Täällä joku kaipaili keskustelua vauvakuumeen henkisistä puolista. Tässäpä eräs näkökulma: Tiedän erään naisen, jolla on kaksi pientä lasta ja perheen taloudellinen tilanne on tosi huono. Tästä huolimatta hän hinkuu kolmatta lasta, pitäisi vaan saada taas oma pikkuvauva. Mies vastustaa.
Onko tässä mitään järkeä? Ovatko pienet vauvat ikään kuin huume tällä äidille?
Itsekin poden vauvakuumetta - tai ehkä ennemminkin lapsikuumetta, mutta en halua lapsia vain vauva-ajan takia...Eihän koiraakaan pitäisi ottaa vain siksi, että se on pentuna söpö.
Onko tässä mitään järkeä? Ovatko pienet vauvat ikään kuin huume tällä äidille?
Itsekin poden vauvakuumetta - tai ehkä ennemminkin lapsikuumetta, mutta en halua lapsia vain vauva-ajan takia...Eihän koiraakaan pitäisi ottaa vain siksi, että se on pentuna söpö.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ymmärrän pointtisi mutta oon silti vähän eri mieltä. Mun mielestä jokaisella naisella on vauvakuumeeseen oikeus, oli mies eri mieltä tai ei, ja oli rahaa tai ei. Ja jokainen äitiyden kokenut tietää miten vahvat ne äidinvaistot on ja ne on pakko saada purkaa johonkin. Voi kai sitä sitten huumeeksikin kutsua sitä äitiyttä mutta sille ei mitään voi. Ei kyse ole siitä että vauvat on pienenä niin söpöjä, vaan jostain paljon suuremmasta tunteesta.
Suomi on sitäpaitsi hyvä maa asua, täällä yhteiskunta kuitenkin yrittää pitää monilapsisista perheistä huolta. Rakkaus on rahaa tärkeämpää, ja jos rakkautta riittää niin se on tärkeintä. :)
Tässä ko. perheessä on jo kaksi pientä lasta joita hoivata ja rakastaa. Vanhempien suhde on myös aika on-off -kamaa, ja heidän riitansa ovat pahoja. Äidillä on vissiin jotain psyykkisiä ongelmiakin. Terve järki nyt vaan sanoo, että tohon yhtälöön ei uusi vauva sovi.
Jokainen perhe ja tapaus on yksilöllinen, vaikea mennä ottamaan kantaa kun ei koko totuutta tiedä kukaan muu kuin he itse. Mutta jos puhutaan noin yleensä ottaen, ja ajatellaan että perheen sisällä asiat olisi kunnossa niin en usko että uusi tulokas tilannetta pahentaisi. Kyllä äiti itsestään sitten huomaa kun voimavarat on lopussa eikä enää huvita hankkia yhtään lasta. Mutta tärkeää tietysti on että lasta haluaa molemmat, sekä mies että nainen.
Sori, olen vähän eri mieltä tässä, että äiti itsestään huomaisi, milloin ei enää jaksa. Eivät, valitettavasti, kaikki äidit huomaa. Äitikin on ihminen ja ihmisiä on erilaisia. Jotkut paremmin perillä itsestään, jotkut huonommin.
Alkuperäiselle: huume voi olla ihan hyvä sana. Uudessa vauvassa on uutuudenviehätystä, lupausta uudesta ja paremmasta. Vauva-aika, ja raskausaikakin, on ainutlaatuista. Mutta arki iskee vastaan ja silloin se parisuhde ja oma jaksaminen punnitaan. Todellakin toivoisi, että pidetään HYVÄÄ huolta jo niistä olemassaolevista lapsista ja uusia toivotaan vain jos taloudellinen ja muu tilanne sen sallii. On-off -parisuhteeseen ei saisi koskaan lasta hankkia :(
Miten perustelet, että täytyy olla jotain vikaa mielessä, jos tuommoiseen tilanteeseen tahtoo lapsen?
Ei taloudellinen tilanne ja asioiden järkevältäkään kannalta ajattelu voi estää sitä TUNNETTA mikä tulee, kun haluaa perheenlisäystä..
En kirjoittanut, että hänellä olisi tuon lapsihaaveen takia psyykkisiä ongelmia. Hänellä on ollut niitä ennestään, enkä tosiaan tehnyt mitään kotidiagnoosia hänen vauvakuumeensa takia.