Olen sairastanut masennusta monta vuotta, olin sellainen 50 kiloinen terveenä, nyt painoa on yli 70 kiloa. Lihavuus on suuri masennuksen aihe mulla, mutta en jaksa laihduttaa, ja en mitään muutakaan jossa tarvittaisiin pitkäjänteisyyttä.
Lääkärit on kehottanut mua laihdutukseen jo ihan terveydellisistä syistä, mutta siitä vain ei tule mitään, en kertakaikkiaan jaksa, en millään, aina kun yritän, masennus iskee ja saa mun väsymään vähän kaikkeen.
Usein yritän aloittaa ulkoilun ja liikunnan, vähän aikaa kun kuluu, aina lopahtaa.
Onko kellään tällasesta kokemusta, et masentuu kun yrittää suorittaa jotain pitempi aikasta?
Entä onko joku onnistunut laihdutuksessa, vaikka olisi samat ongelmat kuin mulla.
Olisi mukavaa kuulla kokemuksistanne kaikenlaisista, vertaistukea parhaimmillaan, kun saisi vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia.
Onnistumiset jollakin olisi mukavaa "extraa" tähän masennusjuttuun, joka tän palstalaisia vaivaa.
Kirjoitelkaa! kiitos!
Lääkärit on kehottanut mua laihdutukseen jo ihan terveydellisistä syistä, mutta siitä vain ei tule mitään, en kertakaikkiaan jaksa, en millään, aina kun yritän, masennus iskee ja saa mun väsymään vähän kaikkeen.
Usein yritän aloittaa ulkoilun ja liikunnan, vähän aikaa kun kuluu, aina lopahtaa.
Onko kellään tällasesta kokemusta, et masentuu kun yrittää suorittaa jotain pitempi aikasta?
Entä onko joku onnistunut laihdutuksessa, vaikka olisi samat ongelmat kuin mulla.
Olisi mukavaa kuulla kokemuksistanne kaikenlaisista, vertaistukea parhaimmillaan, kun saisi vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia.
Onnistumiset jollakin olisi mukavaa "extraa" tähän masennusjuttuun, joka tän palstalaisia vaivaa.
Kirjoitelkaa! kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
luin kotona,ja söin.Kun ei enään vaatteita löytynyt päätin,että nyt saa riittää.Aloitin lenkkeilyn joka päivä pari tuntia,ja kevensin ruokavaliota.Muutamassa kuukaudessa sain pudotettua painoa yli 30 kg.Kova työ oli,ja kaikista herkuista sai juopua,mutta oli sen arvoista.
Kiitos vastauksestasi, sinä olet onnistunut, onnitteluni siitä.
Mulla vain tökkii justiinsa se kun en jaksa, aloittanut olen monesti jo lenkkeilyn, syömiset laittanut järjestykseen, tuloksella, et masennun ja väsyn, en jaksa mitään pitkään aikaan, syötyä tulee silloin kaikkea hyvää taas, kun tuntuu ettei millään ole väliä.
Olen jo niin hyvässä kunnossa, kuulemma, että voisin laihduttaa ja liikkua enempi, mutta mutta ei se vaan onnistu. Kunto ei kaiketi olekaan ok.
Joka tapauksessa tämä on hätähuuto, kun tänne kirjoitin, toivon saavani kuulla sen 'avaimen' jolla saisin pitempää virtaa itseeni.
Ehkä sitä ei mulle ole olmassakaan, vaan havittelen kuuta taivaalta, elän kuitenkin toivossa, et joku teistä osaisi vetää oikeasta narusta, niin sanoakseni.
Lihominen on joskus paras suojapanssari maailmaa vastaan ja siitä luopuminen on melkoista tuskaa vähän kuin kaveri lähtisi.
Minä olen laihtunut ja lihonut ja olen vähän samanlainen laihduttamisen suhteen kuin sinäkin.Ja yhtä lailla saanut kuunnella kehoituksia kiloistani, jotka pitäisi sulatella terveillä elämäntavoilla pois.
Minua on auttanut se, etten edes yritä laihduttaa saati asettaa kovin korkeita tavoitteita. Olen tunnesyöppö ja siksi jonkinmoinen mielikuvaharjoittelu on ollut paras tönäisy painon pudotukseen eli minä opettelen pitämään itsestäni sellaisena kuin nyt olen. Se pitäminen taas onnistuu tekemällä mistä pidän ja kokemalla onnistumisen iloa, jolloin sitä alkaa täyttämään nälän tunnetta ihan muulla kuin kaivamalla sapuskaa kaapista.
Liikunta on ehdoton apu ja yksinkertaisesti päätin ottaa n. kolmen viikon sessiolla jokapäiväiset kävelylenkit ja lupasin, että jos se on tyhmää saan lopettaa. En lopettanut, vaan löysin liikkumisen ilon takaisin elämääni ja innostuin myös käymään tanssitunneilla samoin kuin rassasin äsken fillarin kevätkuntoon.Mutta liikun siis ilokseni, en laihtuakseni. Se on tärkeätä tehdä selväksi, koska mikään mikä ei lähde omasta tahdostani on tuhoon tuomittua.Loppujen lopuksi ulkoilusta tulee riippuvaiseksi ja sillä on suuri merkitys mielialaan myönteisessä merkityksessä.
Painoni on pudonnut hyvin hyvin hitaasti, mutten olekaan pyrkimässä ilmaisjäseneksi Painonvartijoihin tai tekemässä vaikutusta muihin ihmisiin. Suunta on oikea ja se riittää :)
Kiitos! Jotain tuon tapaista olen tavoitellut, en vain ole onnistunut, tänään olin psykiatrisella osastolla katsomassa kahta ystävääni. Toinen heistä oli niin huonossa kunnossa, et kotimatkalla, kun kävin kaupassa ostin pussin englannin lakuja ja söin ja söin, nyt harmittaa taas niin maan perusteellisesti.
Näin se aina menee mun kohdalla, ei mitään holttia.
Ehkä joskus, kun pystyn paremmin vastaanottamaan asioita ja tapahtumia.
No se jää nähtäväksi.