Tai mietitkö koskaan miehesi menneisyyttä? Siis mitkään asiat, mitä sitten voikin olla.. esim. Jotkin rikokset jos on tehnyt, jotain hölmöilyjä... ex-naiset? lapset?
Itseäni ei niinkään vaivaa, joskus vaan haluan ajatella ja miettiä millaista miehen elämä on ollut ennen minua. Olemme siitä jutelleetkin koska olen ollut niin utelias;) Miehelleni on kaikkea tapahtunut ja sattunut: Jäänyt asumaan yksin miljoonakotiin 16v ja saanut perintöä joilla elänyt leveästi...on kierrellyt melkein maan joka kolkassa, nuorempana teki rikoksia, isompiakin.. On tehnyt tosi erilaisia töitä, on lapsia kahden eri naisen kanssa.. Kyse 37 vuotiaasta miehestä.
Joskus mietin kun on huono päivä tai olen mieli maassa, et olenko paskin hänen tyttöystävistään koskaan.. Olenko tylsä ja tyhmä? Ja vertaan entisiin. Yhden exsän kanssa on tekemisissä lasten takia, joka on ok se ei häiritse. Mutta myönnän että joskus häiritsee kun hän on niin tunkeileva ja haluaisi viettää enemmänkin aikaa mieheni kanssa (rakastaa ilmeisesti edelleen miestäni) No onneksi miestäni ei kiinnosta.. mutta silti..
Itseäni ei niinkään vaivaa, joskus vaan haluan ajatella ja miettiä millaista miehen elämä on ollut ennen minua. Olemme siitä jutelleetkin koska olen ollut niin utelias;) Miehelleni on kaikkea tapahtunut ja sattunut: Jäänyt asumaan yksin miljoonakotiin 16v ja saanut perintöä joilla elänyt leveästi...on kierrellyt melkein maan joka kolkassa, nuorempana teki rikoksia, isompiakin.. On tehnyt tosi erilaisia töitä, on lapsia kahden eri naisen kanssa.. Kyse 37 vuotiaasta miehestä.
Joskus mietin kun on huono päivä tai olen mieli maassa, et olenko paskin hänen tyttöystävistään koskaan.. Olenko tylsä ja tyhmä? Ja vertaan entisiin. Yhden exsän kanssa on tekemisissä lasten takia, joka on ok se ei häiritse. Mutta myönnän että joskus häiritsee kun hän on niin tunkeileva ja haluaisi viettää enemmänkin aikaa mieheni kanssa (rakastaa ilmeisesti edelleen miestäni) No onneksi miestäni ei kiinnosta.. mutta silti..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinun sijassasi minäkin miettisin. Tuskin olisin edes seonnut miehesi kaltaiseen (minun silmissäni)hulttioon lainkaan.
Minun housuissani taasen ei ole tarvetta miettiä.
Tunnen mieheni ja tekosensa pitkältä ajalta.
Ja niitä "hölmöilyjä" ei ole juuri nimeksikään.Ei rikoksia, eikä lapsia sinne tänne. Tai siis vain tänne, todellakin. Hyvä mies. Pois en vaihtaisi. Onnellinen olen.
on minunkin miehelläni, tosin rikoksia tai lapsia siihen ei tietääkseni liity :D vauhdikasta elämää on hänkin viettänyt ja nähnyt enemmän kuin moni useammankaan elinajan puitteissa. Hienon, huomioontottavan ja avstuuntuntoisen tuo menneisyys on miehestäni tehnyt joten jään miettimättä :D ei vaivaa.
Niitä hölmöilyjuttuja kuunnellessa sielä reilun kymmenen vuoden takaa on kyllä käyty läpi epäuskoiset monttuaukituijotukset ja hervottomat naurut, sillä rymyporukalla on ollut liikaa rahaa, liikaa aikaa ja sairas mielikuvitus :D
***
Juu, joskus seurustelun alussa oon miettinyt joitain entisiä tyttöystäviä, mutta totesin, että niin kiusaan vaan itteäni. Useimmillahan on ollut seurustelusuhteita aikasemminkin, ennen sen "oikean" löytymistä. Ajattelisin, että myös minulla on ollut, ja onko ne uhka tälle suhteelle? Todellakaan ei. Miksi olisi sitten toisinpäin?
Se, että toisella on lapsi/lapsia jonkun muun kanssa, on tietysti vähän eriasia. Ne ihmissuhteet pysyy muodossa tai toisessa kuvioissa lopun elämää. Siinä tapauksessa uskon, että keskinäinen luottamus ja tietysti toisen osapuolen "vahva itsetunto" tai varmuus asemastaan puolisona, olis tärkeää.
Itselläni oli ennen mieheni kohtaamista vaikea parisuhde: Mies/poika oli omistava, mustasukkainen, väkivaltainenkin. Sen suhteen aikana opin (kantapään kautta), ettei toista voi omistaa eikä muuttaa. Ja koska ite yritin toisen takia muuttua, melkeinpä "hajosin" pääni kanssa. Yritin olla sellainen kun toinen vaati ja oma persoona kutistui niin pikkiriikkiseksi, että vaati melkoisen työn koota se taas "minuksi"
Tän kerroin siksi, että haluaisin korostaa, ettet vertaile itseäsi liikaa muihin tai ajattele olevasi "tylsä tai tyhmä" Miehesi on rakastunut just sinuun, sellaisena kun olet! Mennyt on mennyttä, sille ei voi mitään. Nyt on tämä hetki ja tulevaahan kukaan ei tiedä. Eli paras elää tätä hetkeä ja nauttia siitä!
toisen menneisyy son hyvä tuntea sillä on okävää jos yhdessääoloa on jo jonkin aika aja sitten pamahtaa jokin todella yllätys jota ei esim voi hyväksyä sysytä tai toisesta. Ilmeisesti miehesi rikkeet on sovitettu ja ovat sellaisia ettei mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Olisis aika rajua kuulla useamman vuoden seukkaamisen jälkeen asuvansa esim murhaajan kanssa..
Entiset puolisit on arka asia jos on itsestään epävarma tavalla tai tosiella tai itsetunto ei ole kohdallaan. Jos uskoo että on toiselle tärkeä niin ei entisillä ole merkitystä. Tässä on aika monella se itsetutkiskelun paikka ja omanarvon tuntemisen myös.
Epäluuloinen ihminen on pahin kumppani mitä olla ja voi sillä jo son tapa epäillä edes ajatusleikkinä niin se kyllä putkahtelee esiin ja näkyy käytöksessäkin jossain määrin tai sitten on todella taitava peluri. Epäilyn kohteena ei ole kivaa olla sen jokainen tietää oli asia mikä tahansa.
Jos toisella on elämää takana jo reippaasti monella tavalla niin ehkä on hyvä ajatella niin, että kaikki mikä on jäänyt taakse ei ole enää niin kovin merkityksellistä koska hän on sen hylännyt. Vaikka mittaat toisia tietyin kriteerein itsesi yläpuolelle niin jokin sinussa on joka vtää miestäsi puoleensa, joskus jopa tavallisuus ja normius on hyviä ominaisuuksia jos extreme ei enää kiinnosta ja kaipaa asettumista. Ikäkin tekee monelle tehtävänsä ja kypsyminen auttaa arvostamaan eri asioita.
Kieltämättä jos suhteita on takana monta ja lapsiakin kahteen perheeseen niin ei ihme jos epäilyttää sekin onko miehestä sitoutumaan vai karkaako heti kun vaikeuksia tulee.
Puhumalla asiat selviävät yleensä parhaiten ja peloistaankin voi puhua vaikka ne olisi vähän hassujakin.
Tottakai ollaan keskusteltu toistemme lapsuudesta ja nuoruudesta ja mikälaisia asioita olemme kokeneet, minusta se on ihan luonnollista.
Minä ajattelen myös mieheni entisiä aina välillä. En voi sille mitään. Vaikka mieheni joka päivä sanoo rakastavansa ja kertoo olevansa onnellinen eikä voisi enempää toivoa niin SILTI mietin ja mietin. Olikohan seksi parempaa exien kanssa tai ikävöiköhän mies heitä edes joskus. Sairasta. Meillä on ikäeroa 9 vuotta.(mies vanhempi) eli miehen exät ovat olleet mieheni ikäisiä. Ja minä taas mietin, olenkohan tarpeeksi kypsä jne.. välillä ahdistaa ja paljon. mutta niinkuin sanottu myös minulla on ollut entinen elämä ja entiset suhteet enkä kaipaa heitä ollenkaan, oikeastaan kuvottaa ajatella omia exiäni. ehkäpä tämä tästä helpottuu ajan myötä. olemme kuitenkin vasta vajaa 2 vuotta seurusteltu.