one
even better than real thing
mysterious ways
the fly
zoo station
siinä biisejä joita u2 voi vieläkin soittaa keikoilla ja jaksaa niitä kuunella, 2000 u2 lta beautiful day ja vertico 2 eri levyltä. että silleen.
toivottavasti ne sais ees 3-4 kuuneltavaa biisiä seuraavalle levylle, tai sit luopuis siitä aikuis rock imagostaan ja rauhoittus tekemään tunnelma musiikkia. ei tarvii vääntää nappuloita 11 että biisi on kuuneltava ja välillä se bono kyllä vaipuu sellaseen piipitykseen että voi itku.
boy-october-war, siinä alkuperäinen u2 soundi.
ahtung baby
ihan hyvä levy
4
305
Vastaukset
- sgljsgh
Vaikka tosin ne Achtung babynkin parhaat kappaleet kannattaa kuunnella kovalla volyymilla, niissä on silti paljon enemmän syvyyttä ja monipuolisuutta, kuin bändin 2000-luvun tuotannossa.
The Flyn albumiversio on karsea, enkä ole koskaan tykännyt siitä. David Bowiekin sanoi levytyksen aikaan, että äänittäkää The fly uudelleen.
Unohditko Until the endin...? Se on mielestäni albumin paras kappale Onen ohella.
Itse olen varma, että bändi on kehitellyt parempia kappaleita kaikessa hiljaisuudessa koko kuluneen vuosikymmenen, mutta niitä tullaan kuulemaan vasta seuraavan levyn jälkeisellä julkaisulla. U2:n trilogia-ajattelun mukaan ei kannata odottaa seuraavastakaan levystä mitään ihmeellistä. Rick Rubinhan tuottaa ainakin osan kappaleista, eli luvassa on todennäköisesti albumi, jonka kappaleet ovat rakenteeltaan ja sisällöltään tylsiä, mutta joihin on huippuluokan tuottajilla loihdittu täyteläinen ja rokkaava soundi. Äänimaailma ja soundi ovat tietenkin aina olleet yksi U2:n merkittävimmistä tukijaloista, mutta siinä missä 90-luvulla soundit olivat omaperäinen ja saumaton osa hienoja kappaleita, niin 00-luvulla niiden tehtäväksi on tullut peittää musiikin sisällöllinen tyhjyys.- U2-pani
Tuon trilogia-ajattelun on kyllä sinun itse tai jonkun muun kuin U2:n keksimä. Tiedän tietty kyllä mitä kolmikoita ajattelet, mutta bändiä teoria (oikeiden/parempien biisien panttaamisineen) lähinnä huvittaisi.
Dylaninkin kolme viimeisintä levyä on väkisin niputettu trilogiaksi, vaikka niistä ensimmäinen poikkeaa kahdesta jälkimmäisestä tyylillisesti todella paljon.
Ei aivan kaikkea tarvitse väkisin lokeroida.
U2:n musiikin jakaminen tyylillisesti vuosikymmeniin on hyvin yleistä (jo bändin itsensäkin toimesta), mutta sekin on hieman harhaanjohtavaa. Esim. 90-lukuahan leimasi kokeellisuus, mutta eihän Unforgettable Fire(84) myöskään mitään perinteistä rockia ole.
Ja nykyinen sieluton pop-rock-kausi alkoi jo 90-luvulla ensimmäisen kokoelman muodossa, jolle oli äänitetty uudestaan bändin siirappisin biisi; Sweetest Thing(backing vocalssit by Westlife tms.)
Itse olin positiivisesti yllättynyt kun viimeisimmän levyn (How To Disappoint Completely) tarpeettoman ylistyksen jälkeen Edge totesi että levy olisi voinut olla kokeellisempi ja Larry totesi että se "lack emotion". Molemmat osuivat melko oikeaan.
Rick Rubin on loistava tuottaja. Saa nähdä mitä hän saa pojista irti. Window in the skies ei liikoja lupaillut, mutta nopeastihan biisi kasaan laitettiinkin. Jos levyllisen saisi The Hands That Build American tasoisia biisejä (viittaan siihen soundtrack-versioon, joka on best of-versiota parempi) niin ei olisi ainakaan lack of emotionia.
Lainaus Bonolta;
"I’d like to do more acoustic compositions, simply focusing on voice and guitar... I would like to do a couple of tunes in that direction, with just a lot of space around the voice... I'd like to strip things down; that's something I'd be very interested in at the moment."
Ainakin oikea tuottaja on tuollaisille biiseille hankittu. Vastaavalla periaatteellahan Rubin teki Johnny Cashin kanssa mestarilliset American-levyt. Nykyisestä U2:n "rock"-linjasta Bono jossain totesi, että se on menty loppuun, ja rockin täytyy poistua tai mennä raskaammaksi, mutta ei ainakaan pysyä nykyisellään tms. Nykyistä raskaampaankin suuntaan vietyyn musiikkiin Rubin on sopiva tuottaja.
En tiedä onko kyse uskosta vai lähinnä vaan toivosta, mutta haluaisin ajatella seuraavan levyn olevan kahta edeltävää parempi (tai mieluiten bändin paras)
Ja lässynlässynlää. Seuraava levy on joko paska, loistava tai jotain siltä väliltä, mutta ainakaan minkään itsekeksityn trilogia-teorian perusteella sitä ei voi ennalta huonoksi leimata. - sgljsgh
U2-pani kirjoitti:
Tuon trilogia-ajattelun on kyllä sinun itse tai jonkun muun kuin U2:n keksimä. Tiedän tietty kyllä mitä kolmikoita ajattelet, mutta bändiä teoria (oikeiden/parempien biisien panttaamisineen) lähinnä huvittaisi.
Dylaninkin kolme viimeisintä levyä on väkisin niputettu trilogiaksi, vaikka niistä ensimmäinen poikkeaa kahdesta jälkimmäisestä tyylillisesti todella paljon.
Ei aivan kaikkea tarvitse väkisin lokeroida.
U2:n musiikin jakaminen tyylillisesti vuosikymmeniin on hyvin yleistä (jo bändin itsensäkin toimesta), mutta sekin on hieman harhaanjohtavaa. Esim. 90-lukuahan leimasi kokeellisuus, mutta eihän Unforgettable Fire(84) myöskään mitään perinteistä rockia ole.
Ja nykyinen sieluton pop-rock-kausi alkoi jo 90-luvulla ensimmäisen kokoelman muodossa, jolle oli äänitetty uudestaan bändin siirappisin biisi; Sweetest Thing(backing vocalssit by Westlife tms.)
Itse olin positiivisesti yllättynyt kun viimeisimmän levyn (How To Disappoint Completely) tarpeettoman ylistyksen jälkeen Edge totesi että levy olisi voinut olla kokeellisempi ja Larry totesi että se "lack emotion". Molemmat osuivat melko oikeaan.
Rick Rubin on loistava tuottaja. Saa nähdä mitä hän saa pojista irti. Window in the skies ei liikoja lupaillut, mutta nopeastihan biisi kasaan laitettiinkin. Jos levyllisen saisi The Hands That Build American tasoisia biisejä (viittaan siihen soundtrack-versioon, joka on best of-versiota parempi) niin ei olisi ainakaan lack of emotionia.
Lainaus Bonolta;
"I’d like to do more acoustic compositions, simply focusing on voice and guitar... I would like to do a couple of tunes in that direction, with just a lot of space around the voice... I'd like to strip things down; that's something I'd be very interested in at the moment."
Ainakin oikea tuottaja on tuollaisille biiseille hankittu. Vastaavalla periaatteellahan Rubin teki Johnny Cashin kanssa mestarilliset American-levyt. Nykyisestä U2:n "rock"-linjasta Bono jossain totesi, että se on menty loppuun, ja rockin täytyy poistua tai mennä raskaammaksi, mutta ei ainakaan pysyä nykyisellään tms. Nykyistä raskaampaankin suuntaan vietyyn musiikkiin Rubin on sopiva tuottaja.
En tiedä onko kyse uskosta vai lähinnä vaan toivosta, mutta haluaisin ajatella seuraavan levyn olevan kahta edeltävää parempi (tai mieluiten bändin paras)
Ja lässynlässynlää. Seuraava levy on joko paska, loistava tai jotain siltä väliltä, mutta ainakaan minkään itsekeksityn trilogia-teorian perusteella sitä ei voi ennalta huonoksi leimata.UF oli kokeellinen ja melkein jokainen U2:n levy on ollut uutta luova jollain tapaa. Vaikka unohdettaisiin tuo trilogia-ajattelu, niin täytyy sanoa, että kun vuodesta 2001 saakka on saanut pettyä toistamiseen, niin vaikea uskoa, että bändi enää koskaan saisi tehtyä jotain erinomaisen omaperäistä levyä. Siihen mulla vielä riittää uskoa, että he tekisivät keskivertoa paremman albumin, mutta harvinaisen hyvän levyn.. enpä tiedä.. luovuus tyrehtyy kaikilta jossain vaiheessa. Achtung babykaan ei mielestäni ole maineensa veroinen, albumilla on kyllä monta bändin parhaista kappaleista, mutta kokonaisuutena se ei onnistunut. Liikaa pitkäveteisiä kappaleita helmien joukossa. Ehkä bändin uudistautuminen päätettiin toteuttaa niin radikaalilla tavalla, että se tapahtui hyvien melodioiden kustannuksella.
- sgljsgh
sgljsgh kirjoitti:
UF oli kokeellinen ja melkein jokainen U2:n levy on ollut uutta luova jollain tapaa. Vaikka unohdettaisiin tuo trilogia-ajattelu, niin täytyy sanoa, että kun vuodesta 2001 saakka on saanut pettyä toistamiseen, niin vaikea uskoa, että bändi enää koskaan saisi tehtyä jotain erinomaisen omaperäistä levyä. Siihen mulla vielä riittää uskoa, että he tekisivät keskivertoa paremman albumin, mutta harvinaisen hyvän levyn.. enpä tiedä.. luovuus tyrehtyy kaikilta jossain vaiheessa. Achtung babykaan ei mielestäni ole maineensa veroinen, albumilla on kyllä monta bändin parhaista kappaleista, mutta kokonaisuutena se ei onnistunut. Liikaa pitkäveteisiä kappaleita helmien joukossa. Ehkä bändin uudistautuminen päätettiin toteuttaa niin radikaalilla tavalla, että se tapahtui hyvien melodioiden kustannuksella.
saakka olen saanut pettyä, silloinhan ATYCLB julkaistiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 918455
Yritystuet 10 mrd. vuodessa, eli yrittäjäriski valtiolla kuten kommunismissa
Pelkästään Viking Linen viinanhakuristeilyitä sponsoroidaan 20 miljoonalla eurolla vuosittain. Dieselin verotukikin on978033Sture Fjäder haluaa tuensaajien nimet julki
Kokoomuspoliitikko haluaa yli 800 euroa kuukaudessa tukia saavien nimet julki. Ehkä olisi syytä julkaista myös kuvat? h1736180- 145403
Luotathan siihen tunteeseen, joka välillämme on?
Uskothan myös, että se kestää tämän? Kaipaan sinua valtavasti. Vielä tehdään yhdessä tästä jotain ihmeellistä ja kaunist585238En saa sua mielestäni vaikka tekisin mitä
Mikä tähän auttaa.. ei mikään. Edes aika. Kaivan sut kohta vaikka kivenkolosta että saan kysyä haluatko sinäkin💛234285Onnettomuus
Hukkajärventiellä kolaroi lavetti ja henkilöauto. Uutista ei missään! Hys hys ollaanko hiljaa tästäkin?54090- 384033
- 373829
Ruotsalaistoimittaja: "Sanna Marinin saunominen saa minut häpeämään"
Sanna Marinin kirja saa täyslaidallisen ruotsalaislehti Expressenissä perjantaina julkaistussa kolumnissa.....voi itku..613708