palstalle. Minähän en "bioista" ja "sijareista" mitään tiedä, mutta ettei vaan olisi niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
Täällä vaan itketään väärinperustein tehdyistä huostaanotoista, haukutaan sosiaalityöntekijöitä ym. ammattilaisia ja sijaisvanhempia... kukaan ei kumminkaan puhu millaisia tapauksia nämä epäoikeudenmukaiset, väärät huostaanotto-tapaukset ovat olleet....
Mutta lapsen huostaanotto on varmasti kova paikka suurimmalle osalle vanhemmista ja onhan se hyvä, että on paikka jossa voi purkaa patoutumiaan...
Surullista, jos lapsen etua ei ajattele kuin sosiaalityöntekijät ja arvokasta työtä tekevät sijaisvanhemmat...(sellaisen kuvan tätä palstaa lukiessa kyllä saa) Eikö olisi parasta ajatella vähemmän itsekkäästi ja puhaltaa yhteen hiileen, jotta se "vääryydellä" tehty huostaanotto saataisiin joskus purettuakin..?
Täällä vaan itketään väärinperustein tehdyistä huostaanotoista, haukutaan sosiaalityöntekijöitä ym. ammattilaisia ja sijaisvanhempia... kukaan ei kumminkaan puhu millaisia tapauksia nämä epäoikeudenmukaiset, väärät huostaanotto-tapaukset ovat olleet....
Mutta lapsen huostaanotto on varmasti kova paikka suurimmalle osalle vanhemmista ja onhan se hyvä, että on paikka jossa voi purkaa patoutumiaan...
Surullista, jos lapsen etua ei ajattele kuin sosiaalityöntekijät ja arvokasta työtä tekevät sijaisvanhemmat...(sellaisen kuvan tätä palstaa lukiessa kyllä saa) Eikö olisi parasta ajatella vähemmän itsekkäästi ja puhaltaa yhteen hiileen, jotta se "vääryydellä" tehty huostaanotto saataisiin joskus purettuakin..?
Vastaukset 27
Vanhimmat
mitä elämä teidänkin perheeseen voi tuoda tulessaan....
Tutustu tarkemmin ja perusteellisemmin lasten suojelun tilaan.
Aloittaa voi vaikka eduskunnan sivuilta.
"Kaivapa" esiin tutkimuksia ja muita tuloksia esimerkiksi siitä mikä on lasten suojelun ammattilaisten määrä eri kuntien palveluksessa Suomessa tällä hetkellä ja mitä se yleensäkään on viime vuosina ollut.
Tutkittavaa riittää.... kirjoitapa sitten uusi "versio" tälle palstalle.
Kiven heittelijöitä jo muutenkin syyllistettyjen vanhempien kohdalle riittää
mutta asiallisia ja tutkittuun tietoon perustuvia kirjoituksia tuntuu tavallisen maijan olevan todella ylivoimaista kirjoittaa.
Ja mitä sosiaalityöntekijöiden (moittimiseen) tulee niin kovinkaan rääppöiseltä ei ammattilaisten "kasti" vaikuta,
jos jopa 81 % on eteläsuomenkin läänin alueella on epäpäteviä ja
tekemässä erittäin vaativaa sosiaalityötä.
Samaa olen ihmetellyt. Eli sitä, että miksi kukaan ei voi kertoa, että millaisissa tilanteissa huostaanottoja on tehty.
Niin ei jaksaisi aina olla haukuttavana. Koulu-ikäiset vietiin, kun kävin kaupassa. Oli täysi-ikäinen lasten kanssa. Olin poissa tunnin verran. Tulin takaisin, oli lapset poissa. Riittääkö?
Hei!
Voisitkohan kertoa mitä huostaanottotilannettasi on edeltänyt ja miten koit toiminnan sen aikana, sekä sen jälkeen. Saitko apua huostaanoton jälkeen esim. keskuteluapua tms.?
Olen tekemässä aiheeseen liittyen tutkimusta, joten kaikki mahdollinen informaatio on tervetullutta.
Olen kiinnostunut näistä epäkohdista, joista vanhemmat täällä puhuvat. Onko ehdotuksia huostaanottojärjestelmän parantamiseksi?
Kiittäen mahdollisesta palautteesta: Opiskelija
vastaa näihinkään, mutta jos nyt tekisin yhden poikkeuksen.
-huostaanottoa edelsi useita vuosia kestänyt avun hakeminen lapselle, jos olisin tiennyt, mitä eteen tulee, olisin vienyt lapsen suoraan yksityiselle lääkäriasemalle
-1. hoitosuhde: Neurologisen ongelman olemassa olo kiellettiin jyrkästi, lapsi vaadittiin analyyttiseen ryhmäpsykoterapiaan, josta ei mitään apua, uloskirjoitus ja taas ilman hoitosuhdetta
-2. kierre: neuvola, perheneuvola, lastenklinikka, lastenlinna, sairaalapaikkojen puutteen takia lähete lastenkodin intensiiviosastolle, jossa lasta pahoinpideltiin, mitään tutkimusta ja hoitoa ei saanut, vaadin h-oton purun, joka tehtiin
-purun jälkeen sairaala kieltäytyi antamasta vastaanottoaikoja
-yksityiselle lääkäriasemalle, AS-dg, lähete sairaalan neurologian osastolle, josta odotamme kuntoutussuunnitelmaa tällä hetkellä
-olen ollut lapseni omaishoitaja viime syksystä asti. Jos lapseni olisi sijoitettu, olisi yhteiskunnalla varaa maksaa sijaishoitajalle palkkaa 1200-1900 e/kk kunnasta riippuen. Kun lasta hoidetaan kotona, palkka on 259 e/kk, vaikka yhteiskunnan säästö on merkittävä.
Arvostelen ls-työntekijöitä ainoastaan siitä, että miksi he suostuvat tekemään huostaanoton, vaikka itse totesivat moneen kertaan, että kotioloissa ei ole h-ottoperusteita. Muuten toimivat asiallisesti ja hyvin, eritavalla kuin monen muun kohdalla. Viranomaismielivallasta sain kuitenkin täyden käsityksen lastenkodissa. Vastaavassa tilanteessa monen muun perheen kohdalla h-ottoa ei ole purettu ja hoidollisten huostaanottojen lapset kotiutuvat poikkeuksetta huonompi kuntoisena kuin ovat olleet 'hoitoon' mennessään - jos heitä kotiutetaan ollenkaan ennen 18-ikävuotta.
Mitään keskusteluapua en saanut, vaikka tilanne oli ihan hirveä. Sen sijaan lastenkodin palaveissa sain juosta niin paljon, että säännöllinen päivätyö ei olisi ollut niiden ohella mahdollista. Siis vaikka kotona ei ole h-ottoon lain mukaisia syitä, niin tarkoitus oli hoitaa vanhempia, ei lasta.
EHDOTUKSIA järjestelmän parantamiseksi:
Lastensuojelulaki olisi kriminalisoitava niin, että joka ikinen syyte vanhempia kohtaan tarkistetaan poliisitutkinnalla. Syyte on siis todistettava oikeaksi ennen kuin voi syyttää. Siksi h-otot on saatava käräjäoikeuksiin.
Ennen käräjäoikeuskäsittelyä kaikki parannusehdotukset ovat jonnin joutavaa näpertelyä.
Hoidolliset huostat on kiellettävä lailla! Pahinta mitä näille lapsille voi tapahtua on se, että vanhemmat hakevat apua lastensuojelusta, tehdään h-otto ja lapsi sijoitetaan tavalliseen perheeseen. Lapsen ongelmat katsotaan tietysti vain ja ainoastaan huonosta kasvatuksesta johtuviksi. Tietysti lasten tutkimus, kuntoutus ja hoito on saatava asianmukaiselle tasolle, myös vanhempien mahdollisuus hoitaa lasta kotona on turvattava eri tavalla kuin nyt.
Autismi-lehti 1/2007:
Lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri Ismo Makkonen kirjoittaa Kuopion yliopiston tutkimustuloksista:
"Suku- ja kaksostutkimusten myötä geneettisen osuuden merkitys on käynyt erittäin selväksi."
Muualla maailmassa tämä on tiedetty jo kauan.
kurssitusta, joka auttaa sosiaalityöntekijää tunnistamaan erityislapset sieltä huonosti/riittämättömästi kasvatettujen joukosta?
Olisi merkittävä parannus lasten oikeusturvalle, kun sossu pystyisi sanomaan lääkärille, että "lastensuojelullisesta näkökulmasta katsottuna vanhempien vaatimusta neurogisesta konsultaatiosta ei pidä tässä tapauksessa sivuuttaa."
Miten hallinto-oikeus perusteli päätöksensä tassä tapauksessa?
Suomessa ei saa julkaistuksi viranomaisten tekemiä virheitä, ei lapsia kohtaan, eikä ketään muutakaan kohtaan. Syytä mediaa äläkä uhreja.
on tiedotuspimento päinvastoin. Lapsen syntymävanhemmat voivat tulla esiin nimellään ja kasvoineen ja moittia sosiaalipuolen toimia julkisesti. Viranomaisia sitoo aina salassapitovelvollisuus. Joskus toivon lastensuojelun nimissä, että syntymävanhemmatkin kunnioittaisivat lapsensa yksityisyyttä sen verran, etteivät tekisi kiistoistaan viranomaisten kanssa julkisia. Aina joku kykenee identifioimaan lapsen/lapset näissä tapauksissa.
julkisuudessa ilman, että lasta voidaan tunnistaa.
Mutta sehän ei sossuille käy.
Aina on hyvä paeta MUKA salassapito velvoitteen taakse, että omat rikokset eivät paljastuisi.
Ja salassapitovelvollisuutta käytetään keppihevosena mitä ihmeellisimmissä asioissa. Esim. kun kysyin lastenkodissa, voisivatko he ottaa jaettavaksi uuden nettifoorumin osoitetta, joka on tarkoitettu huostaanotettujen lasten vanhemmille. Olisin siis itse tekemiäni osoitelappuja antanut heille, joita olisivat palavereissa antaneet vanhemmille.
Vastaus kuului:
"Emme voi, koska meitä sitoo salassapitovelvollisuus."
Totuus asiassa oli se, että tekivät kaikkensa estääkseen lasten vanhempia tutustumasta toisiinsa. Tiedä, vaikka olisivat saaneet toisistaan joukkovoimaa nousta mielivaltaisia käytäntöjä vastustamaan. Heh!
Tiedottavatko sosiaaliviranomaiset sijaisperheille uuden lastensuojelulain mukaiset esim. kiinnipito- ym. säännöt, vai kuuluuko uusi lastensuojelulakikin salassapidon piiriin? Minua ällöttää noiden sossuhyysäreiden älyllinen epärehellisyys, TODELLA!!
syntyä vain laitoksissa. Ja niistä on henkilökunnan tehtävä tarkat kirjaukset jälkeen päin tarkastettaviksi.
Mielestäni uusi laki ei edes tunne käsitettä, että mitään kiinnipitotilanteita syntyisi sijaisperheessä. Eikä minunkaan mielestäni saa syntyä, koska kyseessä silloin on yleensä erityislapsi tai psykiatrista sairaalahoitoa tarvitseva lapsi. Koska sijaisperheen kuuluu olla "vain tavallinen perhe", ei heillä ole valmiuksia erityislasten tai psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevien lasten hoidosta.
Eikös uusi laki ole jo luettavissa Finlexissa?
Kiitos tiedosta, että sijaisvanhemmat eivät saa harrastaa kiinnipitokasvatusta. Toivottavasti tieto pitää paikkansa.
50 §
Sijaishuoltopaikan valinta
Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta.
Uuden lain luku 11
Otsikko: Rajoitukset sijaishuollossa
68 §
Kiinnipitäminen
Laitoksen johtaja tai laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi lapsen rauhoittamiseksi pitää kiinni lapsesta, jos lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita ja kiinnipitäminen on lapsen oman tai toisen henkilön hengen, terveyden tai turvallisuuden välittömän vaarantumisen vuoksi taikka omaisuuden merkittävän vahingoittamisen estämiseksi välttämätöntä. Kiinnipitämisen on oltava luonteeltaan hoidollista ja huollollista sekä kokonaisuutena arvioiden puolustettavaa, kun otetaan huomioon lapsen käyttäytyminen ja tilanne muutoinkin. Kiinnipitäminen voi pitää sisällään myös lapsen siirtämisen. Kiinnipitäminen on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä.
Kiinnipitämisestä on siihen turvautuneen henkilön annettava laitoksen johtajalle kirjallinen selvitys. Laitoksen johtajan turvautuessa kiinnipitämiseen on selvitys annettava 13 §:n 3 momentissa tarkoitetulle lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
Kiinnipitämisen liioittelusta säädetään rikoslain (39/1989) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.
tilanteista raportoitava heti, kun mahdollista. Johtajan delekoitava alaiselleen, ellei itse ole paikalla.
siltä, että tällä palstalla keskusteluissa olleet väärät ja aiheettomat huostaanotot johtuvat vanhempien keskinäisistä riidoista.
Yhdessä on tehty lapset ja eletty elämää. Kun sitten syystä tai toisesta tulee ero niin katkeroitunut ja suuttunut puoliso (tai sen suku, tai siihen hommaan valjastettu tuttava, naapuri tms.) alkaa "tehtailla" aiheettomia lastensuojeluilmoituksia, jotta voisi pahimmalla mahdollisella tavalla kostaa entiselle puolisolleen.
Lähellä olleen on helppo antaa viranomaisille tarpeeksi tarkkoja tietoja perheen elintavoista seikkaperäisesti siten, että huostaanotto lapsista voidaan tehdä.
Sossut eivät voi näitä ilmoituksia tietenkään sivuuttaa. Ja vaikeata on arvioida kenen totuus on oikea totuus.
Harmillisinta tässä on se, että pahiten tästä koko tilanteesta kärsivät nuo viattomat lapset. Ja haukut saa se joka yrittää auttaa.
sivuja taaksepäin. Kyllä sieltä juttuja löytyy vaikka kuinka paljon.
Kyselijät ovat yleensä aina suuria huostaanottojen kannattajia ja sokeita viranomaisten palvojia, on aivan sama, mitä tänne tuollaisiin uteluihin kirjoittaa.
selailin kyllä ja totesin, että todella monimutkaisista asioista on kyse! En oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin, saati kirjoittaisin. Helpointa olisi varmaan sulkea silmät kaikelle tällaiselle ja pysyä poissa tältä palstalta... mutta jostain kumman syystä tämä asia kaivelee minua. Johtunee siitä, että olen saanut ensimmäisen lapseni muutama kk sitten ja kaikenlainen lasten pahoinvointi ja kaltoinkohtelu on alkanut kiinnostamaan... Että miten joku pystyy pahoinpitelemään, juottamaan alkoholia, sitomaan, tunkemaan styroxlaatikkoon, ajamaan kännissä autot takakontissa, jättämään vauvansa yksin pinnasänkyyn likaisissa vaipoissa ja nälkäisen jne. En tiedä. onko tuonlainen toiminta lisääntynyt vai kiinnittääkö noihin uutisiin enemmän huomiota, kun on omakin lapsi...
Ja nyt en sitten tarkoita, että täällä krjoittelevat olisivat noin kamalia vanhempia kuin nuo ääritapaukset ovat. Ihmetyttää vain se, että miten ihmeessä tuollaista kamalaa pääsee tapahtumaan, jos sosiaaliviranomaiset ym. ihmiset ovat niin herkästi tekemässä aivan vääriäkin huostaanottoja. Että mikä ihme tässä toiminnassa oikein mättää. LUULISI, että tässä maassa saisi apua, jos tuntuu ettei lapsen kanssa pärjää. Mutta tietysti on kamalaa, jos se avun hakeminen johtaakin turhaan huostaanottoon. Mutta eihän tuollainen turha huostaanotto oikeasti ole kenenkään etujen mukaista! En jaksa uskoa edes, että yksikään sijaisvanhempi oikeasti tekee työtään rahan takia. Että joku nyt ottaisi luokseen asumaan lapsen, jonka olisi täysin hyvä olla ja asua omien vanhempiensa kanssa, vain saadakseen ylimääräisiä tuloja perheelleen. Ei kai sellaista voi olla...?
Ja tuo on todella huolestuttavaa, jos kuntien sosiaalihuolto toimii pääasiassa epäpätevien ihmisten voimalla. Miten ihmeessä sekään voi olla mahdollista? Ja miten siitä ei ole enempää julkisuudessa keskusteltu?!? Vai onko niin, että nyt puhutaan niin paljon terveydenhuollon huonosta tilasta, että siinä jää sosiaalipalveluiden ongelmallinen tilanne täysin paitsioon...
Ja kyllä tottavie jonkun olisi tehtävä jotain, jotta turhilta huostaanotoilta vältyttäisiin ja todelliseen lasten ja perheiden pahoinvointiin pystyttäisiin puuttumaan jo ennenkuin se menee liian pitkälle ja lapselle taphtuu jotain kamalaa.
Ja, jos perheestä tehdään lastensuojeluilmoitus, niin eikö sitä asiaa kuitenkin jotenkin tutkita ja, jos aihetta on niin yritetä perhettä muillakeinoin auttaa ennenkuin huostaanottoon ryhdytään. Ei kai tämä systeemi nyt niin voi toimia, että yhtäkkiä, äidin kauppareissulla lapset vaan haetaan kotoa ihan ilman syytä? Niin ja aivan varmasti on totta, että katkerat ex-puolisot ja sukulaiset tekevät näitä perättömiä ilmoituksia. Mutta eikö nyt tavallisella maalaisjärjellä varustettu ihminen, vaikka olisikin kuinka epäpätevä tahansa, osaa suhtautua varauksella tällaiseen eikä suinpäin ryntää, toista osapuolta kuulematta, huostaanottamaan terveitä, hyvinvoivia lapsia?!?
Ja ei se pelkkä rakkaus lapseen aina riitä. Kyllä lapsella on oikeus saada riittävästi terveellistä ruokaa, tarpeeksi unta ja puhtaat ja lämpimät vaatteet päälleen joka päivä. Ja päinvastoin, ei perustarpeiden tyydyttäminenkään yksin riitä vaan kyllä lapsen on saatava osakseen rakkautta, syliä, lohtua ja turvallisia aikuisia ympärilleen. Ja sehän on jo aikoja sitten todistettu, että lapsi rakastaa omaa vanhempaansa ehdoitta vaikka hän kuinka ei olisi sen pyyteettömän rakkauden arvoinen. Ja pelkkä lapsen rakkaus omaan vanhempaansa ja äidinrakkaus lapseen ei riitä takaamaan onnellista ja tasapainoista lapsuutta. Ja siksi on hyvä, että on olemassa ihmisiä, jotka puuttuvat tilanteisiin, joissa eletään vain lasta rakastamalla mutta ei kyetä huolehtimaan lapsen perustarpeista kunnollisesti.
Ja tietysti olisi parempi, jos asiat eivät menisi niin pitkälle, että kun ongelmia tulee, niin ensimmäinen avun tarjoaja onkin sosiaaliviranomainen, joka on viemässä lasta huostaan. Kyllä nykypäivänä ihmisten pitäisi vähän enemmän välittää läheisistään ja tarjota apuaan sitä tarvitseville. Ja ihmisten pitäisi myös ymmärtää ottaa apua vastaan, kun joku sitä on valmis tarjoamaan...
No joo, ei voi muuta todeta kuin että raskas aihe tämä on ja en kyllä yhtään ihmetele, jos lastensuojeluun on vaikea saada pätevää henkilökuntaa...
Mutta yritetään nauttia keväästä ja toivotaan, että turhat huostaanotot saataisiin nopeasti purettua ja ne lapset, jotka todella elävät hädässä pääsisivät nopeasti hyvään sijaiskotiin! Niin ja toivotaan myös, että jollain tavalla nuo sosiaalihuollon henkilöstöongelmatkin helpottuisivat. Ehkä siinäkin auttaisi palkkojen roima nosto niinkuin terveydenhuoltoalallakin. Rankasta työstä kunnon palkka, niin saadaan päteviä työntekijöitä auttamaan apua tarvitsevia!
Olen täysin samaa mieltä Nöösin kanssa; on kuin omia ajatuksia lukisi. Itsekin kauhistelen suunnattomasti niitä kauhukertomuksia, jotka ovat tietenkin äärimmäisen harvinaisia tapauksia. Kysymys kuuluu: miksei nämä lapset saaneet apua ajoissa, eli miksi lapsi PÄÄSEE sosiaalihuollon pariin vasta kun vanhempi kärähtää rattijuopumuksesta, eläinten kaltoin kohtelusta, lapsi tavataan yöllä kuljailemasta vähissä vaatteissa ulkona jne. Ei ole voinut olla se yksi ja ainoa kerta kun vanhempi tekee tällaista ja samantien teostaan narahtaa, vaan lapsella on ollut asiat huonosti jo aikoja. Minua harmittaa, kun sijaisperheet ja sosiaalityöntekijät ehdoitta moititaan kelvottomiksi, rahanahneiksi lapsenryöstäjiksi. Tapauskohtainen näkökanta olisi tervetullutta! Minä ainakin puolustan mieluummin sossua kuin äitiä, jonka lapsi nukkuu koiranjätteiden keskellä lattialle viskatulla patjanresulla ilman puhtautta ja perusturvaa. Olen pahoillani kaikkia vanhempia ja lapsia kohtaan tapauksissa, joissa virnomaistaho on toiminut vastoin tarkoitusta eli syyttä hätiköiden ja tutkimatta asioita perusteellisesti tehnyt huostaanottopäätöksen! Siltikin kannatan ehdottomasti sitä, että lapsi ja hänen parhaansa on prioriteetti numero yksi, eikä pelkästään vanhemman halu pitää lapsi itsellään jos aihetta on epäillä lapsen parasta. Älkääkä pelätkö hakea apua ennen kuin tilanne menee todella pahaksi, viitaten juuri Nöösinkin mainitsemiin esimerkkeihin! Kunpa nämäkin vanhemmat olisivat hoksanneet tilanteensa ajoissa -ehkä omaan elämäntilanteeseen ja lapsen kasvatusajatukseen sokeutuu tai ei vain välitetä. Oma paha olo menee lapsen pahan olon edelle. Minusta on hullua, että toisaalla sossu toimii aiheetta ylireagoimalla ja toisaalla taas lapset elävät pitkään erittäin epäkelvollisissa oloissa kärsien. Outo maa, outo maailma! t. kahden pienen lapsen ei täydellinen mutta aina lasten parasta ensimmäisenä ajatteleva äiti
kirjoituksessasi. Selvennykseksi kerron, että lapseni on ollut 4 kk huostaanotettuna aikaisemmin, nyt kotona jo vuoden.
Varmaan lapsesi syntymä vaikuttaa siihen, että tuntuu kuin maailma olisi vain lapsia koskevaa juttua väärällään. Kun odotin nuorinta, tuntui että julkkiksetkin saivat vauvoja mahdottoman paljon siihen aikaan :)
Itse olen alkanut saada apua lapsen ongelmiin vasta sen jälkeen kun huostaanotto purettiin. Sijoituksesta lapsi kotiutui paljon huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään, mutta se ei paljon huostalähetteen kirjoittaneita lääkäreitä kiinnostanut. Nyt kuulun vanhempien ryhmään, jotka yritämme saada tietoa lisää erityislapsista, kaikkien lasten parissa työtä tekevien keskuuteen.
Ei kukaan normaali aikuinen pysty ymmärtämään lasten väärää ja rikollista kohtelua. Ikävä kyllä tarvitaan rikos, ennen kuin vanhempia kohtaan esitettyihin syytteisiin saadaan poliisitutkinta. Muuten syytteet jäävät lastensossujen mutu-tuntumien varaan, paitsi tietysti jos asia on niin selvä, että koko perheen lähiympäristö näkee lasten huostaanottotarpeen. Mutta monesti silloinkin huostaanotto jää tekemättä lastensuojelun resurssipulan takia.
Ihmettelit, miksi näistä asioista ei puhuta enempää julkisuudessa. Ihmettelen ihan samaa, että miksi ei anneta oikeaa tietoa, miksi vääristellään totuutta, että suurin osa huostaanotoista tehdään päihde- ja mielenterv.ongelmaperheistä. Tutkittua tietoa löytyy eduskunnan sivustoilta uuden lastensuojelulain perusteista. www.eduskunta.fi, klikkaa vasemmalta 'Valtiopäiväasiakirjat' ja aukeavaan lomakkeeseen kirjoitat 'HE 252/2006'.
Täysistuntopöytäkirjoista löytyy myös tekstiä kansanedustajien puheenvuoroista, joka pitäisi olla hälyyttävää jokaisen lapsista todella välittävän aikuisen korvissa. Siellä sanotaan monessa kohtaa, että lastensuojelu ei ole viime vuosina enää pystynyt noudattamaan lakia, monissa kunnissa ei ole yhtään pätevää työntekijää, muutenkin heitä on liian vähän.
Myös perheiden tuet on 90-luvun alusta vähennetty sille tasolle, että ls. ei ole pystynyt riittävää avohuollon tukea tarjoamaan.
Monet seikat ovat johtaneet siihen järjettömään tilanteeseen, että kaikki tarpeellisia huostaanottoja ei voida tehdä, mutta silti tehdään aiheettomia sijoituksia. Itse olen ollut jonkinlainen oikeustaistelija nuoresta asti, enkä voi ymmärtää sitä, että aikuiset ihmiset ummistavat silmänsä aiheettomilta huostaanotoilta, eivätkä nouse mitenkään siihen joutuvia lapsia puolustamaan.
Sijaisvanhempien kanssa en ole joutunut muuten tekemisiin - paitsi ystävä- ja tuttavapiirissäni on pari - mitä nyt neurologisista ongelmista kärsivien lasten aiheettomista huostaanotoista kirjoitin heidän palstalleen eilen. Kävin äsken vilkaisemassa ja kovasti irvisteltiin taas aiheettomia huostaanottoja vastaan. En pysty ymmärtämään, en parhaalla tahdollakaan.
Välillä tuntuu, että maailma on täynnä vääryyttä lapsiakin kohtaan, eikä sitä vastaan pysty paljon taistelemaan, nimenomaan siksi, koska käsittämätöntä vasta taistelua on niin paljon. Minulle riittää, että asioiden oikea tila tiedetään eduskunnassa, lastensuojelujärjestöissä ja esim. Autismi- Aspergerliitossa.
Masentavasta lasten väärästä kohtelusta minäkin haluan nousta kevään odotukseen, kuten viimeisessä kappaleessa kirjoitat. Hyvää kevättä ja kesää Sinulle ja vauvallesi! Ja tietysti muutakin hyvää yhteistä tulevaisuutta!
oloa muutenkin ja lisäksi nyt, kun niiden olemassa olosta on ihan puolueetontakin tietoa saatavilla. pitäis miettiä ennen kuin vastustaa, ettei lopulta huomaa puolustavansa lasten väärää kohtelua.
että aiheettomia huostaanottoja ei olisi olemassa. Sitähän otsikollasi tarkoitit?
Ihmetystä ensi lukemalla herätti vain se, ettei muunlaisia huostaanottoja tuntunut olevan olemassakaan, kun tätä palstaa luin. Ja näin "ulkopuolisena" silmille hyökkäsi vain suuri viha ja katkeruus kaikkia viranomaistahoja ja sijaisvanhempia kohtaan. Ja se kyllä sai minut epäilemään hieman, että eiköhän joukossa ole jonninverran ihan aiheellisiakin huostaanottoja....
Mutta, mutta voihan se olla, että tänne kirjoittavatkin vain ne, joiden lapset ovat enemmän tai vähemmän väärinperustein huostassa. Niiden oikeasti kaltoinkohdeltujen lasten vanhemmat ovat varmaankin niin huonossa jamassa, etteivät jaksa täällä palstoilla roikkua.
Mutta kyllähän jotain tarttis tehdä, jos noita lapsia vasite viedään turhaan sijaiskoteihin. Ja ihan vaan äidin kauppareissun tai perättömien puheiden takia... Perustakaa vaikka joku yhdistys tyyliin: aiheettomasti huostaanotettujen lasten vanhemmat ry tms. Ja tuokaa asiat laajemmin julkisuuteen. Joukkovoimahan on tunnetusti hyvä keino taistella oikeaksi kokemiensa asioidensa puolesta!
että kaikenlainen rakentava keskustelu yleensä auttaa näkemään asioita erilaisita näkökulmista=)
sisällään. Mutta aiheettoman ilmoituksen perusteella lapset lähtevät kyllä, riippuu tietysti ilmoituksen sisällöstä, miten rankkoja toimet ovat.
Yhdistys olisi sinällään ihan hyvä ajatus.
Olen ymmärtänyt, että huostaanoton aikana on monesti niin järkyttynyt ja romuna koko tilanteesta, että voimat eivät riitä paljon muuhun kuin taisteluun lapsen puolesta.
Sitten kun lapsi kotiutuu, on taas päinvastainen tilanne, että helpotus on niin suuri, että haluaa katsoa eteenpäin ja unohtaa koko karmean kokemuksen.
hetkittäin. Sitten yleensä häiriköt hermostuvat ja joku taas provosoituu heille :(
Joskus sen takia tuntuu, että vanhempien ei haluttaisikaan pysyä voimissaan, että kykenevät vaatimaan lapsen takaisin kotiinsa.
ja mitään selityksiä ei tullut, myöhemminkään. edelleen huostassa. kieltämättä onhgelmie oli, mutta silti sossu toimi väärin. jos huosta oli tarvpeelinen sen olisi voinut toimittaa muutoin kuin sieppaamalla lapsi yhtäkkiä kotoa. traumaatinen kokemus.
ovat tavalla tai toisella itse taloudellista hyötyä saavia lasten sijoituksista.