minä:25v,ainut lapsi.
niin kaun kuin mustan vanhenpani ovat ollet alkoholisteja lapsuudesta muistan vain juomisen,tappelut,pakoreissut ym.
ja hyvät muistot????onko niitä.
olin n.8v kun muutimme joka vähän hillitsi tilannetta isä ei niinkään paljon enään juonut mutta äiti kylläkin.äiti alkoi yht äkkiä olemaan öitä pois kotoonta ja voitte vain kuvitella mikä huoli lapsella on että missä äiti on.. no tätä jatkui ja jatkui ja minä seuraan vierestä......
muutamat vuodet eteen päin olin n.20v alkoi isäni olemaan öitä pois kotoonta(asun jo silloin poika kaverin luona)ja äiti alkoi uhkailemaan parvekkeelta alastuloa ja lääkkeiden syömisellä no tätäkin jatkui monet kerrat löysin hänet sairaalasta.tilanne rauhoittui joksikin aikaa kun äitini pääsi hoitoon mutta kun hän kotiutui alkoi sama juttu taas no isä muutti pois ja äitihän sekos täysin joi ja joi ja taas tuli uhkauksia tässä tilanteessa ollaan oltu.n.1v.
n.2kk sitten vein taas hänet sairaalaan hänen tempauksien takia ja hän pääsi taas hoitoon mutta ei se mitään auttanut eli tässä hiukan taustaani ja itse olen tässä aika huonossa kunnossa mulle on tullut paha masennus ja paniikkihäiriökin on ollut n.10v tähän asti olen jaksanut ponnistella mutta nytten on tullut seinä vastaa tällä hetkellä käyn psykologilla juttelemassa asiasta ja hän ihmettelee kuinka olen tai mistä olen saanut sen energian jatkaa näinkin kauan yksin.no se oli kuulemma jo iso askel että menin hänen luokseen juttelee mutta tuntuu että siitä ei ole mitään apua mutta katsotaan tarkoitus olis jatkaa jossakin ryhmä keskusteluissa.masennuskin on jo niin paha että en jaksa tehdä mitään voisin vain nukkua 24h mikään ei kiinosta kaveritkin on melkein unohdettu ei vai kiinosta,työn tekokin on vaikeaa aina keksii jonkun teko syyn lääkäriin että voisi olla kotona.mietin että koskakohan on minun aika alkaa elää omaa elämää.......
no tämä tästä kirjotettavaa olisi paljon mutta en jaksa enää kirjottaa..
olisi kiva kuulla onko muita samassa tilanteessa ja selviiko tästä joskus..........
t.
niin kaun kuin mustan vanhenpani ovat ollet alkoholisteja lapsuudesta muistan vain juomisen,tappelut,pakoreissut ym.
ja hyvät muistot????onko niitä.
olin n.8v kun muutimme joka vähän hillitsi tilannetta isä ei niinkään paljon enään juonut mutta äiti kylläkin.äiti alkoi yht äkkiä olemaan öitä pois kotoonta ja voitte vain kuvitella mikä huoli lapsella on että missä äiti on.. no tätä jatkui ja jatkui ja minä seuraan vierestä......
muutamat vuodet eteen päin olin n.20v alkoi isäni olemaan öitä pois kotoonta(asun jo silloin poika kaverin luona)ja äiti alkoi uhkailemaan parvekkeelta alastuloa ja lääkkeiden syömisellä no tätäkin jatkui monet kerrat löysin hänet sairaalasta.tilanne rauhoittui joksikin aikaa kun äitini pääsi hoitoon mutta kun hän kotiutui alkoi sama juttu taas no isä muutti pois ja äitihän sekos täysin joi ja joi ja taas tuli uhkauksia tässä tilanteessa ollaan oltu.n.1v.
n.2kk sitten vein taas hänet sairaalaan hänen tempauksien takia ja hän pääsi taas hoitoon mutta ei se mitään auttanut eli tässä hiukan taustaani ja itse olen tässä aika huonossa kunnossa mulle on tullut paha masennus ja paniikkihäiriökin on ollut n.10v tähän asti olen jaksanut ponnistella mutta nytten on tullut seinä vastaa tällä hetkellä käyn psykologilla juttelemassa asiasta ja hän ihmettelee kuinka olen tai mistä olen saanut sen energian jatkaa näinkin kauan yksin.no se oli kuulemma jo iso askel että menin hänen luokseen juttelee mutta tuntuu että siitä ei ole mitään apua mutta katsotaan tarkoitus olis jatkaa jossakin ryhmä keskusteluissa.masennuskin on jo niin paha että en jaksa tehdä mitään voisin vain nukkua 24h mikään ei kiinosta kaveritkin on melkein unohdettu ei vai kiinosta,työn tekokin on vaikeaa aina keksii jonkun teko syyn lääkäriin että voisi olla kotona.mietin että koskakohan on minun aika alkaa elää omaa elämää.......
no tämä tästä kirjotettavaa olisi paljon mutta en jaksa enää kirjottaa..
olisi kiva kuulla onko muita samassa tilanteessa ja selviiko tästä joskus..........
t.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen sinua aika paljon vanhempi mutta melko samanlaista on minunkin elämäni ollut,tosin meillä juopotteli vain äiti ja aloitti kun olin noin kymmenvuotias.Isä oli väkivaltainen selvinkinpäin.
Itse olen pari kertaa laittanut välit poikki kokonaan äidin kanssa kun en ole enää jaksanut itsemurhauhkailuja ja muita idioottimaisia juopon juttuja.Se on itsesuojelua,en kuitenkaa voi millään tavalla vaikuttaa äidin elämään enkä saa häntä lopettamaan juomista joten olen itsekäs ja elän omaa elämääni.
Helppoa se ei ole mutta joskus ainoa mahdollisuus.Sinun velvollisuutesi ei ole huolehtia äidistäsi,sinun pitää saada oma elämä.
Juopothan ovat taitavia syyllistämään omaisiaan ja takertumaan esim lapsiinsa.
Ei mikään ihme että oma elämäsi on sekaisin ja olet masentunut.En halua tyrkyttää omia tapojani mutta joskus se tosiaan on ainoa mahdollisuus,eli
välit poikki täydellisesti äläkä enää mene mukaan
siihen loputtomaan pyöritykseen.
..jo uskomattoman paljon. Hyvä kun käyt psykologilla, että on joku jolle puhua. Et voi olla vastuussa äitisi elämästä. Siis toki kuuluu auttaa läheisiä, mutta ei kukaan voi toista pelastaa. Voimia sinulle!!!