Olemme harkinneet hankkia suomen lapinkoiraa seuraksemme. Tuttava piirissä on vähän näitä koiria, joten emme ole päässeet tarkemmin tutustumaan kyseiseen rotuun.
Asumme taajaman ulkopuolella omakotitalossa,joten koiran olisi mahdollista olla kanssamme ulkona vapaana. Mutta? saako siitä koulutuksen avulla sellaisen joka pysyy pihassa, kun sille selän kääntää, vai onko se kadonnut jo lähimpään metsään.
Koirahan on ilmeisesti ystävällinen luonteeltaa, mutta haukkuuko vieraita ja vahtiiko pihaa? Emme halua kaiken aikaa räksyttävää koiraa, koska naapurit on kuulomatkan pääässä.
Tuokaa kaikki nekatiiviset asiat esille koiran luoteesta.
Asumme taajaman ulkopuolella omakotitalossa,joten koiran olisi mahdollista olla kanssamme ulkona vapaana. Mutta? saako siitä koulutuksen avulla sellaisen joka pysyy pihassa, kun sille selän kääntää, vai onko se kadonnut jo lähimpään metsään.
Koirahan on ilmeisesti ystävällinen luonteeltaa, mutta haukkuuko vieraita ja vahtiiko pihaa? Emme halua kaiken aikaa räksyttävää koiraa, koska naapurit on kuulomatkan pääässä.
Tuokaa kaikki nekatiiviset asiat esille koiran luoteesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapinkoiralla ei ole suurta riistaviettiä, joten varsinkin nartusta saa kohtuu koulutuksella pihassa pysyvän
Omat lapinkoirani olivat hyvin haukkuherkkiä. Haukkuivat puista tippuvat lehdetkin
Kouluttamalla haukunkin saa vähenemään
..ainakin pysyy pihassa, tai siis reviirillään. Miellalla se tosin on melko laaja, asumme maalla. Riesana on että se paimentaa tiellä liikkuvia autoja, ladulla hiihtäviä, pihan pikkulintuja ja erityisesti se inhoaa traktoreita. Siis haukkuu ja hyökkäilee, kuten paimentajan kuuluukin. Eli ääntä siitä lähtee, mutta ei se nyt mikään piharäksy ole, jos pihamaa on rauhallinen !!
On paljonkin suomenlapinkoiria jotka omaavat kohtuullisen tai suurenkin riistavietin (kulkee vähän suvuittaikin), vaikka se ei rodulla tietenkään suotavaa olisikaan. Esimerkki tapauksena molemmat omat lapinkoirani. Meidän koiruudet on kiinnostuneita linnuista, oravista, jäniksistä, piisameista, saukoista ja varsinkin supikoirista. Toisen oman koirani emä on haukkunut myös 6 tuntia hirveä jne.
Meillä koirat pysyvät pihalla suhteellisen hyvin, heittävät korkeintaan semmoista ½ kilometrin lenkkiä tässä omilla mailla. Asumme maalaistalossa ja tiekin menee tuossa vieressä ja naapureita on ihan lähelläkin (lähin suunnileen 100 metrin päässä).
Meillä koirat eivät ole kiinnostuneita autoista tai muistakaan ajovälineistä paitsi moottorikelkkojen perään kyllä lähtevät ja kovaa, en oikein tiedä mikä niissä oikein niin paljon vetoaa.
Omat koirat ovat aika haukkuherkkiä ohikulkeville hevosratsukoille ja koirakoille, myös liian lähelle pihaa tulevat hiihtäjät saavat kyllä satia kutia tältä meidän lappari urokselta, suojeluvaistoa todellakin siis löytyy.
Mutta pihallapysyminen ja haukku herkkyyshän ovat aika hyvin koulutettavissa olevia ominaisuuksia ja täytyy sanoa että itse tuonhaukkumisen eteen en ole paljoakaan tehnyt.
Asiahan on niin että jokaisesta koirasta kunnon koulutuksella saa pihassa pysyvän, koulutuksella kyllä pystyy muokkaamaan koiraa ja on ihan hyvä vaik eka mennä toko ryhmiin yms.
Erilaisia yksilöitä on olemassa...
Mulla on parivuotias lappari, joka ei hauku ketään eikä mitään pihalla. Ei ohikulkevia koiria, ei pihaan tulevia vieraita. Siis liiankin kiltti. Jänisvietti on suuri, kun lähtee perään heti kun pupu ilmaantuu maisemiin. Yksilöllisiä eroja siis on. Haukkuminen tapahtuu vain harrastusten parissa, agilityn ja näyttelyiden tiimoilta ja tietysti hauskojen leikkien parissa. On hyvin sosiaalinen luonne, ja tulee toimeen toisten eläinten (siis kissat, koirat, hevoset, tms.) kanssa. on ystävällinen kaikille ihmisille. Ei ole se, joka koiraporukassa rähinän aloittaa, vaan on ystävällinen muille. Puolustautuu kyllä jos kimppuun käydään. Voimaa on kuin pienessä kylässä, joten ei sovi pienille lapsille, paitsi ystävällisen luonteensa takia! Kaksivuotias veljenpoikani saa roikkua ihan huoletta hännässä, eikä tee mitään, pyörii vaan lapsen ympärillä!