Minkä ihmeen takia meidän koira ei tykkää leikkimisestä? Sillä ei juuri ole saalisviettiä, kotona se tasan nukkuu ja jos sen herättää niin se on ku nukkuneen rukous. Ulkona se lenkkeilee mukavasti, mutta todella passiivinen muuten, mistä tällanen voi johtua? Sairas se mun käsittääkseni ei ole, lääkärissäkin käyty.
Saalisleikit kestää joku 30sek maksimissaan, sitte koira meneekin jo maate. Niin, koira on muuten kaksi -vuotias. että jiiihaa...
Saalisleikit kestää joku 30sek maksimissaan, sitte koira meneekin jo maate. Niin, koira on muuten kaksi -vuotias. että jiiihaa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla kanssa on 1,5 vuotias hieman "outo" tapaus..On aina ollu koira joka ei osaa leikkiä,aivan kuin huumorintaju puuttuisi. Nyt pikku hiljaa on ruvennut leikkimään minunkin kanssa. Teen ihan lyhyitä leikkejä ja lopetan..
30s. on aika pitkä aika jos koira on oikeasti ihan muuli.
Voihan se olla että se on vain vähän hidas yksilö,niinku tää munkin..jotkut vaan kasvaa pään sisäisesti vähän hitaammin.
vietit puuttuu.
Mistä sitä ulkopuolinen voisi tietää?
Mahdollisia syitä:
- koirasi on sairas (tuo mainitsemasi väsymys/flegmaattisuus)
- et osaa leikkiä koirasi kanssa, eikä sitä siitä syystä tai jostain muusta syystä kiinnosta leikit kanssasi
- koirallasi on heikko saalisvietti, tai sitä ei ole osattu kaivella oikein esiin
Saalisärsykkeen antaminen tuntuu olevan n. 95 % koiranomistajista uskomattoman vaikeaa. Patukka tai pallo ei juokse koiran suuhun, eikä jotain muuta kuin absoluuttinen pallohullu oleva koira välttämättä koe mielekkääksi leikkiä "kato, mä työnnän pallon sun suuhun" -leikkejä.
Aika usein nämä "koiralla ei ole viettiä" -väittävät omistajat kokevat yllätyksen mennessään asiantuntevaan oppiin ja todetessaan, että koirasta löytyykin sitä viettiä, mutta omistaja vaan ei osaa sitä koirasta esiin saada.
Ei viettiasia ole ihan niin yksinkertainen, kuin joku tuossa antoi ymmärtää, että koira, joka on haluton leikkimään omistajansa kanssa olisi vietitön. Kaikki eivät ole pallohulluja, mutta silti niissä voi olla mahtavasti viettipotentiaalia.
No kiitos paljon kkommentistasi. Tottista ollan oltu "asiantuntevissa" piireissä reilun vuoden päivät. En työnnä koiran suuhun mitään. Lääkäri ei löytänyt koirasta sairautta.
Koirassa on selvästi linjavika ;)
Juu, tuttu juttu. Yli kymmenen vuotta sitten kohdalle sattui erittäin hyvästä ja lupaavasta yhdistelmästä sekalinjainen narttu. Itselläni oli silloin niin vähän kokemusta koiranpennuista, etten osannut kummastella koiran käytöstä, mikä jälkikäteen ajatellen oli epätyypillistä jo alle kymmenen viikkoisena. Aikaisempiin, ja sen jälkeen tulleisiin koiriin, verrattuna tämä pentu ei jahdannut luutua, kun pyyhin pissaa pois lattialta, ei harjaa, ei lattiakuivainta tms. Jos heitin jotain koiralle, pallo sai vieriä vaikka kiinaan, ilman että narttu korvaansa lotkautti, tai vaihtoehtoisesti osua sitä vaikka päähän. Se näytti ajattelevan, että "ihan sama". Kotikoirana se oli kyllä mahtava. Rauhallinen, helppo ulkoilutettava, vähään tyytyvä ja ahne. Ne vähät asiat, mitä koiralle TODELLA suurella työllä sain opetettua sen puolentoista vuoden aikana kun se minulla oli, opetin enimmäkseen makkaralla. Siinä koirassa ei todellakaan ollut saalisviettiä vähääkään ja tuon kokemuksen jälkeen viisastuin niin, etten enää usko, kun joku sanoo, että se saalis yhtenä päivänä koirasta löytyy. Toki viettejä voi kehittää ja kasvattaa, mutta jos koira on täysvietitön, niin se sitten on.
Mitään perussairautta ei minunkaan koiralla ollut. Tosin monesti ajattelin, ja ajattelen yhä, ettei sille ollut ihan täyttä pakkaa syntymässä annettu. koira oli kovinkovin hidas oppimaan ja vaati järjettömän määrän onnistuneita toistoja oppiakseen. Ja kilotolkulla makkaraa.. Uskoakseni myös koira voi olla "vajaa", hidasälyinen, siinä missä ihminenkin.
Hei! Vaihdetaan koiria! Saat täältä riehakkaan uroksen jolle kyllä maistuu rätit ja pallot ja pää on viettiä pullollaan!
otan ilomielin rauhallisen koiran.
Meidän sälli on kanssa sellainen energia pakkaus, että välillä ihan hermot menee. Itsekin ottaisin kyllä mielummin sellaisen koiran joka osaa myös rauhoittua, ainkin sisällä ollessa.
Miksi haluat rauhallisen koiran? Miksi nuoren koiran pitäisi olla rauhallinen? Mitä haluat koirasi kanssa tulevaisuudessa harrastaa?
Itse en missään nimessä haluaisi mitään laamannin lehmää nurkkiini makaamaan.
Että olisi kiva, jos tuo koiruus olisi edes sisällä hetken paikallaan. En siis todellakaan tosissaan luopuisi koirasta ja kivahan se on, vaikkakin todella energinen :)
tapahtuu rauhoittumista. Nauti villikostasi viellä kun se on nuori ja energinen :)Sisällä rauhoittumista voit harjoitella,vaikka tiedän ettei se ole ihan yksinkertainen juttu kun on vilkas koira.
Mutta tyydytään nyt näihin omiin pommeihin, olis se varmaan vaikeaa opetella kouluttaan vietitöntä koiraa. Jos vielä ei olis ahne ruoan päälle.
Siinä sitä olis reeneissä miettimistä millä sais koiran iloisesti maalimiehille jne...
Niin, ehkäpä pitäisi nauttia. Nopeasti ne vuodet kuitenkin koiruuksien kanssa vierähtävät ja ennen kuin huomaakaan, koira on jo vanha.