku hiljaa saattaa hiipua, ajaudutaan erilleen kun ei kerta yhteistä aikaa ja siitä tulevaa yhteisyyttä ole, jne...
Huomenta! No tämän osan olisi sitten taas voinut jättää pois, mutta..
Synnytyksen jälkeen aikani ja voimani eivät sitten enää riittäneetkään kahden hoitamiseen ja vauva piti hoitaa.
Varmaan arvaatkin että kyllä tuo välinpitämättömyys johti sitten vääjäämättä eroon n.vuosi lapsen syntymän jälkeen.
Korostan että jos minulle kävi niin se ei tarkoita että muillekkin, jos vain on vähääkään rakkautta jäljellä puolisoa kohtaan pidä siitä kiinni. Keskustelkaa ja selvittäkää välit mikäli se on mahdollista. Vain sinä itse tiedät mikä on oikea ratkaisu. Minun kohdallani se oli ero, ja erosta seurasi todella raskas yksinäinen Yh-aika jollaista en toivo kenellekkään.
Minulla ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa kun erosimme. vanhempia , sisaruksia tai mitään muutakaan. (apuna oli ainoastaan suomalaista sisua)Mutta siitä on nyt kymmenisen vuotta, selvittiin ja nyt olen raskaana ja odotan niin toivottua toista lasta. Nyt kun on mihin verrata, niin tiedän millaista odotus ja raskaana oleminen oikeasti parhaimmillaan voi olla.Tsemppiä!
ikinä tehnyt yötöitä???????? Kokeileppa piruuttas, niin katotaan jaksatko ite innostua hienosta ilmasta tms!!!!!!!!!
Mietin kans samaa..ite oon tehny aikoinani yötöitä 21-04.30 ja siin on tosiaan omat juttunsa. Ei oo mitenkää itsestäänselvää, et uni tulee heti, kun pääsee kotiin omaan sänkyyn.. Rytmi on sillon erillainen, ku niillä, jotka menee illalla nukkumaan ja herää aamulla..sille vaan ei voi mitään! Voi ajatella asiaa vaikka niin, että kun itse tulet töistä, niin voisitko mennä vetämään kunnon "yöunet"? Minä en ainakaan, korkeintaan torkut..
Ja se uni yövuoron jälkeen on vähän erilaista kuin normaalisti yöllä, varsinki kun on auringonvalo jne.. Ja ainakin itellä meni niin, että yövuoron jälkeen nukuin 14-15 saakka, huom! mun yövuoro siis oli 21-04.. Pakko ne unet jossain välissä on nukkua, jos meinaa taas seuraavan vuoron jaksaa töissä!
Ehkä ei kannata sitä miestä niin syytellä, sehän kantaa ruuan teille pöytään. KYllä varmaan ketuttaa tilanne, mutta ei kannata miestä syyllistää eikä syyttää. Meillä tilanne se, että ei nähdä ku viikonloppusin..