Eli onko täällä kuin moni kenelle on tullu masennus syövän jälkeen?.Mul itellä loppu hoidot vähän päälle 4 vuotta sitte ja en oo vieläkää päässy yli sairaudesta saati sit psyykisistä ongelmista.Oon 23v ja tuntuu ettei oikee oo mitää tulevaisuutta.Tuntuu että on usko menny kaikkee hyvää mut ehkä jonain päivänä sitte.Pakko kait se täs on vaa jaksaa yrittää jatkaa jos se helpotus jostain tulee.
Syöpä ja Masennus
depressive
9654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elämä on.....TÄSSÄ.
Ja me eletään sitä NYT. Sairastamme, rakastamme, itkemme, iloitsemme, pelkäämme, jne..
Voimia meille ystäväin , joka samassa liemessä kuljet ja et ole yksin! Muista et ole yksin!
Onhan tämä sellainen sairaus,että masentaa itsekutakin.Ei paljoa suunnitelmia voi tehdä,mutta täytyy vaan ottaa päivän kerrallaan,ja eiköhän se joskus kirkkaampikin päivä löydy.
Joo mä oon käyny psykoterapias jotain 6kk mut seki tuntuu ettei siin oikee edisty.Mut mitä oon kuullu ni siin voi mennä vuosia ja kela korvaa tota max sen 3 vuotta.Eli pitäis kait vaa jaksaa sitte kattoo mitä tulee jos mitää hyvää enää tulee.
saisit sieltä tukea itsellesi.Onhan tämä rankka sairaus,ja pistää välillämielen matalaksi,mutta eiköhän se mieli piristy,kun huomaa,että pärjää.Voimia.
jos sinusta tuntuu ettei siinä oikein edistytä asioittesi selvittelyssä, kannattaa yrittää selvittää muita terapiamuotoja!
Niitä on nimittäin paljon, paljon, ja lähestymistapojakin hyvin erilaisia.
Ja jokainen terapeuttikin tekee vähän eri tavalla yhteistyössä terapiassa kävijän kanssa niitä juttuja.
Joten voisit ottaa terapian vaihtamis-asian puheeksi sen terapeuttisi kanssa. Tai ota vaikka googlella selvää ensin, mikähän se on se mielenterveys-sivusto. Sieltä voisit kyselemällä saada vinkkejä. Ehkä siitä olisi hyvä aloittaa.
Ala vain toimia rohkeasti, elämähän jo muuten voi hymyillä sinulle kun se sairautesikin on jäänyt taakse.
tsemppiä iloisen elämän puolesta! Sinä pystyt siihen kyllä.
sitten syöpä. Hoitojen jälkeen kognitiiviset tominnot heikentyneet, tunteet vuoristorataa edelleen, keskittymiskyky heikentynyt ja työmuisti myös.
Mullakin on voinu olla jonki asteista masennusta ennen syöpää mutta kyl se vasta syövän jälkeen kunnolla tuli.On vähän se ongelma kun välillä tuntuu ettei edes halua parantua ja se ettei ole löytyny mitään syytä miks parantua.On kyl vaikeeta ku ei itellee pystyis mitää lopullista tekemää.Tuntuu vaa ettei enää elä ittensä takia vaa ettei muu perhe tai sukulaiset joutuis suremaa jos kuolis.jos nyt musta kukaa ees välittää oikeesti.
...lääkitys? SSRI-lääkkeet tehoavat hyvin eikä niillä ole juuri sivuvaikutuksia. Tai jos olet jo lääkityksellä, kannattaisi annosta ehkä tarkistaa. Toimiessaan mielialalääkkeet vievät masennusoireet täysin.
Joo noit lääkkeitä on kokeiltu mut on ollu parempi ilman niitä.Ja en muista että psykiatrian erikoislääkäri olis puhunu noista lääkkeistä.Mut jos joskus kokeilis jotain uutta ni koton en kyl ala kokeilee yhtää mitää ku ei muutenkaa oo mitää kovin hyvii kokemuksii noista lääkkeistä.Joskus nuorempana ku olin menos leikkauksee ja sain rauhottavaa ni se teki mulle oikeestaa täysin päin vastasen vaikutuksen. vissii piti muutaman sairaanhoitajan pitää musta et pysyin aloillaa.En kyl mielellää kokeilis mitää uutta lääkettä ku tiedä tosissaa miten ne vaikuttaa muhun.Välil tuntuu et olis halunnu antaa oman elämän jollekkii sellaselle joka sillä tekis ja arvostais sitä.Ja mua välil tosissaa ottaa päähän se et paranin siitä syövästä koska en koskaa olis tajunnu et kuin paha olo henkisesti voi olla.Ja muutenkii ne pahat muistot siitä hoidosta ja kaikki helvetti mitä vaa voi kokee.