Mun avovaimo on lihonut aika lailla parin viimevuoden aikana. Miten sille vois sillai hienotunteisesti sanoa, että laihduttais. Se ahmii kaikkea pitkin iltaa pullaa, keksejä ja sitte hakee vielä rasvaista grilliruokaa melkein joka ilta. Pitäis todella hienotunteisesti huomauttaa sille, että lopettas mässäilyn ja alkas liikkuun ja laihtuun. Kohta lihominen käy sen terveyden päälle. Rakastan avokastani, mutten haluais loukata, mutta olen huolestunut hänen terveydentilastaan. En tiedä paljonko hän painaa. En ole kehannu kysyä. Mutta varmaan jotain 150 kg. aina ollut heiman tukeva, mutta lihoo aina vaan enemmän...
Miten huomauttaa
hienotunteisesti
202806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
että on olemassa hienotunteista tapaa kertoa tuota asiaa, mutta mitäpäs jos tekisit vaikka niin, että kun huomaat hänen taas kerran menevän jääkaapille roskaa hakemaan, pyydä että lähtisittekin sen sijaan ulos kävelylle. Mutta taas toisaalta, jos olet aidosti huolissasi hänen terveydestään, kerro se hänelle. Mutta muista, että hän ei ala laihduttaa ennen kuin tekee sen itsensä vuoksi. Vähän sama juttu, kuin vaikkapa alkoholistilla, ettei hän lopeta juomista ennen kuin on itse sisäistänyt ongelmansa ja sen ratkaisuun tarvittavat metodit.
Viestissäsi kerroit seuraavaa, lainaan tähän osan : "Rakastan avokastani, mutten haluais loukata, mutta olen huolestunut hänen terveydentilastaan. "
Siinä sinulle keino, miten sanot, eli käytä kirjoittamaasi lausetta, sillä se on hyvä ja sisältää juuri sen, mitä tarvitseekin.
Kun kerrot hänelle juuri sen, että olet huolissasi ja rakastat, niin tuskin kovasti loukkaantuu.
Neuvoksi sanon vielä, että älä koskaan, siis todellakin älä koskaan kysy avovaimoltasi, paljonko hän painaa, silloin kaikki menee mönkään, siinä tekee pahan virheen jos kysyy.
Isolle ihmiselle painosta mainitseminen tai kysyminen on se kaikkein pahin asia, mitä ei saisi mennä tekemään, ei ainakaan rakkaalleen.
Toinen asia on se, että käykää yhdessä kauppareissut ja kiinnitä huomiota ostoksien sisältöön ja määrään ja jos on kevyempää vaihtoehtoa, mainitse siitä.
Mitä grillillä käymiseen tulee, lähde aina mukaan reissulle ja sano, että liikkuisitte yhdessä, ettekä menisikään grillille. Jos et uskalla sanoa hänelle siitä, voi hän myös olettaa, ettet joko välitä hänestä, tai sinulle on ihan sama, minkä kokoinen hän on.
Joten jos et sano, mitä ajattelet voi olla huonompi vaihtoehto kuin se, että kerrot ja hän loukkaantuu hetkeksi ja saattaa suuttuakin, mutta asian esille ottaminen saattaa pistää ajatukset liikkeelle avovaimollasi asian suhteen. Hän on varmasti itsekin tietoinen lihomisestaan, mutta kun et kerran asiasta mitään mainitse, se ei taida silloin haitata häntä itseäänkään, tai ehkä haittaakin, mutta on ikäänkuin jäänyt päälle.
Nyt vaan itseä niskasta kiinni ja keskustelemaan, hyvin se menee:)
Entä jos kokkaisit avovaimollesi tai hänen kanssaan jotain terveellisempää kuin se grilliruoka? Ja ehdottaisit, että alkaisitte yhdessä harrastamaan liikuntaa tai jotain, missä tulee liikuttua. Näin motivoisitte toisianne hyvään kuntoon.
Oli tarkoitus vastata alkuperäiselle ;)
Ymmärsin yskän:D Ja on muuten hieno huomata, että asiasta voi täällä kysyä ja saa vielä vastauksia, jos itse on hieman vaikeassa tilanteessa.
syömään ja lihomaan.
luulempa että tyttö ei malttaisi olla puuttumatta.
sitten voisitte laihduttaa yhdessä :)
muka ollut huolestunut...
Minun mieheni yritti myös syödä itsensä hengiltä ja pyysi diabetesdiagnoosin saatuaan jopa apuani painonpudotukseen.
Minä kevensin ruokapuolta entisestään, laadin listoja paremmista valinnoista mielitekoihin, kannustin liikkumaan ja kehuin joka porkkananpalalle.
Laihduin itse pari kiloa ihan huomaamatta siinä sivussa, mutta avokas vaan millään ei. Sokeriarvotkin pysyivät pilvissä, lopulta oli pakko aloittaa lääkitys.
Syypä selvisi autoa siivotessa. Oli nautittu suklaarusinoita, kermakaramelleja, englanninlakuja ja muuta "matkaevästä" reissuhommissa tien päällä. Mäkkärilläkin oli käyty hiukopalaa hakemassa, eikä muuten ollut salaattirasia:))) Siihen päälle reppuripaketin päivälliset hotelleissa, niin tämä selvä!
Eli kannettu vesi ei kaivossa pysy, jos oma motivaatio ei ole riittävän vahva.
Hän muuten jatkaa syöpöttelyään eri osoitteessa, joskaan ei ravintopoliittisista syistä...
naisen. Silloinhan juuri apua toiselta tarvitaan ja tukea, kun on vastamäki. Liian helposti mennään nykyään eri osoitteisiin, jos on vähän vaikeuksia..
Tuli vain mieleen, että miksiköhän avokkisi syö kaiket illat? Sitä kannattaisi miettiä. Syöminenkin voi olla pakoa todellisuudesa, samoin kuin juominen. Yritä miettiä, mistä voisi olla kyse, onko suhteenne muuten kunnossa.
Tiesitkö, että ihminen viestii sanoilla noin 5% ja sanattomasti 95%. Tämä ei ole syytös sinua kohtaan, mutta jotenkin tuntuu, että avokillasi on jotain pielessä, jota turrutaa syömisellä.
Vaikea tilanne, jota on vielä vaikeampi lähestyä hienotunteisesti. Oletko yrittänyt läheisyyttä? Eli mene hänen viereensä istumaan, ota kainaloosi, se voisi helpottaa ahdistunutta oloa enemmän kuin jääkaapille meno.
enää mahdu mihinkään kainaloon ja käsivarsihan siinä saa kuolion, saatana.
Ämmällä on käsivarsinkin niin kuin normaalinaisen reisi. Reisi taasen on kuin tuhdin naisen vyötärö, vyötärö puolestaan on läpimitaltaan sama kuin edellisen naisen vyötärönymärys.
Teen kuten kuului ehdotus. Jos ei läski-ämmä ala kutistumaan ja sassiin, niin tämä poika lähtee muualta katselemaan muijaa.
asiallinen ja hyvä mies avokillesi:)Tosi kiva nähdä että tuollaisia miehiä on vielä olemassa mutta sitten itse asiaan.Aivan varmasti on vaikee tietää mitä pitäisi sanoa ettei toinen loukkaannu,varmaankin parasta on vedota rakkauteen ja terveyteen.Kerro ettet halua menettää rakkainta ihmistä ennen aikojaan ja voithan sanoa että kun ei yksin viitsi lenkille lähteä haluat tottakai avokin mukaan.Olet fiksun tuntuinen mies,löydät varmasti oikeat sanat.Vai joko olet ehkä puhunutkin rakkaasi kanssa?!
olet söpö pellavapää, äitin oma finninaama!
ja pihalle. Se on hienotunteisempaa kuin lähteä vieraisiin...
Onpas kauniisti sanottu. Jotenkin tuntuu, että et ole koskaan ketään rakastanut? (ihan vain tuli mieleen, ei tarvitse hernesoppaa vetästä hengitysteihin...)
Koska tottakai se on niin, että rakastamalleen ihmiselle sitä haluaa vain hyvää. Aloittajan avovaimo tuskin muuten on muuttunut eikä miehen rakkaus tätä kohtaan yhtään vähentynyt. Mutta tottakai 150kg alkaa olemaan jo aika paljon ja luonnollisesti sen takia mm. tulee huoli tämän terveydestä sitten muut asiaan vaikuttavat seikat.
Asiat voi tehdä nätistikin. Aloittaja selvästikin hieno mies ja hänelle toivotan onnea avokkeensa kanssa :) Koska sellaisiakin viestejä on muistaakseni myös tällä palstalla ollut, joissa mies vain kitisee läskiintyneestä eukostaan eikä pieneen mieleen tule sitten millään se, että myös hän voisi jotenkin tukea/auttaa emäntäänsä, jos tällä alkaa olemaan liikaa ongelmia painonsa kanssa.
tässä toinen samanlainen, ellen se sitten ole juuri minä? Et voi tehä mitään ainakaan minuun ei mikään auttaisi minut ainakin saisi vain suuttumaan!!!! siinä ei mikään hieno tunteisuus auta.
Miksi odotin niin kauan että naisesi paisui niin isoksi? Olen toimistotyössä ja eka vuosina tuli tietysti syötyä keksejä ja karkkia. En itse huomioinut lihomistani tai en välittänyt siitä niin paljon. Olen aina ollut hoikka, joten muutama kilo ei edes ensin näkynyt niin paljon. Kymmenen kiloa muutamassa vuodessa lihottuani olen edelleen normaalipainoinen, mutta en normaalivartaloinen. Kahvat kertovat kaiken! Ja levinnyt takapuoli. Poikaystäväni aloitti natkutuksen ja kahvoista vedon, viimeksi kolme kuukautta sitten vanhempieni luona käytyäni äiti saunassa kommentoi lihomistani. Viimeistään äitini kommentit saivat minut heräämään. Enää ei syödä töissä makeaa, olen vieroittanut itseni kaikesta makeasta. En edes käytä enää sokeria kahvissa tai teessä. Teen iltaisin venytyksiä/nostelen painoja noin 20 minuutin ajan. Kävelen jokapaikkaan ja kaikki rappuset. Painoa on tippunut. Olen iloinen, että minulle kerrottiin hyvissä ajoin tilanteestani. Muuten olisin voinut lihoa enemmänk
Miksi lihavuus päästetään niin suureksi haitaksi,
että vaaditaan valtavia ponnistuksia, menetyksiä ja kärsimystä?
Työpaikalla saa heti potkut, jos ei osaa nähdä
edes huomista.
Katsokaa joka ilta yhdessä isoon vartalopeiliin ennen iltalenkkiä, että pysytte ajan tasalla
ongelman vakavuudesta.
Kokeileppas ottaa avokistasi oikein epäedullisia valokuvia ja laita niitä kehyksiin ympäri asuntoa, erityisesti jääkaapin oveen. Sanot vain, että haluat nähdä hänet silloinkin, kun hän ei ole paikalla. Itse tein näin ja vähensi kummasti syömishaluja.
Juu tuttu tilanne ,mun avomies jutteli suoraan ja se ihan totta tuntui ensi pahalle ,mutta sitten kun hän sanoi että huolestunut mun terveydestä ja rakastaa mua ...ajattelin että jotain on tehtävä lähdin pikkuhiljaa liikkumaan enemmän ja enemmän,mutta jos en saisi kannustusta ja kotihommeleihin jelppiä mieheltäni,tuskin jaksaisin työpäivän jälkeen lähteä minnekään.
Ja ruoka ja herkut maistuis kyllä, mutta pikkuhiljaa niitä herkkuja vähennellen (kerran viikossa herkkupäivä) ja ruokia kevennellen, tuloksiakin näkyy.:)
Meillä siis kaikki perheenjäsenet syömme samoin.
Tsemppia teille ja muista kannustaa ,se auttaa tsempaamaan ainakin mulla.