niin sain tietää olevani raskaana 3 pvä sitten. Järkytys oli kova. Välillä olen valmis äitiksi ja välillä peloittaa että en halua, ja haluanko koskaan olla äiti. En tiedä onko minusta siihen. Olen aika mahdoton bailaamaan ja en ole äidillinen tyyppi. Kaverikin sanoi että hän ei osaa kuvitella minuu ollenkaan hiekkalaatikolla. Miks???mä kuitenkin voisin nähdä itseni. En ole varmaan kuin 5 vko... mielessä on lääkkeellinen keskeytys ja toisaalta en halua. Se lapsi voisi olla minun pelastus...en tiedä...tosi kamalaa kun ajatukset hyppii puolelta toiselle. En ymmärrä joitain 18 tai 20 naisia jotka on valmiita äidiksi...mikä minussa mättää...tunnen itseni huonoksi...huonommaksi kuin muut...miksi minusta ei ole tällaiseen...voi kamala...mitä mä teen???
pelottaa
oinas32
7701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heippa! Kyllä susta hyvä äiti tulee. Äitejä on erilaisia, ei kaikki paista pullaa ja hääri kotona esiliina edessä rakentamassa lapselle majaa sohvatyynyistä. Siinä odotusaikana ehtii kyllä kypsyä ajatukseen mukulasta. Mulla on viikko 16 menossa ja itsekin mietin välillä, että minkälainen äiti mustakin oikein tulee kun en edes kauheesti kakaroista välitä. Mutta kyllähän omasta ipanasta aina tulee lopulta tykkäämään, luonto on sen niin järjestänyt. Ja sit ku lapsi kasvaa niin voi että miten kiva sen kanssa onkaan mennä ja matkustaa ja touhuta. Sanotaan, että äitiyteen kasvaa. Ei kukaan voi olla syntynyt äidiksi. Ja kyllähän äiditkin pääsee välillä bilettämään. Toki lapsi muuttaa paljon asioita, mutta kyllä se elämä siitä muotoutuu vähitellen! Koita nauttia raskaudesta ja siitä, että sun sisällä kasvaa elämä. Mieti minkälainen elämäntarina sun lapsella voikaan vielä olla edessä, äläkä mitään keskeytyksiä. Ja tsemppiä! :)
Jossain sanottiin että raskaus kestää sen 9kk juuri siksi ,että tulevat vanhemmat ehtivät kypsyä ajatukseen. Nuo epävarmuudet ja pelot ja "haluueihaluu"-mietteet vaivaavat muitakin. Ei me voida sulle sanoa mitä teet, se on sun itse ratkaistava. Sulla on vielä aikaa miettiä asiaa ja kuulostella sisintä ratkaisun suhteen. Ei kannata hätiköidä.
kuten edellinen sanoi, raskauden aikana on aikaa kypsytellä ajatuksia. Myös ennen kuin aborttipäätös on pakko tehdä, sinulla on vielä aikaa pohtia asiaa monelta kantilta. Katsele lapsia ja äitejä kaupungilla ja mieti, millaisia tunteita se sinussa herättää. Muistathan kuitenkin, että lapsi ei voi sinua 'pelastaa' miltään, vaan sinun on oltava se tarpeeksi ehjä ja vahva ihminen kantaaksesi lapsenkin haparoinnit ja tullaksesi toimeen oman muuttuvan elämän haasteiden kanssa. VOimia sinulle!
Heippa! Pakko sulle vastata kun niin tutulta sun tuntemukset tuntuu kun laitan 7 vuotta taakse päin. 19 vuotiaana, pari kk poikakaverin kanssa asuttu yhdessä, ja huomasin että raskaana. Koulu kesken ja kaikki. Ajattelin että elämä pilalla ja kaikki pilalla. Kellään kaverilla ei lapsia jne. Niin meni itkiessä ja miettiessä vähän aikaa.. Tyttö syntyi täysin toivottuna enkä päivääkään ole katunut. Koulun aloittaa ensi syksynä. Kolmatta odotan aluillaan nyt 27-vuotiaana. Että kyllä ne asiat järjestyy.. Voimia! :)
luonto on järjestänyt niin mukavasti, että sulla on kokonaiset 9 kk aikaa totuttautua ajatukseen tulevasta äitiydestä....
Jos sulla on tuleva isä kuvioissa tai ainakin muuten tukiverkkoa ympärillä, niin ei se äitiys mikään mahdoton tehtävä ole... Ja lapsen kanssa voi tehdä muutakin kuin istuskella hiekkalaatikon reunalla=)
Kyllä se siitä=)
olen vasta 21 ja sain viime marraskuussa tietää olevani raskaana, vaikka halusin lasta, järkytys oli kova. Aina välillä tuntui niin ihanalta kun oma lapsemme kasvaa sisälläni ja välillä taas tuli mieleen ajatukset en haluakkaa äidiksi vielä, ei meillä ole varaa pitää tätä lasta. Nyt kuitenkin olen 24 viikolla raskaana ja tilanne on tasaoittunut. mitä pidemmälle raskaus etenee sitä helpompaa sinun on samaistua lapseesi. Minulla ei ole edes sukulaisia paikkakunnalla jossa asun ja silti päätin pitää lapsen vaikka ei sitä hoito apua niin kauheasti varmaan tule olemaan :(
Mulla oli kanssa sama tilanne viime syksynä kun sain tietää että raskaana. Ajatukset lenteli laidasta laitaan ja loppu pelissä päätin pitää vaavin. Nyt mennään rv30 3 ja oon tosi ilonen että tähän ratkasuun päädyin (isäntä oli kyllä viellä viikolla 16 sitä mieltä että paha moka! Mut nyt sekin kypsynyt ajatukseen ja vissiin oottaa synnytystä innokkaammin kun mä:)).
Totta kai tulevaisuus pelottaa (en mäkään mitään äiti ainesta ole ikinä ollut), mutta päivä kerrallaan eteen päin.
Tsemppiä sulle mitä sitten ikinä päätätkään tehdä!