Vauva on melkein 3kk ikäinen ja aikamoinen sylikissa. Vatsanpurujen takia häntä on alusta saakka keinuteltu uneen ja nukahtaa vieläkin vain sylissä ja liikuskellessa. Onneksi sallii nykyään, että istun pienen kanniskelun jälkeen (kun on jo nukahtamaisillaan) sohvalla ja silittelen sikeämpään uneen :) Mutta siis tuntuu, ettei vauva viihdy hereillä ollessa kuin liikkeessä. Viihtyisikin silloin vaikka sohvalla sylissä, mutta ei..
Syöntien jälkeen pulauttelee herkästi, joten silloin täytyy röyhtäytyksen jälkeenkin pitää pystyasennossa ja huomaan, että vetää aina itseään ylös, kun niin on parempi olla. Ja huoneesta toiseen täytyisi kulkea. Ei saa olla paikallaan.
Rintareppu on kova sana kun muuten ei tahdo enää jaksaa kantaa koko päivää kuusi kiloista vauvelia.
Lattialla "puuhamatolla" ei kovin kauan yleensä viihdy yksin, eikä kyllä sitterissäkään. Mutta tuo, kun täytyisi olla koko ajan sylissä ja liikkeessä... onko muilla näin? Selkäparka... Milloinkahan tämä helpottaa? Sitten kun vauva oppii ryömimään tai istumaan? :o)
Syöntien jälkeen pulauttelee herkästi, joten silloin täytyy röyhtäytyksen jälkeenkin pitää pystyasennossa ja huomaan, että vetää aina itseään ylös, kun niin on parempi olla. Ja huoneesta toiseen täytyisi kulkea. Ei saa olla paikallaan.
Rintareppu on kova sana kun muuten ei tahdo enää jaksaa kantaa koko päivää kuusi kiloista vauvelia.
Lattialla "puuhamatolla" ei kovin kauan yleensä viihdy yksin, eikä kyllä sitterissäkään. Mutta tuo, kun täytyisi olla koko ajan sylissä ja liikkeessä... onko muilla näin? Selkäparka... Milloinkahan tämä helpottaa? Sitten kun vauva oppii ryömimään tai istumaan? :o)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä pidin vauvaani pöydällä sitterissä samassa huoneessa ja n. puoli vuotiaana se oli pomppukeinussa. En löytänyt enää sellaista pomppujuttua lastentarvikeliikkeestä.
Heippa! Voi kuinka elävästi muistan vielä tuon ajan, kun tyttöä piti kantaa ympäri kämppää. Ei riittänyt, että pidän tytsyä sylissä esim. keinustuolissa vaan koko ajan sai ravata. Juuri 3-4 kuukautta olivat pahimmat ajat, ja ihan samalla tavalla kantelin tyttöä kyllä jo laitoksellakin. Nukutukset ym. puuhat olivat aivan hirveää.
Sanotaan, että kun meillä meni 5 kuukautta rikki, niin silloin helpotti. Nyt pystyy esim. syömään aamupalan yksin tai käymään rauhassa vessassa. Ei tyttö ole vieläkään mikään yksinolon mestari, mutta vartinkin saattaa olla rauhassa. Ja mikä parasta, hän nukahtaa itse sänkyynsä!
Eli kyllä se päivä vielä koittaa, kun helpottaa. Muistan, kun joskus juuri tytön ollessa 3-4 kk purskahdin usein itkuun, kun tuntui ettei mikään riittänyt.
Tytöllämme oli tuo koliikki kans, mutta meillä oli pelastuksena jumppapallo, jossa istuin rytmikkäästi pomppien tyttö sylissä. Ottihan sekin selkään, mutta ei tarvinnut kävellä kokoaikaa. Katselin telkkaria siinä samalla. :).
Meillä kesti 3,5kk tuo itkuisuus ilmavaivoista ja annettuani hälle perunaa, loppuivat ilmavaivat tai sitten oli vaan yhteensattumaa. Muistan, kun odotin 3kk:n menevän rikki, kun puhuttiin aina siitä kolmen kuukauden koliikista ja sitten jatkuikin, niin itku siinä itseltäkin pääsi. Onneksi meni vaan sen pari viikkoa yli.
5kk:n iässä helpotti meilläkin kun opetin hänet nukahtamaan itse sänkyynsä. Tähän saakka olin aina sylissä nukuttanut. Loppuviimeksi tyttö ei vaan osannut itse nukahtaa ilman syliä ollenkaan, joten oli pakko opettaa.
Nyt hää on justiinsa 9kk ja nukahtamiset menee loistavasti. Eroahdistusitku oli tuossa 8kk:n korvilla, jolloin ei olisi halunnut jäädä yksin sänkyyn, mutta se kuuluu kehitysvaiheeseen ja meni ohi ainakin toistaiseksi. Meillä viihtyy ja on viihtynyt paljon leluilla, mutta perässä konttaa vessaankin. :)
Voimia paljon sinulle!!!!
MOI. Voitko olla niin ystävällinen ja kerro mulle miten opetit vauvan nukahtamaan yksin sänkyyn? Meillä ei nukahda kun syliin. Vauva kohta 3 kk. Ois kovasti haluja opettaa nukahtamaan itsekseen. Kiitos jos vaívaudut.
En hyssyttänyt häntä enää yksinkertaisesti sylissä nukuksiin, vaan pidin häntä sylissä ja laskin sänkyynsä. Hänen alkaessaan itkemään, silitin häntä. En kuitenkaan silitellyt nukuksiin, vaan lopetin taas ja aamupäiväunilla poistuin jopa huoneesta. Menin taas, kun itku yltyi kiukuttelua vaativammaksi. Yöunille hänen mentäessä on meillä ollut nelikuukautisesta saakka tietyt iltarutiinit, jotta hän tajuaa valmistautua pitkään yöhön. Hän nukkui samassa huoneessa meidän kanssa puolivuotiaaksi saakka, eli näki meidän läsnäolon sängystään.
Se oli monta viikkoa yhtä ravaamista sen sängyn vieressä, mutta pyriin siihen, ettei hän kuitenkaan koe tulleensa hylätyksi ja ajattelin kokoajan, että jossain vaiheessa pitkäjänteisyys palkitaan. En opettanut nukahtamaan tissille tai pullolle unille mentäessä, näin tapahtui ainoastaan yösyöttöjen yhteydessä.
Mutta huom, uskalsin alkaa tämän itsekseen nukahtamisen opettelun vasta hänen ollessa 5kk, kun tiesin varmasti ettei hän itke ainakaan ilmavaivojaan. Niin, ja tapoja on monenlaisia, kuten tietty lapsia ja vanhempiakin, joku saattaisi tehdä täysin toisin.
Toivottavasti tästä oli yhtään hyötyä.
Meil oli keinutuoli ihan ehdoton!"!!! TYkätty kovasti muutenkin, pysty ite kattoo telkkarii. Tosin meiän tyttö rauhottu 2,5 kuukautisena.