Oon nuori mies. Mulla on masennusta, torikammoa ja pakkoa ajatuksia ja jonkin verran pakkotekoja, eli neurooseja. Luulen että olen herkkä ihminen. Mistä tunnistaa onko herkkä ihminen ja onko herkkyyttä monenlaista. Juuri herkät ihmiset kokee vissiin juuri tuommoisia pään sisäisiä ongelmia? Voiko herkkyydestä parantua? Musta tuntuu että herkkyys on tosi huono asia. Onko herkkyys perinnöllistä vai mistä se oikein tulee? Mutta se joka ei ole herkkä, olkoon onnellinen. Se joka on herkkä, manatkoon itsensä ja herkkyytensä syvimpään helvettiin. Toivottavasti parantuisin herkkyydestä.
Herkkyys on paska asia
Markus
194776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo se on paska asia. Näin yleisesti ainakin. Naiset sitä miehiltä haluavat, mutta samalla unohtavat, että matti nykäset juuri ovat näitä yliherkkiä söpönalleja.
Toisaalta, jos olet älykäs ja herkkä, niin se on hyvä asia. Niitä on vähän ja ne alkavat saamaan rahaa myöhemmin elämässä koviksilta. Esimerkiksi kaikki marco bjurnströmit ja hyppönen-embusket sekä useimmat neroista olivat sekä herkkiä että muutenkin hulluja. Tunneälyn tärkeyttä myös toitotetaan johtoportaissa ja pörssisijoittamisissa, koska ihmiset kuitenkin tekevät aika paljolti tunteiden perusteella päätöksiä taloudestaan ja täten koko valtion taloudesta.
Mutta jos olet veltto ja selkärangaton, herkkyys on sinulle tosi paska juttu.
Terveisin masentunut ja yliherkkä 24v akateeminen mies.
Joo se on paska asia. Näin yleisesti ainakin. Naiset sitä miehiltä haluavat, mutta samalla unohtavat, että matti nykäset juuri ovat näitä yliherkkiä söpönalleja.
Toisaalta, jos olet älykäs ja herkkä, niin se on hyvä asia. Niitä on vähän ja ne alkavat saamaan rahaa myöhemmin elämässä koviksilta. Esimerkiksi kaikki marco bjurnströmit ja hyppönen-embusket sekä useimmat neroista olivat sekä herkkiä että muutenkin hulluja. Tunneälyn tärkeyttä myös toitotetaan johtoportaissa ja pörssisijoittamisissa, koska ihmiset kuitenkin tekevät aika paljolti tunteiden perusteella päätöksiä taloudestaan ja täten koko valtion taloudesta.
Mutta jos olet veltto ja selkärangaton, herkkyys on sinulle tosi paska juttu.
Terveisin masentunut, yliherkkä 24v akateeminen mies.
En käsitä miksi pitäisi muuttua. No, tietysti minullakin olisi kenties joskus helpompaa jos en olisi niin saatanan herkkäluonteinen, mutta uskon taas että koen kaiken, esim. luonnon voimakkaammin kuin esim. monet ystävistäni, jotka joskus tuhahtelevat jutuilleni. Pitävät kai vähän hölmönä?
Lisäksi minulla on syyllisyyskompleksi. Isäni sanoi että olin jo pienenä herkkä (ja itkupilli) joten kaipa se on pysyvä luonteenpiirre.
Usein minua häiritsee jopa tielläajavien autojen melu. En kestä liikennettä, Helsingin keskustassa en viihdy ollenkaan saati sitten isoissa kauppakeskuksissa. Ehkä kaikkia ei ole tarkoitettu hornankattiloihin?
En ole ainakaan tähän mennessä keksinyt miten herkkyydestä pääsee eroon.
En toisaalta edes halua muuttua piinkovaksi uranaiseksi joka teilaa muut teroitetuilla kyynärpäillään kaupungin kalleimmilla kuntosaleilla.
Hei! Minusta on "ihana" asia kun ihminen on herkkä. Ei se ole mikään miinus ihmisessä vaan se on todella hieno puoli ihmisessä! Herkät ihmiset ovat hyvin lahjakkaita yleensäkin, taiteellisia yms...Itse ajattelin ennen, että kun olisi oikein kova niin kaikki menisi paljon paremmin. Mutta se ei ole totta. Herkällä ihmisellä on monesti voimavaroja enempi kuin uskotkaan. Empatian kysy samaistua toisen ongelmaan on hieno asia, siihen ei kova ihminen pysty. Paljon on plussaa...Onnea!
Minä olen 42v mies. Olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta. Olen kärsinyt herkkyydestä lähes koko elämäni ajan. Välillä elämän haluni hiipuu olemattomiin.
Tiedän tosiaankin mistä on kyse!
(Maanpäällinen helvetti)minulle
Olen myös luonteeltaan herkkä tyyppi.
Se on aiheuttanut mulle paljon vaikeuksia.
Olen kärsinyt kauan mm. paniikkihäiriöntyyppisistä kohtauksista.
Herkkyys on altistanut myös vaikeisiin elämäntilanteisiin ja mielenterveysongelmiin.
Näen kuitenkin herkkyyden valtavana voimavarana.
Jo lapsena se ilmeni voimakkaana empaattisuutena muita kohtaan. Pystyin aistimaan toisten tunnetiloja todella hyvin. Mielestäni herkkyys mahdollistaa havaitsemaan sellaisia asioita mitä muut eivät näe. On ehkä paremmat edellytykset oppia asioita, kuin muilla. Olen itse akateemisen tutkinnon suorittanut ja minulla on sellaisia harrastuksia, joita ei monilla kavereillani ole. Toisaalta herkät ihmiset voivat joutua herkemmin silmätikuiksi ja kiusatuiksi esim. koulumaailmassa, kuten minullekkin kävi. Olen kuitenkin pystynyt kääntämään monet vastoinkäymiset voitokseni ja ne on vahvistaneet persoonallisuuttani. Neuvoisin niitä,jotka eivät ole tyytyväisiä itseensä katsomaan luonteestaan positiivisia ja vahvoja puolia ja elämään enemmän niiden kautta jä käyttämään sitä herkkyyttä hyväksi.
Jos sinusta tuntuu silt, että olet liian herkkä ja itse koet sen, että elämän makukin kärsii siitä, suosittelen sinulle; käyntiä lääkärissä, nykyajan esim. masennuslääkkeet voivat olla hyvinkin tehokkaita siinä, että ei ole liiallista herkkyyttä asioihin. Se voi olla tosi raskasta. Mutta monesti oikean lääkkeen löytämiseen menee tosi kauan aikaa ennenkuin sopiva löytyy. Onnea!
Niin, herkkyyshän ei kuitenkaan ole sairaus, minusta tämä yhteiskunta on sairas, tehty sellaiseksi että herkemmät kärsivät.
Lääkkeitä kyllä ahdistukseen ja masennukseen, mutta että herkkyyteen! Hah!
Yhdysvalloissa ujot lapset viedään psykologille.
Eikö kukaan enää muista, että on erilaisia temperamenttityyppejä, introvertteja, ekstrovertteja, melankolikkoja, sangviinikkoja?
On ihan sairasta että kaikkien pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita uraohjuksia.
Hei, kun herkkyys on monen muotoinen ja värinen asia sitä ei voi laatioida käsittämään vain tietynlaista herkkyyttä. Vaan herkkyyttä on monenlaista. Herkkyys on hienoa asia mitä muuta voisi sanoa, se on osa minua, osa jokaista joka on herkkä. Elämässä ei meinaa päästä eteenpäin jos ei voi hyväksyä itseänsä millaisenta tahansa sattuu olemaan.
Haluisin kysyä teiltä herkkyyden lahjoittamista positiivisista ja nekatiivisista kokemuksista.
Minun positiivinen. Pystyin rohkaisemaan kerran erästä naista kenen sydän oli murtunut väkivaltaisen suhteen takia, suhteesta oli kuitenkin hedelmänä lapsia. En ollut tätä ihmistä koskaan ennen nähnyt enkä ollut koskaan hänestä kuullut ja siltä tunsin koko edellämainitun tunnekuohunnan joka hänellä itsellään oli. Positiivista oli että pystyin olemaan hänelle tukena ja rohkaista eteenpäin.
Nekatiivinen. Tunsin sisälläni niin suurta tuskaa kaupungilla ollessani että olisi ollut helppo hypätä auton alle ellei olisi mitään mistä pitää kiinni. Luulin tunnetta olevan peräisin itsestäni, mutta se oli ihmisestä joka todella joutui tai hankkiutui liikenne onnettomuuteen. Surullista tässä tapauksessa on se etten pystynyt tekemään mitään asian hyväksi.
Vaikka olenkin vielä nuori, voin antaa sinulle muutamia vinkkejä, joista voi olla elämän varrella sinulle vielä hyötyä.
1. Noudata säännöllisiä elämäntapoja. Syö tervellisesti, nuku hyvin, älä käytä kahvia, tupakkaa tai alkoholia. Harrasta urheilua päivittäin.
2. Valjasta neuroottisuus yms. ominaisuudet positiiviseen käyttöön. Kehitä itseäsi jossain asiassa, joka tuntuu hyvältä.
3. Yritä löytää itsellesi mukava elämänkumppani.
4. Luo elämällesi turvallinen pohja. Opiskele. Tee töitä.
5. Lue elämänkertakirjallisuutta ihmisistä, jotka ovat kärsineet samanlaisista oireista kuin sinä. Tutki miten he ovat selviytyneet elämästään ennen lääkkeiden aikakautta.
!!!!
6. Masennuslääkkeiden käyttöä kannattaa harkita tarkasti. Ne helpottavat oloa, mutta varaudu siihen, että käytät niitä sitten loppuelämäsi. Sillä kun on kerran kokenut miltä tuntuu olla ilman oireilua ja mieliala on kohonnut, niin paluu helvettiin ei enää kiinnosta.
7. Terapiakin voi olla hyvä vaihtoehto. Suosittelen kuitenkin vain itsetietoisuuden parantamiseksi.
!!!!
Vielä vastauksia noihin kysymyksiisi.
Masennus aiheuttaa päässä erilaisia tuntemuksia, joista tunnetuin lienee 'vanne kiristää päätä'.
Psyykkiset ongelmat ovat usein perinnöllisiä. Tiedustele vanhemmiltasi onko heillä ollut samanlaisia oireita.
Parantumisen suhteen ei kannata olla turhan optimistinen. Lääkärit saattavat lupailla vaikka mitä, mutta elävät ihmiset ja heidän oireensa ovat hyvä esimerkki siitä, että oireet saattavat kestää hautaan asti. Parasta on hyväksyä itsenä ja koittaa tulla toimeen sen kanssa. Lääkkeistä on suuri apu.
mä en tietenkää voi tietää ihan tarkkaan sun elämän tilannetta, joten en voi antaa ihan tarkkoja neuvoja, mutta omasta mielestäni herkkyys on lahja. Totta että joskus se ahdistaa kun pystyy tuntemaan muiden ihmisen tuskia, mutta kun joku onnistuu se tuo mielihyvää.
Mua kiusattiin koulussa, mutta on väärin sanoa että sen takia koska olin herkkä, koska ongelma on kiusaajissa. Tottakai tuntui hirveän pahalta, mutta olen päässyt siitä jotenkin yli. En ihan kokonaan, koska mä varmaan muistan ne loppuelämäni, ja joskus ajattelin niitä aikoja tulee taas samanlainen ahdistus kuin silloin.
Kuitenkin herkkyyden lahjasta kannatta pitää kiinni. Sitä ei ole kaikilla. Suuret taiteilijat ovat olleet herkkiä ihmisiä: Charles Chaplin, Marilyn Monroe, Elvis Presley, John Lennon, Kurt Cobain listaa voi jatkaa vaikka pitkään. Hyvä esimerkki herkkyyden lahjasta on Albert Einstein joka ei jaksanut käydä koulussa, koska siellä toiminta oli liian orjallista. Opettajansa oli sanonut hänestä, ettei Albertista tule koskaan mitään. No mitenkäs kävi.
Lääkkeistä vielä sen verran kun minä olen tavallaan sen alan ammattilainen, niin ei kannata sortua lääkkeisiin, koska ne turtaa sun tunteet. Se ei ole hyvästä. Kannattaa keskustella asiasta psykiatrin kanssa.
Herkkyyden merkityksestä kertoo varmaan se jos näitä "väri-ihmisiä" ei olisi olemassa ei olisi tullut maailman mitään uutta. Herkkyys on myös ihmisapinoille tärkeää, jotta he pystyvät kommunikoimaan.
Älä menetä herkkyyttäsi. Sinä vielä kadut sitä, mutta tietenkin se on sinun asiasi, enkä voi pakottaa sinua mihinkään suuntaan, mutta itse olen iloinen herkkyydestäni.
Kannattaa lukea Sylvi-Sanni Mannisen kirja Outolintu, erilainen. Se kertoo herkistä väri-ihmisistä. Koita kuntoutua.
Herkät voivat olla niin kovin väärinymmärrettyjä. Monet herkät ovat kokeneet lapsuudestaan lähtien sitä että herkkyys pitäisi jotenkin tukahduttaa. Tulee melkein mieleen X-men -leffan sankarihahmot, joilla oli kaikilla erityisiä kykyjä, joista he saivat lapsuudessa kärsiä ja olla pilkan kohteena, he häpesivät itseään, kunnes lopulta ymmärsivät että kyseessä on hieno lahja. Herkkyys on ihana lahja kun sen osaa vain oikein valjastaa. Jos yrittää vain taistella itseään (herkkyyttä) vastaan, siitä ei tule mitään ja tuntuu että maailma kaatuu päälle. Maailma tarvitsee herkkiä ihmisiä, herkillä on kykyjä joita monella muulla ei ole, kykyjä joista olisi monelle apua. Herkkyys ei ole sairaus. On kyse kuudennesta aistista ja sen ottamisesta käyttöön elämässä. Siinä piilee ihmeelliset voimat. Kannattaa tutkia Dr. Judith Orloff:n kirjoituksia tai klippejä tai Sonia Choquetten kirjoja, joita on suomennettukin. Muutenkin kannattaa tutkia vaihtoehtoisia tietolähteitä länsimaisen medikalisaatio-kulttuurin sijaan.
Herkät ihmiset aistii herkemmin energioita ja koko maailmankaikkeushan on energiaa. Minua herkkänä ihmisenä on myös piinannut pitkään jatkunut koulukiusaaminen ja sen myötä masennus, paniikkihäiriö, ahdistuneisuus, vaikea lapsuus ja nuoruus. Tiedän mitä on elää helvetissä. Mutta se helvetti on vain ihmisen maan päälle tekemä ja yhtä hyvin voimme tehdä siitä paratiisin. Minua herkkänä ihmisenä on auttanut:
- itseni ja tunteideni kuuntelu, se että otan aikaa itselleni ja suljen kaikki häiriötekijät pois, meditaatioksikin sitä voisi kutsua
- itsetuntemus ja sitä kautta itseni hyväksyminen sellaisena kuin olen, esim. itseä kehittävä kirjallisuus
- tunteiden ilmaiseminen taiteen kautta ja päiväkirjan kirjoittaminen
- se että olen rehellinen itselleni, elän omana itsenäni enkä sellaisena minkälaisena ympäristön instituutiot (kuten koulujärjestelmä) ja läheiset haluaisi minusta muokata
- Reiki-kurssin käyminen helpotti paljon oloani ja opin sukkuloimaan tässä ahdistavien energioiden viidakossa
- luonnonläheisyys ja pysähtyminen kiireen keskellä, läsnäolotaidot
Nykyään voin hyvin, olen löytänyt sisältäni tasapainon. Olen myös tutustunut muihin herkkiin ihmisiin. Jos vain löydämme sisäiset voimavaramme ja opimme hyväksymään itseämme niin vain taivas on rajana (jos sekään) siinä mihin pystymme. Positiivinen ajattelu auttaa myös pitkälle.
Kiitos neuvoista :) taidan henkilökohtaisesti juuri jännätä ettei sisäiselle voimavavaroille löydy rajoja kun oppii hyväksymään itesnsä.
NO VOI HYVÄNEN AIKA. Te jotka ette osaa arvostaa herkkyyttä, huono juttu että tää nykymaailman kovuutta arvostava sairas ilmapiiri on teihin noin vaikuttanut. Herkkyys ei ole sairaus tai häiriö vaan aidon ja tuntevan IHMISEN piirre, josta kumpuaa paljon voimaa kuten empatiaa ja luovuutta. Niin kauan kuin vihaatte omaa herkkyyttänne ja yritätte sen tukahduttaa, niin kauan se on ongelma. Kun osaatte kääntää sen voimavaraksi ja ymmärtää että herkkyys on inhimillistä ja että ME KAIKKI OLEMME IHMISIÄ EMME KONEITA niin voitte olla kokonaisia.
t. Herkkä ja ylpeä
Herkyys on huomata asioita heti. Esim. jääkiekossa tilanteet tulee nopeasti.Siinä herkkyys on hyvä. Mutta jos kaverilta puuttuu järki niin herkkyys on huono asia.
Herkkyys on taakka, mutta sen kanssa voi elää. Olen 47 vuotias mies ja olen hyvin herkkä ollut aina. Silläpä masennukset ym on tullut kohdattua kun nykyinen yhteiskunta on herkälle liian kylmä ja tyly paikka.
se aiheuttaa toisinaan, liika herkkyys. Herkät ovat helposti neuroottisia ja aistivat muiden mielialoja ja lukevat muita ihmisiä kuin avoimia kirjoja. Se ei ole aina mukavaa. Mielialojen heilahdukset on kovia. Herkät tuntevat myös ilon, surun ja kaiken muun voimakkaina.
Ikä ja kokemus tuo kuitenkin tietynlaista kovuutta. Osaan olla yhtä tyly ja kova sellaisia kohtaan, jotka kohtelee muita huonosti.
Herkkyydellä on puolensa. Se on todellinen lahja, varsinkin miehillä, mutta se johtaa myös helposti itsetunto- tai mielenterveysongelmiin. Sitä voi silti oppia olemaan herkkä, mutta silti kolhuja ja vastoinkäymisiä kestävä ihminen.
todellakin on prseestä. olen tosin yläastetta käyvä tyttö vielä, mutta on sen kyllä jo huomannu tulevan vastaan ongelmana. välillä tuntuu, että on tosi hyvä olo, mutta välillä sitte lässähtää ihan nollille. tiiän, että osaksi se johtuu murrosiän liittyvistä asioista, angsteja.. mutta kyllä oon huomannu, että toi herkkyyskin on osana asiassa. emmä mun mielestä itkupilli ole, mutta kun ihan automaattisesti tulee kyyneleet silmään jostain ihan turhasta. tosin ei se mua niin kovasti haittaisi, mutta kun koulussa on vielä semmosia kusipäitä ihmisiä, jotka ei sitä tajua, haukkuu kyllä ihan mukavasti, joka ei nyt kyllä paljon asiaa paranna.
^^ huomioikaa sarkasmi adjektiivin kohdalla. olis hyvä, jos saisi jotenkin edes opeteltua/treenattua olemaan vähän vahvempi edes. sitä paitsi asioista puhuminen on myös tullu tosi vaikeeks. ;_;