hoitokokousten osalta. Hän on monesti kertonut olleensa monella paikkakunnalla hoitokokouksissa. Mutta hän on väittänyt, ettei ollut niissä hoitomiehenä vaan asuinpaikan vuoksi monessa paikassa ja paikalla yleisönä.
Oletko ylpeä siitä, että näit viattomia ihmisiä heitettävän saatanalle monellakin paikkakunnalla ilman, että olisit mitenkään puuttunut asiaan?
Jos nyt SRK aloittaisi samanlaisen julmuuden, niin olisitko edelleen valmis hyväksymään sen mukisematta? Antaisitko SRK:n kohdella lähimmäistäsi samoin kuin silloin vai asettuisitko vastarintaan "Jumalan seurakuntaa" vastaan?
Oletko ylpeä siitä, että näit viattomia ihmisiä heitettävän saatanalle monellakin paikkakunnalla ilman, että olisit mitenkään puuttunut asiaan?
Jos nyt SRK aloittaisi samanlaisen julmuuden, niin olisitko edelleen valmis hyväksymään sen mukisematta? Antaisitko SRK:n kohdella lähimmäistäsi samoin kuin silloin vai asettuisitko vastarintaan "Jumalan seurakuntaa" vastaan?
Vastaukset 139
Vanhimmat
Niin syvällä olin SRK-opin liejussa. Olinhan sitä teho-oppinut 30 vuotta.
etten noussut ylös ja sanonut, että nyt riittää! Istuin vain itkien SRK:n julmuutta hiljaa paikallani...
kysymasta. Toisaalla useammassakin ketjussa ja eri palstoilla olen kertonut hoitokokousajoista omien kokemusteni perusteella. Niina vuosina olin Suomessa toissa 3 - 4 eri paikkakunnalla. Luultavasti olen osallistunut noin kymmeneen (10) eri kokoukseen.
Nailla paikkakunnalla ei ketaan heitetty saatanalle.
Eraalla paikkakunnalla kavi niin, etta kun eraiden seurakuntalaisten yllytyksesta hoitomiesten johdolla alettiin kaivella jo edesmenneiden anteeksiannettuja synteja, takapenkista nousi kuivettunut mummo, joka parilla lauseella loi hoitimiehille luun kurkkuun. Sitten annettiin erheet puolin ja toisin anteeksi.
Toisella paikkakunnalla hoitokokousvuosien aikana sellaisessa pienen piirin hoitokokouksessa kyllastyi, kaveli ulos ja sanoi 'jaakaa te, mina lahden'. Han oli ruotsalainen, mutta osasi kylla suomen kieltakin. Tastakaan ei mitaan sen kummenpia katastrofeja seurannut. Myohemmin en ole kuullut asiasta mitaan; ehka on tullut takaisin, ehka ei.
Minun kokemukseni noin kymmenesta eri hoitokokouksesta eivat siis ole erityisen karmeita.
Paivamiehen joulutervehdyksista olen nahnyt, etta se eramaiden keskella yksin elava kuivettunut muoriska - hoitomiestenkin paihittaja - nayttaa vielakin elavan, vaikka lienee jo liki satavuotias. Eipa niilla kairoilla taideta tietaakaan, etta matalimmassa majassa asuu suurin valkeus.
Vai nousisitko sitä vastaan? Siitähän nyt on kysymys, että jos SRK aloittaisi siunauksellisen puimatantereen puhdistamisensa uudelleen, olisitko mukana taas vai ulkopuolella?
sukua nimim. ämmälle. Hänkin ylistää hoitokokouksia, joissa keskusteltiin 'Kristuksen kirkkolain' hengessä eikä ketään erotettu; kävelivät vain pois omin jaloin ymmärtämättä katua syntejään. Koko hoitokokousaika oli hänenkin mielestään suurta harhaa ja väärinymmärrystä, joista harhoista täällä monet erotetut kirjoittavat 'ulos' traumojaan ja saavat palkaksi katkeran ja valehtelijan leiman.
Amman kanssa saman Isan lapsia ollaan. Meilla vain kummallakin on oma tapamme kirjoittaa asioista. Painotuksissakin saattaa olla eroja.
Enhan mina ole sanonut ihailevani hoitokokousaikoja. Kerroin vain kysyttaessa, millaisia kokemuksia minulla on niista. Kun talven aikana nama kokemukset on jo aiemmin tullut kirjoitetuksi palstalle, aina ei jaksa kaikkea toistaa.
Olen sanonut mm, etta en ymmartanyt kaikkea, mita silloin tapahtui, mutta eipa huolta - eivat kaikki muutkaan ymmartaneet.
Reinikaisen mukaan noihin aikoihin liittyi myos mm. joukkohysteriaa. Siinahan ei ole paata eika hantaa. Reinikaisella ym:lla oli se 4-kohtainen tiivistelma noiden aikojen harhoista. SRK:n vuosikirjassa naita on selvitelty. Se maksaa 15 euroa. Kyselen sita, kunhan poikkean Suomessa.
Tuossa oli viela toinenkin juttu, johon piti vastata, mutta unohdin, mita se koski; katsotaan uudemman kerran, kunhan ensin tama harha on roiskaistu ruudulle.
Mihinpa mina menisin? Tassa joukossahan mina haluan tehda matkaa.
Mutta se on kylla kertakaikkisesti niin, etta vaikka tulisivat minkalaiset puimatannerten moyhennykset tahansa ja vaikka kuinka ymparillamme hortoilisi eksyneita paimenia, niin Jumalan valtakunta on omistettavissa vain sydamen uskolla; nama uskovaiset ihmiset liittyvat elavina jasenina Kristuksen ruumiiseen tekivatpa organisaatiot taikka yhdistykset millaisia ratkaisuja tahansa. Sita valtakuntaa ei horjuta mikaan. Se pysyy niin taman ajan kuin ajan rajan takana alkavan iankaikkisuudenkin.
Saman Isän lapsia hyvinkin, mutta ymmärrätkös palstaa jonkin aikaa lukeneena ja tänne harhojasi kirjoittaneena, mistä hoitoajoissa oli kysymys. Onko oikein tehdä pakkoparannusta asioista, joita ei uskonkaan kautta ymmärrä synniksi? Onko oikein ja Kristuksen rakkauden hengen mukaista heittää ihmiset julmasti ulos yhteisöstä ja eristää heidät kaikkinaisesta kanssakäymisestä entisen yhteisönsä kanssa?
Ymmärtämättömyydellä lisättynä toisten ymmärtämättömyyteen ei noita aikoja pidä selittää eivätkä Reinikaisen myöhemmät selitykset paljon auta, kun SRK ei sormeaan liikauta tehdäkseen suorasanaisesti selväksi, että metsään mentiin ja lujaa.
Että sellaista rauhan ja rakkauden aikaa eletään siionissa lukuisan raadellun ja alistetun poispotkitun joukon kustannuksella. :(
vain paimenet menneet harhaan, vaan koko seurakunta. Jokaikinen, joka taipui tekemään väärästä hengestä parannuksen. Se "valtakunta" kyllä horjahti ja pahasti, entisestä uskostansa toiseen ihmistekoiseen. Ei voi tehdä paimenista syyllisiä, kun koko lauma oli asiassa mukana.
Niinkuin sanoit, Jumalan valtakunta on omistettavissa sydämen uskolla, ja se valtakunta ei horju. Siihen kuuluu tälläkin hetkellä varmasti miljoonia aikuisia ihmisiä eri uskontokunnista.
Mukava kuulla, että voit noin reilusti ilmoittaa erään palstalaisen saman isän lapseksi kuin itsekin olet. Se on vl-mäinen uskontunnustus?
Jos sanoisit noin vaikka minulle, se olisi todella uskaliasta. Etkä Sinä uskallakaan!
se keksimani henkianalysaattori, siis vanhasta imurista rakennettu vempele. Pistan vain suulakkeen viestin paalle ja vilkaisen valopaneelia, josta naen viestin ja sen lahettajan henkiarvot.
No, vitsi mika vitsi.
X-vl on tuossa viestissaan tasmalleen oikeassa. Nettipalstoilla(kaan) emme pysty maarittelemaan toistemme sieluntilaa.
koska seurakunta ei koskaan voikaan menna harhaan. Seurakuntahan on se viinipuu, jonka oksia ovat uskovaiset ihmiset. Seurakuntahan on Kristuksen ruumis, jonka jasenia uskovaiset ihmiset ovat. Seurakunta on Jumalan perustama. Se on osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Seurakunta on Jumalan huone, totuuden patsas ja perustus. Kuinka se siis muka voisi menna harhaan?
Seurakunta ei siis ole esimerkiksi ihmisjoukko taikka sellaisten ihmisten perustama yhdistys, jonka jasenilla on yhteinen arvomaailma ja jotka ajattelevat ainakin uskon asioista samalla tavalla. Seurakunta ei ole SRK. Seurakunta ei ole rauhanyhdistys. Seurakunta ei ole edes rauhanyhdistykselle kokoontuneiden ihmisten joukko.
Seurakunta on pyhien yhteys. Se on Hengen ja rakkauden yhteytta, mutta ennen kaikkea yhteytta Kristukseen. Seurakunta ei edes tunne ajan rajoja, vaan ylittaa ne. Raamatussa kuvataan seurakuntaa matkalla olevana Jumalan kansana, josta osa on jo paassyt perille, mutta toiset ovat viela matkalla. Jo kunniaan paasseet kilvoittelijat tukevat meita esimerkillaan, etta emme vasyisi.
Yksittaiset ihmiset ja jopa kokonainen ihmisjoukko taikka vaikkapa paimen saattaa eksya ja joutua vaaraan ymmarrykseen ja siksi toimia vaarin, mutta se ei tarkoita sita, etta Jumalan seurakunta olisi mihinkaan horjahtanut.
Niitahan on paikkakuntia (yksi noista minun entisista asuinpaikkkakunnistakin oli sellainen), jossa Jumalan tulet ovat sammuneet niin etta vain muutama kurja ja koyha on jaanyt. Jumalan seurakunta, sydanten yhteys, ei siis suinkaan aina suostu kulkemaan edes enemmiston mukana. Sehan on siella, missa on sydamen usko.
Kyllahan lauma useimmiten kuulee paimentaan. Niin mekin. Jos paimen eksyy, on suuri vaara, etta laumakin harhailee eksyksissa. Itse Jumalan huonetta tamakaan asiaintila ei kuitenkaan horjuta.
Sydamen uskovaisten tarkasta lukumaarasta minulla ei ole tietoa. Heidan nimensa ovat kirjoitetut Elaman Kirjassa taivaassa.
Hoitokokousvuosina nahdakseni mentiin siina 'joukkohysteriassa' siihen, etta muodon vuoksi tehtiin parannusta, vaikkei siis ymmarrettykaan, missa ollaan menossa eika tietenkaan tunnettu omassatunnossa niita kaikkia henkia... Jos oli tullut syntia ja jos oli synnintunto, synti tietysti sopi jattaa pois, mutta julkiparannusoppi ei ollut oikein.
Myos tuo eristaminen (kanssakaymisen kieltaminen jne) nahtavasti nousi myos vaativasta omavanhurskaudesta. Kun niin tapahtui, silloin ei ollut Kristuksen mielta ja karsivallisyytta.
Valihuomiona tassa sanon, etta sita en tieda, mihin tuo 'puimatantereen puhdistusajatus' perustuu. Verkonhan on maara koota kaikenlaisia kaloja, ja vasta aikojen lopulla erotellaan madat kalat kelvollisista. Olisiko niin, etta lihan kasivarrella tahdottiin tehda pieni valipuhdistus. Jos nain - pieleenhan se meni.
Yksikaan Jumalan valtakunnassa asuva ei millaan tavalla nauti siita, etta jotkut ennen meidan kanssamme uskoneista ovat nyt erossa meista. Painvastoin: on huoli, murhe ja rukouksen mieli. Mutta mita tehda?
Syyllisten paat vadille, vai?
No niin, tuostahan keskustelu luonnollisesti jatkuu entisissa uomissaan, etta kaikkien virheita tehneiden on julkisesti tunnustettava virheensa ja SRK:n esitettava julkinen anteeksipyynto.
Ja sitten kun se on tehty - mita sitten?
on Reinikaisen salattu alustus. Se jossa hän puhui mm. hoitokokousten joukkohysteriasta.
Mopin palstalta luin, että vuosikirja sisältää Voitto Savelan Ranualla 1989 pitämän alustuksen. Reinikaisesta ei siinä yhteydessä mainittu sanaakaan.
Tuo kertomuksesi mummo vastusti sinun hyväksymääsi instituutiota, joten sinun ihailusi kohde on väärä. Samalla tulit paljastaneesi oikena karvasi. Hoitokokouksessa ei tapahtunut mitään vakavaa, koska mummo pani hullutuksille pisteen, ja hulluttelijoille luun kurkkuun, kuten itse sanoit.
Myös x-vl paljasti sinun oikean karvasi. Tässä viestissä, johon vastaan, hurskastelet Jumalan valtakunnan rajoilla, mutta et uskalla kutsua srk:sta erotettua sisareksesi, tai ämmän tavoin saman isän lapseksi.
Jeesuksen perustama seurakunta ei erehdy, mutta tuo mummokertomus osoittaa kristallinkirkkaasti, että srk erehtyi, ja se tulee jatkossakin erehtymään, niin pienissä kuin suurissakin asioissa, niin kauan kuin maailma lepää. Sen tulisi opettaa seurakuntalaisille nöyryyttä, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä, eivätkä halua kunniallisuuttaan uskoa. Sitä ei lueta heille eduksi.
Sinunkin "syntirajasi" menee jossakin, vaikka et olekaan srk:n opetuksille kuuliaine. Ihmettelenkin sitä, miten ihmeessä sen vedät, ja millä perusteella. Kenties sinun syntirajasi on korvakoruissa eikä parrassa, ehkäisyssä eikä tv:ssä.
Yritäpä hyödyntää vl-verkostoasi. Kirjoituksistasi päätellen Sinulla on laaja oppineiden piiri, joilta voit varmasti saada valoa 'puimatantereen puhdistusajatteluun', jos ja kun ilmoitat sen olevan vielä vuosikymmentenkin jälkeen itseltäsi pimennossa.
Huoli erotetuista siinä mielessä, että haluaisit heihän palaavan siioniin talostelemaan, lienee monien kohdalla turha(a). Rukoilla tietysti voit Jumalan johdatusta kullekin yhdessä ja erikseen, mutta ainoa oikea usko ei ole vl, vaan rakastava Jumala löytyy monista hengellisyyksistä. Siihen uskon.
En ole vaatimassa päitä vadille, älä yhtään yritä. On Aimo H:n 'totuus' ja lukuisten hoitokokousajan eläneiden siionin asuvaisten ja erotettujen 'totuus'. Kuka yrittää välttää vastuunsa ja pitää kulisseja yllä, ja kuka kertoo asianosainena omaa totuuttaan? Sinä kallistut maallisen organisaatio 'totuuden' puolelle. Puolensa on valittava, jos aikoo jotenkin selvitä häpeällisestä vl-liikkeessä hoitokokousajasta, jolloin mentiin mukaan hysteriaan, jonka itsekin totesit.
seurakunnan ja Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunta on tuo mitä kuvailet, kun puhut seurakunnasta. Seurakunta todellakin on vain konkreettinen ihmisjoukko (johon voidaan tietysti lukea mukaan jo edesmenneetkin, niinkuin sukuunkin luetaan mukaan myös jo kuolleet jäsenet). Ja seurakunta voi mennä harhaan eli erehtyä, koska se on vain ihmisjoukko. Luepa Raamattua! Siellä Paavalikin nuhtelee nimenomaan harhaan menneitä seurakuntia.
Seurakunta on näkyvä, Jumalan valtakunta näkymätön. Ei pidä sotkea käsitteitä, ettei asia mene sotkuun.
Juuri tuota ajattelin, kun kirjoitin viestini Sointulalle. Ja olin oikeassa.
Olen pahoillani tuosta, sillä luulin, että positiivinen luokitus kohdistuisi minuunkin. Tuskin 'ämmä' on sen tutumpi kuin minäkään, mutta silti hänen kohdallaan ns. henkimittari näyttää plussaa. Ja sen voi sanoakin viestissä julkisesti.
Tietysti asia on selitettävissä, jos 'ämmä' on hänen ystävänsä tai vaimonsa. Toki silloin haistaa hengen lähietäisyydeltä ihan oikein. Se on veeällille niin tärkeää, jopa nettikeskustelussa! Miksiköhän?
alustusta liene. (Vaikka nyt en tullut katsoneeksikaan, kysyttiinko asiaa minulta.)
Siita alustuksesta on tullut legenda.
Mutta eipa huolta: niin kauan kuin alustusta ei saada esille, yritetaan parjata vain Raamatulla.
tapauksessa ylistä näitä kokouksia. Miksi sellainen käsitys. Kuitenkin , olihan se hyvä, että siihen aikaan keskusteltiin kokouksissa tälläisistakin asioista, ettei jäänyt kenellekään epäselväksi. Tottakai näillä on ollut jokin Jumalan tarkoitus, väärinkohteluillakin.Ei ihmismielen mukaan oikeutusta, mutta emme tiedä Jumalan tarkoitusta.Ainakin Jumalan valtakunnan evankeliumi edelleen kutsuu ihmisiä ja parannuksentekijöitä on.Jumalan valtakunnassa säilyy aina oikea henki, vaikka paimenet harhailisivat.
Jos sinut itsesi uhattaisiin nyt heittää saatanalle vaikkapa siitä syystä, että sinulla on parta ja televisio, niin miten reagoisit? Uskoisitko menneesi harhaan, katuisit näitä (väärän hengen aiheuttamia) syntejä, ja saisit jäädä laumaan? Vai uskoisitko, että saatanalleheittäjät eivät toimi Jumalan sanan mukaan, kun tekevät perinnäissääntöjen noudattamisesta autuuden ehdon, ja kieltäytyisit tuollaisesta "parannuksesta"?
Huomaatko, että ei voi samalla sekä hyväksyä hoitokokouksia että vastustaa perinnäissääntöjä? On hyväksyttävä tai hylättävä molemmat.
seka parta etta televisio.
Parta on Euroopan rumin ja herattaa lahinna kauhua nuorissa naisissa. Luultavasti vaimoni siksi onkin antanut partani olla rauhassa.
Televisio on meillapain yleinen. Taalla ollaan samaa mielta kuin Suomessakin, etta kaikki televisio-ohjelmat eivat ole omiaan ruokkimaan kuolematonta sielua. Meilla nakyy 50 kanavaa, enin osa venajankielisia, mutta myos saksalaisia, ukrainalaisia ja englanninkielisia. Tuossa ylakerran naapurilla kuuluu olevan 1.000 kanavaa. Minulla on nyt intensiivisen harhapalstailun takia jaanyt televisioharrastus vahemmalle, mutta kylla mina aiempina vuosina paljonkin olen katsonut mm. oppiakseni kielta; no, tama on nyt sivuseikka tassa.
En usko, etta television omistaminen tai omistamattomuus on autuuden ehto. En usko, etta millaan esineella voisi olla tuollaisia tehovaikutuksia.
En usko, etta minkaan perinnaissaannon noudattaminen on autuuden ehto. Jos minulle nain vaitettaisiin, sanoisin taman vaittajallekin.
Vastustan perinnaissaantoja yhta pontevasti kuin Jeesuskin vastusti.
Kuitenkin minun on myonnettava, etta synti tarttuu minuun joka paiva, myos silla tavalla ja sellaisessa muodossa, etta itse ehka en aina selvasti sita huomaa. Silloin pidan Jumalan sanan mukaisena, etta veli tai sisar ottaa asian kanssani puheeksi. Nain minulle on tehtykin. Jumalan valtakunnassa on sanottukin, etta vuoroin olemme kantajina, vuoroin kannettavina. Jos tallaista keskustelua, jossa etsitaan Jumalan mielen mukaista ymmarrysta joihinkin esille tulleisiin asioihin, pidetaan hoitokokouksena, niin silloin minulla ei ole muuta mahdollisuuksia kuin hyvaksya hoitokokous. Termiin 'hoitokokous' on palstoilla kylla liittynyt astian maku.
Kyllahan synti on synniksi saarnattava. Niinhan Luther ja Lestadiuskin tekivat. Luther mm. sanoi, etta kun lain tehtavana on herattaa synnintunto, lakia on saarnattava niin kuin evankeliumia ei olisikaan. Mutta kun laki on tehnyt tehtavansa ja tulee evankeliumin aika, evankeliumia on saarnattava ehdoitta niin kuin lakia ei olisikaan.
Tuossa 'jatkokysymyksessa' on viela sellainen sivumaku taikka ennakko-olettama, etta jotkut 'miehet mustissa' tulisivat tanne ja alkaisivat holista mita sattuu. En pida tallaista pelkoa aiheellisena. Tuosta ovesta kylla silloin talloin ankeaa sisaan 'miehia mustissa', mutta he tulevat rakkaina veljina ja sellaisina otan heidat vastaan. Eivatka he jorise olemattomia, vaan aina on ollut hyvia rauhan terveisia.
sen tosiasian, että hoitokokousaikoina useimmat erotettiin juuri perinnäissääntöjen takia? Koska he eivät millään pystyneet ymmärtämään synniksi jotakin huuhaa-perinnäissääntöä? Ja että he ovat siitä syystä erotettuja vielä tänäkin päivänä?
Väitit, että et suostuisi sellaista syntinä katumaan. Siis jos hoitokokoukset toistuisivat, tulisit erotetuksi. Niinkö? Vai polkisitko tiukan paikan tullen omaatuntoasi?
hyvin perehtynyt asiaan ja pohtinut sita.
Tuossa ylempana oli viela toinenkin kysymys. Palaan siihen pian, mutta vastaan ensin tahan:
Jossakin toisessa ketjussa muistaakseni eilen pohdiskelin myos naita samoja asioita.
Hoitokokousaikojen joukkohysteriaan kai kuului sellainen vaaristynyt oppi- ja ajatusrakennelma, etta ihmiset olisi vallannut jokin vaara henki, jonka hedelmia sitten olisivat jotkut tietyt teot eli ns. tekosynnit. Saattaahan se niinkin olla (en tieda), mutta tavallisen uskovaisen ihmisen on vaikea hahmottaa tuollaisia ajatusrakennelmia. Mehan yksinkertaisesti vain lankeamme syntiin. Jos meilla on synnintunto, ahkeroimme panna syntia pois ja hylata sen.
Hoitokokousaikoina aivan ilmeisesti myos ainakin paikoitellen keksittiin sellaisia synteja, jotka siis oikeasti eivat olleetkaan synteja (vaikkapa sunnuntaisaunominen; taikka porojen ruokkiminen sunnuntaina). Tuollainen taydellisyyden vaatimushan nousee silkasta omavanhurskaudesta; olivatpa omavanhurskaita sitten ns. hoitomiehet taikka kyttaavat naapurit. Paivamiehen kirjoituksissakin noina aikoina oli kireytta.
Noiden aikojen 'ylilyonteja' on kylla tietaakseni laajasti korjattukin. On puolin ja toisin pyydetty anteeksi ja annettu anteeksi.
Jos pysyvasti jamahtaa 'oikeassa olemisen henkeen' eli etta mina olin silloin oikeassa ja koko ajan olen ollut oikeassa ja viela nytkin olen oikeassa... kun taas toiset silloin olivat vaarassa ja ovat koko ajan olleet vaarassa ja ovat viela tanakin paivana vaarassa... niin ei silloin ainakaan noyryydesta voi puhua.
Ehkapa noyryys olisi tavoiteltava ominaisuus silloinkin kun emme laheskaan ymmarra, missa mennaan. Niinhan tapahtui hoitokokousaikana: tehtiin muodon vuoksi jonossa parannusta niilla sanoin, jotka meidan suuhumme laitettiin. Mutta miten on tana paivana noiden noyrien laita? Hehan nauttivat Jumalan valtakunnassa iloa, rauhaa ja vapautta. Eivat he jaaneet elamaan vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin. Ehkapa useimmat heista halusivatkin olla vain 'paivan lapsia' eli uskoa tana paivana itsensa 'pahoina pyhiksi ja syntisina vanhurskaiksi' ja toivoa, etta jos huominenkin viela tulee, silloinkin saataisiin tehda uskossa matkaa.
Jos 1970-luvun ajat tulisivat takaisin, kuulostelisin omantuntoni aanta ja keskustelisin matkaystavien kanssa. Niin tein silloinkin. En usko, etta Jumala heikkoja ja huonojakaan lapsiaan hylkaa. Mutta tyhjentavaa vastausta tuohon, mita lopussa kysyt, en tieda, koska en tieda, millaisia paivia on edessa ja mita tapahtuman pitaa. Elama tuntuisikin melko raskaalta, jos pitaisi elaa paitsi 20-30 vuoden takaisissa tapahtumissa myos murehtia, mita tuleman pitaa. Kunhan nyt tama paiva ensin...
"Ehkäpä nöyryys olisi tavoiteltava ominaisuus silloinkin, kun emme läheskään ymmärrä, missä mennään. Niinhän tehtiin hoitokokousaikoina..."
Nöyrä ja kuuliainen on oltava vain Jumalalle ja Hänen sanalleen. Kyllä usko on niin yksinkertainen asia, josta on luvattu, ettei tyhmäkään tieltä eksy. Omatunto muistuttaa tehdyistä synneistä tai laiminlyönneistä, kyllä sinä sen toki tiedät.
Ei ollut eikä tänäänkään ole oikein eikä viisasta nöyrtyä papaukaijamaisesti myöntelemään asioita, mistä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumalansanaa oikein saarnataan... Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään, sanotaan Raamatussa. Ei siellä sanota niin, että minä olen siellä, missä teetetään parannuksia vääristä hengistä tms.
On jo myöhä, hyvää yötä! (Spakonoi notsi! tai jotain sinne päin)
Kun sinä et tunnu oikein tajuavan OMANTUNNON merkitystä. Sanot, että jotkut ovat jämähtäneet "oikeassa olemisen henkeen", eli kuka oli oikeassa ja kuka väärässä... Ja että tuommoiselta olisi säästynyt, jos olisi suostunut tekemään nöyrästi höpöparannusta. Etkö käsitä, että IHMISET voivat olla oikeassa tai väärässä, mutta tässä ei ole kysymys ihmisistä, vaan heidän omistatunnoistaan, Jumalan äänestä ihmisten sisimmässä. HE EIVÄT SUOSTUNEET NOIHIN PARANNUKSIIN, KOSKA KUUNTELIVAT JUMALAN ÄÄNTÄ SISÄLLÄÄN. Tässä on pakko huutaa, kun tuntuu, että sinä et ymmärrä mitään.
Sanot: tehtiin muodon vuoksi jonossa parannusta niillä sanoilla,jotka meidän suuhumme laitettiin. Ja tätä ihailet oikeanlaisena nöyryytenä! Etkö huomaa hyvä ihminen, miten kauheita puhut! Tuohan on Pyhän Hengen pilkkaa, kun ihminen suostuu vastoin omaatuntoansa "muodon vuoksi" tekemään parannusta. Sehän on evankeliumin halveksimista ja alentamista.
Sitten kysyt, miten on tänä päivänä näiden "nöyrien" laita. Sanot heidän nauttivan Jumalan valtakunnassa iloa, rauhaa ja vapautta. Kyllä he vl-liikkeessä nauttivat tänä päivänä ihmisyhteisössä elämisestä, mutta entä Jumalan valtakunnassa? Sen tietää yksin Jumala.
Vl-usko on tunkkainen ja pilallemennyt juuri siksi, että tuohon likaiseen "nöyryyteen" taivuttiin. Ei kuunneltu omaatuntoa. Eikä taaksepäin haluta katsoa, kun siellä näkyisi vain siivoamaton sotku.
onhan se noin, kuten sanot.
Mina lainasin tuon 'noyryys'-ajatuksen toiselta palstalaiselta tahan kun en paremminkaan osannut sanoa, miksi sita sitten neuvon mukaan mentiin jonossa tekemaan muotoparannusta asioista, joista ei ymmarretty holkasen polahdysta. Kait lampaat tekevat useimmiten mita paimen sanoo. Ainakin silla on parjatty, vaikkein kaikki aivan oikein mennytkaan.
Tuota seurakunta-asiaa pohdin jo edella.
meni nyt monta tuntia, kun joku esitti minulle aloituksessa kysymyksen ja tartuin siihen. No, aikaa on.
Eipa tama taida tana yona sen valmiimmaksi tulla, koska asiasta on jo vuosia puhuttu tallakin palstalla. Itse aloitin lukemisen vasta vuosi sitten ja 'harhojen' kirjoittamisen myohemmin.
Omastatunnosta olen samaa mielta kuin nimimerkki 'vaikka on jo myoha', jos han on samaa mielta kuin Seppo Lohi nyt maaliskuussa kuullussa alustuksessa. Hanhan sanoi, etta omassatunnossa kuuluu Jumalan aani silloin kun se on Jumalan sanalla hoidettu. Jos sita ei ole hoidettu, silloin Jumalan aani vaimenee. Jos omalletunnolle (taikka kielikuvalla: sydameen) kertyy muuta tarkeaa tavaraa, Jeesus on tavallisesti ensimmainen, joka sielta joutuu lahtemaan.
^ ^ ^ HE EIVÄT SUOSTUNEET NOIHIN PARANNUKSIIN, KOSKA KUUNTELIVAT JUMALAN ÄÄNTÄ SISÄLLÄÄN. Tässä on pakko huutaa, kun tuntuu, että sinä et ymmärrä mitään. ^ ^ ^
Sinun taytyy sitten kysella sellaiselta, joka ymmartaa jotakin. Mika hatapa Sinulla olisi, kun koko ajan oletkin kuunnellut omantuntosi aanta?
^ ^ ^ Tuohan on Pyhän Hengen pilkkaa, kun ihminen suostuu vastoin omaatuntoansa "muodon vuoksi" tekemään parannusta. Sehän on evankeliumin halveksimista ja alentamista. ^ ^ ^
Kuitenkin noin tapahtui.
^ ^ ^ Vl-usko on tunkkainen ja pilallemennyt juuri siksi, että tuohon likaiseen "nöyryyteen" taivuttiin. Ei kuunneltu omaatuntoa. Eikä taaksepäin haluta katsoa, kun siellä näkyisi vain siivoamaton sotku. ^ ^ ^
Mutta jos on loytanyt rauhan tassa uskossa niin ei sita sitten oikein osaa mitaan parempaa kaivata.
Kyllahan se mielenkiintoinen on tuo pohdiskelu omastatunnosta, jossa puhuu Jumalan aani. Mielenkiintoa lisaa viela se, etta kun on vaikkapa uskovaisten ihmisten joukko, joista jokainen yksilo on ahkeroinut sailyttaa uskon lahjaa hyvassa omassatunnossa, niin Jumalan aani kuuluu jokaisen omassatunnossa samanlaisena. Se on suloinen Hyvan Paimenen aani.
tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin (Ps. 73:16-17)
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. (Matt. 11:29)
te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä. (Sef. 2:3)
luterilaisuutta ei olisi olemassa. Luther ei olisi noussut taisteluun paavin oppia vastaan, tai jos olisi noussutkin, kiireen vilkkaa kiirehtinyt "parannuksen askelille" pannaan jouduttuaan. Tai ainakin hänen seuraajansa olisivat palanneet äitikirkon helmoihin myöhemmin, kun katolinen kirkko käynnisti ns. vastauskonpuhdistuksen, jossa pahimmat opin ja käytännön vääristymät siivottiin pois.
En yhtään ymmärrä sinua. Entisaikaan saarnattiin, että joka vähässä on väärä, on paljossakin väärä. Ja "joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa".
Mutta se oli ennen. Sinutkin selväpäisen miehen kolmen kyynärän jumala on pimittänyt.
Raamattua mukaellen: Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa...Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani jne.
Ei kyllä hoitokokousvuosina ollut kyse turvallisten paimenten johtamisesta Ry:llä. Pelko ja vavistus olivat päällimmäisinä eikä turvasta tietoakaan. Lisäksi myös jopa lähiomaisista ja ystävistä saattoi löytyä ilmiantajia ja vääristä hengistä syyttäviä.
Uskon, että monet yksinkertaisesti eksyivät ja hämmentyivät ja menivät lauman mukana. Toivottavasti moni on näiden palstojen, Ry:n piirissä muutamien (nyt jo kuolleidenkin) henkilöiden esiintulon ansiosta tai jostain muusta syystä huomannut nuo erehdykset. Olisi siis aika itsekunkin korjata ne, ennenkuin on liian myöhäistä. Raamatun mukaan väärässä opissa ei ole yhtään syntiä anteeksi.
Itsekin "taiteilin" ja ihmettelin Ry:llä uusia ja kummallisia tapahtumia vuosikausia, kunnes viimein tuli sellainen tapaus omalle kohdalle, että olisin tiennyt tekeväni Pyhän Hengen pilkan sen hyväksyessäni. Sehän on synti, jota Raamatun mukaan ei saa anteeksi tässä eikä tulevassa elämässä. Siitä ei tule tuntoa.
Jumalan varjelus on ollut koko ajan turvana. Sydämessäni on säilynyt se usko, mistä olen "hengen ja elämän saanut", kuten Raamattu kuvaa.
Suurikin lauma voi eksyä, jos paimen johdattaa väärille reiteille. Ilman paimenta jääneet ovat myös vaarassa.
Raamatussa puhutaan väkevän eksytyksen lähettämisestä siksi, koska "ette rakkautta totuuden puoleen ottaneet autuaiksi tullaksensa".
Vielä on kuitenkin armon aika. Rukoilkaamme jokaiselle oikean uskon ymmärrystä. Jeesus on sovittanut koko ihmiskunnan synnit.
Terveisin sirkka
Sointulan konetta ajatellen: Kolmanneksi viimeisen kappaleen lauseen viimeinen sana vaarassa on siis ilman a- kirjainten päällä olevia pisteitä. Pisteet muuttaisivat sanan ihan toiseksi. T. sirkka
Sointulalle: Vissiin pystyt kuitenkin koneeltasi lukemaan juuri niinkuin sinne on kirjoitettukin. Olen aika tumpelo näissä tietokone-asioissa eivätkä perheemme "viisaat" ole nyt kotona.
Hyvää kevään jatkoa kaikille lukijoille toivottelee sirkka.
kaikki nakyy koneella oikein... taikka enhan mina tarkalleen tieda.
Tuo sana 'vaarassa' on kylla hankala ilman kirjainten paalle jaatuneita pisteita. Voisin kirjoittaa sen myos nain: 'vддrдssд', mutta se on liian hidasta ja tyolasta.
Kun kirjoitan 'he eivat voineet olla aivan vaarassa'... voisinhan sen sijasta kirjoittaa 'he lienevat olleet miltei oikeassa'.
Monimuotoinen kieli. Heh.
nakyy tassa muodossa:
1. Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2. Ja maa oli autio ja tyhjд, ja pimeys oli syvyyden pддllд, ja Jumalan Henki liikkui vetten pддllд.
3. Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.
4. Ja Jumala nдki valkeuden hyvдksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestд:
5. Ja Jumala kutsui valkeuden pдivдksi, ja pimeyden kutsui hдn yцksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimдinen pдivд
uuteen vuosikirjaan Reinikaisen alustus vuodelta 1987. Vastaisitko kysymykseen!
Jos selaimesi tukee skandinaavisia merkkejä, olisi ehkä järkevää vaikkapa hiirellä klikaten lainailla toisista teksteistä sellaiset tärkeät sanat kuten väärässä, hörhöillä ja tehdä niistä oma lyhyt sanasto, josta niitä lainailisi.
Jaa, no enpä tiedä. Tulisiko siitä sitten jotakin sekakieltä. On ehkä kuitenkin parempi, että jatkat entiseen malliin. Minulle ainakin on selvinnyt mitä sanaa tarkoitat, mutta ajatus ei aina niinkään. ;-)
Kyllä, olen koko ajan pyrkinyt kuuntelemaan omantuntoni ääntä, vaikka onnistumisen kanssa siinä on niin ja näin. Sellaista se on. En siis itselleni mitään kyselekään, vaan sinun käsityksiäsi.
Omassatunnossa kuuluu tietty Jumalan ääni silloin, kun se on Jumalan sanalla hoidettu, mutta milloin se on? Puhut uskovaisten ihmisten joukosta, jossa jokainen on ahkeroinut säilyttää uskon lahjaa hyvässä omassatunnossa, ja tällöin kuuluu Jumalan ääni samanlaisena jokaisen omassatunnossa. Tätä kyllä epäilen! Suurissa ja olennaisissa asioissa se varmasti kuuluu samanlaisena, mutta uskon kannalta vähemmän tärkeissä varmasti ei. Jos sen halutaan kuuluvan muka samanlaisena näissä toisarvoisissakin asioissa, silloin ollaan esim. perinnäissääntöjen orjuudessa.
No, miksi sitten hoitokokousten aikaan se Jumalan ääni ei kuulunut samanlaisena kaikkien omassatunnossa, ja sanonut yksinkertaisesti, että tämä touhu ei ole Jumalasta vaan Paholaisesta? Miksi se oli liian hiljaa? Miksi käytännössä koko joukko marssi tekemään väärää parannusta ja pilkkasi siten sitä Jumalan ääntä? Miksi ei sitä ääntä kuunneltu? Jotkut kuuntelivat, ja heidät heitettiin armotta ulos.
Luotatko sinä siihen "uskovaisten ihmisten joukkoon", joka on valmis noin kieltämään omantuntonsa kelvatakseen ihmisille? Se ääni mitä silloin joukolla kuunneltiin, oli ihmisen, ei Jumalan ääni. Siinä samassa ihmisopissa vl-joukkoraukka tarpoo edelleen.
en ole viela edes nahnyt, mutta tietaakseni po. alustus ei sisally vuosikirjaan. Erkki Reinikainen itse on kuitenkin esittanyt ainakin useimmat alustuksessaan mainitsemansa asiat pariinkin sittemmin julkaistuun kirjaan. Ne loytyvat googlettamalla.
ja lopuksi hyvä kysymys.
Tuenilmasunani siteeraan omaa aamullista kirjoitustani toisesta ketjusta:
"Ei kai kukaan kuvittele, että kaikkien rauhanyhdistysten kaikki jäsenet kautta Suomen olisivat yht´äkkiä hurahtaneet johonkin syntiin, josta kaikki uskovaiset piti puhdistaa.
Eiköhän siinä käynyt niin, että vl-liikkeen sisälle syntyi uusi oppi, jota tämä tunnettu uskon mestaroija lähti levittämään vl-liikkeeseen aivan ruohonjuuritasoa myöten.
Tämän mestaroinnin lähtökohtana oli lisätä uskomisen ehdoksi runsaasti aikaansa sidottuja raamatunlisukkeita, "rakkauden neuvoja".
Tämän mestaroinnin seurauksena koko siioni eksyi kauas kristinuskon ytimestä ja kun tämä unohdetaan, eksyy aina vaan kauemmas ja kauemmas."
Tuossa on kylla jarkea. Nythan se olisi kayttokelpoinenkin, kun runsas kuukausi sitten nimimerkki 'mina se olin' talla palstalla opetti minun linkittamaan ja kopioimaan.
Sekakielisyyden vaara siina on olemassa, koska sijanmuotoja on niin paljon, erikseen yksikot ja monikot. Tassa esimerkiksi sanasta horho yksikon muotoja:
nominatiivi 'horho'
essiivi 'horhona'
translatiivi 'horhoksi'
partitiivi 'horhoa'
genetiivi 'horhon'
akkusatiivi 'horhon'
inessiivi 'horhossa'
elatiivi 'horhosta'
illatiivi 'horhoon'
adessiivi 'horholla'
ablatiivi 'horholta'
allatiivi 'horholle'
abessiivi 'horhotta' (siis ilman horhoa)
komitatiivi '
instruktiivi '
Muistatteko ja hallitsetteko te toisetkin nama kaikki? Jos ette, ihmettelen, miten lainkaan voitte puhua niin vaikeaa kielta kuin suomea. Tarkennuksena viela sanottakoon, etta en ole suomenkielen opettaja enka opettaja muutenkaan.
mitä sinä kirjoitat! "Kait lampaat tekevät useimmiten, miten paimen sanoo. Ainakin sillä on pärjätty, vaikkei kaikki aivan oikein mennytkään." Siis on yhdentekevää, minne paimen vie, kunhan vain pysyy laumassa mukana!Sekö on sitä pärjäämistä, että on laumassa, vaikka sitten lauma olisi joutunut kauas Jumalan sanasta? Missä sinun tolkkusi ja ymmärryksesi on? Ja eikös sen paimenen pitänyt olla Jeesus eikä joku ihminen? Ihmisethän vievät harhaan.
Koko sinun laumasihan voi olla aivan harhateillä, etkä sinä ole siitä moksiskaan, tykkäät että pärjätään kunhan vain matkassa pysytään. Sinä siis luotat enemmän ihmisiin kuin Jumalaan.
Ala muuta sano: Voi kauheaa!
Palstallahan on paljon niita lampaita, jotka ovat lahteneet hortoilemaan omin pain. Niilla ei nayta olevan kovin hyva olo.
Parempi siis vahan kehnompikin paimen kuin ei paimenta ollenkaan.
todelliset karvasi, niinkuin joku täällä on jo aiemmin tuumannut.
Siis aivan todella olet ihmisopin vallassa. Pidät ihmistä paimenenasi. Tätä olen kyllä epäillytkin. Tuollaisesta varoittavat vakavasti monet vl:tkin. Ei tule seurata ihmistä, vaan Jeesusta.
Sinä näet omin päin kulkijoina ne, jotka eivät seuraa ihmistä tai ihmislaumaa. Et siis ilmeisesti edes tiedä, että myös Jeesusta voi seurata. Miten voi olla mahdollista, ettet tiedä?
^ ^ ^ Tätä olen kyllä epäillytkin. Tuollaisesta varoittavat ^ ^ ^
Jatan Sinut epailyksiisi ja rauhaasi.
^ ^ ^ Et siis ilmeisesti edes tiedä, että myös Jeesusta voi seurata. ^ ^ ^
Tiedan. Haluan seurata Jeesusta yhdessa Jumalan joukon kanssa. En todellakaan voi mitaan sille, etta Sinun silmasi eivat viela ole avautuneet nakemaan Jumalan valtakuntaa ihmisten keskella.
on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
(Hepr. 12)
on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle. (Sananl.)
Ensinnäkään ketään viatonta ihmistä ei heitetty saatanalle: kyseessä on palstan hoitokokoustarinoitsijoiden keksimä ns. "urbaani legenda".
Mitä taas SRK:hon tulee, niin sen edustajat tulivat paikalle vain pyynnöstä ja olivat päinvastoin erittäin sovittelevia.
palaan ehka ketjuun, jossa oli monia uusia kommentteja,
Luinpa ketjun ja lisakysymykset lapi.
Ei jaksa monta kertaa vastata samoihin kysymyksiin. Esitettyihin kysymyksiin loytyvat vastaukset jo ketjusta seka tuosta paria pykalaa ylempana olevasta ketjusta seka vuosien mittaan syntyneista muista hoitokokousketjuista.
Lisaksi totean, etta keskustelun hallitseminen ja seuraaminen on vaikeaa, kun kukaan ei kayta mitaan 'oikeaa nimimerkkia', vaan nimimerkkirivi tavallisesti on vain keskustelutekstin osana. Kun siis kysyja esittaa kysymyksen, johon jo samassa ketjussa olen vastannut niin kuin olen osannut, en tieda, onko kysyjana sama henkilo (lukihairioinen ehka) vai kysyyko joku toinen samaa asiaa, jota jo pari pykalaa ylempana on kysytty. Jos nain on, suosittelisin, etta ketjuun osallistuvat lukisivat myos muiden keskustelupuheenvuorot sen sijaan etta ihastelisivat vain omia aikaansaannoksiaan.
Viela toteaisin, etta suinkaan en ymmarra kaikkia asioita. Taman toteamukseni jalkeen rohkaistunpa minakin esittamaan kaikille minua tassa kejussa tentanneille peri kysymysta:
1. Ymmarratteko te kaikki asiat?
2. Miksi teille on tarkeaa, etta mina muuttaisin vanhoillislestadiolaisen uskonkasitykseni teidan kasitystenne mukaiseksi?
Lopusi esitan huomion, etta kun kysyjille ilmeisesti eivat kelpaa annetut vastaukset, lienee parasta, etta kysyja itse heti kysyttyaan kirjoittaa kysymykseensa mieleisensa vastauksen.
Ja vihoviimeiseksi tassa ketjussa (tassa vaiheessa) totean, etta meilla nayttaa olevan erilaisia nakemyksia asioista.
Kärsimys pitää nöyränä. Nöyryys kuuluu uskoon.
Tyydyn vain vastaamaan esittämiisi kysymyksiin.
1.Kyllä minä ainakin ymmärrän.
2.Koska sinä yrität käännyttää täällä muita omaan uskonkäsitykseesi. Niin pallotellaan näitä käsityksiä sitten.
Tuo on oivaltava havainto, että meillä näyttää olevan erilaisia näkemyksiä asioista.
meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen. (Hepr.)
sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. (Hepr. 12)
vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
(Sananl. 1:30-31)
kritisoit perinnäissääntöjä, mutta silti uskot että yhteisö joka noita perinnäissääntöjä vaalii, on Jumalan valtakunta.
Ristiriitaista. Suorastaan käsittämätöntä.
Sorrut pahemmalaatuiseen äijäilyyn. Mies joka on kirjoittanut palstalle sointula -nimimerkillä 656 viestiä pelkästään tänä vuonna, ja ilmeisesti soint nimimerkillä vielä aika monta, ei muka jaksa tai viitsi vastailla viesteihin:)
Huiskaisit sen verran ohi, että et pysty selittämällä säilyttämään omanarvontuntoasi, niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ylimalkainen yleisviesti kaikille. Huumorin keinoin pälkähästä, silloin voi viime kädessä aina sanoa, että en ollut tosissani.
Ytritit muuttaa mustaa valkoiseksi. Siinä ei ole kukaan onnistunut, et myöskään sinä. On kummallista ja surullista, että pitää yrittää puolustaa pahoja tekoja väittämällä niitä hyviksi. Ihmeellisintä on se, että sinäkin, ehkä huomaamattasi myönnät, etteivät hoitokokoukset olleet hyviä ja siunauksellisia, koska koit itsekin, että "kuivettunut mummo" lopetti höpinät. Et olisi niin sanonut, jos olisit ollut hoitokokouksista sitä mieltä, että kaikki meni hyvin. Ja mitä kertookaan se, että olet ollut monilla paikkakunnilla seuraamassa niitä? Uteliaisuutta vai mitä lienee.
Miksi ämmä on kanssasi saman isän lapsia, mutta x-vl ei? Tähän et ainakaan ole vielä vastannut. Ja vielä minua jäi vaivaamaan käsityksesi seurakunnan erehtymättömyydestä. Ihmisten ylläpitämä ja johtama organisaatio ei sinun mielestäsi voi erehtyä? Se ainakin selittäisi sen, että musta pitää yrittää selittää valkoiseksi.
Voisitko mainita esimerkkina jonkin viestini, jossa olen yrittanyt kaannyttaa jotakuta?
Niinhan en ole tehnyt.
Olen:
- kertonut, miten uskon (niin kuin jo sanottu, en toki ymmarra laheskaan kaikkia asioita)
- kirjoittanut vitseja ja huumoritarinoita
- referoinut saarnoja.
Jos olet jotkut naista viesteistani kokenut kaannyttamisyrityksiksi, Sinulla aivan ilmeisesti on viela toivoa. Ainahan on toivoa niin kauan kuin armonaika jatkuu.
Sita en tiennyt, etta kirjoitettujen viestien maara on jostakin nahtavissa. Jos olisin taman tiennyt, en olisi kirjoittanutkaan niin monta viestia. Todellakin olen taman menneen talven 21.11.2006 alkaen ollut pesiytyneena harhapalstoille niin etta en ole muistanut katsoa televisiotakaan, vaikka minulla on televisio. Partaakaan ei ole ollut aikaa ajaa.
On harmillista, etta minun koneeltani ei voi edes positaa omia viesteja.
^ ^ ^ On kummallista ja surullista, että pitää yrittää puolustaa pahoja tekoja väittämällä niitä hyviksi. ^ ^ ^
Noin en ole tehnyt.
Olen sita mielta kuin esim. Aimo Hautamaki, etta hoitokokouksissa ei mennyt kaikki hyvin.
Olen asunut Suomessa noin kymmenella eri paikkakunnalla, koulun, opiskelun ja tyon takia. Lisaksi olen asunut monilla paikkakunnilla ulkomailla. Kaikkialla olen hakeutunut Jumalan lasten yhteyteen. Noista paikkakunnista 3 - 4 oli hoitokokousaikoina. Uteliaisuuttani en siis ole etsinyt hoitokokouksia eri paikkakunnilta. Kukapa sellaista olisi viitsinyt tehda? Minulla on ollut aivan riittamiin muuta puuhaa.
Vastasin jo x-vl:lle, etta han oli oikeassa ja mina vaarassa: kenenkaan sieluntilaa emme pysty arvioimaan harhapalstoilla(kaan).
Kysymyksenasettelua Jumalan seurakunta/Jumalan valtakunta kasittelin jo tassa ketjussa, joten silta osin viittaan aiemmin sanottuun, koska siis jo 700 viestin kirjoittamisen jalkeen olen hieman uupunut. Joku toinen ketjussa talta osin oikoi kasitteita ja selvitti, etta Jumalan valtakunta ja Jumalan seurakunta eivat ole synonyymeja. Enpa ole tuohonkaan asiaan nyt tarkemmin uudelleen paneutunut, mutta vilkaisin Juhani Uljaksen kirjasta, etta hanen mukaansa Jumalan seurakunta on, niin kuin Raamatussakin on sanottu, totuuden patsas ja perustus. Seurakunta on osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Se on Kristuksen ruumis jne. Sille en mitaan voi, jos Sina et nae Jumalan seurakuntaa/Jumalan valtakuntaa, vaan se on Sinun mielestasi musta.
Harhapalstailuuni on kolmen viikon kuluttua teidan kaikkien mieliharmiksi tulossa ainakin pieni tauko, koska lahden karhunmetsastykseen syvemmalle Siperiaan. On naes tarkoitus tarjota Valkealaan kokoontuvalle juhlakansalle karhunlihavellia.
Pääset
Kirjoittanut: peljästymästä 17.4.2007 klo 22.20
äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää. (Sananl. 2:25)
tuo jai viela sanomatta"
---
Antakoon
Kirjoittanut: vain Herra 17.4.2007 klo 22.16
sinulle älyä ja ymmärrystä (1. Aikak. 22:12)
---
Jos Sina olet metsamiehia tai -naisia ja jos olet ollut armeijassa, tiedat varmaan, millainen on Sergei-tykki. Se on kevyt ilmatorjuntatykki. Appiukko toi minulle sellaisen Neuvostoliiton armeijasta. Aion kayttaa sita karhunmetsastyksessa. Asetan tykin Siperialaisen maen kupeeseen. Kun karhulauma ilmestyy laaksoon, tujautan sarjan sinnepain. Syntyy pahempaa tuhoa kuin hoitokokouksissa konsanaan.
toivottomaksi tapaukseksi jo aiemmin, mutta ainahan sopii yrittää, kun sinua tuntuu kaihertavan jokin... Kateusko se on? Vai aito omantunnon hätä?
Olen lukenut tätä palstaa noin vuoden verran. Aitojen vl-paasaajien(Wehan kaltaiset) lisäksi sinä olet ollut satunnaisia lukuunottamatta ainoa vl, joka on pyrkinyt tuputtamaan käsityksiään. Esimerkiksi mellastit niiden seurojen kanssa, vaikka kerta toisensa jälkeen pyydettiin se lopettamaan. Tuo seuramellastus on helppo sanoa, koska se on konkreettinen esimerkki, mutta kun muuten kirjoituksissasi on niin usein semmoinen HENKI, missä on ikävän omahyväinen ja kieron manipuloiva haju. Admata sanoi sinua joskus vl-provokaattoriksi. Tähän voin yhtyä. Ihmettelen vain joskus, toimitko jonkun äänitorvena.
Että tämmöistä vastausta.
Uljaan kantaan, saat kaupanpäällisinä perinnäissääntöjen pakkopaidan. Etkö tätä tajua?
etta jos nostan tykinpiippua vahan ylemmaksi, luotisuihku pyyhkii Jaameren rannikkoa, jolloin voidaan saada kaadetuksi muutama jaakarhukin.
Valkealan suviseurojen paakokki Jemima on jo ilmoittanut, etta jaakarhun liha menee siina joukossa; ei juhlakansa mitaan eroa huomaa.
Mutta jos taas kaannan tykinpiippua etelaan, on vaarana, etta osun pingviinilaumaan. Tasta ei viela ole annettu mitaan perinnaissaantoa, vaikka saantoja on jo ehdittykin antaa melkein kaikista asioista, mutta luultavasti pingviinivellilla ei suviseuroissa olisi menekkia, koska jaatikolla juhla-asussaan tyytyvaisina tallustelevat pingviinit muistuttavat liiaksi matkalla olevaa valittujen laumaa.
Metsastys kuitenkin on nain helppoa tana globalisaation aikakautena, kun homman vain hallitsee.
Tietenkin asia nayttaytyy ihan toisessa valossa, jos koko elamansa ajan on saanut asua Kuusamon Kuolinvaaralla. Silloin tuntuu uteliaisuudelta ellei perati synnilta, jos erehtyy poikkeamaan seuroissa vaikkapa Kuusamon Rontinvaaralla, niin kuin ketjussa minua on jo valistettu.
Tohtori Mauri Kinnunen Kaleva-artikkelissaan on kansantajuisesti pyrkinyt selvittamaan naita globalisaatiovivanheita, mutta lienee jaanyt monilta lukematta, koska ei ole varmaa tietoa siitakaan, olisiko Kalevankin lukeminen syntia.
kirjan melkein ulkoa kahdella kielella. Sehan tassa jaakin kummastuttamaan, etta kun talla palstalla nuo perinnaissaannot ovat hyvin keskeisesti esilla, Juhani Uljas ei kirjassaan muista latoa poytaan yhtakaan perinnaissaantoa, joka olisi autuuden ehto, eika muista mainita perinnaissaantoja muutenkaan kuin siina mielessa, etta niita Jeesuksen tavoin on syyta kiivaasti vastustaa, jottein hamartyisi tosiasia 'yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyon kautta'.
olemaan toivoton tapaus. Ole hyva vain.
Seuroja olen edelleen referoinut, mutta eipa niissa ketjuissa enaa viime kuukausina olekaan syntynyt mitaan naraa. Kaikki kai lopulta katsoivat kohtuulliseksi, etta kylla siina etusivulla seurapaivana muiden ketjujen joukossa voi olla muutama seurareferaattiketjukin. Ihan hyva tuolla tavalla.
Minahan en nae enka kuule suomen kielta muualla kuin netissa. Se ei tietenkaan ole Sinun vikasi ja syysi, ja toisinaan kylla itsekin olen alkanut mietiskella, etta parasta kait olisi unohtaa kokonaan tuollainen teravasarmainen vahemmistokieli. Viimeinen suomalainenkin kuolee vuonna 2703.
Niin mista nakee kunkin nimimerkin kirjoittamien viestien lukumaaran?
Tassa ketjussa on nyt 78 viestia, joista 24 on minun kirjoittamiani. Ok, myonnan: 24 viestia liian paljon. Mutta talla tavallahan niita viesteja kertyy. 200 viestin huumoriketjussa puolet viesteista saattaa olla minulta. Seurapaivana yhteen referaattiin herkasti kertyy kolmekinkymmenta viestia.
Tsemppia Sinulle ja kiitos vastauksesta etukateen; joku toinenkin toki saattaa tietaa vastauksen.
yksi SRK:n pomoista ja SRK:n virallisen linjan edustaja. Tämä linja ajaa yhä voimakkaammin läpi seurakunnan erehtymättömyyttä ja siitä automaattisesti seuraavaa kuuliaisuutta perinnäissäännöille. Jos Uljas toisin kirjoittaa, hän ulkokullailee.
nyt jo iakas, muistaakseni yli 80-vuotias. Han on koonnut kirjansa Siionin Lahetyslehden opillisista kirjoituksista. Naita kirjoituksia on paikoin taydennetty ja syvennetty. Uskonkysymyksia on tarkasteltu Raamatun ja Tunnustuskirjojen perusteella.
Kirjoittajaja Juhani Uljas ei mielestani ole niin taitava, kuin nailla palstoilla esiintynyt multinimimerkki Teologimies.
Palstoilla paljon parjatut SRK:n 'johtomiehet' ovat lukeneet kirjan tekstit ennen kirjan julkaisemista. Kirja on siis yhteistyon tulos.
Jotenkin minusta vain nayttaa tuon perusteella siis silta, etta keskusjarjeston virallinenkin linja uskonkysymyksissa on paljon inhimillisempi ja lampimampi kuin mita palstakirjoittelusta voisi paatella. Perinnaissaannot autuuden ehtoina eivat ole keskeisesti (eivatka oikeastaan mitenkaan) esilla.
Mutta edellisen viestin kirjoittaja on kylla sikali oikeilla jaljilla, etta jos esimerkiksi seurakuntapaivilta kuullaan, etta Jumalan lapsi ei raidoita hiuksiaan, kuulija saattaa ymmartaa taman niin, etta jos sitten raidoittaakin hiuksensa, ei enaa olisikaan oikein uskomassa. Asiahan ei ole noin. Siksi tarkeaa olisikin, etta ei takerruttaisi noihin ulkonaisiin seikkoihin, vaan mietittaisiin, mika on todella oleellista. Sita on pohdittu Uljaksen kirjassakin. Kirjassa on vain 130 sivua, joten sen jaksaa hyvin lukea; saattaa loytya kirjastostakin.
En arvannut, että otat kirjoitukseni niin vakavasti, että sinun pitää alkaa ampua venäläisellä ilmatorjuntatykillä:) No, se on hyvä, että lähestyy kristityn lopullista päämaalia hymynkare suupielessä. Tai virne.
Palaan vielä kysymyksiin. Tässä pätkä sinun viestistäsi:
>Yksittaiset ihmiset ja jopa kokonainen ihmisjoukko taikka vaikkapa paimen saattaa eksya ja joutua vaaraan ymmarrykseen ja siksi toimia vaarin, mutta se ei tarkoita sita, etta Jumalan seurakunta olisi mihinkaan horjahtanut.>
Vastasit uljaksen sanoin, mutta vastaa vielä mitä itse ajattelet: Mikä on Jumalan seurakunta? Tai toisinpäin, onko srk horjahtanut? Samaan aiheeseen liitän vielä lisäkysymymksen, jonka olet jo kahdesti kiertänyt: Onko x-vl sinun sisaresi?
Jos todellakin olet sitä mieltä, mitä nyt kirjoitit hoitokokouksista, en ymmärrä että leikit asialla, ja kirjoitat vähätteleviä kommentteja. Tuntuu ihan että haluat provosoida hoidettuja.
Tässä vielä toinen pätkä:
>Sille en mitaan voi, jos Sina et nae Jumalan seurakuntaa/Jumalan valtakuntaa, vaan se on Sinun mielestasi musta.>
Et taida tuon perusteella minuakaan pitää kristittynä. Et ole ensimmäinen, etkä varmaan viimeinen. Minulle riittää erehtyväisten ihmisten seurakunta, en tarvitse täydellisten ihmisten seuraa ollenkaan. Siinä on se mustan ja valkoisen ero, jonka minä näen. Musta enkeli on vaarallinen ihmisen sielun autuudelle, mutta miten vaarallinen se onkaan, kun se pukeutuu valkoisiin.
Onnea karhunmetsästykseen. Varo ettei karhu vedä sinua parrasta. Siinä saattaa joutua nöyrtymään ihan polvilleen asti.
Paina yläosassa olevaa laaja haku -kohtaa. Siellä on erilaisia tapoja etsiä viestejä. Sinun viestisi hain kirjoittamalla nimimerkkisi ja valitsin aikaväliksi 1.tammikuuta-17.huhtikuuta. Haku antaa mahdollisuuden etsiä myös esimerkiksi sanan perusteella. Uusimmat viestit eivät mielestäni aina näy haussa. Siihen en osaa sanoa miksi.
Itse koen "innostuneeni", jos kirjoitan yli kymmenenen viestiä ketjuun. Joskus olen kyllä kirjoittanut enemmänkin. Omien kirjoitusten määrä on sikäli tärkeä, että sitä tarkkaillessa tulee annettua kaikille puheenvuoro, eikä tukahduta keskustelua. Nuo referaatit ovat eri asia. Ne eivät sinänsä ole keskustelua. Mutta varmaankin jokaisella on vapaus valita, keskustelukaverit kommentoivat jaloillaan, tässä tapauksessa sormillaan:)
ovat niinkuin siinä sadussa, jossa piti uskoa, että keisarilla on uudet vaatteet, vaikkei ollutkaan.
Samoin vl:n pitää uskoa, että mitään sääntöjä ei ole, vaikka on pitkä lista.
- Seurakuntakysymyksiin olen tassa ketjussa jo vastannut niin kuin olen osannut.
- SRK on horjahdellut.
- x-vl:aa koskevaan kysymykseen olen tassa ketjussa vastannut jo kahdesti. Tuossa pari pykalaa alempana viela tahan.
- En halua provosoida hoidettuja. Myotatuntoni on heidan puolellaan.
- ^^^Et taida tuon perusteella minuakaan pitää kristittynä.^^^ Mutta Hyva Sectori! Kylla se niin on, etta ei meista kukaan osaa varsinkaan nettipalstoilla arvioida toistemme sieluntilaa eika se ole asiallistakaan. Muutenkaan sellaista ei tarvitse tehda. Tassa suhteessa pyydan Sinulta ja kaikilta anteeksi, etta en aina ole osannut enka varmaan vastedeskaan osaa sovittaa sanojani riittavan diplomaattisiksi. Tama soveltunee lisavastaukseksi x-vl:aa koskevaan kysymykseesi. Tuo viimeksi mainittu nimimerkki on jo nimimerkissaan tunnustautunut ei-vanhoillislestadiolaiseksi. Vaikka tuonnimista joukkoa nyt sinansa ei pidettaisikaan tarkeana, kuitenkin uskovaiset ihmiset uskon kautta liittynevat elaviksi oksiksi viinipuuhun eli hakeutuvat toistensa yhteyteen. Henkilokohtaisesti en tunne x-vl:aa. Palstoilla ja muutamissa yksityisviesteissa olen haneen tutustunut. Mielestani han on hyvin sympaattinen ja alykas ihminen.
- ^^^Musta enkeli on vaarallinen ihmisen sielun autuudelle, mutta miten vaarallinen se onkaan, kun se pukeutuu valkoisiin.^^^ Tuosta olen taysin samaa mielta. Melkein samoin sanoin kirjoitti Tuomas Hanninen Siionin Lahetyslehden paakirjoituksessa.
- Sergei-tykilla ammutaan 28 mm:n luoteja. Tykki on niin kevyt, etta se heiluu ja tarisee ammuttaessa. Siksi sarjatulella osuminen on varmaa, vaikka tahtaimen takana olisi puolisokea, hopero ukkokin.
Palstoilla paremmin 'saisi juonesta kiinni', jos useammat malttaisivat kayttaa vakionimimerkkejaan. Mieluusti viela rekisteroityja, niin eivat toiset paasisi sotkeutumaan keskusteluun samoilla nimimerkeilla.
Eraanlaista ajanvietettahan se on tama palstailukin. Niin kuin kaikki tiedamme, ei kukaan aina jaksa - toiset vaistyvat, mutta aina ilmestyy uusia horhoja tilalle.
Jos voit - tai joku muukin voisi -, vastaa viela tuohon toisessa kohdassa esittamaani kysymykseen, mista nakee kunkin nimimerkin kirjoittamien viestien maaran.
Viela viestien maarasta ynna muusta siihen liittyvasta: Kun pystyn kirjoitamaan lahes puheen/ajatuksen nopeudella niin sita vakisinkin tulee roiskituksi ylimaaraisiakin harhoja ruudulle.
Sectori!
Sellaisen asian haluaisin tuoda esille, et sellainen immeinen, joka ei ole omakohtaisesti tai vierestä joutunut kokemaan lynkkausta meikäläisten toimesta, ei voi mitenkään käsittää mistä siinä on kysymys. Itse olen nähnyt vierestä, joten mun on helppo käsittää, et oikeestikkin on tapahtunut poispotkimisia ihan väärin perustein. Mut kuinka moni on sen kokenut tai nähnyt?? Ei varmaan monikaan.
Ja vaikka olen seurannut tällaista murhenäytelmää ihan vierestä, olen joutunut silti kääntymään Jumalan puoleen rukouksissani: "Anna Jumala mulle ymmärrystä. En oikeesti ymmärrä mistä tässä on kyse. Auta etten lähtisi tukemaan vääryyttä, vaan osaisin olla rakennukseksi Sinun nimellesi. Anna Hyvä Jumala mulle ymmärrystä!!" Ja rukouksista huolimatta, niin vähän ymmärrän.
Annan Sinulle tunnustusta.
(Siis ihan totta. Tama siis ei ole vitsi. Vaikka tietenkaan et minun tunnustustani kaipaa.)
Mutta ajatellaanpa tassa yhteydessa sitten perinnaissaantojen kestavyytta. Ensin pari perinnaissaantoa Jeesuksen ajoilta. Yksi oli se sapatinmatka. Sapattina ei saanut kuljeskella muuta kuin kotonaan. Siksi kodin maaritelmaa piti sopivasti laajentaa, niin etta paasi kaymaan naapurissakin taikka naapurikorttelissa. Taikka kasien pesemista parilla vesipisaralla; siis kadet kostutettiin ja uskottiin, etta talla tavalla ulkonaista tapaa noudattamalla paastaan lahemmaksi Jumalaa.
Kun noita tarkastellaan meidan aikanamme, eihan niissa paljon jarkea ole.
Samoin naissakaan meidan aikamme perinnaissannoiksi sanotuissa asioissa ei ole paljoakaan jarkea siina mielessa, etta niita noudattamalla paastaisiin yhtaan lahemmaksi Jumalaa. Jos maailma viela seisoo, tulevat sukupolvet viela nauravat meidan saannoksillemme. Viela on huomattava, etta kaikkia ns. ihmistekoisia saantoja kaiken aikaa on jouduttu muuttamaan, tarkentamaan ja selittelemaan seka laatimaan selitysten selityksia.
Viela on huomattava, etta kun me jokainen elamme vain niin kovin lyhyen ajan, 60 tai 80 vuotta enintaan, niin ollaan perin vanhasti sidoksissa tuon ajanjakson kulttuuriin ja maailmankuvaan. Eihan meita nyt paljon kiinnosta, millaisten perinnaissaantoongelmien kanssa kamppailivat isoisamme sata vuotta sitten. Kuittaamme sen silla, etta nehan olivat oppimattomia ja elivat aikana, jolloin ei mitaan ollut - - - mutta olihan heilla kaikki tarpeellinen eivatka he ainakaan olleet yhtaan sen tyhmempia kuin me, vaan koko ajan ajattelivat asioita ja mm. pohtivat suhdettaan Jumalaan.
Se, etta niita erityisia saantoja aina keksitaan, saatta johtua omasta pahasta lihasta taikka omavanhurskauden perkeleesta. Haluttaisiin, etta jos itse en ehka olekaan taydellinen, noiden toisten kuitenkin pitaisi olla taydellisia. Mm. Erkki Reinikainen tahdensi, etta tassa mielessa uskonpuhdistuksen Jumalan valtakunnassa tulisi jatkua joka paiva niin etta lakia ei tuotaisi salle Jumalan valtakuntaan.
Palstoillakin nakyy meidan monien taitamattomien kirjoittelussa, etta sita niin kuin haluaisi olla enemman kuin sita on ja haluaisi ymmartaa kaikki asiat eika kuitenkaan ymmarra. Kun siina piirissa aikansa pyorii niin sitten sita perati tyhmistyy. Mina ainakin.
Kiitos kehuista! Ne koskivat minun inhimillisiä ominaisuuksiani ja lahjojani. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, olenko sisaresi vai en. En ole, koska en ole samassa laumassa.
Sinä sanot, että nimenikin sen kertoo, siis tämä nimeni täällä. Oikea nimeni kertoo taas ihan muusta, mutta sitä Sinä et tiedä....;)
Voi pian tulla mieleeni sekin ajatus, että en itsekään halua olla sisaresi! Se on ruma ajatus ja pyydän anteeksi jo etukäteen!
Kirjoitin jo yhden viestin, muta se ei jostain syystä ilmesty palstalle. Otan kuitenkin riskin ja kirjoitan uudestaan. Kiitos sovittelevasta viestistäsi. Haluaisin kuitenkin ajaa sinua vielä nurkkaan, ja vielä kysyä, onko x-vl, sinun sisaresi. Tai toisin päin, merkitseekö sinulle jotakin se, että henkilö on tunnustautunut ei-vanhoillislestadiolaiseksi. Älykkyys ja sympaattisuus ei tässä vielä merkitse mitään.
Tämä on siinä mielessä erittäin tärkeä kysymys, että sinun kirjoituksesi voi tulkita kumpaan suuntaan tahansa. Siinä mielessä diplomatia saattaa olla karhunpalvelus. Merkitseekö siis sinulle tuo hoitomiesten tekemä päätös jotakin, vaikka tiedät srk:n horjahdelleen tässä asiassa?
Minusta ulkopuolella oleva, uskoton armosta osaton jne. joutaisivat käytökieltoon kristityn suussa. Annetaan kaikkien uskoa, ja jätetään joskus karmeatkin omat arviomme tekemättä, kuka on kristitty ja kuka ei. Jos otetaan hoito-opista vertaus, niin ei voida jättää hoitoon tullutta alkoholistia hoitamatta, koska kukaan ei voi tietää, milloin alkoholisita lopettaa juomisen. Vastaavasti ei voida tietää, milloin joku muu a l o i t t a a juomisen. Mutta siitä me voimme olla varmoja, että jos sanomme juopolle, että "juoppo sinä olet ja juoppona pysyt", niin rakkaus on yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Vertaus on ontuva sikäli, etten pidä hoidettuja alkoholisteihin verrattavina langenneina ressukoina, mutta ehkä se kuitenkin selventää ajatustani suhtautumisesta lähimmäisiin. Ehkä ei.
Saat toki minun puolestani anteeksi, vaikka en koe tulleeni henkilökohtaisesti loukatuksi. Kristus on sovittanut sinun syntisi. Usko se niin saat elää.
Hyvä, ymmärtävä ja selventävä kirjoitus, Jemima. Emme voi paljonkaan ymmärtää, mutta voimme kuitenkin vapaasti pyytää Jumalalta ymmärrystä, kuten mainitsit. Sitä sointulakin jo minulle ehti toivottaa.
Sekä sinulle että sointulalle: En ole kovin arvoisa:)
Minä luulen, että Sointulan hengenhaistomittari jämähtää pohjaan, kun hän näkee meikäläisen nimimerkin! Toista se on kun hän haistaa oikean veeällän! Silti hän väittää, ettei kenenkään sieluntilaa voi täällä arvioida.
Kun reilusti sanoo olevansa eivl ja vielä entinen vl, niin oikea vl ei uskalla julkisesti hellitellä ja puhutella tavallisilla, positiivisilla, hengellisillä termeillä.
En sitä kaipaakaan, mutta tuo Sointulan teksteissä vilahteleva vihjailu ulkopuolisiin ja hoidettuihin on kuin lasinsiruja sataisi naamaan. Ei hän sitä vahingossa tee, vaan siten yrittää osoittaa meille paikkamme autuuden asiassa. ;(
Tuskin hän edes kommentoi tätä.
...miehenä tuo kysymys ei missään tapauksessa olisi liian vaikea vastattavaksi Sointulalle. Huomasin kyllä nuo lämpimät tervehdykset "Jumalan terve Bono," ja "Rakas sisareni Jemima." Sinä, x-vl olet ainoastaan älykäs ja sympaattinen, mutta taivaaseen matkustat korkeintaan toisessa luokassa, mikäli sinun lippuasi Konduktööri-karhunkaataja "Sergei" Sointula sattuu tarkastamaan ja taivasjunaan päästämään. Lippuusi on leimattu sana "hoidettu" kuin israelin tähti konsanaan.
Haluan lohduttaa sinua x-vl, että 2.maailmansodan aikana oli kuitenkin niitäkin lähimmäisiä, jotka halusivat auttaa noita merkittyjä pääsemäään pakoon varmaa kuolemaa oman henkensä uhalla. Ehkä niitä löytyy vielä tänäkin päivänä.
Nyt on ehkä viisainta olla hiljaa. Viestisi oli suoraa puhetta ja tuli niin kohti...
Otan lohdutuksen sanasi vastaan ja kiitän niistä!
Rakas Sectori-possu!!
Sä oot oikeestikki aivan ihana, mukava, kiva, mä tykkään susta hitveesti, ja aina niitä joista tykkään hirveesti, haluan kutsua possuiksi. Sopiiko sulle, et sanon sua possuksi??
On hukkaan heitettyjä sanoja, jos sanot LOORTIA älykkääksi, unohda sellaiset...mutta ehkä hän kuitenkin yhdes asias on älykäs...nimittäin siinä, kun nimitteli mua rakkaaksi sisareksi...ehkä hän on hoksinut et olen hänen pikkusysterinsä...
Siinä mieles ymmärrän Loortii, kun hän ei viel uskalla kutsua x-vl:ää rakkaaksi sisareksi, koska hän pelkää harvojen pääkarvojensa puolesta. Mistä sen tietää, jos hän ajattelemattomien nimitysten jälkeen menettäisi viimeisetkin karvat päästänsä...mut jos x-vl ilmaisisi et se olisi hänelle mieluisa nimitys, niin luulen et Loorti rohkaistuisi hiukan mietittyään asiaa, sanomaan häntä jopa super-rakkaaksi sydänlämpösisareksi...mene ja tiedä...
Syd. rak. lämp. terv. rakas sisaresi Jemima-Ankkapossunen
Miksi kiusaat vanhaa miestä? Ilmeisen älykkäänä ihmisenä tiedät hyvin, ettei Sointula voi mitenkään kutsua veljikseen ja sisarikseen vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ulkopuolisia ihmisiä. Tämän tietää myös ex-vl (vai kuinka tämä nimimerkki menikään?).
Jemima ja ämmä on palstalla ilmoittaneet olevansa vanhoillisia. Siksi he Sointulalle hengellisiä sukulaisia.
Vaikka Sointula joidenkin vanhoillislestadiolaisten tapaan jättäisikin ekslusiiviseen seurakuntaoppiin meidän Herrallemmekin vetoklausuulin, hän ei silti voi esitellä palstalla avointa valtakirjaa.
Jos Sointula tarjoilisi Taivaan valtakunnan asuinsijoja kevytmielisesti kaikille, hän itse hoitaisi itsensä ulos. Jos kuvittelee vanhoillislestadiolaisen seurakuntaopin liberalisoituneen, kuvittelee väärin.
Sitä ihmettelen, miksi ex-vl tai joku muu on tämän sisaruuden kipeä? Siksihän tätä asiaa kai pohjimmaltaan tingataan. Jos sisareksi tai veljeksi haluaa, on vain mentävä seuroihin ja ryhdyttävä sukulaiseksi sitä kautta.
Ihmettelen jatkuvasti sitä, miksi jotkut ovat niin tarkkoja tästä anteeksipyyntöasiasta. Ihminen mokailee mennen tulleen ja jatkuvasti. Parempi pyytää anteeksi liian usein kuin liian harvoin.
Hoitokokouksista en tiedä henkilökohtaisena kokemuksena juuri mitään. Olen saanut vaikutelman, että silloin tehtiin suoranaisia ihmisoikeusrikoksia. Vääryyttä ei tietenkään pidä hyväksyä, mutta kuka osaa osoittaa sen synnittömän?
Jos kovasti haluaa liikkeeseen takaisin, on vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja syötävä koko soppa perinnäissääntöklimppeineen muineen.
Itse pidän vanhoillislestadiolaisten saarnoista ja kuuntelen niitä mieluiten. Uskon samalla tavalla tätä ekslusiivisuutta lukuunottamatta. Perinnäisssäännöt ovat minusta aivan kökköjä.
Vanhoillislestadiolaiset puhuvat muunnettua totuutta perinnäsisäännöistä. Totuus paljastuu heti, kun joku uskaltautuu seuroihin raitapäänä tai meikattuna. Kyse ei ole siitä, etteikö ilman maaliakin pärjäisi, mutta on se jotenkin niin agraarista... ei maalittomuus vaan keksityt säännöt.
Vl-Teologi kirjoitti loistavan analyysin herätysliikkeen tilasta. Olen varma, että vl-jengi saisi mukaan muitakin kuin itse synnyttämiään lapsia, jos se palaisi juurilleen ja lakkaisi pelleilemästä aikusiten ihmisten kustannuksella.
hieman ymmyrkäinen ja ymmärtämätön sellaisen asian kanssa kuin.....:
Jos joku immeinen on potkittu pois keskuudestamme jonkun tyyliin "partasynnin" takia ja kuitenkin tää kys henkilö ei halua jättää uskoa, vaik hänen "talostelunsa" keskuudessamme on tehty mahdottomaksi, ni eikö häntä siltikin tule pitää uskovaisena jos hän kerta haluaa uskoa?? Tuliko tarpeeks epäselvästi??
Tunnen henkilöitä, joittenka elämä on tehty keskuudessamme mahdottomaksi, he eivät voi käydä seuroissa koska heitä kohdellaan siellä huonosti yms. Kuitenkin nämä tuntemani henkilöt kysyttäessä haluavat omalle kohdalle kuulla evankeliumia. Meidänhän tulee aina antaa anteeksi niille, jotka haluavat evankeliumia kuulla. Rukoilen edelleen Jumalalta ymmärrystä ja uskoa, mulla on niitä niin vähän.
Koska olen osallinen tässä 'vanhan' miehen kiusaamisessa, niin vastaan jotain. Olen itse yhtä vanha kuin hän, joten minuakaan ei saisi kiusata. Vai mitä?
Minulla on lähipiirissä veeälliä. En ole keneltäkään kerjäämässä sitä, että kutsuisivat minua sisarekseen. Ei se ole oleellista. Mutta tuo lajittelu ja erotteleminen vihjaillen ja vaikka huumorilla höystäen, ei vielä mene kaikistellen ohi huomioimatta. Ei ainakaan niiden ihmisten sanomana, joiden kanssa on pakko jakaa arkipäivä tai joiden kanssa muuten haluaa normaalin kanssakäymisen tai peräti ystävyyden.
Minä olen kokonainen ihminen enkä tykkää siitä, että minä olen toisen mielestä pahuuden vallassa ja siten helvettiin menossa. Se on siellä taustalla ja se ainakin haisee, jos ei näy!
Minulla on tarkka hajuaisti sen suhteen, miten toinen ihminen suhtautuu toiseen. Haistan sen muuallakin kuin vl-porukassa.
Ymmärrän toki Sointulan viestit minulle. Ei hän voi toisin toimia, koska uskoo niin kuin uskoo. Jos hän kutsuisi minua sisarekseen, ottaisin sen huumorina, joten ei hän siinä taivaspaikkaansa menettäisi, enkä minä sen turvin sinne luulisi pääseväni.
Tässä taitaa olla kysymys myös ns. nöyryydestä seurakunnan neuvoille. Kun joku tekee parannuksen vl-joukkoon, hänen toilailujaan perinnäissääntöjen alalla katselleen ensi alkuun suopeasti. Heti ei voi tietää, että televisiosta on luovuttava, eikä korvakoruja saa käyttää. Jos uusi tulokas ei heti ymmärrä systeemiä, joku lähestyy häntä vähin erin näillä rakkauden neuvoilla. Jos neuvoista huolimatta eivät ala korut hävitä, seurakunta tulkinnee ihmisen kieltäneen uskon elämällään.
Näin se vaan on. Olen ottanut selvää aivan henkilökohtaisestakin kiinnostuksesta. Itselläni ei ole korvakoruja, mutta en halua altistaa perhettäni mielivallan alaisuuteen. Siksi kuuntelen seuroja etäämmältä ja uskon yleisestä saarnasta.
Olen varma siitä, että jos vanhoillislestadiolasuus riisuttaisiin vaikeiden vuosikymmenten rääsyistä, saisitte joukkoonne paljon lisää sisaria ja veljiä. Minä ainakin pelkään, että kun antaa pikkusormen, perinnäissäännöt vievät koko käden.
Niin viittaamasi partamies kuin moni muukin uskoo kyllä, mutta on säikähtänyt väärää vallankäyttöä. Täyspäiset ihmiset käsittävät, että esim. alkoholin täyskielto koituu ns. vähimmän veljen avuksi. Sen sijaan höpöhöpöjutut Siwa-kielloista ja meikkivoiteesta ovat selkeää ihmistekoa. Onneksi Jumalalla on valta toimia ilman ihmisten lupaa.
Minäkään en fanita Sointulan tapaa vitsailla ihmisen sielunasioilla. Yritän ymmärtää, että hän ilmeisen hyväntahtoisena ihmisenä haluaa sillä häivyttää ilmiselvää rajaa rajaavan seurakuntaoppinsa ja muiden uskovaisten välillä. Oman vakaumuksensa perusteella hän ei kuitenkaan voi sitä tyhjäksi puhua. Sointulalla on kuitenkin oikeus olla Sointula. Hänen juttunsa ovat hauskoja, kun ne eivät peitä alleen pilkkaa - kuten tässä taannoin nimityskeskustelun yhteydessä.
Minulla ei ole henkimittaria, mutta kuulostaa siltä, että Sinäkin vielä tarvitset kuitenkin vakuutteluja sisaruudesta. Ymmärrän, että elät vl-jengin keskellä, joten joudut jatkuvasti käymään rajaa ja nielemään varmasti kaikenlaista ylenkatsettakin.
Niin se vaan kumminkin on, että kissa elää kiitoksella. Muilta ei ikinä eikä milloinkaan saa sellaista vakuutusta kuin milloin mihinkin tilanteeseen tarvitsisi. Itse on pakko rakentaa luottamus itseensä, muihin ja ennen kaikkea Luojaan.
Luultavasti Sinua ärsyttää, että mestaroin mahdollisilla tarpeillasi. Sitä en tarkoita enkä halua, mutat en yrityksistäni huolimatta osannut muotoilla asiaa toisin.
Minullakin on ollut kovia koettelemuksia eräässä maallisen elämän asiassa, jossa en saanut minkäänlaista vastakaikua tarpeisiini. Asia ratkesi, kun hyväksyin toisten ihmisten kyvyttömyyden hoitaa asioita ns. kypsästi. Harva meistä on emotionaalisesti kovinkaan aikuinen.
Oletko muuten ottanut hoitoaikojasi puheeksi? Onko kukaan myöntänyt tehneensä Sinun suhteesi virheitä? Palaisitko takaisin, jos Sinulta pyydettäisiin anteeksi?
Tällä hetkellä vastaukseni on se, että en palaisi takaisin. En voi rehellisenä ihmisenä hyväksyä koko vl-pakettia sääntöineen, jotta saisin sitä kautta taivaspaikan. Jos se on ainoa tie, niin sitten ei voi mitään.
En tykkää, että minun kirjoituksistani haistellaan minun tarpeitani ja toiveita. Ilmeisesti sellaisen kuvan viestini antavat? Se on valitettavaa. Ja toki mietin sitäkin, onko se totta mitä sanoit. Onko uskonnollinen epävarmuuteni vielä 30 vuoden jälkeen ja vl-eron kokeneena vielä niin hatarissa kantimissa, että kerjään heiltä taivaspaikkaa!!!!! ;(
En kiusaa vanhaa miestä, enkä ketään muutakaan. En nimittele Sointulaa henkilökohtaisesti, vaan keskustelemme asioista: Hänen viestinsä ketjun lopussa x-vl:lle kertoo tämän selkeästi. Sointula on huumorimiehiä, joten kyllä hän kestää pientä sanailuakin, jos sellaista sattuu välillä joukkoon putoamaan. Itse olen hieman tosikompi, mutta yritän oppia ymmärtämään huumoriakin;) Sointula on kaiken lisäksi lupautunut vastailemaan hänelle esitettyihin kysymyksiin, joten ei hän masennuslääkkeitä minun kirjoitteluni takia ala syödä.
Kysymys ei ole sisaruuden kipeydestä. Kyseinen henkilö ei ole sisaruuden kipeä, vaan hän elää tilanteessa, jossa hän on suomalainen, mutta kaikki ihmiset ympärillä sanovat hänen olevan ruotsalainen. Lisäksi nämä ihmiset itkevät, että "olisi niin ihanaa, jos sinustakin taas tulisi suomalainen. Etkö voisi tulla takaisin ja pyytää suomen passia?" Tilanne on kuitenkin sellainen että hänellä on suomen passi, mutta sitä ei kukaan uskalla sanoa. Häneltä on toisin sanoen väkivalloin viety sellaista, mitä ei edes toinen voi viedä. Hän kuitenkin uskoo Kristukseen henkilökohtaisena vapahtajanaan, mitä muuta häneltä vaaditaan? Sointulalta halusinkin tivata, uskooko hän että tällä henkilöllä on passi kunnosssa, vai luottaako hän hoitokokouksen päätökseen passin mitätöimisestä.
En ollenkaan ymmärrä taas sitä että joku pitää tätä asiaa pienenä tai vähäpätöisenä, että se pitäisi ohittaa ilman keskustelua. Se jos mikä on lapsellista.
Tunnut ymmärtävän hyvin asioiden tärkeysjärjestyksen, kun puhut perinnäissäännöistä. Olen niistä kanssasi samaa mieltä. Ymmärrät selvästi senkin, että uskonasioiden opetuksen tulisi olla johdonmukainesta, ettei opeteta yhtä ja toimita käytännössä päinvastoin. Mitä se kertoo opetuksesta, jos seurakuntalaiset käytännössä vetävät taivaan ja helvetin rajan srk:n muuriin? Käsittävätkö seurakuntalaiset tuon opetuksen vain väärin?
Vielä haluaisin kysyä, oletko aiemmin kirjoitellut palstalle jollakin muulla nimimerkillä? Käsialasi vaikuttaa jotenkin tutulta.
Kiitos kommentista.
Lissu on ensimmäinen nimimerkkini. Joitakin kommentteja olen kirjoittanut systeemillä "asia alkaa otsikosta" ja myös muutaman ilman pysyväistä nimimerkkiä. En silloin tajunnut tämän palstan ideaa, enkä luvalla sanoen oikein vieläkään.
Ymmärsin kyllä kysymyksesi Sointulalle, mutta luulin Sinun myös tietävän vastauksen jo valmiiksi. Olen itse yrittänyt tivata jotakin asiaa vanhoillislestadiolaiselta kerran jopa kuolemantapauksen yhteydessä. Sellaisen vastauksen päättelin, että parempi kun olisi jäänyt kertomatta.
Mietin näitä asioita oman uskonvakaumukseni pohdintoina. Minun kysymykseni pohjimmaltaan on, kuinka joku niin hyvä sisältö voidaan korruptoida täysin perinpohjaisesti kuin tässä herätysliikkeessä on käynyt. Minun dilemmani on, etten ole koskaan löytänyt parempia saarnoja kuin vl-yhteisössä mutta en koskaan myöskään yhtä alaarvoista ihmiskohtelua. Kuinka nämä kaksi ovat yhdistettävissä? Voiko hyvästä puusta kasvaa hyvää hedelmää?
Mitä Sinä arvelet? Onko Sinulla vl-tausta?
etten osannut olla tahdikas. Anteeksi, että loukkasin. Haistelin henkipuolta lähinnä omista kokemuksistani lähtien. Siis siitä kuinka itse olen joskus tuntenut - ja projisoin sen Sinuun. Ei olisi pitänyt.
Sen verran palaan aiheeseen, että jos Sointula tohtii kyseenalaistaa omassa elämässään (tulkinnanvaraisen) partasynnin, ja (ehdottoman) tv-synnin, hänen kyllä luulisi uskaltavan sanoa o m a n sydämensä sopukoista tulevan mielipiteensä, pitääkö hän jotakin ihmistä uskonsisarenaan tai -veljenään vai ei. Ja millä perusteella. Sointulan kaltaiset "toisinajattelijat" (anteeksi Sointula, jos tulkitsen sinua väärin) ovat usein niitä seurakunnan äänitorvia, jotka saavat lumipallon liikkeelle. Ja kun lumipallo on liikkeellä, sitä ei ole helppo pysäyttää.
Kiitos rehellisestä vastauksesta tuohon uteluuni palstalla olostasi. En halua omaa taustaani paljastaa. Sitä on ennenkin kyselty, mutta totean vain, että olen kristitty, ja uskon Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseni. Minun ajatukseni on se, että kristilliset seurakunnat voisivat olla vähemmän vihamielisiä toisia, samanlaista työtä tekeviä seurakuntia kohtaan. Ajattelen myös, että sielunvihollinen perkele on siellä, missä Jumalan Sanaa saarnataan. Se on siis nähdäkseni monessa paikassa. Jokaisessa se käyttää hyväkseen kunkin seurakunnan heikot kohdat, jotta ihmiset eksyisivät, ja alkaisivat uskoa tekoja tai jotakin muuta ihmiseltä vaativaan Jumalaan.
On oikein, että jokainen seurakunta omien paimentensa johdolla pitävät huolta lampaistaan. Mutta on väärin, että tietoisena omasta srk:n erehtyväisyydestä (kuten esimerkiksi sointula tunnusti, että hänen mielestään srk on horjahdellut) huolimatta voidaan väittää, ettei elävää uskoa löydy muualta, koska nuo ovat tuossa ja tuossa asiassa pielessä. Saattaa kuitenkin olla niin, että Kristus asuu muidenkin seurakuntalaisten sydämissä. Laitankin sinulle tähän Raamatunpaikan, jota tällä palstalla ei ole minulle ainakaan tyhjentävästi selitetty:
Luuk 15.
>8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.>
Jos vaimolla ymmärretään hengellisessä mielessä tarkoitettavan seurakuntaa, niin mitä ovat ystävättäret ja naapurinnaiset. Minä katson niiden olevan muita seurakuntia, jotka yhdessä voivat iloita kadonneista, parannuksen tehneistä, kääntyneistä ja muista taivaan tien joukkoon liittyneistä. Ja vieläpä ihan Raamatun Sanan mukaan.
Kiitoksia, Sectori.
Minusta Sointula on paituliaan myöten perinteinen vanhoillinen. En mitenkään usko, että hän lähtisi revittelemään uudella uskonpuhdistuksella. Tosin en tässä halua sanoa väärää todistusta lähimmäisestäni. Sydämeenhän ei näe.
Itselleni tuli aikanaan kynnyskysymyksesi tuo ekslusiivinen seurakuntaoppi. Pelkäsin juuri tuota Sointulan kohtaamaa tilannetta. Tiesin, että minun kuuluisi lähettää x-vl:n tyyliset kyselijät alakertaan katkeruuden synnille kuorrutettuina. Pelkäsin kuitenkin lausua kadotustuomiota, koska "sillä mitalla jolla te mittaatte teillekin mitataan."
Nyt olen itseni kanssa sinut, mutta kovin pahoillani siitä, että hyviä vl-saarnoja pitää kuunnella etäältä.
Minusta myös vl-liikkeen vallankäyttö on julmuudessaan vertaa vaille. Ikävältä tuntuu myös se kiertely ja kaartelu, kun kysyvä ei juuri koskaan saa selvää vastausta. Silti opin ydin on terve.
Ehkä on niin kuten sanot. Hyvien puiden ja huonojen hedelmien ristiriita ehkä selittyy Sielunvihollisen interventiolla iskeä Akilleen kantapäähän kussakin seurakunnassa. Silti mietin Jeesuksen kysymystä: Voiko huono puu tuottaa hyvää hedelmää ja toisinpäin. Missä kohtaa koko kasvu mädäntyy?
Rakkauden kaksoiskäsky on yksinkertaisuudessaan äärimmäisen vaativa. Uskon, että siinä menee jonkinlainen raja. Lähimmäisen huono kohtelu on vakava rikos. Rauhanyhdistysten tulisi kiireesti ryhtyä parannuksen askelille ja kääntyä korskeudestaan pesemään ulosheittämiensä jalkoja.
Käytte erittäin hyvää, asiallista ja mielenkiintoista keskustelua tämän palstan keskustelunaiheiden ytimessä. Teidän ajatuksiinne yhdyn mielelläni.
Olkaa hyvä ja jatkakaa!
Kyllä se henkipuoli toimii meikäläiselläkin. Joskus jopa liian herkästi. Suunta lienee kuitenkin välillä ihan oikea. Voimakkuus vain toisella reunalla eli powerit melko täysillä. ;D
Koska tuo aistini on niin kouliintunut, haistan hengen kyllä muuallakin kuin vl-maailmassa. Sama haju nostattaa niskavillani ja voin mennä sanomaankin asiasta. Tosin vain silloin kun se tuntuu luontevalta. En ota kaikkia hengellisiä tilaisuuksia 'vastuulleni'. Joskus on vain oltava, nautittava ja uskottava, vaikka henki hieman haiskahtaakin...
Tärkein poitti tässä kohdassa on kuitenkin se, että minun haittaa hirveästi se ero, minkä näen vl-uskon tuovan meihin muihin päin. Minua haittaa se varominen, luulot ja väistelyt kanssakäymisessä, mitkä estävät normaalin ihmisten välisen mukavan kohtaamisen - inhimillisen tason kohtaamisen. Ilman toisen hengellisen tilan arvioimista samalla!
Tiedän, että se monissa tilanteissa turha pelko tai turha reaktio, mutta se on todellista. Jos vain päästäisiin avoimeen vuorovaikukseen, niin kaikki olisi paremmin. Mutta miksi ei päästä? Joka kerran kun törmään tuohon asetelmaan, niin minua harmittaa, joskus suututtaakin. En vain voi itse sitä näkymätöntä varovaisuuden muuria murtaa ihmisten väliltä. Jopa itsekin syyllistyn siihen, varsinken veeällien kanssa. Minulla on omat ennakkoluuloni ja arpien varomiset, jotka tekevät kohtaamisesta pinnallisen ja vääristyneen.
Kyllä minä pienet tahdottomuudet kestän, mikäli se edes sitä oli? Se oli sitä minun herkkänahkaisuuttani, josta minua on SYYTETTY/ MOITITTU täällä.
Miksi? Vaikka se ei ole edes vl-synti, saati oikea synti!
x-vl:
Minä oon miettinyt monesti tota varomista vähän toisinpäin; itse ainakin koen olevani melkosen vapaa persoona ja en missään tapauksessa tunne olevani ketään keskustelukumppaniani millään tavalla parempi, onnistuneempi tms. Silti tuntuu siltä et sitä vapautta ei kaikkien keskustelukumppanien kanssa synny ja minä ainakin koen ettei syy ole minussa. Joittenkin ex-vl:en kaa kuitenkin on tosi vapaat välit ja olen niistä iloinnut.
Mun mielestä sä varot ittekki vl:iä, ku sanot et "haistelet", sehän juuri kankeuttaa sunki puolelta kanssakäymistä. Vai ymmärsinkö väärin??
Eli täs voi olla kyseessä vähän molemminpuolin turhaa arkuutta ja kankeutta.
Olen itsekin iloinen tällaisesta keskustelusta, vaikka Sointulan antama aihe ei ollutkaan kovin hauska.
Tarkoitan noita muutamia kommentteja meistä ulkopuolisista, joihin minäkin takerruin.
Taisivat olla taas niitä kuuluja vl-rönsyjä, joihin tällaiset lyhytjalkaiset sotkeentuvat ja kaatuvatkin. ;(
Mutta tule mukaan! Luulen, että sinulla on paljon sanomattomia asioista mielessäsi...
Olet oikeassa. Varon veeälliä. Olen oppinut varomaan. Joskus olisi mielessä kysymys tai keskustelun aihe uskomisesta, niin puhun vain ilmoista ja tavallisista sattumuksista, ehkä kerron vitsejäkin?
Ei ole rohkeutta ottaa asiaa puheeksi. Sen jälkeen onkin sitten tympeä ja latistunut olo.
Jos tietäisit, miten monta kertaa olen kuitenkin vuosien saatossa yrittänyt, niin tajuasit minun varovaisuuteni...
Miksipä sielunvihollinen ei tulisi sinne, missä Jumalan Sanaa saarnataan? Mikä sitä estäisi, siellähän on kaikkein parhaat mahdollisuudet tehdä sen kannalta tehokkainta tulosta.
Tuo jalkojen pesu on sellaista puhetta, jota haluaisin useammin kuulla. Siinä kuuluu oikea kristityn rakkaus toista kohtaan. Voimme ajatella vaikka sitä, että Jeesus pesi kaikkien opetuslasten jalat, Juudaksenkin. Jeeskuksen puolelta ei siis ole mitään kannetta yhtäkään ihmistä kohtaan. Siitä voimme olla vakuuttuneita.
Hyvien ja huonojen hedelmien kanssa meidän tulisi olla varovaisia, koska teemme siinä usein virhearviointeja siinä mikä on hyvä ja mikä huono hedelmä. Suuri Puutarhuri hoitakoon tarhaansa oman tahtonsa mukaan, eivät kai puut toisiaan ala kaataa:)
perustana ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus. Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan.
että Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön evankeliumin välityksellä. Jumala vanhurskauttaa syntisen seurakunnassaan. Seurakunnalle ja sen jäsenille on Jeesus antanut sovituksen viran. Evankeliumin julistamisen virka on Pyhän Hengen virka. Hänen omansa käyttävät tätä valtuutusta. Julistaessaan evankeliumia kaikille luoduille he julistavat myös synninpäästön sanaa, joka on evankeliumin ydintä. Siinä syntiselle julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä syntien anteeksiantamus. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
tärkeinä pidetään uskonpuhdistuksen periaatteita. Niiden mukaan Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä ja että ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
mielenmuutos. Siihen kuuluvat Lutherin mukaan katumus ja vaiva synnin tähden, mutta samalla uskominen evankeliumiin eli synninpäästöön. Evankeliumin ydin on syntien anteeksiantamus.
opetuksen mukaan löydettävissä maan päältä. Maan päällä se on armon valtakuntana ja taivaassa kunnian valtakuntana. Jumalan seurakunta on yksimielinen uskossa, opissa ja rakkaudessa.
kai kirjoittaa.
Miten SRK:n nettisivujen teksti liittyy Sointulan selviytymistarinaan?
on luonnostaan jonkinlainen taju oikeasta ja väärästä. Omantunnon ääni kuitenkin vääristyy, ellei se ole sidottu Jumalan sanaan. "Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää." (Kristinoppi 16)
sinulle älyä ja ymmärrystä (1. Aikak. 22:12)
mikä on oikeaa ja mikä väärää.
myös SRK:n pääsihteerille!
Nouse, ryhdy työhön, ja Herra olkoon sinun kanssasi!" (1. Aikak. 22)
äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää. (Sananl. 2:25)
pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
(Luuk. 1:71)
Onkohan tällainen hyökkäys yksittäistä nimimerkkiä vastaan järin oikeutettu? Ihailen Sointulan kärsivällisyyttä vastata vilpittömästi kysymyksiinne. Häntä ei ainakaan voi syyttää siitä, että hän poistuisi kiperän paikan tullen takavasemmalle.
Monikaan vl-uskovainen ei tänne kirjoittele, vaikka kaikki sitä varmaan toivovat. Jos Sointula on vl-provo, olen itsekin mielelläni sellainen!
Tällä provolla ainakin on sellaista optimismia ja elämäniloa, että oppia voisi ottaa jokainen.
Sointula-Loortille: Vieläkin huvittaa sinun taannoinen poissaolosi palstalla. Se kesti noin viikon. Täällä kaivattiin, itkettiin ja kiristeltiin hampaita, kehiteltiin kaikenlaisia salajuonia joiden uhriksi olet joutunut jne. Puhutteleva viikko!:)
Niin, tama ketju lahti siita, etta aloittaja alkoi varsin asiallisessa avauksessaan tentata minua hoitokokousajoista. Sitten ketjussa syntyi aina vain uusia ja uusia kysymyksia. Tama onkin ymmarrettavaa, koska vastaukseni eivat kaikilta osin tyydyttaneet kysyjia, vaan he halusivat saada mieleisensa vastaukset; yhdessa vaiheessa jo kehotinkin heita ensin kirjoittamaan kysymyksen ja siihen haluamansa vastauksen, niin paastaisiin tastakin vaivasta.
Sitten ketjun jatkuessa esitin itsekin pari kysymysta, joihin myos sain vastaukset.
Toisaalla ketjussa jo selvitinkin, etta eihan tasta nyt suurta vaivaa ole ollut, koska vielakin pystyn kirjoittamaan lahes ajatuksennopeudella.
Mutta kolmen viikon kuluttua kaikkoan karhunmetsastykseen syvemmalle Siperiaan, joten palstalaiset joutunevat kappaleen matkaa parjaamaan ilman minun lasnaoloani. Yritan kuitenkin antaa ennakkoon mahdollisimman paljon matkaevaita.
Jumalan rauhan terveisin
tuli kyllä vähän paha mieli ku luin tätä ketjua. Tuli ihan hoitokokoukset mieleen...mut kaikhan ollaan vikaan joutuvia...niinpä niin...eipä olla toistamma kummempia.
Niita kun on ollut eri paikkakunnilla erilaisia hoitokokouksia. Tama ketjuhan lahti siita, etta minulta kysyttiin hoitokokouskokemuksia. Kerroin tassa omista kokemuksistani. Minun kokemukseni eivat olleet erityisen karmeita siis. Mutta tiedan kylla varmuudella, etta pahempaakin tapahtui. Sehan niissa kaikissa kai oli yhteista, ettemme me rivi-ihmiset oikein ymmartaneet, missa mennaan... mutta mentiin vain.
Syy ainakin minun ärtymykseeni on ollut se, että Sointula usein, joko avoimesti tai rivien välistä, on suhtautunut alentuvasti hoitokokouksissa erotettuihin, ja kehottanut heitä vain nöyrtymään parannukseen. Siis vähätellyt niitä vääryyksiä, joitten kohteiksi he ovat ehkä joutuneet.
En ole itse hoidettu tai erotettu, mutta tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu, kun joutuu kaltoin kohdelluksi, ja sitten sen kokeneen kärsimyksiä vain vähätellään ja asialle ehkä suorastaan naureskellaan. Jos noin suhtautuvat ovat uskovaisia ihmisiä, rupeaa väkisin miettimään, mikä ihmeen uskonymmärrys tuollaisen asennoitumisen takana on, ja haluaa saada siitä selvää. No, Sointulan kohdalla tässä ketjussa olen kyllä saanut jonkin verran selvää. Siellä taustalla on ihmisoppi.
Minä olen yksi noista yhden vl-nimimerkin kiusaajista. Kysymykseni ovat kyllä lähteneet ihan vilpittömästä eivl-sydämestä. Ihan sieltä syvältä. Mutta en ole vieläkään saanut Sinulta mieleisiäni vastauksia. Enkä tule saamaankaan?
Minua ei haittaa se, miten ihanan lämpimästi toisia tervehtii 'jumalantervellä' tai 'sisariksi' tai 'saman Isän lapsiksi', jos siellä taustalla ei olisi se ajatus, että muut eivät ole kelvollisia saamaan tuollaisia sanoja, koska ovat 'epäuskoisia'. Koska eivät ole veeälliä! Se tulee kyllä viesteistäsi ihan selvästi esille. En kaiva kyllä todistusaiheistoa, koska millä hetkellä tahansa voit luoda itse uutta ja ihan samanlaista sieluntila-analyysiä pelkillä heitoilla ja vitsailulla. Siellä on kuitenkin vl-totuus takana.
Ei kannata jatkaa. Hyviä teurastusmatkoja Sinulle ja Hyvää ruokahalua kaikille suviksisssa! Siellä lihapatojen ääressä unohtuu varmaan nämä meidän loukkaukset ja pilkat?
ääressä.
Itse en muista hoitokokousvuosia. Uskon, mitä mm. Leena Huovinen ja nyt Sointula niistä kertovat. Siihen en usko, että 80-luvulla syntyneet, jotka nyt ovat nuoria aikuisia eli potentiaalisinta uudistusvoimaa myös vl-liikkeessä, kantavat suurta taakkaa asiasta, joka on tapahtunut ennen heidän syntymäänsä. Monet sen ajan kokeneet taas kantavat, ja tämän taakan toivon ja rukoilen heiltä kevenevän. Jos joku sanoo, että tämä palsta on häntä helpottanut, kai se sitten on hyvä sekin. Itse minun kuitenkin on vaikea uskoa sellaiseen.
Sen olen huomannut, että vaikka miten hienotunteisesti asiasta kirjoittaa, loukkaa taatusti jotakuta. Sointula kirjoittaa aika rehellisesti ja maltillisesti. Hänen huumoriaan eivät kaikki kestä, mutta: Mielestäni jokaisesta asiasta on löydettävä hassutkin puolet.
Niin, ja lopuksi: Miellyttävämpi on keskustella vakiintuneen nimimerkin kuin esimerkiksi ainutkertaisen "ilmoittautuu" nimimerkin kanssa.
Ainakin minua on suuresti helpottanut se, että olen saanut kirjoitella täällä. Vaikka välillä heitän erittäin raskaita kommentteja noiden takia, niin silti olen menossa parempaan suuntaan tuon asian kanssa.
Jo se, että täällä on muutama ymmärtäväinen ja lähimmäisenrakkaudellinen kirjoittaja, lohduttaa ja antaa elämän iloa kaiken jälkeen. Ehkä niiden turvin voin tehdä jatkossakin jotain? Tiedän, että te veeällät toivotte hiljaisuutta ja asioiden unohtamista. Sinäkin?
Vai onko Sinulla jokin muu keino tuon taakan keventämiseksi? Erityisesti meille uloshoidetuille. Sisällä olevat ovat jo nyt tyytyväisiä ja voivat jopa keksiä siitä huumoria ja naurunaiheita? Sellainen on yleisvaikutelma.
joilla ei ollut häävaatetta. Ja ulkona on itku ja hammasten kiristys. Sen kuulee tälläkin palstalla.
Ilmeisesti kuulit itkun ja kiristelyn minunkin viestistäni, et olisi sitä muuten tähän kohtaan kirjoittanut?
Pelkäätkö, että murisen ja puraisen kuin koira, jos tulet lähemmäksi?
Minä olen kuullut veeällänkin itkevän.
Vai olisitko valmis nousemaan hengellistä väkivaltaa vastaan jos se nyt alkaisi uudelleen?
raamatun paikka tuli vain mieleen jostakin viestisi sanasta. Olisiko ollut ulosheitetty tai jotakin sinne päin.
Anteeksi vielä, en halunnut loukata sinua enkä ketään muutakaan. Mutta sille en voi mitään, jos Jumalan sana sattuu.
En ihaile julmuutta. Hengellinen väkivalta on väärin, vaikka sitä on nytkin yhdessä jos toisessa uskonnollisessa tai aatteellisessa joukossa.
"olisitko valmis nousemaan hengellistä väkivaltaa vastaan jos se nyt alkaisi uudelleen?"
Kysymystähän on helppo spekuloida nyt "rauhan aikana" että totta kai olisin.
"Ainakin minua on suuresti helpottanut se, että olen saanut kirjoitella täällä."
Silloin palsta on ollut puutteistaan huolimatta tarpeen. Se vähäkin vuoropuhelu, mitä täällä muutamien kanssa on käynyt, on saanut ajatuksiani rakennettua. Ei kai se niin ole, että vl:t hakevat täältä vain ongelmia, kun taas ei-vl:t tukea ja helpotusta? Toivottavasti ei.
"Tiedän, että te veeällät toivotte hiljaisuutta ja asioiden unohtamista. Sinäkin? "
Olen kirjoittanut jo aiemmin, että näistä puhuvat kriittisesti myös ry:n sisällä olevat. Asiallinen, perusteltu kritiikki on tervetullutta. Siihen pitäisi myös vastata asiallisesti, ja täällä puhuttanut A.H:n vuosikirjavastine kyllä pahoittaa myös monien ry:n toimintaan jääneiden mieliä. Mustamaalaaminen keinoilla millä hyvänsä on eri asia. Sitä ei ole koskaan tehnyt täällä ainakaan nimimerkki x-vl. Eli toivon asioiden selvi(tt)ämistä, en mitään tappavaa hiljaisuutta.
Yksi hyvä tilanne olisi se, että "poispotkittu" ja hänen tutut rauhanyhdistysläisensä tuntisivat aidosti puolin ja toisin, että sopu on löytynyt ja kaunat haudattu ja edelleen, että "poispotkittu" saisi vapaasti palata tai olla palaamatta tämän sovun vallitessa. Tämäkin olisi erittäin, erittäin hyvä tilanne.
Sointulalle sallin hänen huumorinsa, vaikka itse en keksi mitään vitsailtavaa. Näihin keskusteluun puutuin vain ilmaistakseni, ettei täällä S24:lla aivan kaikki häntä hauku.
Kerran käväisi ajatuksissani se, että olemme keskustelleet aiemminkin. Sinulla olisi ollut eri nimi. Mutta voin kai sanoa, että onneksi tuo epäily oli väärä?
Minun ei tarvitse mustamaalata keinolla millä hyvänsä, sillä 'mustamaalaan' pääosin vain tiedoillani, kokemuksillani ja niihin liittyvillä omilla johtopäätöksilläni.
Tiedän ja tunnen kyllä vajavaisuuteni ja rajallisuuteni tuossakin asiassa. Joskus ajatukseni ovat niin mustia, ettei itseänikin pelottaa kuin Rölli-peikkoa oma peilikuva. ;)
---------------------------------------------
myönnän
Kirjoittanut: ämmä 18.4.2007 klo 11.01
että olen ymmärtämätön , mutta sinä olet asiantuntijana erehtymätön.
---------------------------------------------
"panoo vihaks", kun kaikki teilataan, mitä yrittää kirjoittaa. Eli tahallaan vääristellään. Kyllä monasti tuntuu, että tämä palsta on täynnä asiantuntijoita asiassa, josta on vain huhupuhetta liikenteessä.Ja se yleistys! Voi apua.!
Aikamme horhoilemme talla palstalla. Sitten kun keksitaan muuta puuhaa, unohdetaan koko palsta. Enin osa Jumalan lapsista ei koskaan ole kuullutkaan tasta palstasta. Monet ovat taalla kayneet, viihtyneet joko lyhyemman tai pidemman ajan ja sitten lahteneet. Tilalle on tullut meita toisia lahtijoita. Vain nuo, jotka kaiken tietavat ja ymmartavat, jaavat.
Soint. aivan niin ,. Ei mitään meistäkään jää jäljelle, kun tuuli käy meidän ylitsemme.
Vahan kevennysta:
Taisi olla neljannella hoitokokouspaikkakunnallani. Olin vetaytynyt puhujan kanssa tupakalle keittioon; siihen aikaan sai polttaa kaikkialla. Poliisipartio ankesi sisaan. He eivat iljenneet menna itse pirttiin, koska siella vaanivat kaikenlaiset henget ja ilmakin oli sakeanaan toinen toistaan pelottavampia henkia. Kun yo oli jo pitkalle kulunut, joku vanhempi herra oli ilmoittanut poliisille muijansa kadonneeksi. Poliisi tuli etsimaan muijaa hoitokokouspaikalta. Me tupakkamiehet tunsimme muijan ja ilmoitimme, etta se on pirtissa eika sita viela ole heitetty saatanalle. Poliisi raportoi huolestuneelle aviomiehelle, etta muija on turvassa ja hoitokokouspirtissa on taysi meno paalla.
Jos osaat hyviä Raamattuaiheisia vitsejä niin tee niistä avaus. Tiedätkö mikä oli UT:n tottelemattomin eläin?
Laitan Sinulle viestia tahan loppuun. Palaan viela huomenna ketjuun. Olisin toki voinut lahettaa yksityisviestinkin, mutta arvelen, etta parempi nain:
Siis mina vaannan kylla huumoria ja vitsia monista asioista. Yksityisviestissa kerroin Sinulle mm. aitini humoristisista hautajaisista; vitsaileva suku ei siis voinut olla vitsailematta siellakaan.
Hoitokokousajoistakin loydan humoristisia piirteita ja voin vaantaa vitsia, mutta en vitsaile (en ainakaan tarkoita vitsailla) niiden ihmisten kustannuksella, jotka silloin erosivat tai erotettiin... siis joutuivat eroon ystavistaan, suvustaan, laumasta jne. Se ei ole mikaan vitsin ja huumorin paikka. Siinahan on muun ohella kyse ihmisen syvimmista tunteista.
Tosi harvassa lienevat sellaiset ihmiset (olivatpa vl:a tai ei-vl:a), jotka voivat nauttia ja vitsailla siita, etta lahimmainen karsii taikka on murheellinen tai ahdingossa - olipa murheen ja ahdingon syy ja tausta mika tahansa. Ainahan meille itsellekaan ei ole jarin selvaa, mika meita ahdistaa ja mika mielta kalvaa.
Minun myotatuntoni on naiden ihmisten puolella.
Kerronpa pari erityyppista tapausta; hassua, etta ne tassa yhteydessa tulivat mieleen. Kouluaikoina olin mm. koulukiusattu. Pahin kiusaaja sahasi sormensa poikki verstaalla. Kun han oli heikko ja tuskissaan, olisiko minulla pitanyt olla kanttia sanoa, etta 'дhд, kutti! kuinkas nyt suu pannaan!'. En sanonut mitaan. Hankaan ei sen koomin minua kiusannut.
Toinen ihan samanlainen tapaus sattui sitten kun olin jo vanha ja taas oltiin tyossa puusepanverstaalla. Nuori ja komea tyotoveri otti asiakseen kakaramaisesti kuisata ja nalvia minua koko ajan ilmeisesti sen takia, etta olin siella vanhin. Eiko mita! Ei kulunut montakaan paivaa, kun kiusaaja jyrsi itseltaan pari sormea poikki ja veri lensi. Verstaan seinalla oli taulu: 'Saali sormiasi, ne eivat kasva niin kuin porkkanat.' Kenen kiusatunkaan kantti olisi kestanyt silloin sanoa, etta siitas sait kun piru olit? No, nuo ovat toisentyyppisia, karmeita esimerkkeja.
Kukaan vanhoillislestadiolainen ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen (monilla meista on vihamiehia) iankaikkista helvettia. Ajatuskin sellaisen toivomisesta on sulkeutunut itsestaan pois, koska moinen olisi liian karmeaa, liian lopullista. Muita pahoja ajatuksia saattaa olla, mutta ei koskaan tallaisia.
Taisit mainita, etta tunnet itkevia vl:a. Taalla yksi ilmoittautuu.
Viela sanoisin, etta me ihmiset - olimmepa vanhoillislestadiolaisia tai ex-vanhoillislestadiolaisia - emme juurikaan tunteiltamme ja ajatuksiltamme poikkea toisistamme, vaan olemme samanlaisia, pohjimmiltamme herkkia ihmisia. Ei kenenkaan meidan elamamme ole laheskaan aina helppoa. Ei meita laheskaan aina kohdella mielestamme oikein. Eivat edes lahimmat lahimmaisemme aina kohtele meita mielestamme oikein. Siltikin taytyy yrittaa vain jaksaa elaa. Vaikeinakin paivina taytyy yrittaa etsia tieta huomiseen.
Toisella palstalla eras nimimerkki kertoi siita, kuinka hanta uskonasiat kiinnostivat, mutta aina oli kaikenlaisia uskomisen esteita ja jarkisyita ja ainakin ajatuksissa vetoamista ja ankkuroitumista niihin elamanratkaisuihin, joita aiemmin elamassa oli tullut tehdyksi; tavallaan ne ikaan kuin olivat evankeliumin uskomisen esteena. Piti tulla miltei Job'maisia koettelemuksia, ennen kuin asianomainen mielessaan joutui niin ahtaalle, etta ei enaa nahnyt mitaan muuta mahdollisuutta kuin 'alkaa vain raakasti uskoa', noyrtya armon kerjalaisen paikalle, niin vaikeaa kuin se lihalle ja verelle olikin. Han piti sitten parhaimpana aarteenaan sita, etta Jumala oli antanut hanelle uskomisen lahjan.
Tassa ketjussa edella jo moitittiin minua siita, etta kaannyttaisin ihmisia 'SRK:n valheelliseen ihmisoppiin'. Kielsin, etta olisin kaannyttamassa ketaan. Haluan kertoa vain omaa psalmiani ja osia laheisteni tarinoista. Tarkoitan myos kertoa siita, miten itse olen loytanyt rauhan tassa uskossa. Kerron myos siita, kuinka esivanhempani monessa polvessa ovat halunneet nain uskoa. Amerikan sukulaisistakin olen maininnut havaittuani sikalaisen kirkon sivuilla tuttuja nimia. Jos osaisin valita sanani oikein, kertoisin myos siita, etta huonostihan tama ainakin minulla on onnistunut, tosi kehnosti joka paiva.
Jos osaisin, haluaisin myos lohduttaa Sinua. Et Sina ehka minun lohdutuksiani ja tunteilujani kaipaakaan. Kun kerran aiemmin erehdyin nain tunteilemaan, eras lahimmaiseni kirosi minulle pain naamaa, etta olen typerys. Tuo henkilo oli aiemmin ollut uskomassa, mutta han ei sittemmin enaa sietanyt, etta kukaan puolellakaan sanalla olisi mitaan uskonasioista maininnut.
Onhan tama paikka ja palsta ahdas kaikenlaiseen tunteiluun. Taallahan pitaa olla kova. Ei ollut verissaan ja tuskissaan ristilla riippuvalla Jeesuksellakaan paljon liikkumatilaa eivatka tuntemisetkaan olleet hyvat kun naytti silta, etta itse Isa Jumalakin oli hanet hylannyt. Kun mina todella uskon, tuolla oli merkitysta minunkin pelastukseni kannalta, niin jattaisinko sen sanomatta lahimmaiselleni siksi, etta inhimillisesti ajatellen koko kuvio on jarjeton taikka siksi, etta palstalla hyokataan joukolla kimppuuni vaittaen, etta olen ankkuroitunut harhaiseen ihmisoppiin. Mitaan parempaakaan mina valitettavasti en osaa sanoa.
Mutta toivon Sinulle kaikkea hyvaa.
---
Sectori asken toisessa ketjussa ihan asiallisesti ja maltillisesti sanoi, etta tassa ketjussa on viela esitetty minulle kysymyksia. Palaan niihin ja luen ketjua tarkemmin huomenissa.
Kaikkea hyvää Sinullekin!
En todellakaan kaipaa sellaista tunteilua, jota olen saanut osakseni veeällien taholta. Itku silmässä on surtu ääneen sitä, miten minulta on Jumalan valtakunta joutunut hukkaan ja kehoitettu parannukseen, jotta pääsisin sinne takaisin. Suviseuroissa, kyläpaikoissa, meillä raamattuluokan yhteydessä, äitenpäiväjuhlassa ry:llä. Tai minulle itketään jonkin Vanhan testamentin Joosefin tai Daavidin kohtaloa ja unohdetaan, että minä olen siinä vieressä Elävänä kaipaamassa vain hyväksyntää olemassaololleni ihan tällaisena.
Sellainen tunteilu kovettaa ja kuvottaa minua.
Mutta olen pahoillani kovista sanoistani. Kyllä minä ymmärrän Sinua ja hyväksyn sanomasi, mutta en halua sitä omalle kohdalleni. En halua vl-seurakuntaan.