Onneni löytäneenä kysyisin, missä järjestyksessä suhteemme etenee? toiveet ovat synkkien vuosien jälkeen palanneet. avioliitto, kihlat, ja perheenlisäys.
Kysyn sinulta
..tällaista
4238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ennen avioliittoa, ei sen jälkeen.
Mahdollisista lapsista päätätte itse, jos olette terveitä ja kaikki menee hyvin.
Onnea
näytti puuttuvan tältä vastaajalta, hän on, ei ennustaja vaan tiukka moralisti:-((
Siispä sanon tähän, että vastaus oli suorastaan elämän sarkastista huumoria täynnä.
Ainut totuus on, että kihlat on ensin, mutta kun nykyisin ei sekään välttämätöntä, voi avioutua ilman kihlojakin:-))
Tunnen monia vuosia avoliitossa olleita pareja, jopa 20vuotta, he ovat hienosti lapsensa kasvattaneita ja rakkautta näyttää riittävän paremmin kuin aviopareilla konsanaan.
Joten aviopäätöstä ei kannata hötkyillä. Kannattaa tutkia tarkkaan kaikki edut ja haitat molemmista liitto- muodoista, molemmissa hyvät ja huonot puolensa.
Tärkein tässä teidän kohdallanne on että olette valmiita tähän suhteeseen, rakkauden myötä syntyy lapset, ja se tapahtuu hyvän onnen myötämöisen kautta.
Parisuhteenne onni on myös lastenne onni. Näen että kaikki onni on nyt mahdollista, mutta oletko valmis tähän?
Kuuntele itseäsi tarkkaan hyvä ystävä, mitä sisäinen äänesi sanoo ja luota siihen.
Sanon että jos päätät että tämä tuo onnen ja tasapainon, silloin näin tapahtuu.
Mutta kun koen että pieni epävarmuus on kuitenkin "pohjalla", olenko oikeassa? En tarkoita tällä epävarmuudella sitä mitä yleensä koetaan parisuhteen aloittamisen alkuaikoina vaan sitä taustaa minkä olet jo käynyt aiemmin läpi, onko kaikkia siinä suhteessa jo kunnossa?
Kovasti on toiveita ja halua elää yhdessä, kyllä se onnistuu mutta työtä se myös vaatii.
kaikkea hyvää Teille!
s-l
Kukaan EI voi itse päättää, että saa lapsen. Jos niitä ei suoda, niin sitten niitä ei tule, vaikka itse haluaisikin. Taivaan Isä sen päättää, eikä ihminen itse.
kiitos sinulle ..elämän suopeus... olet todella viisas ihminen.näin olen sen ajatellutkin, että tämä suhde vaatii sen päätöksen, että tästä löytyy tasapaino ja onni.ja mitä lapsiin tulee, en voi saada niitä "luomuna".ja sinulle "IHMINEN EI VOI ITSE PÄÄTTÄÄ"...ymmärrän näkökantaasi. lapsen tuloa ei todella voi itse päättää. mutta...,omalla kohdallani ei riitä pelkkä "Herran haltuun"- ajatus.Ajattelankin, että hoitojen onnistuminen on Hänen huomassaan..ja jos sekään ei onnistu, niin kenties meille onkin tarkoitettu adoptiolapsi?...voihan näitä ajatuksia kääntää miten päin vaan.
Eipä minulla tän kummempia. Kiitos teille mielenkiinnosta ja avusta :-)