Olen nuori, 15 vuotias tyttö ja Minulla on ongelma, olen kyllästynyt elämään, joka ikinen päivä on samanlainen, olen kyllästynyt kouluun, joka päivä on pitkä ja tylsä, ikinä ei tapahdu mitään. Kavereiden kanssa en ehdi enää olla paljon, sillä pitää opiskella, haluan päästä ammatti-lukioon ja saada hyvän työn. Kotona joudun olemaan yksin sillä vanhempani ovat töissä 7-8 asti illalla, minulla ei ole sisaruksia ja kaveritkin asuvat kaukana. Mitä teen että jaksan taas elää? En kohta kestä tätä.
Aurinkoista kevättä kaikille :)
Aurinkoista kevättä kaikille :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei kyllä kuulosta miltään ongelmalta. "Olen kyllästynyt kouluun" No ei kyllä kovin muukaan koulusta pidä.
kanssasi. Tosiaan jos on kyllästynyt kouluun, eikä elämässä ole mitään iloa.. niin se voi hyvinkin muuttua masennukseksi, ei ole mitään iloa elämässä jonka vuoksi jaksaa elää. Minulle kävi niin että kyllästyin kouluun ja aloin lintsaamaan, tuntui että ei edes elänyt olin kokoajan unessa, en muista mitään siitä vuodesta. Joka ikinen päivä oli samanlainen masennuin syksynä 2005 ja aloin viiltelemään itseäni. Kävin psykiatrillakin juttelemassa. Olen päässyt masennuksesta yli, mutta talvisin on vaikeaa.
Voimia sinulle :)
Toivon ettet pahastu, kun kirjoitin, voi pieni.
En tiedä tietysti ollenkaan minkälainen työ vanhemmillasi on, mutta kovin on pitkä tuo päiväsi. Hienoa, että olet asettanut tavoitteita opiskelullesi. Kyllä aikaa kavereille kuitenkin kannattaa jättää, saat siitä virtaa jatkaa eteenpäin. Harrastatko mitään? Ymmärrän täysin, että jos elämä pyörii pelkästään koulun ympärillä ja on pitkä päivä ja ilta odottaa vanhempia kotiin, piiri käy aika pieneksi. Onko ketään muita läheisiä, joiden luona voit poiketa koulun jälkeen? Miten ruokailut ja muut kodin käytännön asiat sujuu noilla vanhempiesi aikatauluilla?
Sinun pitäisi pikimmiten jutella vanhempiesi kanssa, miltä tuntuu, mahtavatko tietää ollenkaan. Myös kouluterveydenhoitaja, joka voi tarvittaessa ohjata lääkärille on käytössäsi.
Älä jää yksin, ei tarvitse. Aina voit kirjoittaa vaikka tälle palstalle ja saat keskustelukumppaneita, kuten huomaat aika eksoottiseen vuorokauden aikaan.. Koirani on vakavasti sairaana ja joudun käyttämään sitä ulkona tämän tästä eikä uni aina tahdo tulla silmään.. Tuolla se nyt kuorsaa yhdessä mieheni kanssa naapurihuoneessa. Hetken päästä taas mennään.
Hei, toivon sinulle kaikkea hyvää. Jos jaksat, kirjoittele, miten asiat etenevät. Muista, ettet jää yksin hautomaan asioita. Hyvää alkanutta viikkoa!
Kiitos vastauksistanne :)
En harrasta enää mitään, ennen harrastin Lentopalloa mutta nykyään en saa kyytiä sinne kun molemmat vanhemmat on töissä, ja asumme monen kymmenen kilometrin päässä hallista.
Asun aika kaukana sukulaisistani ja kavereistani mutta joskus viikonloppusin saatan pyöräillä 8kilometrin päässä asuvan luokkakaverin luo, mutta hyvin harvoin.Äidillä on iltatuuri ja äiti valmistaa ruuan ennen kun lähtee töihin, kun tulen koulusta ketään ei ole kotona..Äitille olen puhunut mutta se ei voi kuskata minua minnekkään töiden takia eikä myöskään isä. Muutenkin he sanovat että valitan turhaa.
Toivottavasti koirasi paranee ja kaikkea hyvää sinne :)
Koin itse aikanaan melkoisen huonoa omaatuntoa poikani (nyt jo 20v.) ollessa pieni ja joutuessani matkustamaan työni takia paljon. Onneksi miehellä oli säännöllisempi työ ja ehti olla pojan kanssa kotona, kuskata fudikseen ja korikseen.. On asuttu kaupungissa, missä lapsi olisi tietysti voinut kulkea myös bussilla tai kuivan kelin aikaan fillarilla harrastuksiinsa.
Ei varmasti maailman helpoin tilanne myöskään vanhemmillesi. Vaikutat kuitenkin ikäiseksesi itsenäiseltä ja kypsältä, uskon, että yksinäisyydestä huolimatta pärjäät. Mitäs, jos kävisit siellä kouluterveydenhoitajalla juttelemassa. Ainakin saisit keskustelukumppanin, jolle noita huolia voisit purkaa.
Koirasta, se on nyt saanut lääkityksen, joka tuntuu toimivan. Lähettää terveisiä tuossa häntä heiluen. Elukka on siis pieni perhoskoira, ikää kunniakkaat 10v. Voi hyvin ja kirjoittele, lupaan vastata.
kiitos jälleen kun vastasit
Juttelin äidilleni vielä illalla, hän sanoi että tarvisin jonkun kaverin jonka kanssa voisin olla,
mutta asumme maalla, tosi kaukana kavereistani. Äiti kysyi että haluasinko kissan, hänen työkaverin kissa oli saanut pentuja jonku aikaa sitten ja äiti lupasi ostaa minulle sellaisen. :) ehkä en sitten enää ole niin yksinäinen, pidän paljon eläimistä kun olin 6vuotias meidän kissa kuoli eikä meillä ole ollut sen jälkeen lemmikkiä, vaikka olemme monta kertaa harkinneet kissan ottoa.
Toivottavasti saan kissan pian :)
mukavaa että koirasi on paranemaan päin :)
Hei pieni!
Meillä oli aina kissoja lapsuudessani ja niistä vanhin eli yli 20-vuotiaaksi. Saat kivan kaverin, jolle voi jutella ja usko tai älä, ne ovat niin viisaita, että vaistoavat mielialat ja osaavat tukea omalla erikoisella tavallaan. Minulla suurinpiirtein ikäisenäsi oli vaikeita jaksoja ja kissoista vanhin tuli aina tyynylleni nukkumaan, oli ilmeisesti huolissaan, miten pärjään. Siinä sitten taisteltiin tyynytilasta, mutta hyvin me mahduttiin.
Kerro jossain vaiheessa, kun sen kisun saat, miten menee, ja vaikka kuulumisia jo aiemmin.
Iloista odotusta!
Kannattaa ottaa kissa,se on Jumalan lahja meille ihmisille. Se tosiaan tietää ja vaistoaa enemmän kuin moni ihminen.
kiitos, kissat ovat todella ihania :) käymme lauantaina katsomassa pentuja ja valitsemme yhden niistä, mutta emme voi vielä ottaa kotiin. kerron sitten kuulumisia :)
kävin tänään katsomassa kissanpentuja ne olivat todella ihania, varasimme vaaleanruskean tyttökissan, nimeä en vielä tiedä. Toivottavasti elämä alkaa hymyilemään kissan myötä :) ja jaksaisin käydä sitten kouluakin. Joudun valmomaan pitkään koska ensiviikolla on paljon kokeita ja täytyy lukea kokoajan. kirjoittelen viikolla kuulumisia, moimoi.