Joskus kun näitä kirjoituksia lukee, tulee sellainen olo, että todella hienoja ihmisiä, mutta miksei sellaisia tapaa normaalissa elämässä? Sitten ajattelen, että yksinäiset on varmaan kotonaan...
Harmi. Juuri sellaisia ihmisiä kun täällä kirjoittelee olisi kiva joskus tavata ihan spontaanisti joskus vaikka kesälomalla puistossa. Menkää kaikki yksinäiset hienot ihmiset kesälomalla puistoon, niin ehkä tapaan teidät (: Tai sitten tapaatte toisen yksinäisen ihmisen jolla on uskomattoman kaunis sielu.
Harmittaa se tuhlaus jos upeat ihmiset istuu kotonaan mahdollisesti kärsien yksinäisyydestään, koska juuri sellaisilla ihmisillä olisi mahdollisuuksia syvällisiin, merkityksellisiin ihmissuhteisiin.
Ja kun fyysisestä läheisyydestäkin puhutte niin kauniisti. Minua saisi ainakin hyvänä pitää kuka tahansa (no ei nt ehkä ihan kuka tahansa) sellainen , joka tekee sen yhtä kauniisti kun täällä toisinaan puhutte! :D
Harmi. Juuri sellaisia ihmisiä kun täällä kirjoittelee olisi kiva joskus tavata ihan spontaanisti joskus vaikka kesälomalla puistossa. Menkää kaikki yksinäiset hienot ihmiset kesälomalla puistoon, niin ehkä tapaan teidät (: Tai sitten tapaatte toisen yksinäisen ihmisen jolla on uskomattoman kaunis sielu.
Harmittaa se tuhlaus jos upeat ihmiset istuu kotonaan mahdollisesti kärsien yksinäisyydestään, koska juuri sellaisilla ihmisillä olisi mahdollisuuksia syvällisiin, merkityksellisiin ihmissuhteisiin.
Ja kun fyysisestä läheisyydestäkin puhutte niin kauniisti. Minua saisi ainakin hyvänä pitää kuka tahansa (no ei nt ehkä ihan kuka tahansa) sellainen , joka tekee sen yhtä kauniisti kun täällä toisinaan puhutte! :D
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä voisin vaikka istua puiston penkillä. Mutta tuskin sulla löytyy uskallusta istua viereen ja alkaa juttelemaan niitä näitä. Se siitä spontaaniudesta. Yksinäisyyteen katsos voi liittyä myös ujous, arkuus ja kaikenmaailman sosiaaliset pelot.
Kyllä mulla riittää rohkeutta jutella sulle. Se sitten riippuu siitä millainen olet, että kiinnostaako jutella. Jos olet kovinkn katkera tai ilkeä niin saat kyllä sitten istuskella siinä puiston penkillä yksin.
Minusta ei kannata kauheasti valittaa yksinäisyydestä jos ei ole valmis tekemään asian eteen jotain. Tai siitä valittamisesta ei ole mitään hyötyä, kenellekään. Jos tuijotat vain maahan tai käännät katseesi välinpitämätömästi pois heti kun katseemme kohtaavat, et minun mielestä kovin aktiivisesti etsi yhteyttä. Huom, minun mielestä ja silloin minä etsin jonkun joka uskaltaa hymyillä minulle.
Ehhehe.
Ujon ja itseään rumana pitävän ihmisen on vähän vaikea katsoa tuntematonta silmiin ja hymyillä. Sitä ajattelee, että naiset katsoo meidänlaisia vain halveksuen nenänvarttaan pitkin. Tutustu sinä ensin minuun sähköpostin välityksellä, varmasti näet mun hymyilevän kun tavataan.
Anna sähköpostiosoite :)
Kunhan ensin sanot, että et asu missään lapissa. On meinaan vähän pitkä matka tulla sinne penkille täältä etelä-suomesta silloin. ;)
Voit tietty omankin sähköpostiosoitteesi antaa.
No minäpä sitten sanon, että en asu missään Lapissa.
Niin, ja voit SINÄKIN tietty antaa osoittees :)
No jos haluat tutustua niin anna se osoitteesi, niin mä pistän viestiä kun ehdin.
No ei mulla mitään hirveitä himoja ole tutustua kun en alkuunkaan tiedä millanen olet, eli en laita tänne omaa osoitettani. Jos haluat rupatella, niin rupattele tohon alas x). Mä rupattelen sitten kans.
Sunnuntaista lähtien on taas tullut oleskeltua lähinnä puistossa, kun jotkut ottivat mukaan agregaatin ja äänentoistolaitteet ja olivat soittamassa 2 yötä putkeen. Puistobilekausi on siis jo alkanut ja minut löytää takuuvarmasti kaikista puistobileistä.
Suurin osa puistossa kävijöistä vaikuttaa kuitenkin olevan aivan liian kiireisiä, tulevat puistoon istumaan 10 minuutiksi ja sitten häipyvät. Osa kuitenkin hengaili kaikessa rauhassa sen 3 vuorokautta, ilman hirmuista kiirettä kotiin nyhjöttämään, ja näihin tyyppeihin tietysti tutustui paremmin.
yleensä istuskelet? Jos Helsingin puistoista puhutaan, niin ollaan saatettu jopa istuskella samassa puistossa. Harmi ettei kukaan yksinäinen pidä siellä jotain "olen yksinäinen!" -kylttiä sylissään, kun ei meitä muuten oikein erota muista ihmisistä. :D
No missä puistossa ihan tarkkaan ottaen tykkäät oleilla?
Niin ja itse tykkään kyllä melko kaikista puistoista, joissa kuitenkin saa jokseenkin rauhassa olla. Ja satamista tykkään vielä enemmän :)
En ota "Olen yksinäinen :(" kylttiä mukaan vaikka noin epäsuorasti (hehheh...) pyysitkin. Kyllä minut ainakin voi ainakin teoriassa tunnistaa yksinäiseksi, koska olen yleensä yksin puistoissa. Ja mitäs se haittaa vaikka vahingossa puhuisikin mukavalle ei-niin-yksinäiselle? :)
Jokiuoman, Tähtitorninvuoren, Kaivari, Johanneksenpuisto. Siinä nyt joitain. Ei ainakaan vielä olla törmätty. :) Noissakaan ei pian saa enää olla rauhassa, kun niissä alkaa enemmän jengiä lappaamaan ilmojen lämmitessä. Siinä usein sitten huomaa, kuinka kaikilla muilla on edes joku, eikä siellä sitten kauaa jaksa olla. Silloin ne on mukavia, kun siellä ei ole liikaa porukkaa. :)
Hehe se kyltti nyt oli lähinnä sarkasmia. Sellaista pitelevä nainen saisikin todennäköisesti huomiota vain ärsyttäviltä vonkaajilta tai eihän sitä ikinä tiedä. Niin eipä siitä haittakaan olisi, tosin se ei-yksinäinen saattaisi pitää outona tapauksena, jos sillä itsellään ei ole kokemusta yksinäisyydestä ja elämä on ollut yhtä ruusuilla tanssimista.
joskus sattumalta jossain noissa puistoissa? x)
maili on [email protected]. Joten voidaan me katella, jos ihan sattumalta joskus satuttaisiin samaan puistoon eksymään. :)
Eh, en odottanut tuota. Tarkoitus oli vaan heittää kummallista herjaa x)
Okei pyyhitään tuosta sitten tuo mailiosote. :D
me voidaan sähköpostitellakin, mutta vain jos molemmat vannotaan, että ei yrittämällä yritetä löytää yhteistä säveltä. Jos ei ajatukset ja arvot kohtaa, niin sitten ei kohtaa. Elämä jatkuu. Eikö?
Kyllä sitä mielummin olisi myös jotain muutakin yhteistä, kuin vain yksinäisyys. Eikä väkisin minunkaan mielestä kannata yrittää minkäänlaista suhdetta.