luettelo, jota noudattamalla voi olla varma, että ns. synti on tullut vältettyä. Minusta tällaisia "synti-luetteloja" määriteltäessä ollaan liukuvalla pinnalla koko ajan.
Tulkitaanko näiden syntilistalla mainittujen asioiden välttäminen siis "elävän uskon" hedelmäksi?? Mitä Raamattu asiasta sanoo, siis uskon hedelmistä.
Senkin olen pannut merkille, että monet vl:t kiistävät tällaisten sääntöjen olemassaolon, siitäkin on ikäänkuin tehty uskonasia. Pitää uskoa , että mitään luetteloja ei ole, muttä rupeapas käyttämään korvakoruja tai muuta vastaavaa, kuinkas sitten??
Näin ulkopuolisena kyllä ajattelee, että asia on päinvastoin, uskosta tulee minun mielestäni helposti oma suoritus, farisealaisuus on lähellä.
Myöskään ihmisen määrittelemät synnit eivät kestä "ajan hammasta". Täälläkin on monesti todettu, että synneistä, mistä 70-luvulla vielä erotettiin seurakunnasta, ovat nykyisin aivan hyväksyttyjä. Tällainen tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta ja kun tämän sanot ääneen sinut vielä leimataan katkeraksi.
Minun mielestäni synti enemmänkin ilmenee asenteina lähimmäisiin, mammonaan ym. eikä niinkään yksittäisinä vältettävina asioina.
Kun ulkopuolisena ajattelee vl:ia, useimmilla tulee ensiksi mieleen, että nehän on niitä, jotka ei meikkaa, käytä korvakoruja jne. kaikenlaisia ulkoisia tuntomerkkejä. Ei tule mieleen ensimmäisinä tuntomerkkeinä mitkään "hengen hedelmät."
Tällaisia tuli mieleen, olen seuraillut tätä palstaa reilun vuoden.
Tulkitaanko näiden syntilistalla mainittujen asioiden välttäminen siis "elävän uskon" hedelmäksi?? Mitä Raamattu asiasta sanoo, siis uskon hedelmistä.
Senkin olen pannut merkille, että monet vl:t kiistävät tällaisten sääntöjen olemassaolon, siitäkin on ikäänkuin tehty uskonasia. Pitää uskoa , että mitään luetteloja ei ole, muttä rupeapas käyttämään korvakoruja tai muuta vastaavaa, kuinkas sitten??
Näin ulkopuolisena kyllä ajattelee, että asia on päinvastoin, uskosta tulee minun mielestäni helposti oma suoritus, farisealaisuus on lähellä.
Myöskään ihmisen määrittelemät synnit eivät kestä "ajan hammasta". Täälläkin on monesti todettu, että synneistä, mistä 70-luvulla vielä erotettiin seurakunnasta, ovat nykyisin aivan hyväksyttyjä. Tällainen tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta ja kun tämän sanot ääneen sinut vielä leimataan katkeraksi.
Minun mielestäni synti enemmänkin ilmenee asenteina lähimmäisiin, mammonaan ym. eikä niinkään yksittäisinä vältettävina asioina.
Kun ulkopuolisena ajattelee vl:ia, useimmilla tulee ensiksi mieleen, että nehän on niitä, jotka ei meikkaa, käytä korvakoruja jne. kaikenlaisia ulkoisia tuntomerkkejä. Ei tule mieleen ensimmäisinä tuntomerkkeinä mitkään "hengen hedelmät."
Tällaisia tuli mieleen, olen seuraillut tätä palstaa reilun vuoden.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoi uskonpuhdistajamme Martti Luther. Uskominen ei ole monimutkaisten syntilistojen noudattamista, ei se ole ihmisten silmäin palvomista eikä edes SRK voi uskovaisen puolesta päättää arkielämän asioiden synnittömyydestä tai synnillisyydestä.
On tosiaankin hävytöntä, että SRK muuttelee syntilistoja niin, että samasta asiasta heitettiin aikanaan saatanalle ja nyt ei edes puhutella! Partasynti esimerkiksi, tai muotivaatteen synti. Ne vaan on poistettu syntilistalta ja niiden kiistetään koskaan siellä ollenkaan vaikka kaikki muistamme sen.
Jumala tuomitsee kaikki ihmiset samalla tuomiolla, ei SRK:lla ole mitään oikeutta kävellä Jumalan sanan yli syntilistoja väsätessään.