Keski-Euroopassa kaikki eivät edes tiedä,että asunnon voisi myös omistaa.Täällä Suomessa taas ihmisten elämä tuntuu pyörivän vain sen asunnon ympärillä.Päivittäiset euribor-lukemat ovat päivän tärkeimpiä talousuutisia kun muualla Euroopassa euribor-korot ovat lähinnä vain pankki-tai talousalalla työskenteleville tuttuja termejä. Olemmeko me suomalaiset vielä henkisesti 1920-luvun tasolla,jolloin pieni maatilkku oli elämän tärkein asia torppareille.
Nyt samaa unelmaa vastaa omakotitalo tai sentään edes pieni kerrostalokaksio kunhan se vain on OMA. Me suomalaiset taidamme olla todellakin henkisesti Euroopan peräsuoli Euroopan laidalla.
Elämässä on todellakin muitakin asioita kun lyhentää sitä asuntolainaa pankin torpparina.
Nyt samaa unelmaa vastaa omakotitalo tai sentään edes pieni kerrostalokaksio kunhan se vain on OMA. Me suomalaiset taidamme olla todellakin henkisesti Euroopan peräsuoli Euroopan laidalla.
Elämässä on todellakin muitakin asioita kun lyhentää sitä asuntolainaa pankin torpparina.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta en ole edelleenkään keksinyt, että miksi asuisin samalla hinnalla pienemmässä vuokrakolmiossa kuin nyt asun isommassa rivitaloasunnossa?
Ja eipähän tarvitse sitten pienestä eläkkeestä enää vuokraa maksaa. Ja ainakin minun elämässäni on paljon muutakin kuin asuntolaina. Asuntolaina on vaan asia, joka lähtee kerran kuussa tililtäni samoin kuin vuokra.
Koti edustaa ainakin minulle jotain pysyvää ja turvallista.
Vuokralla en tätä tunnetta koe.
Näin lyhyesti.
ps.Olen asunut myös keski-euroopassa, ja samanlailla siellä ihmiset haluavat oman.
siellä keskieuroopassa.kiinostaisi tietää?
kyllä siellä ostetaan. ketjun aloittaja puhui diipadaapaa.
että täällä on niin saatanan korkeat vuokrat. Koita niitä sitten eläkkeellä maksella peräsuoli konkreettisesti pitkällä.
Suomalaisessa mentaliteetissä elää syvällä ajatus että olemassaolo on ansaittava. Ei saa olla olemassa, tai oma olemassaolo koetaan uhattuna, jos ei ole osoittanut arvoaan ulkoiselle taholle. Palkkiona uurastuksesta annetaan - pieni pala kerrallaan - oikeutta olemassaoloon ja itsenäisyyteen.
Asunto symbolisoi itsenäisyyttä ja pyrkimystä vapauteen. Ehkäpä tästä syystä kuva vuokralaisiaan hyväksikäyttävästä vuokraisännästä on tällä palstalla niin suosittu. Rahan antaminen riistäjälle pakon edessä on alistumista.
Viime lama jätti traumoja: kun talousjumalat suuttuvat kansalle, voi mennä kaikki.. omistaminen on suojautumista. Käärinliinoissa ei silti ole taskuja - lopulta kuolema saapuu jokaiselle ja tasaa tilanteen (köyhän synkkä ilo).
Suonikas kolhii köyhiä. Näin se vaan on.
Muuhun kuin asunnolla ja autolla brassailuun. Kaikkien takapajuisten ja köyhien valtioiden yhteinen tunnuspiirre on että rahan pitää näkyä. Olipa se raha omaa, varastettua tai imaginääristä, niin sen pitää näkyä.
Suomalaiset ovat tässä samaa kastia virolaisten ja latvialaisten kanssa. Niillä on fyrkkaa vielä vähemmän kuin meillä, mutta ai että auto kiiltää ja asunnot maksaa. Velaksi kaikki tietty.
No ikäpolvikysymyshän tämä on kanssa. 60-luvun kommarit, joista joku Tuomioja on malliesimerkki, ei paljon rahoillaan leveile vaikka sitä olisi. Nykyinen 20 ja risat -sakki on imenyt elämänarvonsa ja sivistyksensä jostain Beverly Hills 90210 -sarjasta, ja tottakai niille se pinta on kova juttu. Saa sanoo että on oma kämppä vaikka asunto oliskin 1,5 -kertaisesti pankin oma. Ja sit saa syödä naksuja siinä sohvalla ja kattoo teeveetä.
Sveitsissä,yhdessä maailman rikkaimmassa valtiossa n.70 % väestöstä asuu vuokralla.Isommissa kaupungeissa kuten Zürich tai Geneve osuus on kai 90 %. Pitäisiköhän meidän suomalaisten mennä konsultoimaan heitä kuinka vaurastutaan asumalla "omassa". :-)
Sen takia että voi kavereille ja sukulaisilla kertoa että on OMA kämppä ja auto. Muuten on LUUSERI!!! Vaikka oikeasti on VELKAVANKI!
siksi kun ei ole järkeä maksaa kaksinkertaisesti sellaisesta mitä ei tulla ikinä omistamaan. Ei ole merkitystä omistaako kohteen sitten joskus itse vai jälkipolvi. Euriborien vaihtelut pikkujuttu enemmänkin pitemmän ajan korkojen vaihtelut kiinnostaa.
Ei se ole vain sitä, että talon pitää olla OMA.
Hinnat (vuokra vs oma) ohjaavat siihen. Vuokraa joutuu samankokoisesta ja -tasoisesta asunnosta maksamaan melkein yhtä paljon kuin lainalyhennys olisi. Ilman että omaisuutta karttuisi yhtään itselle.
Euroopan suurkaupungeissa oman asunnon ostaminen on käytännössä mahdotonta suurimmalle osalle väestöä. Hinnat ovat niin pilvissä. Siellä siis vuokralla-asuminen on ainoa mahdollisuus.
Oman talon omistaminen on Suomessa yksi tapa hankkia eläketurvaa. Muissa maissa (esim jenkeissä) valtava vakuutusbisnes on se, jolla turvataan omaa tulevaisuutta. Asuminen maksaa vähemmän, mutta vakuutuksia joutuu maksamaan sitäkin enemmän.
Ja onhan siinä sitten vielä se, että jossain vaiheessa elämäänsä useimmat haluavat elämäänsä pysyvyyttä ja varmuutta siitä että kämppä ei lähde alta. Esim perhettä perustettaessa ei olisi kivaa asua niin, ettei voi olla 100% varma siitä, onko asunto itsellä vielä vuoden päästä.
Oma tupa, oma lupa. Suomalaisia ottaa päähän olla jonkun "armoilla". Omassa talossa saa elää niin kuin haluaa ja tehdä asunnolle mitä haluaa.
Vähemmän ne siellä pilvissä ovat kuin Suomessa pl.jokin London City.
Oma asunto on sijoitus muiden joukoissa vanhuuden turvan varmistamiseksi mutta mitä järkeä on hankkia tällainen vanhuuden turva silloin kun hinnat ovat tapissa kuin nyt?