Hakeuduin tänne lueskelemaan juttuja siinä luulossa, että olisin saanut vahvistusta omalle orastavalle vauvakuumeelleni.
Mutta täähän on ihan kauhupalsta: kyttäillään limoja, vuotoja ja kouristuksia, mittaillaan ja tikutellaan ja ihmetellään, miltäs siellä mahassa nyt tällä hetkellä tuntuukaan.
Säälin jo etukäteen miesparkojanne ja lähipiiriänne, jotka sitten plussan tultua joutuvat varmaan kuuntelemaan selostusta kaikista kroppanne toiminnoista (jatkuakseen sitten vauvan synnyttyä vauvan elintoimintojen raportoinnilla).
Huh.
Mutta täähän on ihan kauhupalsta: kyttäillään limoja, vuotoja ja kouristuksia, mittaillaan ja tikutellaan ja ihmetellään, miltäs siellä mahassa nyt tällä hetkellä tuntuukaan.
Säälin jo etukäteen miesparkojanne ja lähipiiriänne, jotka sitten plussan tultua joutuvat varmaan kuuntelemaan selostusta kaikista kroppanne toiminnoista (jatkuakseen sitten vauvan synnyttyä vauvan elintoimintojen raportoinnilla).
Huh.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jotta ei tarttis mennä miehelle/ ulkopuolisille asiosta puhumaan. Vauvakuumettakin on monen asteista. Toisille se on tosi turhauttavaa, pitkää odottelua. Vauvakuume on pahimmilleen juuri sitä, ettei näe eikä kuule muuta kuin raskauksia ja vauvoja ympärillään. Ja sille kun ei mitään voi!
Joten turhaan täällä haukut!
Elämä on kauheita asioita täynnä mutta niihin pitää tottua. Naisen kroppa nyt on sellainen kuin on, sen toimintaan kuuluu vuodot ja limat ja kouristukset, ei sitä saa kauhistella. Ja jos mies ei kotona niitä asioita kestä eikä halua ajatella, niin hallelujaa, miten mies voi ikinä tulla synnytykseen missä varmasti on tiedossa, verta, hikeä ja kyyneleitä, kovia tuskia ja tuskanhuutoja? Omasta elämästä taas esimerkki: meillä mies on ollut innokas oppimaan ja tietämään mitä naisen kropassa tapahtuu. Ja hän on nähnyt mut haavoittuvimmillani, synnyttämässä kuollutta lasta, oksentamassa ja vuotamassa verta. Ei siinä rinnalla paljo ovislimat ja menkkakivut jaksa kauhistuttaa, ja parempi jos muutkin vaan totuttelisivat miehen siihen mitä tuleman pitää: synnytys on kauhua mutta silti niin ihanaa, ja vauvan ensimmäiset vuodetkin tulevat olemaan yhtä pissa- ja kakkashowta. Ihanaa sekin, eikös? :) Ei elämä oo niin ruusuista kuin aina kuvittelisi, joskus niistä inhottavistakin asioista vaan pitää osata ottaa ilo irti. En mä ainakaan keksi miten näitä asioita voisi kaunistella mukavamman kuuloisiksi, keksiikö joku muu? Nää on elämää, vauvakuumetta.
Juu, kyllähän mä naisen kropan toiminnat tiedän, kun nainen olen itsekin. Mutta en ymmärrä, mitä hyötyä on kirjoitella näistä asioista tyyliin "olenkohan raskaana, kun nyt vihlaisi vasemmalta kun yleensä ennen menkkoja vihloo oikealta". Varsinkaan, kun täältä sitä oikeaa vastausta ei voi saada.
Löytyisiköhän jostain paikka, jossa voisi keskustella siitä vauvakuumeen henkisestä puolesta..?
..kun vaan joku aloittaisi asiallisen viestiketjun. Mutta jos esittää asiansa niin, että "ompa teillä typeriä juttuja, eikö voitais keskustella tälläsistä fiksummista asioista kuten.." niin tuskin saa asiallista keskustelua aikaan. Ei täälä oo määrätty että pitää puhua vain vauvanteon ruumiillisesta puolesta, kaikki asiat on tervetulleita, mutta yritäppä sinäkin kuumeilla aikasi, niin kyllästyt siihen vauvanteon henkisyyteen ja alat vaan kyttäämään niitä ruumiillisia oireita. Niin meille muillekin on käynyt, valitettavasti.. Että tervetuloa joukkoon, samanlaisia me kaikki ollaan palstalla kuin palstalla. :)
Nimittäin miltä todella vahva vauvakuume tuntuu. Eikä niitä vauvoja kuitenkaan taivaasta sada. Aika moni joutuu odottelemaan pitkäänkin pienokaisen tuloa ja silloin nämä "ällöjutut" täyttävät elämän. Eikä näitä juttuja vai ihan missä vaan jutella, hyvä siis että joku paikka on. Vauvakuumetta ei yleensä tarvitse vahvistaa sitten kun se iskee eli odottelee vaan rauhassa oikeampaa hetkeä...
Täällä saa rauhassa kysyä limoistaan ja himoistaan eikä tarvitse esim työpaikalla miettiä, että keneltä viitsisi kysäistä. Lisäksi täällä saa aika nopeasti moneltakin ihmiseltä vastauksen pulmaan, joka omassa päässä raksuttaa. Itse pohdin mm raskauden ensioireita. Luin lääkärikirjoista yms palstoilta erilaisista oireista ja kysyessäni niitä täältä sain koko liudan vastuksia elävästä elämästä. Ihana tunne!
En ehdi tavata ystäviäni joka ilta etenkään arkisin, mutta tänne voi piipahtaa päivittäin ja kysyä henkilökohtaisiakin asioita. Minulle nämä vertaistukipalstat ovat olleet mahtava löytö. Erityisesti keskenmenopalsta on auttanut minua vaikean ajan yli. Nyt uskaltaudun yhä useammin tänne kuumeilijoiden puolelle.
Ihanat kevään jatkot kaikille!
Niin. Ehkä et ole valmis ollenkaan vauvajuttuihin, jos ihmiskehoon liittyvät asiat tuntuvat yököttävän. Raskausaika on aika vinha. Ja synnytys se vasta jännä onkin: ei tule vain lasta, voi tulla k***a ja p****a ja verta nyt ainakin. Ja lapsi se kakkaa ja pissaa ja puklailee. Ja ties mitä. Riisuisitko ne ruusunpunalasisi? Tai sitten jatkat vaan sitä haaveilemista ilman sen kummempaa konkretiaa??
Jos olisitte hiukankaan sisälukutaitoisia, olisitte ymmärtäneet kirjoitukseni pointin.
"Yök" eivät ole kropan eritteet eivätkä tuntemukset, ne kuuluvat elämään ja raskauteen, tietenkin!
Mutta se on yök, että niitä pitää toisille esitellä. Ok, parempi tietysti, että kirjoittelette niistä tänne sen sijaan että "ilahdutatte" jutuillanne lähipiiriänne (ruokapöydässä, kenties?).
yksi näistä hienoista nirppiksistä. Kuulostat hyvin lapselliselta, et vielä elämää nähneeltä.
Siitä on kyse, nyt päästiin yhteisymmärrykseen. :) Nimittäin siitä, että tämä palsta on sitä varten että näistä asioista on modernissa yhteiskunnassa pakko pystyä puhumaan, ja kun kuitenkin tuntuu hyvin kiusalliselta puhua niistä live-elämässä (oma mies on tietysti eri juttu, sen kanssa tätä vauvahaavetta eletään yhdessä) niin netti on loistava paikka siihen, että voi keskustella vaikeista asioista anonyymisti ja rehellisesti. Ennen nettiä näistä asioista puhuttiin vaan lääkärissä, nyt ei ole pakko varata aikaa lääkärille saadakseen purkaa mieltään. Ja kaikkein tärkeintä, ei tarvitse kiusata kanssa-ihmisiä näillä mietinnöillä.
Kysymys kuitenkin: miksi nämä asiat on niin hys hys? Sitä en ymmärrä.
Vähän sama juttu kuin ne naiset, jotka jaksavat aina töissä kahvitunnilla selostaa kiertojansa, synnytystänsä, kierrukan laittoa, gynellä käyntiä etc.
Kummallista, kun käydään neljättäkymmentä ja menkatkin tuntuvat olevan yhtä paljon mielessä kuin mulla oli kolmetoistakesäisenä :)
Ei se minusta ainakaan tyylikästä käytöstä osoita (eli voit mielestäni skipata tuon neljän lapsen äidin kommentin). Mikähän siinäkin on, että naisten tarvitsee aina olla kilpailemassa aikuisuudestaan ja ryhmitellä aikuiset ihmiset "oikeesti aikuisiin" ja lapsellisiin? Lapsenmielisyyshän on vain plussaa! Itse otan sen melkein kohteliaisuutena.
Joka tapauksessa, ymmärrän, mitä tarkoitat. En mäkään käsitä esim. sitä, miten vaikeaa voi ollakaan kahteen laskeminen, kun on kyse viivoista. Palstalla jonkin aikaa vierailleet tietänevät, mitä tarkoitan :)
Vinkiksi sulle sanoisin, että jos tämä asia kovin häirii sinua, niin yritä löytää jokin enemmän itsesi tyylinen palsta, missä voit kirjoitella tai sitten vaan skippaat ketjut, joissa on "hössötystä".