Kun vaihdamme ulottuvuutta silloin 2013 ja menemme uudenlaiseen paikkaan niin pääsenkö sinne jos kuolen ennen sitä? Enkö ikinä näe sitä? Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?
mitä kuoleman jälkeen?
?????
8373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun pitäisi ajatella "jos vaihdamme ulottuvuutta". Jossittelu on järkevää tällaisista ennustuksista puhuttaessa. Älä yritä hoitaa kaikkia asioita. Anna Jumalan hoitaa hänelle kuuluvia asioita.
Todennäköisesti synnyt juuri sinne. Ei siis syytä huoleen.
Kaikki ihmiset pääsevät sinne, mutta kaikki ei pakolla tule pystymään olemaan siellä jolloin he palaavat takas tähän ulottuvuuteen edistämään kehitystään.
Ja jos kuolet sitä ennen, niin olet luultavasti syntynyt jo uudestaan ennen siirtymistä.
Koska kuolema on ihmiselle niin järkyttävä kokemus, ihminen yleensä syntyy hyvin pian uudestaa.
Joskus käy niin että heti kun kuolee, sielu vaeltaa johonkin sikiöön.
9 vuotta on pitkä aika. Välillä kun pitää käydä koulussa ja vaikkapa paskalla, joutuu väkisinkin hetkeksi miettimään maallisia asioita, vai pyöriikö päässä koko ajan tuleva uusi ulottuvuus, joka kuulostaa kieltämättä jonkun New Age hörhön happomatkoilta.
Olen lukenut osan uusimpia kirjoituksiasi ja niissä olet kertonut jostain tulevasta ulottuvuudenvaihdosta, joka "kadottaa" mystisesti kaiken ihmisen tekemän? Lähtökohtaisesti hyvin mielenkiintoista.
Miten käy kaikille niille jonkun uskonnon sokeuttamille ihmisille, jotka pitkän odotuksen päätteeksi huomaavat ennustetulla h-hetkellä, että mitään ei tapahtunutkaan?
Maailmasta löytyy varmasti liuta uskontoja joiden "messias" tai "maailmanloppu saapuu taas tänäkin vuonna. Se on psyykelle kova homma huomata että tuli silmäänkustuksi. Onneksi useat pääsevät siitä yli.
Kun sinua kiinnostaa kaikki hämärä rajatiede, niin kaivappa esille tietoa Korpelalaisista. Heille kävi hieman köpelösti Pohjoisessa...
http://www.makkeri.bravepages.com/korpela.htm
Ei sitä tarvitse mitenkään erityisesti odottaa.
Elää vain päivä kerrallaan.
Kyllä se ennen pitkään tulee.
Minä en edes ajattele sitä usein, sillä se tuottaa vaan päänsärkyä.
Yritän elää "normaalia" elämää ja olla olematta huolestunut tulevasta, sillä olen valmis.
Ja vaikka mitään ei tapahtuisi (mikä on kuitenkin väärin, sillä se tapahtuu) niin minä jatkan elämääni rauhassa kuolemaan asti ja synnyn sitten uudestaan=)
Nämä minun asiani eivät ole uskonnollisia eivätkä ne ole minua sokeuttaneet.
Minä olen hyvin avoin ja valmis kohtaamaan kaiken.
Iästäni riippumatta.(15v)
Olen hyvin poikkeava ikäisteni seassa, onhan se aika mukavaa=)
Vaikka kaikki eivät aina ymmärrä mua.
Minä kuitenkin kovin harvoin puhun näistä asioista esim. koulussa, joten ystävien laita on aika ookoo.
Minä olen rakastunut erääseen tyttöön joka on aivan ihana.
Ja hän osaa kuunnella juttujani ja puhuu niistä kanssani, vaikkei ole ollut erityisemmin kiinnostunut näistä jutuista.
Hän on niiiiiiiiiiiiiiin ihanan ymmärtäväinen ja avara ja sitä ja tätä ja tota ja jne...
>Nämä minun asiani eivät ole uskonnollisia eivätkä ne ole minua sokeuttaneet.
Tuossa lauseessasi juuri kiistät sen mistä täällä julistat. Miten muuten sinuun voi suhtautua, jos kerran omiin juttuihisi uskot ja ne täyttävät kaikki uskonnon tunnusmerkit.
Nuoresta iästäsi johtuen oletkin fiksuna ja ehkä hieman erilaisena ollut otollista maaperää tuollaiselle "tiedolle". Itseäni on aina kiehtonut vastaavat tarinat, mutta en ole kuitenkaan vielä höyrähtänyt niihin ;-).
Olen joskus keskustellut parikymppisenä ikäiseni tosiuskovaisen(kristitty) kanssa tiukoista uskonasioista ja täytyy myöntää että olin hämmentynyt hänen vakaumuksestaan. Hänellä ei ollut tarjota todisteeksi yhtään faktaa(tietenkään) tiukkoihin kysymyksiini ja olikin aika mielenkiintoinen kokemus nähdä ihminen, joka oli kuin hypnotisoitu omaan asiaansa. Se oli tavallaan pelottavaa, sillä aivan kuin joku muu voima olisi hallinnut häntä ja hän itse olisi ollut vain sätkynukkena vailla omia ajatuksia.
Havaitsen sinussa hieman samoja oireita tuon mainitsemani uskovaisen kanssa. Perustellaan itselleen asioita, joita kukaan ei pysty todistamaan ja sivuutetaan muiden epäily olankohautuksella.
Olisin pikemminkin huolissani miten käy niille, jotka uskoivat ettei mitään tapahdu!!
Mutta kuitenkin minä olen valmis muuttamaan käsityksiäni jos minulle selviää että olin väärässä.
Enhän minä ole kaikkitietävä eikä minun uskomukseni ole läheskään niitä aivan oikeita.
Sellaisia ei edes varmaan ole olemassa.
Minä olen hyvin kiinnostunut mitä erillaisemmista elämänaloista ja hyvin mielelläni luen erilaisia käsityksiä maailmasta ja olen valmis keskustelemaan.
Se on aivan ymmärrettävää että minä en voi juttujani todistaa, sillä mistä minä ne repisin.
Myös nuori ikäni asettaa rajoituksia, mutta kuitenkin yritän parhaani mukaan jakaa sen minkä tiedän ja sen mihin uskon ja samalla valmis puhumaan ihan kenen kanssa tahansa ja kuulemaan hänen mielipiteensä asiasta.
Ja eihän se ole oikein että joku tulee sanomaan mulle näin: "Sinä olet aivan seonnut höppänä joka on ihan pilvessä etkä edes pysty todistamaan väitöksiäs"
Pystyvätkö he sitten muka toditamaan että olen väärässä?
Eivät.
Olen iloinen että sinä pystyt puhumaan asioista asiallisesti ja on mielenkiintoista keskustella kanssasi.
Mikäli haluat, voimme jatkaa keskustelua niin pitkään kuin mahdollista.