Hei! Kertokaa onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia/neuvoa tilanteeseen. Olen seurustellut nyt noin 6kk ja siitä ajasta asunut yhdessä 2kk. Nyt avopuolisoni on alkanut puhumaan lapsen saamisesta/yrittämisestä. Meillä on kaikki perusasiat kunnossa ja suhde toiminut hyvin! Nyt kuitenkin on tilanne seuraava! Avopuolisoni on 29 ja täyttää kesän lopulla 30v ja minä taas pian 26v. Ymmärrän et avopuolisollani ei ole montaa vuotta aikaa odottaa ja biologinen kello tikittää! Olen kuitenkin sitä mieltä,että olisi parempi vielä nauttia seurustelusta ja yhdessä asumisesta kahdestaan! Tuntuu,että puolivuotta seurustelua on kuitenkin lyhyt aika ja ehtisi sitä uudestaan katsoa,sitten vuoden päästä lapsen hankkimista! Tämä kuitenkaan ei miellytä puolisonia, koska hän on erittäin rakastunut(kuten minäkin olen), tietää varmasti sen et hän haluaa minut loppuelämäkseni ja ei näe mitään syytä lykätä asiaa eteenpäin! Nyt hän vaatii minua kertomaan olisiko ensi syksynä,jos suhde on hyvä niin aika yrittään lasta! Sanoin et kaikki on mahdollista, mutta se ei riitä vaan nyt pitäisi jo tietää tässä vaiheessa! Olisi mielenkiintoista kuulla asiallisia kommentteja/vastaavanlaisia tilanteita!!
avopuolisolla vauvakuume!!
mies-77
121318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko kertonut ajatuksistasi avopuolisollesi? Useinhan sitä olettaa, että jos itse haluaa jotain, myös avopuoliso haluaa samaa. Näinhän ei taida aina kuitenkaan olla ;).
Siis keskustelkaa ja kerro omista tuntemuksistasi. Uskon, että pääsette varmasti molempia miellyttävään kompromissiin.
Omasta kokemuksesta voin sen verran kertoa, että meillä meni 8 kk ennen kuin tulin raskaaksi. Ja senkin jälkeen joutuu vielä odottamaan sen 9 kk:tta. Eli vaikka alkaisittekin vauvaa jo syksyllä yrittämään, niin aikaa kuluu joka tapauksessa se 9 kk:tta ennen kuin perheenne kasvaa yhdellä jäsenellä.
Muistakaa kuitenkin, että lastentekopäätös tulee tehdä yhteisymmärryksessä. Ei toisen osapuolen painostuksesta.
6kk seurustelua on aivan liian lyhyt aika alkaa suunnitella lasta. Kyllähän teillä on ikää, (tai avopuolisollasi on), mutta siitä huolimatta.. Vaikka olettekin varmoja NYT, että haluatte olla toistenne kanssa loppuelämänne, niin mieli voi muuttuaki..
Ja sitäpaitsi, jos olette varmoja toisistanne, niin mikäs kiire teillä sitten on laittaa se laps alulle? Voihan se vielä oottaa kunnes sinä(KIN) olet varma, että haluat lapsen. Se lapsi kun ei ole ihan pieni elämänmuutos!
Tutustukaa kunnolla toisiinne, opetelkaa tuntemaan toisenne paremmin, nauttikaa toisistanne ja kahenkeskisestä ajasta, nyt kun se vielä on mahdollista!
Meillä tosin meni 1,5v ennen kuin tärppäsi, mutta oltiin kuitenki seurusteltu yli 2v ennen ku ruvettiin yrittämään..
"Jos suhde on hyvä", senhän voi käsittää monella tavalla.. Onko suhe hyvä (syksyllä) sinun mielestä? Vai avopuolisosi mielestä? Vai teijän molempien mielestä?
on yrittänyt vedota juuri siihen et raskausaika ja mahdollinen aika,että tärppää niin saattaa mennä hyvinkin kauan. Tällä hän yrittää kertoa et meillä on vielä paljon aikaa olla kahden kesken ennenkuin lapsi syntyisi. Kuitenkin olen sitä mieltä niinkuin kerroit et mikä kiire vielä,kun olemme toisistamme niin varmoja ja nyt olisi mukava nauttia suhteesta kunnolla! Hän kuitenkin haluaa tietää näenkö mitään mahdollisuutta syksyllä,kun suhde on meidän molempien mielestä hyvä.Muutenhan ei olisi mitään syytä edes harkita lapsen tekoa! Saati edes jatkaa suhdetta! Kuitenkin hänen mielestä minun pitäisi jo nyt pystyä kertomaan et haluanko silloin lapsen tekoon ryhtyä. Tuntuu itsestäni kohtuuttomalta vaatia lupauksia tässä vaiheessa!
Hankala juttu..
Kyllä juu, voi mahollisesti kestää ennen ku tärppää, mutta ihan yhtä mahollista on, että tärppää heti! Ei sitä koskaan tiedä!
Voithan sanoa hänelle, että näet jonkinlaisen mahdollisuuden, mutta koska hankala on ennustaa syksyä, niin et lupaa mitään varmaa, koska hän voi pettyä pahastikin, jos syksyllä ei vielä tunnu siltä, että haluat lapsen juuri nyt!
Kohtuutonta on vaatia lupaamaan etukäteen, tulee vaan turhia riitoja, kun ei kukaan osaa sanoa näin paljo etukäteen! Eihän nyt olla vasta kun hyvää vauhtia kevättä kohti menossa!
Kerro avopuolisollesi avoimesti tunteistasi ja mietteistäsi. Perustele myös kantasi, muuten hän tuskin "leppyy"..
avoimesti hänelle tunteistani ja perustellut mietteitäni hänelle! Hänen kuitenkin tuntuu olevan mahdottoman vaikea hyväksyä asiaa näin. Hän sanoo et ei ole mitään syytä odottaa,koska rakastamme toisiamme ja hän haluaa päästä elämässä eteenpäin! Olen sanonut hänelle,että kaikki on mahdollista syksyllä. Kuitenkaan se ei riitä! Haluaisin itse rauhallisin mielin nauttia keväästä ja kesästä ilman mitään lupauksia! Harmittaa itseäni et kerrankin on saanut hyvän suhteen ja nyt tuntuu meidän olevan vaikea päästä tästä asiasta yhteisymmärrykseen! Painostamalla,lupaamalla tai uhkaamalla se ei ole oikea eikä hyvä tapa tapa edetä näin tuoreessa avoliitossa! Kuitenkin nyt puhutaan isosta asiasta,joka muuttaa ja vaikuttaa meihin läpi elämän.
Hankala juttu tosiaan.. Ei voi kyllä muuta sanoa.
Asiahan nyt uitenkin on niin, että avopuolisosi on hyväksyttävä sinun kantasi asiaan. Ei tässä muukaan auta! Hänen on odotettava kunnes sinä tiedät oletko valmis!
Painostus tai uhkaus ei ole oikea, eikä hyvä tapa missään suhteessa. Asia todellakin on iso, vaikka onkin niin pieni.. Ja se muuttaa koko elämän perusteellisesti.
Koettakaa selvittää asiat tappelematta. Tämä asia saattaa muuten jäähä hiertämään teijän välejä aika kauaksi aikaa..
Koeta saaha puolisosi ymmärtämään, että koska kyseessä on niinkin iso asia kuin oma lapsi, niin haluat aikaa miettiä ja punnita asioita joka kantilta, että et halua hätäilemällä päättää tästä asiasta!
Asianne on hyvin ymmärrettävä. Meillä on melkein sama tilanne, paitsi itse en ole vielä 30v.ja mies on vanhempi kuin minä. Mieheni sanoo, että haluaa nauttia kahdestaan olosta vielä ennen kuin ryhdytään yrittämään ekaa lasta.Itsekin olen samaa mieltä, mutta vauvakuume minulla jo on ja voisin jo luopua siitä kahdestaan olosta. Mutta koska mieheni ei ole valmis vielä, odotan. Myös avovaimosi täytyy odottaa, vaikka olisi jo 30. Jos tästä asiasta (lupaamisesta, uhkailusta...)teille tulee isompikin riita/ero, teitä ei ole tarkoitettu yhteen. Avopuolisoiden täytyy ymmärtää toisiaan ja tehdä kompromisseja. Älä lupaa mitään! Silloin nainen ei ajattele kuin sitä tiettyä päivää, jolloin jätätte ehkäisyn pois. Ja jos tuleekin jotain muutosta elämään (esim.sairautta ym), nainen pettyy pahan kerran, koska on odottanut niin kauan. Ota asia vakavasti ja keskustelkaa (kuten olette tehneetkin) ja älkää painako asiaa villaisella vaan nauttikaa elämästä ja voithan luvata, että yritättte kyllä lasta ja haluat todella yhteisen lapsen, mutta ei juuri nyt. avopuolisollasi onvarmaan 30-kympin kriisi, mutta kyllä se siitä.
kommentista ja neuvoista! Juuri näitä olen yrittänyt kertoa avopuolisolleni et haluan kyllä lapsen joskus hänen kanssaan ja aika tulee varmasti milloin alamme yrittämään. Kuitenkaan se ei riitä hänelle vaan hän haluaa ehdottomasti tietää suurinpiirtein päivämäärän/ajankohdan, että hän saa mielenrauhan! Kiinnostaisi tietää kauanko olet mahdollisesti seurustellut miehesi kanssa? Kerroit et tilanne melkein sama. Minusta 2kk yhdessä asumista ja 6kk seurustelua on liian aikaista alkaa puhumaan tosissaan lapsen yrittämisestä ja vaatimaan tietoa, koska yritys alkaa! Kyllä nyt kuuluisi nauttia/tutustua seurustelusuhteessa toisistamme ilman lapsenteko lupaus paineita!
Oletko tullut ajatelleeksi että monille sattuu "vahinko" ja tulee se vauva ihan suunnittelematta? tavallaan elämästä ei voi tietää ja lapsi tulee silloin kun on tullakseen..
mutta tietysti jos sinua ahdistaa ajatus vauvasta vielä niin ehkä et ole valmis juuri nyt. Itse poden vauvakuumetta, en tiedä johtuuko se keväästä vai mistä(olen 25v.nainen)
Tilanne kuulostaa tasan omaltani, paitsi että minä (nainen, 28v.) olen juuri se osapuoli joka haluaa lapsen. Jospa kertoisin tämän näkökulman..
Mies on 6 vuotta nuorempi joten olen lupautunut odottamaan kaksi vuotta. Kuulostaa kovalta, mutta tuo aika on sovittu kompromissi. Miehen mielestä hänelle sopiva aika olisi yli 25-vuotiaana, minulle taas hyvä aika olisi heti. Näin molemmat joutuvat joustamaan. Molemmille on ollut jo pitemmän aikaa selvää että mennään naimisiin, tehdään lapsia ja ollaan yhdessä loppuelämä, joten siitä se ei jää kiinni. Olen tietoisesti painostanut miestä ajattelemaan näitä isoja asioita, koska aluksi epäilin, ettei niin paljon nuorempi mies tiedä mihin on päänsä työntämässä. Ajattelin että säikähtää jos on säikähtääkseen. Ei ole kuitenkaan säikähtänyt, suhde on kaikkineen käsittämättömän hyvä ja keskusteluyhteys pelaa. Seurustelua on takana pitkästi toista vuotta, yhteen muutamme käytännön syistä vasta ensi syksynä.
Mutta olen (kuten alkuperäisen kirjoittajan avovaimo) kysynyt ja vaatinut miestä sanomaan miltä silloin kahden vuoden päästä tuntuu. Ymmärrän kyllä ettei hän voi tietää, mutta itselläni on niin suuri halu perheenlisään ja tuntuu että voisin rakastaa koko maailman rikki, että on vain pakko kysyä. Vastaus on ollut että on todennäköisempää että haluaa lapsen kuin että ei. Olen tyytyväinen vastaukseen, mutta haluaisin pikakelata elämän kahdella vuodella eteenpäin, koska tämä väli tuntuu vain odottamiselta. Kuulostaa varmaankin turhalta itsensä kiduttamiselta, mutta joskus ihminen kertakaikkiaan tekee asioita niin suuresta sisäisestä pakotuksesta, että siinä ei järki ja viisaus auta. Mutta siitä olen onnellinen että mies osaa arvioida asian todennäköisyyttä, sillä elämää pitää saada suunnitella eteenpäin pitemmällä aikavälillä. Ei ole nimittäin helppoa tämän ikäiselle naiselle sukkuloida työn, harrasteiden, perhesuunnittelun, ympäristön paineiden ja omien paineiden ja halujen keskellä. Ja koko karuselli on kehkeytynyt ihan vuoden sisällä, kaksi vuotta sitten tunnelmat olivat aivan erilaiset.
Koska tämä ns. biologinen kello tikittää niin että korvissa soi, mietityttää miten hankin elämyksiä ja kokemuksia tyydyttävällä tavalla tämän väliajan. Nyt tietenkin pitäisi tehdä sellaisia asioita mitä "vielä voi". En tosin usko lainkaan siihen että elämä loppuu lastentekoon :) Koska vauvakuume on tosiasia, yksi hyvä lääke on välttää sellaisia ihmisiä jotka hehkuttelevat vauvojensa kanssa. Minä itse ainakin tulen siitä suunnattoman surulliseksi koska en itse nyt kertakaikkiaan saa vielä omaa. Mitä sitten vääntämään veistä haavassa.
Annan nyt miehelleni kaksi vuotta aikaa totutella ajatukseen lapsista. Jos hän ei ole sitten valmis, en tiedä mitä teen. On mahdollista että niin suuren pettymyksen kanssa ei pysty sitten olemaan. Mutta näitä riskejä on pakko ottaa kenen kanssa tahansa.
Minusta sinun kannattaa pitää pintasi...jos olet sitä mieltä, ettet ole valmis vielä isäksi, älä suostu lasta tekemään! Mielestäni hyvän suhteen tulisi myös kestää odotus. Ymmärrän puolisosi kiireen, mutta olettehan tosiaan vasta aika vähän aikaa seurustelleet.
Keskustele vielä asiasta ja koita jaksaa perustella edelleen asiaa...Kyllä molempien TÄYTYY olla valmiita lapsen hankkimiseen (yrittämiseen).
Hyvää kevättä teille molemmille!
Olemme seurustelleet yli viisi vuotta, emmekä vielä asu yhdessä. Minulla oli samainen suuri halu jo suhteen alussa saada yhteinen lapsi ja ehkä olin avopuolisosi kanssa samantavoin asiaa jumputtuva. Miesystäväni halusi ajan kuluvan-ihan vastaavanlaisista syistä kuin sinäkin ja minun oli se pakko hyväksyä. Kipeäähän se minulle teki, kun toinen ei halunnut samaa asiaa tuolloin, mutta se meni ohi!! Nyt onkin tilanne toisinpäin-mies haluaisi yhteisen elämän ja lapsia, mutta minä olen hangoitellut parisen vuotta vastaan..tietämättä oikeastaan mitään hyvää syytä asian lykkäämiseen. Kuitenkin olen onnellinen ettei miesystäväni luopunut omasta tahdostaan, koska näiden vuosien aikana olemme todella oppineet tuntemaan toisiamme...HUOM! Myös ne huonot puolet toisistamme, joiden kanssa täytyy porskutella eteenpäin. Omalla kohdallani on nyt parempi aika hankkia lapsia ja TUNTUU hyvältä kun tiedän miehenkin sitä TODELLA haluavan (eikä vain minun painostukseni ansiosta). Teet minusta aivan oikein!!!!Hyvää kevättä sinulle!