Karkkarinarttumäykyn tulevana omistajana olisi hienoa saada hieman vinkkejä seuraaviin asioihin. Toki kasvattajalta tulee paljon ohjetta erinnäisistä kirjoista...mutta kuitenkin useamman ihmisen ajatukset kiinnostaisivat, asiasta kuin asiasta. Esim. millä olisi paras harjata? Pitää kuitenkin pennusta asti opettaa käsittelyyn. Mitä ruokaa annatte? Oletteko pitäneet kasvattajan antaman ruuan teilläkin vai vaihtaneet muuhun? Kertoilkaa siis ihmiset tarinoita omista karkkareistanne. Niitä olisi ilo lukea.
Vinkkejä ja neuvoja..?
Maarita
5505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole kirjoitellut omista tyttösistään tänne.
Ihan ekaks: onnea erinomaisesta valinnastasi rodun suhteen. Ja sukupuolen myös, minä ainakin tykkään enemmän nartuista kuin uroksista (niitäkin on ollut). Tällä hetkellä pari narttua, ihania tyttöjä!
Rauhallisia ja helppoja.
Valitse mieluummin kampa kuin harja. Kammaksi sellainen metallikampa, jossa on sekä lyhyempiä ja pitempiä piikkejä. Kun päivittäin kampaat, pentusi tottuu siihen ja kun karva alkaa olla (aikanaan) nyppimiskelpoista, tuollaiseen kampaan jää hyvin irtoava karva. Kasvattajaltasi saat kuitenkin varmaan hyvät ohjeet.
Ns. karstakin on ok mutta sitä tulee käyttää varoen, koska se helposti naarmuttaa ihoa!
Anna sitä ruokaa, mitä pentusi on kennelissä saanut, se todennäköisesti on laadukasta ja täyttää pennun ravinnontarpeen. Asteittain sen toki voi vaihtaa toiseen merkkiin. Piimää voi antaa lisäksi.
Täällä kait ei saa mainostaa mutta Royal Caninilla on mäyräkoirille oma ruoka.
Mäyräkoira lihoo tosi helposti, joten ruokavalion kanssa tulee olla tarkkana. Lihomisesta voi seurata sellaista ikävää kuin sydänsairautta, diabetesta ja selkäongelmia. Mäykyn tulee olla sen verran hoikka, että uuma näkyy.
Kasvattajaltasi saat varmaan paljon hyviä neuvoja, joten en ala tässä niitä luettelemaan.
Mun tytöistä riittäisi tarinaa vaikka kuinka.. ne vain on niin kivat, ihanat ja rakkaat koirat, että en luopuisi niistä ikinä! Tietysti sekin aika joskus tulee, niinkuin kaikille, mutta yritän pitää heidät virkeinä ja hyväkuntoisina parhaani mukaan.
Voin vastailla kyllä, jos sulle tulee mieleen jotain erityistä.
Mutta älä unohda oman koirasi kasvattajaa, hänhän on aivan kullanarvoisessa asemassa sinua ja koiraasi ajatellen.
Meillä karkkariuros. Poju on jalostettu luolakäyttöön, ja virtaa riittää mahdottomasti. Jos ei pääse metille säännöllisesti, niin alkaa kyllä näkyä ja kuulua kotona. Virtaa siis on, ja säännöllinen lenkitys & virikkeiden keksiminen pakollista. Usein varsinkin kk mäykyt on niin riistaverisiä, että ne tarvii sen että pääsevät "tositoimiin", ota se huomioon. Pelkiksi sohvakoiriksi eivät usein sovi, vaikka mainioita soffanlämmittäjiä ovatkin, kunhan pääsevat käyttämään vaistojaan metsällä.
Meillä poitsu syö myös edellisen kirjoittajan mainitsemaa mäykkyruokaa ja vaihtoehtoisesti saman valmistajan pienille koirille suunniteltua ruokaa.
Ja kampa on hyvä kk:n turkille. Nyppiminen kannattaa itse opetella.
Kovin ovat ihmisten perään mäykyt. Meillä vauvan tultua nukkuu vaavin sängyn vieressä ja ulkoa ku tulee ni ensimmäisenä käy kurkistaan että vauva on tallessa. Ja isukin ja äipän viekussa tykkää köllötellä. Parhaat paikat kyllä löytää, ei sitä sovi nukkua muuta ku hyvin pehmustetussa paikassa, mieluiten mamman ja papan sängyssä. Tosin meillä kaveri ennen vauvan tuloa opetettiin köllimään omassa petissä.
Onnea hyvästä valinnasta.Mäykyt on niin ihania,meilläkin pari poitsua tossa vilistää.Tästä kampaamisesta ne pitävät yli kaiken,meillä on ihan tavallinen tiheä muovi kampa,jonka nähdessään sekoavat täysin,että kumpi kammataan ensin.Istun lattialla molemmat tulevat eteenivuoron perään kampailen niitä,vähitellen kumpikin nukahtaa siihen kampaamiseen kun on niin hyvä olla.Royal Canin adult, sekä sitä mäykkyjen omaa nappulaa syövät,sekä jauhelihaa sitten kotijuusto hylana on aivan herkkua,piimästä tykkäävän paljon,puuroa teen ohrasuurimoista johon välillä kalaa,tai jauhelihaa,tai vihannessekoituksia ym.ym.
Eli mäykkymme on nyt sitten kotiutunut. Kolme päivää ollaan ihmetelty toisiamme. Tyttö on tosi hellyyden kipeä. Pitää olla kuitenkin kovana ettei sylissä nukkumisesta ja ylenpalttisesta läheisyydestä tule tapa. Olen yrittänyt ohjata aina omaan sänkyyn nukkumaan ja viihtyykin siellä aika mukavasti vaikka syli olisi tietysti aina parempi. Eka yönä ei edes itketty mutta viereen olisi omasta sängystä haluttu tulla (nukuin lattialla patjalla). Toinen yö menikin jo omassa sängyssä keittiössä ja vähän olohuoneessa. Kaksi kertaa taisi vingahtaa mutta ei sen suurempaa. Aamulla sitten kyllä kun tajusi että ollaan sängyssä ja hän haluaa kans. Jonkun ajan päästä luovutti ja nukahti sängyyn viereen sille varatulle paikalle. Vahinkoja oli sattunut yöllä muutama, osa paperille, osa ei. Mutta eihän se haittaa. Tuossa se nukkuu omassa sängyssää.
Miten noin pieni asia voi mullistaa koko maailman ja ajattelutavan ylös alaisin. Enää ei ole vain minä ja mies. Nyt on pieni tyttö joka katsoo meitä ihailevasti ja rakastavasti. Suoraan sanottuna, kyynel nousee silmään kun katsoo tuota avutonta eläinlasta. Me ollaan nyt tässä.
ja mukavia, mukavia vuosia paaaaaaljon tyttösenne kanssa!
Tietysti voi välillä tulla pikkuongelmia, toivottavasti ei isompia, mutta sehän on elämää!
Iloista vappua!