Kaikki menee suoraan sanottuna päin helvettiä.. Oon todella vihanen ittelleni ja kaikille muille, kukaan ei ymmärrä, ketään ei kiinnosta, ja jos ymmärtäisi ja kiinnostuisi, niin eipä mua oikeastaan voi kukaan auttaa kun olen meinaan ihan kiitettävässä liemessä elämän jokaisella osa-alueella, itseasiassa yhtään mikään ei mene hyvin, ei edes tämän tietokoneeni toimiminen, sen nyt pitäs olla pieni ongelma, ja se onkin todella pientä verrattuna kaikkeen muuhun, mutta kun ei oo tällä hetkellä muuta yhteydenpito välinettä, ja messenger ei toimi, eikä ole myöskään rahaa liikkua kotoa mihinkään, niin melko hankalaksi menee, pakko olla yksin himassa vain, no eipä mulla muuta olis oikeastaan ollutkaan, paitsi poliisin kuulusteluihin pitäisi päästä tällä viikolla, ja ryyppäämään. Voi jäädä kyllä vähän hiljaiseksi, kun ei ole tuota kahisevaa.Ystävät on menneen talven lumia, samoin parisuhde, tai ylipäätään vastakkainen sukupuoli mun elämässäni, hiljaista on myös opiskelujen, töiden ja harrastusten parissa, ne kun on kaikki katkenneet. Hehheh, kai mä tulen pikku hiljaa hulluksi tässä, kun mua syytetään vaikka mistä, ja mitään en ole kellekkään tehnyt, sen sijaan olen parhaani aina yrittänyt ja siitä voin antaa kunniasanani (vaikka tuskin se ketään kiinnostaa, sanoisivat vaan että mitä minä spedeilen) Hohhoijaa, maailma on paljon vielä odotettua julmempi. En mä arvannut että lapsuuden arvet tulisi taas esiin, ja huomaisin että elämä on edelleen sitä samaa paskaa, hieman eri paketissa. Ei tää ole oikeasti enää kivaa. Vaikka liekö tuo koskaan oikeasti ollutkaan? Mä haluaisin vaan kuolla pois, niin paljon mua vituttaa, mutta en mä ole niin rohkea että uskaltaisin olla niin "säälittävä", että uskaltaisin päättää päiväni, tappaa itseni, ei se toimi niin, ei mulla pokkaa ole, tai ehkä on pokkaa, muttei uskallusta, en minä vaan uskalla. Että osaankin olla lapsellinen ja keskittyä vain negatiivisiin asioihin, mutta voin taata, että kuka tahansa minun tilanteessani olisi hermostunut. En tiedä odotanko tähän vastauksia, empä kai, useimmat ihmiset muutenkin lueskelee täällä vaan toisten kirjoituksia ja sit ajattelee että "ei mua kiinnosta mitään tohon vastata", joten niin mitä todennäköisimmin käy myös tälle. Vannomaan en mene mutta onhan se nyt aika varmaa. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa joten teen molempia, iltaisin itken itseni uneen, jos unta edes saan, unilääkkeisiin sain reseptin muttei ole rahaa hakea, on mulla luontaistuote kaupan paskoja, muttei ne mitään auta, painajaisia niistä vaan näkee, ja pitkään olenkin niitä nähnyt!!! Hehheh. Joku saattaa kenties sääliä mua tämän tekstin perusteella. Empä tiedä onko se hyvä vai huono, ihan sama (vaikkei olekkaan) mut morojenttes. Ei jaksa ei kykene kirjottamaan enää, kuulostaa niin tyhmältä spedeilyltä koko tää roska.
Ahdistaa
ihan saatanasti...
10820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oikein voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti huominen tuo jotain parempaa tullessaan.
Kaipa ne poliisit tutkiessaan saavat selville, jos et mihinkään ole syyllistynyt.
Lähde nyt ainakin ulos sieltä kämpästä, vaikka vituttaakin. Auringonpaiste saa ainakin lämpimän olon, jos ei muuta ja valo auttaa talvesta toipumiseen. Eikä ole mitään paskapuhetta!!!
..edes jotain apua jos olisi...
auttaa varmaan
auttaa myös, elimistöön erittyy sitä ......
heh, kiitokset vastanneille :) jotain riemua niistä oli. Tänään oli kuulustelut, 2 vuotta voi tulla vankeutta pahimmillaan.
Joo, pää pystyyn vaan ja menoks. Lähe kämpästä ainakin ulos. Munkin elämä on ollut aika sekasin, mutta tunnelin päässä näkyy jotain.
Lenkkeilyä suosittelen (Ennen vihasin sitäkin, mutta nyt menee 10km helposti)
Kuinka sait sit inspiraation lenkkeilyyn? Mä voin sanoo että ryyppääminen ja siinä ohessa kavereiden näkeminen (siis olettaen että on sen verran rahaa) sujuu helpommin, mutta että lenkille, äh, pitäisikö? Olen kyllä miettinyt sitä jo jonkin aikaa. Työvoimatoimistossa ravaaminenkin alko jo hetkessä tuntua ylivoimaselta urheilulta. Yhdellä kerralla en vaan menny, toisen kerran peruin, ja yhteen numeroonkin piti soittaa, jätimpä senkin tekemättä.
Tuohon edelliseen vielä sen verran lisäystä, että eipä ne kyllä mun kavereita ole, mutta lähinnä tarkoitin muita ihmisiä itseni lisäksi, samassa seurassa alkoholia nauttimassa, olen sen verran edennyt et olen alkanut (lähes huomaamattani) kutsua noita kyseessä olevia juoppoja jo kavereikseni :) Heh. Aika hyvä homma muuten, olo on, hetkellisesti ainakin, parempi, kun tuntee kuuluvansa, hetkellisesti ainakin,johonkin joukkoon.
mitä tarkotat ja miltä susta tuntuu, mutten osaa auttaa kun en saa itseänikään samantapaisesta tilanteesta pois.:/
Ei munkaan elämäni sen parempaa ole, vihamiehiä nurkan takana vaikken olekaan koskaan sen pahemmin rikollista tehnyt ja tuskin teenkään, en enää edes ota alkoholia. EI varmasti ole vastaus ahdistukseen mikään ryyppääminen, mieti vaikka ennemmin johonkin terapiaan menoa, muiden vaihtoehtojen punnitsemista tms. ota vastuu omasta elämästäsi! Tunnelin päässä voi näkyä valoakin jos yrittää.. vaikka se oliskin vaikeaa, tiedänhän mäkin miten vaikea on nousta suosta jos sinne on jo hyvän matkaa uponnut.
En mäkään ole mitään rikollista tehnyt. Olen syytettynä rikoksesta mutta se ei tarkoita että olisin tehnyt sen. Juuri tollanen mua ressaa, että oletetaan ennen kun tiedetään puoliakaan. Enkä mä sillä että olisit mua jotenkin syyllistänyt mutta tuli vaan armoton tarve päästä korjaamaan toi seikka, että tosiaan olen syytön. Samoin se ettei enää opiskele, käy töissä ja harrasta, ei tarkoita automaattisesti että on laiska.Sen taitaa jotkut harvat tietääkkin? Jos kuppiin kaadetaan koko aika tavaraa, se täyttyy jossain vaiheessa. Sillon täytyy kaataa osa pois ettei läiky yli. Kaikki liittyy kaikkeen ja paljon on asioita taustalla.