Aikuiset, varatut ja perheelliset:
kuinka te selviätte ihastuessanne toiseen naiseen? Tämä on kutakuinkin kamalaa. Unohdanko hänet heti (se on kyllä mahdotonta) vai lähestynkö häntä?
En tiedä miten hän suhtautuisi jos tekisin romanttisen aloitteen... tietystikkään ei katsoisi minua edes kahdesti koska olen perheellinen...
Kuinka olette selvinneet ihastuksen sattuessa kohdalle?? Tämä on raastavaa. Kamalaa. Ei tiedä miten päin olisi.
kuinka te selviätte ihastuessanne toiseen naiseen? Tämä on kutakuinkin kamalaa. Unohdanko hänet heti (se on kyllä mahdotonta) vai lähestynkö häntä?
En tiedä miten hän suhtautuisi jos tekisin romanttisen aloitteen... tietystikkään ei katsoisi minua edes kahdesti koska olen perheellinen...
Kuinka olette selvinneet ihastuksen sattuessa kohdalle?? Tämä on raastavaa. Kamalaa. Ei tiedä miten päin olisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla ei ole perhettä, mutta olen ihastunut perheelliseen. En tiedä onko hän naisiin päin vai ei. Jotenkin vaistoan hänestä, ettei hän umpiheterokaan ole.
Näen naista silloin tällöin ja muuten hän vaeltelee ajatuksissani. Tahtoisin kovasti tutustua häneen.
Ah, ihailen häntä aina, kun hän katsoo poispäin minusta.. Mietin aina, että kun vain saisi koskettaa...
Miksi et voisi lähstyä häntä? Aluksi ainankin "kaverimielessä". Jos tämä perheellinen ihastukseni tulisi tekmään aloitetta minulle, niin en kyllä pahaksi pistäisi.. :)
Olen itse ollut tuossa tilanteessa vuosi sitten. Tapasin ElämäniNaisen. Minä naimisissa, niin hänkin. Heittäydyimme tunteiden ja halujemme vietäväks. Tapaamme monta kertaa viikossa ja olemme totaalisen rakastuneita. Miehemme tietävät tapailuistamme, olemme nelistäänkin "ihan kavereita". Tilanne tiivistyy kaikenaikaa ja alamme olla siinä vaiheessa että kummatkin on valmiit jättämään entisen taakseen ja haluamme olla kahdestaan, yhdessä. Tilanne on todella hankala, tietenkin, kun molempien miehet on oikein ihania miehiä ja ovat olleet joustavia ja upeita kun ovat meille suoneet näitä herkkiä hetkiä, ja nyt jos heidät jätämme, tunnemme itsemme superinhottaviksi.
Eli mieti todella tarkkaan, mihin olet ryhtymässä, jos päätät edetä ihastuksessasi eteenpäin. Paljon ihanaa se on meille tuonut tullessaan, mutta myös pahaa mieltä "pettämisestämme".
on niin tyhmä, että aliarvioi naisten keskinäistä rakkautta, niin saa lopulta syyttää omaa tyhmää pätään kun huonosti käy. Toisaalta miehet rakastavcat teitä, ja rakkaudessahan eivät järjen säännöt aina voi vaikuttaa... hankala juttu!
tulee ennenpitkää ulkopuolisia ihastumisia. Ihmiset ovat ihmisiä. Ihastumista voi pitää ihan luonnollisena positiivisena asiana, jonka ei tarvitse johtaa mihinkään syvempään. Itse olen tässä vuosien varrella opetellut kanavoimaan tunteeni vain merkiksi siitä, että olen tekemisissä miellyttävän ihmisen kanssa, joka ansaitsee tulla ihastelluksi ja kohdelluksi hyvin. Se, että tuollaisessa tilanteessa varattuna ja tunteistani epävarmana alkaisin vietellä tunteideni kohdetta, osoittaisi melkoista välinpitämättömyyttä häntä kohtaan. Johtaisihan pettäminen helposti tilanteeseen, jossa kaikki olisivat onnettomia.
Vau, tämä viesti oli todella hyvä ja selvästi tiedät mistä puhut. Kaltaiseesi kypsyyden ja itsetuntemuksen toivoisin itsekin saavuttavani. Kiitos viestistäsi, luin sen moneen kertaan ja haluaisin sisäistää kyseisen ajattelutavan. Sen avulla ihmiset tulevat kohdelluiksi arvoisellaan tavalla. Eli hyvin.
MIEHEEN!
Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta näin kävi.
Helmikuun loppupuolelta asti olen yrittänyt tukahduttaa tätä tunnetta, mutta turhaan. En tiedä mitä tekisin, kun tämä tuntuu toisaalta niin luonnottomalle.
En edes tiedä, onko sillä jäbällä mitään tunteita minua kohtaan, kaveri on n. 10 v. minua nuorempi!
tuntuu luonnottomalta niin tuskin ainakaan olet rakastunut. Kuvailemasi perusteella ihastuksesi kohde on sinulle vielä melko tuntematon. Kehoittaisin vielä tutkailemaan omia tunteita ja elämäntilannetta ennen kuin teet asian eteen mitään. Voihan se olla, että kun tämä kevätauringonkimallus tästä tasaantuu niin tasaantuvat tunteesikin.
Mitä luonnottomuuteen tulee, mihinkään itsesyytöksiin sinulla ei pitäisi olla aihetta. Muutenhan me oltais kaikki bisset metafyysisiä olentoja.
Tuo "luonnottomuus" oli väärä sanavalinta tuossa.
Tosiasiassa SE on hyvinkin luonnollista. Minulle riittäisi, kun tietäisin, että onko minulla mitään mahdollisuuksia..
eteenpäin.
Kyllä on kova paikka huomata, että se henkilö johon olen ihastunut ja josta olen pitkään haaveillut, ei ole tippaakaan kiinnostunut minusta!