On vain suuri joukko yhteisöjä, joissa asuu useampaa sukua olevia jäseniä. Tulevaisuuden aikuiset, eivät varmaankaan tiedä eikä osaa itsekkään elää enää perus perheessä, siinä hyvässä perheessä, jossa vielä tiedettiin, kuka on oikea isä ja kuka äiti, sisko ym sukulainen. Maailma muuttuu, ja hyvät perheet katoaa, mutta toivottavsti lapsita pitää huolta omat vanhemmat, jottei he ole tuuli-ajolla!
Hyvä perhe on
katoamassa
661871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Samaa mietin uusperheistä. Siinähän näytetään lapselle perhemallia.Lpasi oppii etttä puolisoja voi vaihtaa yms...lapsia taas tehä ja lopulta lapsikaan pienenä heti eim tiiä että kuka on kukin.aika surullista...
Ite mietin näitä asioita erossa ollessani,meillä on monta lasta.Näin kuinka lapseni kärsivät meidän erossa ollessaan, olisivat niin halunneet että oma äiti ja isä ovat yhdessä.Niinpä me palasimme yhteen ja kituuttamalla on menty eteenpäin lasten vuoksi.Niinhän ennenvanhaan mentiin eteenpäin lasten vuoksi.
lapselle on tosi paljon että vanhemmat ovat yhdessä,tämä pitäisi kaikkien ymmärtää, ja jos kaikki tämän ymmärtävät niin eroja ei olisi.Nyt laitetaan vain OMAT MIELIHALUT LAPSEN edelle......
Jos aikuiset olisivat oikeastii aikuisia, he ymmärtäisivät asian lapsen näkökulmasta.sellanen laki olisi tarpeen etttä jos lapsia tehdään ,se sitoo olemaan yhdessä kunnes lapsi täyttää 18v!! mitäs mieltä olisitte?
Siis itsekin eronneena tätä nyt kirjoitan,mutta onneksi en kerennyt enempää tehdä hallaa lapsillemme.....nonii tästäpä nyt sitten haastavaa jutunjuurta laittamaan..kommentoin itsekin lisää sit....
Ei ydinperhe ole ainoa perhemalli.
Yksin voi jäädä muistakin syistä kuin "itsekkäästi" eroamalla. On esim paljon leskiä joilla on tai ei ole lapsia. On myös orpoja.
On ihmisiä jotka eivät koskaan löytäneet kumppania.
On enoja, tätejä, isovanhempia jne.
Hyvä perhe on sellainen, jossa pidetään huolta toisistaan. Ollaan sitten sukua tai ei, ydinperhettä tai ei.
Mä ainakin tahdon antaa lapselleni esimerkin siitä kuinka elämää eletään onnellisena. Ja mun käsitykseen onnellisuudesta ei kuulu kituuttaminen huonossa suhteessa. Eli jos kaikki keinot on käytetty, käyty parisuhdeterapiassa jne, ja suhde ei siltikään parane, niin minä en anna lapselleni sitä mallia että naiselle on ihan ok aina uhrautua ja laittaa aina muiden tarpeet omien edelle.
Siinä olen kyllä tavallaan samaa mieltä, että nykyisin luovutetaan liian helposti. Heti kun tulee ongelmia, niin erotaan, sen sijaan että yritetään etsiä niihin jotain muuta ratkaisua.
Se taas ettei lapsi muka tiedä kuka kukin on esim uusperheessä, on sitten vanhempien vika... Samalla tavalla sen voi opettaa kuka on isä, kuka isäpuoli, äiti, äitipuoli jne jne, kuin minkä tahansa muunkin asian. Ei vauva syntyessään jo tiedä kaikkien elämänsä aikana tapaamiensa ihmisten asemaa, kyllä ne opitaan siinä elämän aikana vasta...
samaa mieltä.
Olen eronnut miehestä, joka on täysin kunnollinen. Ei siis "riittävää syytä" eroamiseen kun mies ei juonut eikä lyönyt.
Silti en olisi halunnut lasteni kasvavan perheessä, jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan.
Ketä varten ne kulissit ovat? Aikuisia.
Ihmisiä asuu toistensa kanssa sikin sokin vähän joka suvusta tänäpäivänä, ei se ole perhe!
Perhe on isä, äiti ja lapset. Ei siihen kuulu vieraat ja naapurin vaimot ja lapset.
Tulevaisuuden aikuiset oppivat sen, että kun kyllästyy, voi vaihtaa puolisoa kuin rukkasta. Ei se käy, ei ainakaan miellä.
Itse opetan lapsia ymmärtämään, että kun isä lähti, meidän perhe osittain hajosi, eikä tule toista ydin perhettä. Minun lapsillani on vain yksi, tämä meidän perhe, siihen ei kuulu muita. Meidän perheeseen kuluuu, äiti ja lapset, ei muita, ei koskaan.
Isällä voi olla tyttöystäviä mutta ne ei kuulu lastemme perheeseen, eikä minun miesystävä kuulu lastemme perheeseen.
Juuri tälläinen sikinsokin meillä ja teillä, ei tue lasten kasvua aikuisuuteen ja omaan haaveeseen, siihen omaan perheeseen. Jos konkreettista mallia ei ole antaa, täytyy se selvittää muulla tavoin, kertomalla, mikä on oikein ja mikä väärin.
Tavaroita voi vaihtaa, mutta ei ihmisiä. Jos isä ei halua olla lasten elämässä mukana, sille kukaan ei voi mitään. Kertomalla sekin selviää, mutta ei lapsille voi uutta isää tai äitiä hakea kuin kaupasta!
Ei ole itsekästä pitää itseään jalustalla, koska se on kuitenkin lasten elämän peruspilari. Ainakin toinen vanhemmista on sitä. Itse olen ainakin onnistunut luomaan lapsilleni luottavaisen suhteen minuun. He tietävät että minä en heitä jätä. He ymmärtävät, että perhe menettää merkityksensä sillon, jos siihen tunkee vieraita ihmisiä, se ei ole enää perhe, vaan aivan joku muu.
Siinähän lapselle näytetään sitäkin puolta miten elämä jatkuu hienosti erosta huolimatta. Lapsella on monta aikuista tukenaan jne...
Miksi uusperheestä puhutaan pahaa? Niitähän on nykyään paljon, ja mielestäni päihittää 10-0 yksinhuoltaja perheen, mikäli perheessä kaikki on hyvin kuitenkin. ON toki olemassa uusperheitä missä ongelmia mutta onhan ydinperheissäkin?!
Sellaiset puhuu uusperheestä pahaa jotka eivät tiedä siitä mitään.
Ei ole tuollasta mallia.
uusperhe ei ole perhe vai mitä ajat takaa?
***
Sinä yrität siis rankaista miestäsi lähtemisestä rankaisemalla lapsianne??? Tuo on jo kipeää.
Elämä jatkuu eron jälkeenkin, sanoit että sinullakin on jo miesystävä, mitä eivätkö lapset tiedä hänestä? Salailetko lapsilta omaa rakkauselämääsi ja opetat heille samalla että perhettä pitää arvostaa? Eivätkö he ole sinun perhettäsi?
Vietkö siis lapsilta isän sillä perusteella ettäh nä ei halunnut olla sinun kanssasi enää? Mitä helkkaria???? Ei hän lapsistaan eronnut, vaan sinusta!
Vieraat eivät kuulukaan perheeseen, mutta vanhemmat, lapset ja vanhempien puolisot kuuluvat. Puoliso ei ole vieras vaikka ei yhteisiä lapsia olisikaan.
***
si-tä per-he mal-li- a ei o-le! pelkkää kuvitelmaa .
itse se vei itsensä jonnekin, minne lie. Jos mies lähtee perheestä, kyllä se perusperhe sillon loppuu, on vain yhden vanhemman perhe.
Meillä taas ei kuulu yksikään uusi ihminen meidän perheeseen. Me emme enää kuulu ex miehen perheeseen, eikä hän meidän,joten niin yksinkertaista se on.
Tosin mies ei ole miehestä edes mitään kuulunutkaan vuosiin.
Siis uusperhe ei sinun mielestäsi ole perhe. Selevä. No, valitettavasti, melkeistä kaikkien muiden mielestä se on. Siksi sitä kutsutaankin uusPERHEEKSI.
***
Melkooinen mies jos kykenee lähtemään lastensakin luota eikä enää ota yhteyttä. Silloin ymmärrän miksi sanot ettei miestä enää teille ole... se on ehdotttomasti mieheltä lapsia kohtaan väärin. Hän on heidän isänsä ja hänellä on velvollisuutensa.
uteliaisuuttani; kuinka vanhoja lapset ovat?
Älä silti mene vannomaan itsellesi rakkaudetonta loppuelämää, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Sitä on moni muukin jo katkeroitunut löytänyt uuden elämän :D
***
Perustele miksi ei?
Heh... Pakko kysyä mikä se sitten on nimeltään kun samassa kämpässä asuu äiti, lapsi edellisestä liitosta, mies ja uusi vauva? Itse kutsun sitä perheeksi. :@)
isompi perhe. Ilmeisesti meillä on sinun mielestäsi tällainen "sikinsokin"perhe. Meidän mielestämme taas meillä on ihan oikea perhe, missä eletään sovussa ja rakastetaan toisiamme.
Itselläni oli jo lapsia kun muutimme nykyisen mieheni kanssa yhteen. Nykyään meillä on yhteisiäkin lapsia ja jopa lapsia, jotka eivät ole kummankaan biologisia lapsia. Kyllä he kaikki ovat meidän perhettämme, me elämme yhdessä arjet ja juhlat.
Oletko todella sitä mieltä, että esim. nuori leski ei saisi mennä uudestaan naimisiin ja tehdä vielä lisääkin lapsia?
En minä ainakaan anna sellaista esimerkkiä lapsilleni, että miestä vaihdetaan kuin paitaa. Mutten halua heidän kyllä kituvan huonossa suhteessakaan aikuisena sen takia, että ei voisi tarpeen tullen erota.
Kulissiliittoja on liian paljon, eikä se ole paras kasvualusta lapsille.
Minunkaan mielestä ei ole mitään uusperhettä, vaan reilusti perhe. Perhe saattaa koostua vaikka keistä, mutta jos he tuntevat olevansa perhe, niin sitähän he ovat.
Hei! kulissiavioliitossakin voi olla vain lasten tähden.Siksipä juuri ollaan ja osataan aikuisina olla että lapsilla olisi hyvä elämä isän ja äidin kanssa. Nämähän siis ovat yleisiä kulisseja,VAIN LASTEN TÄHDEN.Ja kulissiin ruvetaan jos kummatkin osaavat olla AIKUISIA!!!!!
SIIS KAIKKI ON HYVIN JOS AIKUISET OLEVAT AIKUISIA!!
...että osaa kätkeä tunteensa ja elää epätyydyttävässä tilanteessa koska kuvittelee jonkun toisen hyötyvän siitä? Jos iakuisuus on sitä, en usko olevani sellainen :D minusta kun kaikkien osapuolten onni on yhtä tärkeää. Pitääkö joku lasta niin typeränä ja sokeana ettei hän ymmärrä ja näe sitä jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat onnettomia ja ydhessä pakosta, kulissina?
Toki jos se molemmille sopii ja kaikki osapuolet ovat selvillä tilanteen säännöistä. cool. Sellaista vain ei ole tullut vielä vastaan.
***
Miksi Sinä sitten kutsut sellaista taloutta jossa asuu aikuisen naisen ja miehen lisäksi lapsia?
samaistua ajatukseen jossa vain ydinperhe on hyvä perhe. Sori. Jokainen perhe on omanlaisensa ja etsii oman parhaan tapansa toimia. Ydinperhe ei ole tae onnesta kenellekään, hyvä perhe on. Nuo kaksi eivät ole synonyymeja.
***
Ydinperhemalli on ollut historiallisesti varsin lyhyt ja ainoana sovellettavana mallina varsin epäonnistunutkin kokeilu.
Se ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta että sekin voi toimia.
Paremman puutteessa.
;-)
Ite ajattelisin, että perheen määritelmään sisältyy tunneside, ei pelkkä biologinen sukulaisuus. Luettiinhan ennenvanhaankin perheeseen mummot, papat, sedät ja serkutkin, kun asuttiin enemmän "yhteisöllisesti" kun nykyään.
Joskus oon miettinyt joitain kavereitani, jotka ovat perustaneet uuden perheen, että hattua nostan heille! En tiedä miten "isosydäminen" osaisin olla, kun pitää tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohdella mun-sun ja meidän lapsia. Existä ja muista sukulaisista puhumattakaan (kun ihan näissä perus-sukulaisissakin on tarpeeksi ;-)
Ihmiset eroaa nykyään helposti, se on totta. Ja tuntuu että naimisiinkin mennään melkosen heppoisin perustein. Mutta, niinkuin edelläkin kirjotettiin, jos ei kaikista yrityksistä huolimatta asiat "lutviinnu", on mun mielestä oikein erota, kaikkien puolesta.
Lapset imee parisuhdemallin kotoa ja uskon, että helposti aistivat, jos joku mättää. Näin he sitten mahdollisesti etsityvät samanlaiseen tunneilmastoon, kun se aika koittaa. Toisaalta taas myös molemmat aikuiset saa vielä mahdollisuuden löytää itselleen "hyvän elämän", yksin tai jonkun muun kanssa.
Nykyajan perheistä puheenollen, on myös perheitä, missä on kaksi isää tai kaksi äitiä. Tämä onkin sellanen aihe, mistä en itekkään vielä ole varmaa mielipidettä osannut muodostaa.
Juu, sateenkaariperheistä sais aikaan varmaan aikamoisen ketjun tänne palstalle :)
Tässä ketjussa näköjään pääosassa oli uusioperheet, mutta olet oikeassa. Minä tunnen muutaman perheen, jossa on kaksi äitiä lapsia. Toistaiseksi kaikki mennyt hyvin, tosin lapset eivät ole kovin vanhoja vielä.
On muuten kiva lastenkirja olemassa kuin Todd Parrin "Perhekirja". Siinä on monenlaisia perheitä, hauskoja sellaisia :)
Ydinperheestä kommenttia. Mielestäni on ihan mielettömän hölmö sellainen ajatus että lasten takia pysyttäisiin yhdessä. Siitä vasta lapset kärsiikin. Onko hyvä opettaa lapselle että pysytään yhdessä vaikkei rakkautta olekkaan? Opetetaan jälkikasvumme siihen samaan muottiin että yhdessä on pakko pysyä vaikka ei haluaisi? Vanhemmat haluaa lapsilleen parasta ja nämä lapset sitten aikuisina voivat olla samassa jamassa onnettomana "pakkoliitossa".
Lapselle on kärsimystä olla vierestä seuraajana miten vanhemmat ovat onnettomia ja seurata riitoja. Siinä joutuu pyörremyrskyn keskeen. Mielumin eroaa. Kunnioitan kyllä suuresti ydinperheitä, mutta sitä pakolla olemista en kyllä ymmärrä. Uusioissa on sitten taas ihan omat ongelmansa.
Kevennyksenä tuli vaan mieleen että miettikääs miten afrikassa toimii hommat, siellä onkin aika laajoja perheitä , KOKO KYLÄ! ;)
T: Uusioperheessä kasvanut
ei toimi, edes lasten tähden. Mutta se että lapset sotketaan mukaan asioihin, jotka ovat vastoin normaalia perhettä, on väärin.Miksi lapsille anttetaan ymmärtää että hän voi olla jäsen yhtä-aikaa useammassa perheessä, kun niin ei voi olla, eikä se ole totta? lapset saavat vääristyneet kuvan perheestä,eivätkä itse sitten aikuisena toimi oikein.
Kun itselläni on lähisuvussa tilanne jossa lapsella on isä ja äiti eri osoitteissa ja kummallakin uudet puolisot. Ja lapsia edellisistä liitoista on kaikilla osapuolilla.
Sinä väität että lapsella, joka asuu vuorotelleen molemmissa talouksissa, ei ole perhettä lainkaan? Vai onko perhe ana äidin perhe? Vai onko perhe sen perhe joka ei lähtenyt, jättäjä menettää koko perheen riippumatta lähdön syistä?
Loogisesti tuo ei nyt vain oikein toimi.
***
Mietitään näinperin...
Miksi ei voi olla jäsen useassa perheessä, ja miksei se ole totta? Kuka määrittelee mikä on oikein, mikä ei? Mielestäni ei ole oikeita tai vääriä tapoja näissä asioissa. Onko esim, väärin tehdä lapsia avoliitossa, onko vain avioliitto se oikea tapa? Nämä kysymykset kuuluvat samaan sarjaan voiko, uusioperheet olla myös oikeita perheitä ydinperheiden rinnalla. Kyllä voivat, se on minun mielipiteeni. Minulle uusiperhe on ollut ihan luonnollinen juttu koska olen siinä kasvanut. Ei todellakaan huonompaa elämää kuin ydinperheessä.
Ei ole fiksua yleistää noin kovasti. Kaikki perheet, erot, uusioperheet ym. ovat tapauskohtaisia.
Mikä on vääristynyt perhekuva? Esim.sekö että hänellä on kaksi kotia, jossa häntä rakastetaan? Ei mielestäni.
Olisi hienoa jos voisimme asua kahta kotia yht aikaa, mutta tälllä hetkellä meidän tiedossa on vain tämä yksi koti. Täältä lapset ovat aamulla heränneet ja tänne illalla nukkumaankäyneet. Meillä ei todellakaan ole varaa kahteen kotiin. hyvä kun yh äitinä pystyn tämänkin yhdenkin asunnon vuokran maksamaan.
Mikä tässä on pointti? En oikein ymmärrä tätä viestiä.
Kahdella kodilla tarkoitettiin varmaankin sitä, että lapsi asuu äidin sekä isän luona eron jälkeen. Tällöin lapsella on kaksi kotia. Näin minä ainakin ymmärsin.
meiltä se ei onnistu. Ei rahallisesti eikä muutenkaan.
Koti on pysyvä paikka, eikä edes mökkiä voi kodiksi kutsua.
Lapsille voi opettaa että harkitsevat tarkasti perheen perustamista, ettei siitä niin helposti erota jätetä puolisoa ja lasta!! Ei siis lapsille tarvi opettaa sitä että onnettomana olla suhteessa, pitää muuttaa itseensä eettei liitto ole onneton,(sillainhan liitossa toimitaan että ei ruveta muuttaan toista ihmistä vaan muutetaan me itteemme,en siis tarkoita että alistutaan toiselle) tehdä työtä sen eteen niinkuin me tehtiin....mekin luultiin vuoden verran ettei tästä tule enää mitään,mutta toisin kävi...
ensinnäkin aikuiset aikuiset eivät kulississa riitele!!!
En usko että jos lapset vaikka näkisivät että toinen on onneton,ei ne aikuisna sitten hakeutuisi sellaseen liittoon jossa olisivat onnettomia.Näitä asioita tarkoitan aikuisten oikeesti!!!!!
Me kun sanomme kesämökkiämme kesäkodiksi!!
No, taidamme sanoa vastakin.
, koska sitä se meille on; kesäKOTI.
Olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni onnellisessa ydinperheessä. Tiivis ydinperheemme ei kuitenkaan sulkenut pois suvun ja naapuruston merkitystä. Minulla on monia tätejä ja setiä sekä heillä on lapsia. Suvun yhteisessä kesäpaikassa oli aivan sama, kuka komensi kenenkin ipanaa. Naapurustossa oli sama meininki, kun asuinalueemme oli uudehko ja nuoret perheet samanikäisinä lapsineen muuttivat alueelle.
Aviomiehelläni on samanlainen perhetausta kuin minulla. Meistä on ihanaa, että lapsellamme on esim. kaksi mummolaa, joissa on perinteiseen malliin mummi ja ukki. Samanlaisethan meilläkin oli!
Tätä taustaa vasten - olkoonkin että monenlaisessa perheessä on mahdollista voida hyvin - pidän omana ihanteenani ydinperhettä. Haluaisin pyrkiä säilyttämään avioliittoni, ja kieltämättä aika hyvän parisuhteen mallin olemme kodeistamme perineet. Riidat on pyritty sovittelemaan, ei ryypeksitä ja rällätä ym. Minulle olisi hyvin suuri pettymys, jos ero tulisi.
Laiskana ihmisenä ydinperhe-eläminen vaikuttaa mielestäni myös varsin helpolta. Eipähän ole jatkuvia kuskauskeikkoja tai keskustelua siitä, missä osoitteessa koulukirjat ovat ja kuka maksaa mitäkin. Olen lähipiirissäni nähnyt vastaavaa.
Kuten sanottua, koskaan ei tiedä, milloin meillekin tulee ero. Eihän sitä toisesta tai itsestä koskaan tiedä. Ja varmastikin haluaisin vielä lapsia ja puolison, jos tuo ukko tuosta lähtisi. En väitä, että ydinperhe on paras perhe, mutta minun makuuni se on ihanteellisin ratkaisu aivan kaikille. Olettaen tietysti, että ydinperheessä jokainen voi hyvin. Ja enpä usko, että kukaan tieten tahtoen suunnitteleekaan elämässään menevänsä kolmesti naimisiin...
Varmasti kaikki menevät sillä mielellä naimisiin, että liitto kestää, perustetaan perhe ja kasvatetaan lapset yhdessä.
Itse olen myös ns. ydinperheestä, mieheni on elänyt uusioperheessä vanhempiensa eron jälkeen. Eroa ei ole kenenkään päämäärä, mutta eri syistä monet siihen päätyvtä. Eri asia on, miten hyvin vanhemmat pystyvät eron jälkeen lasten asioita hoitamaan.
Mieheni on elänyt äitinsä ja isänsä ja heidän uusien puolisoiden ja lasten kanssa ja voin sanoa, että kadehdin heidän yhteenkuuluvuutta. Sisaruksia on paljon heillä on mieletön side toisiinsa.
Maailma muuttuu ja yhteiskunta sen mukana. Mielestäni tärkeämpää, onko perhe ydinperhe vai joku muu, on sen sisäinen hyvinvointi. Ja kaikkein tärkeintähän on tietysti rakkaus.
lapsistani! Ei h... soikoon! Jos minä olen heidät synnyttänyt, kasvattanut ja omistautunut lapsille, niinkuin äiti voi vain tehdä, niin olisi julmaa minuakin kohtaan, että minun lapseni vaihtaisivat minut täysin ja kokonaan aivan vieraaseen ihmiseen! Isähän ei ole vieras, mutta hänen uudet naiset ovat lapsilleni vieraita! Mä en kertakaikkiaan voi sitä tehdä. Niin paljon rakastan lapsiani, että he kuuluvat minun luokseni. Jos muuta minulla ei ole, niin lapset ovat minun...!
Jos sinulla ylpeys on syy toimille, niin heikkoa on.
Minäkään en luopunut lapsestani erossa, vaikka hän on kyllä lähes puolet kuusta äidillään.
Muista että rakkaus ja häiriintynyt omistushalu eivät ole sama asia.
olen pystynyt ja yhä edelleenkin pystyn huolehtimaan yksin kaikista lapsistani?
Enkö sitten ole häiriintynyt, jos olisin luistanut lasteni elämästä ja jättänyt heidät, kuin heidänä isänsä teki?
Jos sankaruus vaatii tuollasen teon, olen sitten se häiriintynyt, ennekuin jättäisin lapseni.
En minä väitä häiriintyneeksi sillä perusteella että pystyy huolehtimaan lapsistaan. En tietenkään.
Epäilen jonkinasteista ylikorostunutta itseriittoisuutta ihan pelkästään kirjoituksesi perusteella, sillä puhut vain ylpeydestä ja yksinoikeudesta lapsiisi.
että isä ja lapset viettäisivät aikaa yhdessä. Eron jälkeen he viettivätkin lähes päivittäin. Ja lähes aina olin minäkin mukana. Olimme kuin perhe, eri osoitteessa.
MUTTA, kun mies löysi uuden naisen, kaikki muuttui, eikä lapset enää kiinnostaneet pätkääkään miestä.
MINÄ, en hyväksynyt sitä, enkä hyväksy sitä, että se uusi nainen MISSÄÄN MUODOSSA on lasteni kanssa tekemisissä! Sen olen tehnyt selväksi. Isällä on oikeus, mutta ei sitä halua käyttää.
Minulla on yksinoikeus lapsiini ennen niitä naisia, ja ne eivät tule ikinä kuulumaan lasteni elämään!
..»enkä hyväksy sitä, että se uusi nainen MISSÄÄN MUODOSSA on lasteni kanssa tekemisissä!» on kyllä sairas ajatusmalli.
lapetkin kärsivät epätietoisuudesta kun isän uusi nainen ei nyt varmaankaan mikään paholainen ole :D ja tahtoisi tutustua heihin... osana miehensä menneisyyttä. Ja sitten tulee sinä joka sanoo että lapset eivät saa olla tekemisissä tämän naisen kanssa. Hiukan vaikeaa on olla olematta jos eksäsi ja hänen uusi naisensa asuvat samassa osoitteessa..? Piilotatko itse miesystäväsi lapsiltasi, häpeätkö sitä että tahdot aikuisen ihmisen rinnallesi vaikka hän ei olisikaan lasten isä? Vai pätevätkö sinuun eri säännöt kuin kaikkiin muihin?
Riippumatta siitä miten lasten isä on sinu kohdellut, hän on lasten isä. Jos hän ja lapset haluavat tavata toisiaan, uusi nainen kuvioissa tai ei, sinulla ei ole minkään maailman oikeutta määrätä toisin.
Kehoitan minäkin miettimään rakkauden ja omistushalun eroa. Jotakuta rakastaessa tuon ihmisen onnellisuus tulee ensin. Ei se mitä sinä haluat heille onnellisuudesn merkitsevän.
Kuinka suhtaudut lastesi mahdollisiin puolisoihin? Eivät perhettä? EI mitään asiaa kotiisi?
***
ihmisiä, jotka kuuluvat lasten elämään. Aikoinaan päiväkodin henk.kunta, nyt opettajat, sukulaiset ystävät naapurit ym. ym. ym. ja se isä! MUTTA, jokaisella on joitakin ihmisiä,joiden ei halua kuuluvan omaan ystäväpiiriin, ja mulla se on miehen naiset! JOS isällä oli pokkaa jättää lapset, miten ihmeessä sillä on pokkaa kuvitella että lapset antavat isälle anteeksi sen että vaihtoi heidät vieraaseen naiseen, ja nyt kuin mitään ei olisi tapahtnut, kuvittelee että lapset hyväksyvät temppunsa! Tässä mä tuen lapsiani, ja he minua.
Mies on valintansa tehnyt, ja me emme enää kuulu siihen, joten miksi meidän elämään pitäisi ujuttaa joku vieras nainen!
Heip! Sori, mutta tulkitsen kirjoituksesi niin, että nyt olet tosi vihainen ja ehkä vähän mustasukkainenkin exäsi uudesta naikkosesta. Jos suoria ollaan, niin eihän lapsia vaihdettu uuteen naiseen, vaan sinut? On aihettakin olla vihanen, mutta ole varovainen, ettet ala käyttämään lapsia oman vihasi purkamiseen.
Voi voi kun on vihainen ja katkera ihminen siellä. Älä hyvä ihminen vain myrkytä lapsiasi katkeruudellasi.
Jos mies perheensä heittää elämästään, niin sitten se heittää. Jos uusi elämä on parempaa, niin sitten se on parempaa. Ei minun ole tarvinnut ketään myrkyttää heh... kyllä lapset ovat aikanaan itse huomannut, isän katoamisen. Muistaaksein se oli 03 kun viimeksi ovat isäänähneet! Että se siitä, mutta muistuupa aina mieleen, miten he pieninä leikkivät yhdessä, ja nyt jo nuoria aikuisia...! Niin aika vierii, eikä isä saa kadotettua aikaansa takasin. Että taitaa katkeruutta olla sielläkin.
ja edelleen noin katkera ja vihainen nainen. ei voi kuin ihmetellä.
en kyl ihmettele yhtään että sun miehes lähti!
loppujen lopuksi hänestä ollut isäksi. Kaikkea vain täytyy kokea, ja perhe elämä ei ollut sitä mitä hän halusi.
Pahoillani olen vain lasteni puolesta, ettei heillä ole muuta kuin muistikuva isästä. Mutta, kaikkeahan ei voi saada. ja me emme saaneet hyvää isää.
Anna lasten ITSE päättää haluavatko he tavata isäänsä ja hänen uutta puolisoaan! Sinun ei pidä siihen asiaan puuttua, ei kielloilla eikä etenkään manipuloinnilla.
ei sillä muuten ole puolisoa, se on tapaamisnainen vasta.
Mutta en aio olla se kakkosnainen, joten valinta on heidän, joko minä tai ne naiset.
Ihan kummaa jos lapsilla ei ole muuta kuin muistikuva isästään ja lapsesi ovat nyt nuoria aikuisia, eli jotain 17 ja ylöspäin. Eli isä sitten lähti jo joskus reippaasi yli 10 vuotta sitten. Miten ihmeessä sinä sitten tiedät tämän miehen naistuttavuuksista jos hän ei pidä lapsiin mitään yhteyttä, ei silloin varmaan sinuunkaan?
Taidat kytätä eksääsi pahemman kerran ja näin kamalan pitkänkin ajan jälkeen jankutat tätä tarinaasi. Katkera olet ja erittäin paljon. Lapsiparat ovat ihan manipuloituja.
sukua, minun sukua, asumme samassa kaupungissa. Ei miehen ystävät ole minua jättäneet.
Ei mun tarvi kytätä, on vaan puheliaita ystäviä.
Sinullahan on kamala pelko siitä että lapsesi tutustuvat isänsä uuteen naiseen ja voisivat jopa alkaa vertaamaan teitä. On se varmaan kamalaa pelätä että lapset saattaisivat huomata etteivät kaikki aikuiset naiset olekaan sairaalloisen omistushaluisia ja mustasukkaisia toisten elämästä.
Kuule, eiköhän ne lapset silti eniten äitiään rakasta. Kaikesta huolimatta.
enkä varmaan ole ainoa äiti joka lastensa puolesta pelkää. Minulla on täysi oikeus pitää lasteni puolta, kun isä siihen ei kykene. Joten olen myös oikeutettu olemaan hyväksymättä sellasia ihmisiä lasteni elämään, joista tiedän olevan harmia.
Sinä ja lapset ette ole sama paketti, akikki tai ei mitään. Lapsilla ja heidän isällään (vai yksi lapsiko oli?) on oma, täysin sinusta erillinen suhde samalla tavoin kun sinun ja heidän väliseen suhteeseenne ei vaikuta isän tahto. Et aio olla kakkosnainen, no älä ole. EI mies sinua ollutkaan takaisin haluamassa, eihän? Puhe oli lapsistanne. Jos lapsenne tahtovat tavata isäänsä, sinulla ei siihen ole sanomista, oli kuvioissa uusi nainen tai ei. Sinä olet lasten äiti, oli uusi nainen millä statuksella tahansa. Se ei muutu mihinkään.
Yritä nyt hyvä ihminen päästää irti siitä miehestä! Ei omaa elämäänsä kannata pilata rutisemalla jonkun toisen tekemisistä!
***
Sinä et elä lastesi elämää vaan lapset itse. Sinulla ei ole resursseja määrätä heille ketä heidän elämäänsä kuuluu ja ketä ei, he tekevät sen itse.
Et kuulosta siltä että pelkäisit lastesi puolesta, eikä siitä ollut kysekään. Kyse oli siitä että pelkäät lastesi (epärealistisesti tsin) vaihtavan sinut siihen "uuteen naiseen" että he pitävät hntä yhtä mukavana kuin ex-miehesi, etkä sinä sitten kelpaa enää heillekään. Niinkö se menee? Koska siltä se kuulostaa. Lasten suojelemista se ei ole, vaan oman omistushalusi.
Oletko sinä edes Tavannut sitä naista? Ja kovasti Tiedät hänestä olevan harmia. Hassua.
***
niitä naisia! Ei sentään, meillä on ylpeytemme ja olemme kunniallisia ihmisiä. ME päätämme, ketkä meidän elämään kuuluu, ja ne eivät ole yksikään epätoivoinen ex miehen nainen!
Muuten tiedoksi, että ex mies tietää kantani tästä asiasta, joten ei ole niitä ollut koskaan tuputtamassakaan.
Tälle ihmiselle ei kauheasti kannata enää vastailla mitään, ei mene jakeluun.
Tuntuu olevan täynnä pyhää vihaa ja katkeruutta ex-miestänsä kohtaan ja vaikuttaa siltä, että on mainpuloinut lapsensakin vaikka toista väittää.
Jos erosta on jo noin kauan, pitäisi jo ns. normaalin ihmisen ymmärtää irrottaa vihasta ja jatkaa elämää eteenpäin.
Ihmeen asiallisesti jaksat vastailla ko. henkilölle :)
Alkuperäiselle viestiksi: homma selvä, asia tuli selväksi, voit jo lähteä!
avun tarpeessa! Hae ihmeessä sitä kun se täällä Suomessa on mahdollista.
Toivon kyllä, että provoilet vain.
Jos todellakin olet sanonut lapsillesi, että he joutuvat valitsemaan joko sinut tai ex-miehesi uuden tyttöystävän, niin se ei ole tervettä.
Tottakai saat siinä tilanteessa haluamasi vastauksen. Toivottavasti lapsesi eivät katkeroidu, yhtä pahasti kuin sinä, kun huomaavat touhusi.
Vanhin poikasi on jo 17-vuotias, lähes aikuinen. Luulisi hänelläkin jo olevan edes vähän asiaan sanomista. Vaikka tietysti jos häntä on lapsesta saakka manipuloitu niin onhan se ymmärrettävää, ettei uskalla itse ajatella.
myöhemmin, että "me päätämme" keitä tapaamme. Käsi sydämelle, eihän se noin mene? Vaan SINÄ päätät myös lähes aikuisten lastesi puolesta.
Sanot, ettei ex-miehesi tuo uusia naisia "näytille". En kyllä ihmettele yhtään, että ex-miehesi ei kehtaa sinua esitellä. Taitaa olla ihan fiksu mies, eikä kehtaa tunnustaa, että olette joskus olleet naimisissa.
ja asiat kunnossa? Ei ihminen sillon ole hoidon tarpeessa. Jos isä lähtee, ei se ole sankari teko. Sankari on äiti, joka huolehtii lapsista YKSIN!
SUN ASIAS ON TULLU JO SELVÄKS!!!! lopeta jo
.........ja hoidon tarpeessa olet
Sen tähden ei kehtaa edes lapsia tavata, kun tietää tehneensä väärin. Häpeä on asia, mitä on vaikea kitkeä pois. Mutta rauhassa saa hävetä, me emme ole mitään väärin tehneet.
Toiseksi, meillä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa nähdä yhtäkään niistä naisista, joten ei haittaa, on vain hienoa, jos pitääkin poissa, itsepähän on sopan keittäny.
Epäilemättä ex-miehesi häpeää tekemäänsä. Häpeää sitä että on joskus mennyt sekaantumaan sinuun.