aikahirviöitä toisiamme kohtaan.
Varsinkin ero tilanteissa, puhutaan kauniisti lapsen eduista.
Mutta ikävä tosiasia on ,että niin monesti se on kyllä oman edun ajamista.
Erossa lapsi on usein se kiistakapula, ja sillä sitten yritetään lyödä toista vanhempaa.
Ja yritetään kostaa omaa mielipahaa.
Ja ainahan me vanhemmat ajattelemme, että juuri MINÄ ajattelen lapsen etua, ei se toinen osapuoli välitä vähääkään.
Silti käytetään sitä lasta välikappaleena tavalla tai toisella.
Mikä meitä vaivaa??
Pakko myöntää,vaikka ilkeeltä tuntuu. Olen itsekin syyllistynyt tuohon :(
Jos ex ei ole pitänyt sopimusta esim. lapsen hakemisesta. Olen ajatellut: Etpä saa sitten seuraavalla kerrallakaan kun et tullut vaikka oli sovittu.
Mutta jostain kummasta löytyy se järki mukaan, ennenkuin olen kerinnyt näin tehdä. Muuta kuin ajatuksissani.
Ehkä se on se kun katson sitä lasta, ja tajuan että hän on täysin syytön.
Toivon vaan etten koskaan ajatustani muuta käytäntöön.
Kuitenkin kaikkein eniten satuttaisin lasta ja itseäni.
Näitä kun ajattelee, ni on pakko sanoa, että me aikuiset ollaan idiootteja.
Niin lähi- kun etävanhemmatkin jotka käyttää sitä lasta omien kiistojen välikappaleena.
Eikä meistä kukaan halua edes myöntää sitä jos tähän olemme syyllistyneet :(
Hyvää kevättä kaikille lapsille ja aikuisille :)
Yritetään löytää tie aikuisuuteen, mut ei tiukkapipoisuuteen :)))
Varsinkin ero tilanteissa, puhutaan kauniisti lapsen eduista.
Mutta ikävä tosiasia on ,että niin monesti se on kyllä oman edun ajamista.
Erossa lapsi on usein se kiistakapula, ja sillä sitten yritetään lyödä toista vanhempaa.
Ja yritetään kostaa omaa mielipahaa.
Ja ainahan me vanhemmat ajattelemme, että juuri MINÄ ajattelen lapsen etua, ei se toinen osapuoli välitä vähääkään.
Silti käytetään sitä lasta välikappaleena tavalla tai toisella.
Mikä meitä vaivaa??
Pakko myöntää,vaikka ilkeeltä tuntuu. Olen itsekin syyllistynyt tuohon :(
Jos ex ei ole pitänyt sopimusta esim. lapsen hakemisesta. Olen ajatellut: Etpä saa sitten seuraavalla kerrallakaan kun et tullut vaikka oli sovittu.
Mutta jostain kummasta löytyy se järki mukaan, ennenkuin olen kerinnyt näin tehdä. Muuta kuin ajatuksissani.
Ehkä se on se kun katson sitä lasta, ja tajuan että hän on täysin syytön.
Toivon vaan etten koskaan ajatustani muuta käytäntöön.
Kuitenkin kaikkein eniten satuttaisin lasta ja itseäni.
Näitä kun ajattelee, ni on pakko sanoa, että me aikuiset ollaan idiootteja.
Niin lähi- kun etävanhemmatkin jotka käyttää sitä lasta omien kiistojen välikappaleena.
Eikä meistä kukaan halua edes myöntää sitä jos tähän olemme syyllistyneet :(
Hyvää kevättä kaikille lapsille ja aikuisille :)
Yritetään löytää tie aikuisuuteen, mut ei tiukkapipoisuuteen :)))
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyl oot olevinas pirun fiksu.
Miks ihmeessä erositte kun kerran olet noin avarakatseinen ja viisas nainen.
Ethän sinä ole syyllistynyt kyseiseen asiaan kuin ajatuksissasi. Olethan se niin pirun viisas nainen.
Tekis mieli sanoo tähän et jäkä, jäkä itelles mut sittenhän oon just samalla tavalla suvaitsematon. En siis sano.
Mut on sulla poika tehtävää jos meinaat pistää yli viisi miljoonaa suomalaista ajattelemaan asioista just samoin kuin sinä. Ei vissiin tää ihmisikäs piisaa. Ja jos otetaan Pohjoismaat mukaan niin aina vain paranee. Tai koko maailma.
Ei muuta ku miettimään.
Joskus joutuu nurkan takana puremaan nyrkkiä tai huutaa äänetöntä raivoansa.
Yrittää välttää tilannetta ettei lapset näkisi sitä tunnetta,jonka viikonloppuvanhempi käytöksellään saa aikaan.
Lupauksia,petettyjä lupauksia,kiristystä...valinta on Hänen
ja lasten takia menen vaikka solmuun.
Miksi minä joudun/saan kasvaa vanhempana?
Kasvaako hän;osa-aika-huoltaja- vain osaksi?
Tiedän sen omasta kokemuksestani. Ensimmäiset kaksi vuotta eron jälkeen purin hammasta ja siedin sen tilanteen, että exäni istui meillä joka ainoa ilta poikansa luona. Vaikka sisimmässäni kiehuin. Nyt, kohta 10 vuotta myöhemmin, olen todella tyytyväinen siihen, että jaksoin nuo vuodet. Olemme jo vuosia olleet exän kanssa erittäin hyvät ystävät, voin melkein sanoa, että exä on paras ystäväni. Hän tuntee minut, hän tietää, mitä yhteinen lapsemme tarvitsee ja on aina valmis auttamaan. Voin luottaa häneen 100 %:sti. Mutta näin ei olisi, jos en olisi aikoinaan nöyrtynyt ja niellyt ylpeyttäni, katkeruuttani ja vihaani.