Miksi vanhoillslestadiolaisia on niin vähän tämän maailmakaikkeuden ihmisjoukon keskellä? Suurin osa maailman ihmisitä ei koskaan ole kuullutkaan vanhoillsestadiolaisista. Luulis, että Jumala ottaa taivaaseen muitakin kuin muutaman kymmenen tuhatta vanhoillislestadiolaista.
Miksi teitä on niin
vähän?
361594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Lukuisat hajaannukset ovat pitäneet huolen liikkeen pienuudesta.
Lestadiolaiselle liikkeelle näyttää olevan leimallista ns. "kriittinen massa",se ei kestä jäsenistönsä määrän liian suurta kasvua, hajoamatta.
Oman veronsa vaati myös 70-80-luvulla saatanan kylläisenä pitäminen, sekin verotti jäsenmäärää.
Kuinkahan moni sitten heitettiin Saatanalle?
Rauhanyhdistyksiä on noin 200.
Jos lasketaan, että keskimäärin 10 jäsentä käytettiin saatanan lepyttämiseen per yhdistys, niin saadaan huima summa 2000 saatanalle uhrattua, jokainen, joka tietää vähänkään asioiden taustoja tietää: Kymmenen saatanan lepytyslahjaa ry:tä kohti on rajusti alakanttiin, minkä todelliset luvut olivat.
oleellista tilastotietoa. Ystavamme Devout on taas tavanmukaisesti vitsikkaalla paalla. Tuollainenkaan laskenta ei kuitenkaan viene meita ketaan lahemmaksi Jumalaa. Olisiko taas poikettu turhiin juttuihin ja jouduttu perati kauas itse paaasiasta?
Minusta tuo lukusi tuntuu hurjalta. En jaksa sitä uskoa, vaikka en todellakaan tiedä, montako uskovaista julistettiin epäuskoiseksi noina vuosia SRK:n opetuksen innoittamana.
Kuten Sointula sanoi, lienee turhaa juttua laskeskella ja arvailla uhrien määrää, koska kukaan ei ole vielä tehnyt virallista tilastoa.
Se on tietysti selvää, että noissa parissa sadassa ry:ssä tehtiin väärästä hengestä parannusta ja PALJON. Jäsenmäärä kertaa ry:t niin luku on kauhean iso! Koska jokainen teki parannuksen. En tiedä yhtään silloista veeällää, joka ei olisi tehnyt tuollaista parannusta julkisesti. Mutta en tunne puhujia enkä SRK:n johtoa, enkä hoitoja oman erottamisen jälkeen.
Minusta yksikin uhri on liikaa ja hänenkin vuokseen asiat pitäisi korjata! Vastako määrä ratkaisee, milloin on totisen parannuksen paikka? Kun uhreja on 'riittävästi'?????
Saatanalle heitetyistä on itse SRK kieltänyt meitä puhumasta, joten heidän huonojen laskeminen on aivan turhaa. Joutivatkin saatanan haltuun!
Muutama tuhat saatanalle heitettyä ei hetkauta SRK:n jäsenmäärää suuntaan tai toiseen jos sillä aikaansaadaan se pelon ilmapiiri, jota tavoiteltiin (onnistui!). Jokaisen lähipiiristä on joku heitetty saatanalle eikä kukaan enää uskalla vastustaa SRK:ta ja se saa absoluuttisen vallan alamaisensa keskuudessa...
Tiedän usean ry:n erotetuista, tuo oletus luvun voisi melko huoleti kertoa kahdella, niin uskoisin silloin päästävän lähemmäksi totuutta.
Arvioni oli erittäin varovainen, joten voimme varmuudella sanoa että saatanaa lihotettiin 2-3000 tuhannella uhrilla.
Suviseuroissakin mässäillään mielellään suurilla luvuilla.
Ota huomioon, että aktiivista hoitokokousaikaa elettiin noin kymmenen vuotta. Eihän se tee vuotta kohti kuin n. 200 erotettua, jonka voi sanoa heti olevan liian vähän.
Kun alamaisia aletaan heittämään saatanalle alkaen 13-vuotiaasta, niitä sadantuhannen henkilön yhteisössä todella riittää "tullen ruoaksi" ihan useampikin...
hoitokokousasiassa on niin arkaa, ettei siitä saisi edes puhua? Että täytyy yrittää kääntää väkisin puhe muualle? Rupean vahvasti epäilemään, että sinulla on hoitokokousten suhteen jostakin syystä huono omatunto. Ne tuntuvat olevan sinulle sellainen akilleenkantapää. Tiedän, että sorrun tässä toisen sieluntilan tutkailuun, mutta oikeutan(!) sen sillä, että yrität estää keskustelun asiasta tai esität omavaltaisia käsityksiäsi erotettujen sieluntilasta. Se saa epäilemään..
2000, ei tunnu välttis mitenkään yliampuvalta. Koska onhan 70-luvun jälkeenkin ihmisiä teilattu ulkopuolelle. Voin kyllä olla väärässäki, mul on niin huono laskupää, vaik muuten niin älykäs olenkin.
Puhutaan. Koko yo on puhuttu hoitokokouksista naissa taman sivun ketjuissa ja lisaksi etsitty googlettamalla tietoja.
Joo, mullakaan ei ole keksimani henkianalysaattori mukana nyt, joten en kay arvioimaan Sinun enka kenenkaan muunkaan sieluntilaa.
Ho-hoo... ^^^omavaltaisia käsityksiäsi erotettujen sieluntilasta. ^^^ Mita kasityksia?
10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
erotettujen sieluntilasta? Olet puhunut useamman kerran heistä joko vihjaillen tai suht avoimesti tyyliin katkerat ja karvasta juurta kantavat ja itse syypäät, kun eivät älyä nöyrtyä valheen edessä. Tuo viimeksi mainittu asiako sinua kismittää? Kun eivät kaikki siihen rupea?
kuunnellessani Helsingin internet-seurojen lopussa Siionin lauluja.
Jeesukseltakin muistaakseni kysyttiin tuota samaa, etta 'vahanko niita on. jotka autuaaksi tulevat'. Jeesus taisi vastata siihen tapaan, ettei se nyt ole jarin oleellista tietaa, onko niita vahan vai paljon, mutta paallimmaisen huolen pitaisi olla siita, etta oma nimi olisi kirjoitettuna elaman kirjaan taivaassa.
Mutta ainahan tuo kysymys on askarruttanut ihmisia.
Lutherkaan ei aikonut perustaa mitaan uutta kirkkokuntaa, vaan halusi puhdistaa silloisen kirkon opin kaikesta ihmistartunnaisesta ja palata Raamatussa viitoitetulle tielle. Samoin oli Lestadiuksen laita; ei hankaan halunut perustaa mitaan uutta uskontoa eika perustanutkaan, vaan etsi Raamatussa ilmoitetun totuuden, joka kirkastui hanelle Pyhan Hengen antamalla ymmarryksella.
Kun meidan jokaisen elinaika taalla maassa on kovin rajallinen ( - itse olen jo vanha, hopero ukko - ), niin kuolemahan saattaa tulla yllattaen ja akkiarvaamatta milla hetkella tahansa. Silloin on tarkeaa, etta olisi sydamessa usko Kristuksen sovitustyohon. Jos taas sattuisikin kaymaan niin, etta joutuisi kuukausia taikka vuodenkin virumaan sairasvuoteella kuolemaa odottelemassa, niin siina ei totisesti suuriakaan merkitse sellainen universaalinen tietamys, etta tietaisimme, onko niita vahan vai paljon, jotka taivaaseen paasevat. Silloin ajan ja iankaikkisuuden rajamailla on merkitysta vain oman sydamen tilalla - koska siis hetkisen kuluttua olemme Jumalan kanssa kahden tekemassa tilia.
Onneksi on niin, etta sydamen uskolla me autuaiksi tulemme, yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyon kautta. Kait se riittaa meille, etta kun me nain sydamessamme omistamme uskon kallista aarretta, me silla uskolla olemme elavina jasenina Kristuksen ruumiissa, joka on Jumalan seurakunta, taikka toista kielikuvaa kaytaaksemme olemme elavina oksina viinipuussa, joka viinipuu on Kristus.
---
Nakojaan Siionin laulut Helsingista vaikenivat...
vähäisyyteen ole se, että he ovat laiminlyöneet lä-
hetyskäskyn.
Raamatun mukaan taivaassa on pelastettuja kaikista
kansanheimoista ja kielistä ja niin suuri joukko,
että kukaan ei voinut sitä lukea.
Weha puolusti aikoinaan tätä laiskuutta sanomalla,
että kaikki vauvana kuolleet lasketaan lestadio-
laisten kiintiöön.
Aika huvittava tekosyy puolustella omaa laiskuuttaan.
Olet siis samalla tavalla uskomassa kuin A.H. ja kumppanit konsanaan!
on lähinnä huvittava. Pieni Pohjois-Suomalainen herötysliike, joka kuvittelee omistavansa kaikki taivaaseen pääsevät sielus yrittää perustella resurssiensa vähyyttä...
samalla tavalla olen uskomassa kuin Aimo Hautamaki.
Mita taas tulee SRK:een niin sehan muistaakseni perustettiin sata vuotta sitten jarjestamaan seuroja niille alueille, joilla seuroja ei muuten olisi. Siina on organisaatiolle tehtavaa kyllin. Alkaat siis yrittakokaan korottaa ajallista jarjestoa millekaan jalustalle.
Jumalan seurakuntahan on uskovaisten sydanten yhteys eika mikaan ajallinen organisaatio.
Minkäs ajallisen organisaation hommaa sellainen on? Onkohan tuo ihan hengellisen uskonlahkon hallitsemista?
sinne, missä niitä ei muuten olisi?"
Siis kaydaan saarnaamassa Jumalan sanaa siella, missa sita ei muuten olisi kuultavissa.
Tosin totta on, etta siella erehdyttiin valilla leikkimaan 'jumalanhuoneenhallitusleikkia' niin kuin toisaalla on useampaankin kertaan jo todettu. Tama leikki kuitenkin piakkoin turhana hylattiin; lapsethan aina kyllastyvat leikkiin sita aikansa leikittyaan. Mutta eihan sekaan harha ollut varsinaisesti naiden veljien oma syy, vaan sielunvihollinen onnistui silloin pettamaan heita niin kuin se onnistuu pettamaan meita jokaista. On siis jokapaivainen taistelu noita pimeyden voimia vastaan. Parhaiten siina taistelussa pitkassa juoksussa ehka parjaa, jos ahkeroi sailyttaa uskoa hyvassa omassatunnossa eika itse kuvittelekaan omasta takaa olevansa jotakin.
Milloin sielunvihollinen on Sinua kiusannut lankeamaan tuohon hoitokokoussyntiin? Vai oletko antanut sen lentää ajatuksena ohi, etkä ole sallinut sen tehdä pesää pääsi päälle?
Onko se kovinkin houkutteva synninkiusaus päästä tuomitsemaan toisia väärän hengen vuoksi?
Jokapäiväinen taistelu sitä vastaan, ettei vain lankeaisi toisia 'hoitamaan'! On siinä Sulla urakkaa! Voimia taisteluusi, tai muuten lähipiirilläsi on paha olla!
Kun tassa sivun alkupaassa on nyt useampia ketjuja, joihin olen heittanyt 'harhojani' niin en aina pysy karryilla, mita olen missakin kohdassa sanonut. Mutta vastaanpa nyt tahan:
1. Sielunvihollinen ei ole kiusannut minua lankeamaan hoitokokoussyntiin. Minua on kylla kaiken aikaa kiusattu monella tavalla, mutta semmoisia kiusauksia en ole tuntenut, etta minun pitaisi alkaa jarjestaa hoitokokouksia.
2. Edes ajatuksissani ei ole kaynyt, etta alkaisin jarjestaa hoitokokouksia.
3. Vastaus toisessa kappaleessa esittamaasi kysymykseen: Ei ole.
4. En sanonut niin kuin vaitat, etta on jokapaivainen taistelu sita vastaan, ettei lankeaisi toisia hoitamaan. Tuossa syyllistyt tahalliseen vaaristelyyn. Tassa kohdassa olen pettynyt Sinuun.
On siis jokapaivainen taistelu syntia vastaan, siihen tapaanhan sanoin. Niilla taas, joilla ei ole edes synnintuntoa, ei ole tallaista taistelua.
Kyllä se vääristelyksi meni, kun vedin johtopäätöksen tekstisi perusteella noin suoraviivaisesti. Halusin vain osoittaa, että hoitokokoussynti ei mielestäni ole mikään tavalliseen jokapäiväiseen syntihoukutukseen rinnastettavissa. Esim. pahoihin sanoihin, vääriin suhtautumisiin lähimmäisiin, laiskuuteen, omahyväisyyteen, valehteluun.
En laita houkutusesimerkiksi sitä, että tekisi mieli kuunnella radiosta hieman liian maallista musiikkia tai haluaisiko tänään hankkia television tai ottaa saunakaljat tms. Noita vl-syntejä riittää ihan lankeamiseen asti jokaisella veeällällä. Muut eivät niitä sairasta. Heillä ei ole vl-synneille tuntoa. Siinä olet oikeassa.
Yllätit minut, kun sanoit pettyneesi minuun. Luulin, ettet välitä mitä Sinulle kirjoittaa. Pistät leikiksi kaiken?
sulle x-vl:
Mikä on mielestäsi hoitokokoussynti??
Olen ymmärtänyt niin, et jos nuhtelee jotain ihmistä sillä perusteella, et puolustaa Jumalan sanaa, niin silloin "hoitolähtökohta" on oikein. Ja on oikeinkin seisoa silloin suorana näkemystensä takana. Mutta sekin "hoitokokous" tulisi suorittaa alhaaltapäin ja sävyisästi. Silloin voisin ymmärtää et sellainen hoitokokous lähtee uskon ymmärryksestä, ja -voisko näin sanoa- Jumalasta??
Mutta jos hoitokokouksen lähtökohta on vallan halu, juorut, valheet, mutu-jutut tai arvelut, niin tällaiset hoitokokoukset eivät olekkaan lähtöisin Jumalan hengestä, vaan sielunvihollisesta. Ei ole evankeliumin , eikä uskon vika, jos ihminen toimii väärin.
Muistatko sinä, mistä kaikki silloin 70-luvulla alkoi?? Oliko esim joku synti tullut luvalliseksi?? Vai lähtikö kaikki liikkeelle siitä syystä, et saataisiin aikaiseksi täydellinen ja virheetön seurakunta?? Miksi vieraita hoitomiehiä pyydettiin paikalle??
Palasinpa palstalle kolmen tunnin poissaolon jalkeen.
Mina myos pyydan anteeksi Sinulta tassa syntyneita vaarinkasityksia. Nehan johtuivat minusta. Olin tuossa viestissani, johon kirjoittamaasi vastaukseen 'petyin' angennyt kaiken ehka liian suppeaan muotoon ja yhteen kappaleeseen niin etta vaarinkasitysten ja vaarintulkintojen mahdollisuus oli olemassa.
Kun puhutaan hoitokokouksista niin silloin ei ehka ole kyse varsinaisesta 'hoitokokoussynnista' siina mielessa, etta tuo olisi jokin erityinen synti, johon langetaan niin kuin esimerkiksi juoppouteen taikka huoruuteen. Luultavasti kavi vain niin, etta alun perin joku 'vahvoista paimenistamme' lankesikin juuri johonkin 'tavallisempaan syntiin'. Kun tata syntia ei sitten jaksanutkaan panna pois, Jeesus kaikkosi sydamesta. Siita seurasivat sitten kaikenlaiset harhahenget, ehkapa ylilyontiset hoitotoimetkin.
Siionin Lahetyslehden paakirjoituksessakin vastikaan sanottiin, etta meidan on vaikea torjua sielunvihollisen hyokkaysta silloin kun sielunvihollinen lahestyy meita rakkaan veljen taikka sisaren hahmossa. Toisaalla sanottiin, etta Jeesusta sielunvihollinen ainakin kerran lahestyi Pietarin hahmossa.
Mehan kaikki muistamme viimeisen puolen vuosisadan ajalta hyvin monia keskeisia paimeniamme, jotka ovat langenneet ja/tai eksyneet. Ei meidan tietenkaan tarvitse muistaa heidan syntejansa varsinkaan, jos he ovat saaneet niista synnintunnon ja panneet syntinsa pois, mutta taman historiallisen asiantilan tietaminen kuitenkin auttaa meita ymmartamaan, etta ei sielunvihollinen jata puhuvaisiakaan veljia rauhaan eivatka hekaan ole immuuneja synneille ja lankeemuksille. Jos lankeemus on tapahtunut, heille ehka on vielakin vaikeampi kuin meille muille kayda yha uudelleen ja uudelleen parannuksen askelille, varsinkin jos mielessa on jo tapahtunut sellaista kasvamista, etta kyllahan mina nama asiat ymmarran.
Mutta siinakin kylla olet oikeassa, etta monista vakavistakin asioista loydan humoristisia piirteita. Kesken jaaneessa huumoritarinassa Taivalkoskea hallitseva kuningatar Moppi I onkin suonut minulle arvonimen 'huumorillaparantaja'.
Hoitokokoukset 1970-luvulla
1970-luvun hoitokokousten taustalla on vanhoillislestadiolaisuuden sekä maallistumisen ja sen mukanaan tuomien ilmiöiden välille syntynyt ristiriita.[3] Kiistaan liittyvillä käsityksillä on juurensa aikaisemmissa tapahtumissa, osin jo 1930-luvulta saakka.[4] Erimielisyydet nousivat esille 1970-luvulla tapahtuneissa hajaannuksissa.[5] Niitä aiheuttivat erityisesti kososlaisuus ja sillanpääläisyys.
Samaan aikaan kun vanhoillislestadiolaisuus kärsi sisäisestä käymistilasta muuttui myös ympäröivä yhteiskunta voimakkaasti. Tuolloin maallistuminen alkoi, televisio yleistyi, politiikka radikalisoitui ja tavat muuttuivat.[4] Vanhoillislestadiolaisuudessa huolestuttiin ”Jumalan sanan vastaisen elämäntavan” leviämisestä myös vanhoillislestadiolaisten joukkoon.[3] Tilanteen selvittämiseksi pidettiin keskustelutilaisuuksia ja seurakuntailtoja joissa asioista keskusteltiin.[4] Hoitokokoukset käynnistyivät 1960-luvun loppupuolella ja lisääntyivät 1970-luvun taitteessa.[3] Mm. Helsingissä järjestettiin vuosina 1977-1981 lukuisia seurakuntailtoja, joissa tehtiin parannusta kososlaisuudesta ja muista asioista.[6] Aiheesta kirjoiteltiin Helsingin sanomiin, Kalevaan ja Kotimaahan vuosina 1976-1980.[7]
--- --- ---
Siellahan on paljon erilaista tietoa eri linkkien takana. Me taalla palstoilla toistamme samaa 'saatanalleheittamisvirtta' ja toiset kirjoittavat asiasta puolesta ja vastaan.
---
SRK:n vastineet arvosteluun
SRK on vastannut syytöksiin torjuen ne.[5] Se on julkaissut kaksi julkaisua: Kantamme ajankohtaisiin asioihin (1970) ja SRK vastaa ajankohtaisiin arvosteluihin (1979). SRK piti tiedotustilaisuuden aiheesta 11. joulukuuta 1979. Se antoi myös laajoja haastatteluita. Aiheesta kirjoitettiin SRK:n julkaisuissa, esimerkiksi vuosi- ja historian kirjoissa. Asiaa on käsitelty myös puhujainkokouksissa.[9]
SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäen mukaan: ”Oli varmasti sellaisiakin kokouksia, että kaikki ei niissä mennyt oikein.” Hautamäen mukaan kyseessä ei ollut SRK:n liikkeellepanema hoitokokousten järjestelmä. SRK:lta ei Hautamäen mukaan ole tulossa yleistä anteeksipyyntöä, koska ”Ei joku toinen voi pyytää anteeksi toisen puolesta”.[9]
---
Miten siinä pidät uskon ja hyvän omantunnon Jumalan edessä kun joudut pyytämään keksittyä väärää henkeä ja tekemättömiä syntejä anteeksi seurakunnan edessä SRK:n hoitomiehen määräyksestä? Miten se edistää hyvän omantunnon säilyttämistä? Mielestäni se edistää vain SRK:lle mielistelyä eikä sillä taivaaseen pääse. Miksi he, jotka eivät omantunnon syistä voineet suostua tuohon mainitsemaasi leikkiin mukaan, ovan saatanan lapsia?
En pysty vastaamaan kuin omalta kohdaltani. Olin vasta muutaman vuoden ikäinen vl, etten tiennyt mistään mitään. Paitsi sen tiesin, että oma uskominen alkoi tuntua mahdottomalta. Sitä kyselin ja ihmettelin. Epävarmuus ja epätietoisuus oli silloinen jatkuva olotila.
Sitten pikkuhiljaa tuli sellainen tunne, että jokin tässä vl-opetuksessakin mättää. Ei usko voi olla näin ahdasta ja ilotonta. Olin joutumassa rippioppiin, jota seurakunnasta toitotettiin hyvänä ja ainoana muotona. Ehdotonta armoa ei julistettu, vaan siinä oli koko ajan tekemisen ja vaatimusten maku. Lakihenki. Sellaiseksi sen tunsin. Lyöväksi ja rakkaudettomaksi.
Minulle itselleni nousi ahdistuksissa vl-uskomisen esteeksi ehdoton, julma ehkäisykielto. Siis vl-mäisesti sanottuna se oli 'synninluvallisuutta'. Asennepuolella ja seurakunnan vastaisena ajatteluna. En itse vielä tekoihin syyllistynyt, mutta pidin tuota opetusta oksettavana.
Silloin sattui eräs vl-äiti kuolemaan synnytykseen ja kauhistuin sitä kohtaloa, mikä voisi tulla omaksi osakseni. Se oli minulla siis vl-mäisesti uskonpuutetta ja epäilyjä! En jaksanut enää uskoa, että Jumala auttaa meitä äitejä ja antaa voimia päiviemme mukaan.
Tuo asia oli sellainen kynnyskysymys, että en voinut tehdä parannusta väärästä hengestä, koska olisin rehellisenä ihmisenä pakottanut itseni myös hyväksymään tuon raakalaismaisen naisten kohtelun. Sitä se oli silloin. Toivottavasti ei enää siellä kenelläkään!
Silti en luota siihen, että siitä olisi periaatteellisella tasolla päästy irti, ei siitä ainakaan ole huudeltu julkisesti. Kuten tuosta karmeasta opetuksesta ja vaatimuksesta silloin aikaisemmin. Oli annettu jo julkinen SRK-kannanottokin, jota ei ole purettu! Vieläkään.
Sointula kirjoitti ihan viisaasti noista hoitokokouksista. Tottakai valta ja toisen alistaminen hoitokokouksessa oli/ on syntiä ja siihen syyllistyttiin koko pituudelta ja leveydeltä.
Turha on puhuakaan tässä yhteydessä oikeasta tavasta hoitaa heikkoa ja lankeilevaa uskonystävä...
Nyt olisi varmaan taas vitsin paikka?
Minulla ne on vähissä kuin eräällä vasemmistopoliitikolla muinoin Moskovassa...
Olen pahoillani edellisestä, liian kärkkäästä viestistäni. ;(
se, mitä sulle tapahtui!!
Ei minusta nuo sun näkemykset tunnu olleenkaan vääriltä. Olen itse kokenut ne vähän samalla tavalla. Minusta se kuulostaa omavanhurskaudelta. Ja sehän juuri synnyttää lakihengellisyyttä. Mielestäni se piirre näkyy osin vielä tänä päivänäkin keskuudessamme. Voin kyllä olla väärässäkin. Mulle on vaan tullu monesti sellainen asia mieleen. Omavanhurskaushan on kuin saastainen vaate Jumalan kasvojen edessä.
Tuosta julmasta ehkäisykiellosta mulla olisi oma tarinani kerrottavana, mut en halua kertoa sitä täällä. Sähköpostia voisin laittaa sulle, sikäli mikäli haluaisit kuulla. Ajattelen sen todellakin muuttuneen tänä pänä.
Voit lähettää postia ihan vapaasti
osoitteella [email protected]
Mielelläni luen muiden kokemuksia. Varsinkin sellaisten, joiden tarkoituksena ei ole kertomuksillaan yrittää osoittaa minulle vl-seurakunnan ainutlaatuisuutta ja yhä oikeassa olemista. Sitä lajia olen kurkkua myöten täynnä!
En ole lukenut viestejäsi mopin palstalla montakaan, mutta luulen, että et ole tuollainen 'vl-kiertotietä käyttävä'.
Haistan sen kyllä ja väistyn maisemista, mutta sellainen havainto masentaa. Joskus jopa erittäin raskaasti, kun on itse toivonut tasavertaista keskustelua. Siitä seuraa paha pettymys.
Odotan viestiäsi. Sinä tuntenet minua hieman, joten ei tulle yllätyksiä?
vain pieni on se joukko, joka lopulta Taivaan kunniaan pääsee. (en muista sanasta sanaan mutta asia noin)