viittaamisesta koulus

kyllä koska tuntiaktiivisuus on iso osa numeroa

Tuntiaktiivisuus on iso osa numeroo kaikki maikat jauhaa sitä koko ajan

Edelliset vastaajat on oikeessa. Vaikuttaa se.

Toisinaan tulee kyllä mietittyä, että mikäköhän kympinoppilas mäkin olisin jos viittaisin aina kun tietäisin vastauksen. Hrrrrr..

Multa nää viittaamismahdollisuudet alkaa olla jo aika loppumaisillaan, mutta jos sulla on vielä mahdollisuuksia nostaa numeroita tulevaisuudessa viittaamalla, niin älä ihmeessä ole näin tyhmä kuin minä, vaan yritä hilata kättäs ylös. :|

Vaikka ymmärrän kyllä 100% jos et siihen pysty. Se on niin monesta jutusta kiinni joillakin se niinkin pieni asia kuin yks vaivanen käden nosto.

Sama pätee myös toisin päin: Saat kokeesta 7:n, mutta viittaat ahkerasti, niin todistuksessa komeilee 8. Tosin usein testit ja muut suoritukset vaikuttavat numeroon, ei vain koe ja tuntiaktiivisuus.

Myös asenne voi vaikuttaa, sillä jos vain nukut tai näytät hapanta naamaa, etkä ole edes sen näköinen, että kuuntelet tunnilla, niin ei sekään numeroa nosta -päinvastoin.

Tosin jotkut opettajat ovat yksinkertaisesti niin epäreiluja, tai sitten heillä on iskostunut selkärankaan, että tämä oppilas on 7:n tyttö, niin kokeesta saatu 8 ei näy missään..

Mielestäni on tyhmää rangaista oppilaita luonteen takia. Tai siis tietenkin numeroa saa ja voikin nostaa, jos oppilas on aktiivinen tunneilla. Mutta on myös olemassa oppilaita, jotka ovat syntymästään asti olleet ujompia ja arempia kuin toiset tai on oppilaita, jotka jostain muusta syystä eivät viittaa. Kaikki ihmiset tällä maapallolla eivät ole samasta muotista tehtyjä ja jokainen ei voi olla luonteeltaan rohkea ja uskalias. Siksi mielestäni on typerää antaa oppilaalle todistukseen 7, jos hän kokeista saa ysejä, tutkielmista kymppejä, läksyt aina tehtynä ja tunneilla paikalla ja käyttäytyy nätisti.

Meilläkin osa opettajista oli tuollaisia "viittaat tai saat todistukseen 2 numeroa huonomman arvosanan" -tyyppejä, mutta osa meille jo heti esim. lukion kurssien alussa kertoi arvosteluperiaatteista ja että jokainen meistä on synnynnäiseltä temperamentiltaan erilainen, eikä tuntiaktiivisuus vaikuta kuin positiivisesti.

Vaikea tätä on ehkä sellaisten tajuta, jolla ei ole kokemusta arkuudesta tai jolle on esillä oleminen ollut aina helppoa.

Harmi, että kaikki opettajat eivät osaa kohdata ujompaa oppilasta tai omalla toiminnallaan auttaa häntä olemaan häntä hyvä juuri sellaisena ujona kuin hän on. Surullista ajatella, että vain tiettyyn muottiin kuuluva oppilas ansaitsisi hyvän arvosanan ja jos ujo ei viittaa tunneilla niin ahkerasti, niin hänen kiitettävillä arvosanoilla ei olekaan mitään arvoa.

Itse olen ollut äärimmäisen ujo ja koulussa oli monesti sen takia vaikeaa. Ehkä nämä kokemukseni ovat auttaneet minua ymmärtämään hyvin arkojakin lapsia ja tästä on ollut ja on varmasti tulevaisuudessakin hyötyä lasten ja nuorten parissa tekemäni työn parissa.