vääriäkin huostaanottoja puolustava asenne voidaan sivuuttaa täysin.
Ai kaktuskin on herännyt puolustamaan lapsia?
Tähän asti lasten oikeuksista ovat puhuneet lähinnä aiheettoman huostaanoton kokeneet vanhemmat, nyt joku sijarikin on herännyt aiheeseen, mutta tietysti vain omasta näkökulmastaan.
Minkä takia täällä ei saa puolustaa sitä suurta lapsiryhmää, joille on tehty kaikkein suurinta vääryyttä eli aiheetta huostaanotetut lapset? Sitä minä en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään. Olen yrittänyt vakuuttaa vastustajia, että ihan varmasti sijaisperheisiin lapsia riittää, vaikka aiheetta huostaanotetut lapset saataisiin pois lukuja kasvattamasta.
Mutta ei, lasten oikeudet eivät herätä sijareita muuta kuin irvistelymielessä.
Ai kaktuskin on herännyt puolustamaan lapsia?
Tähän asti lasten oikeuksista ovat puhuneet lähinnä aiheettoman huostaanoton kokeneet vanhemmat, nyt joku sijarikin on herännyt aiheeseen, mutta tietysti vain omasta näkökulmastaan.
Minkä takia täällä ei saa puolustaa sitä suurta lapsiryhmää, joille on tehty kaikkein suurinta vääryyttä eli aiheetta huostaanotetut lapset? Sitä minä en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään. Olen yrittänyt vakuuttaa vastustajia, että ihan varmasti sijaisperheisiin lapsia riittää, vaikka aiheetta huostaanotetut lapset saataisiin pois lukuja kasvattamasta.
Mutta ei, lasten oikeudet eivät herätä sijareita muuta kuin irvistelymielessä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
varmasti on, sitä ei kai kukaan kiellä.
Jokaisen asianosaisen omasta näkökulmasta sitten riippuu_kuinka_ja_missä määrin aiheeton huostaanotto on.
Selvähän on, että jos lapsen edun mukaista on olla kotona, silloin se on.
Mutta siitä tuli mieleen eräs tapaus, jossa vanhemmat heräsivät "päiväuniltaan" ja kas kummaa lapset oli sillä välin viety.
Jokainen voi mielessään vain arvailla asian todellista taustaa.
Mistä lähtien sijarit ovat olleet asianosaisen asemassa huostaanottojutuissa, kaktus?
kuka tahansa, mistä näkökulmasta tahansa.
Herää kuitenkin yksi kysymys, tätä suurta vääryttä kokeneen lapsijoukon puolesta. Mitä vääryyttä nämä lapset (suuri joukko) ovat kokeneet. Eikös sen vääryyden ole aiheuttaneet yleensä, biovanhemmat. Niin ja miksi, jättämällä jotain lapseen liittyviä asioita hoitamatta, ehkä päihdeongelmaisina ja synnyttämällä ongelmastaan johtuen vammaisen lapsen???, tai olemalla kykenemättöminä omia lapsiaan hoitamaan.
En usko, että aiheettomia huostaanottoja on kovinkaan paljon. Eikös sijaisvanhemmat siksi ole tarpeen, että yrittävät tarjota tälle suurelle joukolle vääryyttä omien vanhempiensa taholta altistuneille lapsille. Niin mitä: ehjän kodin, rajat, turvallisuutta, rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa.
No joo, en nyt tänään enää ehdi täällä roikkua. Aiheestahan voidaan kirjoittaa ihan tuomiopäivään saakka ja valmista ei tule.
Jokainen joka lapsia hankkii voisi totta totisesti hoitaa itse lapsensa, mutta onneksi kaikki eivät siihen pysty/kykene ja nyt minullakin koko ajan juoksee suuri korvaus tilille.
Toki lasi voidaan aina palauttaa takaisin asiansa kuntoon saaneelle biovanhemmalle, mutta sinä aikana ja varsinkin silloin lapsi hoivaa ja rakkautta tarvitsee.
Toki lasikin voidaan palauttaa takaisin biovanhemmille, mutta tarkoitin tietysti lasta. Sijaisvanhemmat eivät todellakaan ole asianosaisia huostaanottotapauksisssa.
Ehkä pitäisi olla, tapahtuuhan välillä tosi tökeröitä lasten palautuksiakin, vai eikö muka?
On tilastollinen mahdottomuus että viisimiljoonaisesta kansasta 15.200 lapsella olisi oikeasti kykenemättömät biologiset vanhemmat. Silloin nimittäin meidän varsin homogeeninen perimämme olisi jo ihan oikeesti geneettisesti virheellinen ja heikko lisääntymistä ajatellen. Lukumäärä 15.200 on herättänyt kansainvälistä mielenkiintoa. Nyt onkin vaan kysymys siitä, tunnustammeko huostaanotot aiheettomiksi vai tunnustammeko olevamme kansakuntana geneettisesti ihan kykenemättömiä huolehtimaan jälkeläisistämme. Ihan miten halutaan valita.
paljon, en jaksa kanssasi väitellä enempää
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000025486055
minä en usko tietäväni kaikkia asioita yhtä varmaasti kuin moni muu täälläkin, koska elämäni aikana olen tullut huomaamaan liiankin usein, että totuus on tarua ihmeellisempää ja vieläkin ihmeellisempiä ovat viranomaisten aivoitukset. Niistä voi syntyä ihan mitä vaan. Olkoon kysymyksessä ihan vain laitoksen hoitaja, lääkäri, sossu, kuka tahansa, jonka mielipidettä jossain kohtaa ihmisten asioissa kysytään, niin tarinoita löytyy. Useimmiten hyvin kaukana todellisuudesta.
Katsoitteko eilen MOT:n siinä tuli taas väistämättä mieleen keskustelut iaheettomista/aiheellisista huost.otoista ja niiden tulkinnoista.
Tällä kertaa oli kysymys hyvin hoidetuista eläimistä, joista jostain syystä naapuri oli tehnyt useita eläinsuojeluilmoituksia. Ne kaksi eläinlääkäri-ämmää muistutti tyypillisiä sossutanttoja, jotka on aina oikeassa. Se oli järkyttävää ja aivan liikaa muistutti nykyistä lastensuojelutilannetta, kostoksi otetaan lapset huostaan, onneksi sentään jätetään lapset henkiin. Eläimet tässä, jopa pienet karitsat lahdattiin omalle kotipihalle perheen, myös pienten lasten katsellessa järkyttyneenä vierestä. Kammottavaa, järkyttävää ja lisäksi siinä oli aivan liikaa yhtymäkohtia myös näillä palstoilla kerrottuihin lasten huost.ottotapauksiin.
Jos sitä ei olisi videoitu, niin kyllä olisi ihmisillä riittänyt siinäkin tapauksessa selityksiä, tyyliin, on se kumma kun meidän eläimiä ei ole tapettu, eikä meistä ole tehty ilmotuksia jne. Kukaan ei usko, että tollanen on mahdollista ennen kun se osuu omalle kohdalle. Huh, huh
minä olen jo siinä vaiheessa, että en ihmettele mitään mitä ihmiset eivät pystyisi tekemään, mielikuvitus on rajaton kun tulee kyse toisen satuttamisesta tai muusta pahanteosta.
Toisekseen en myöskään ole koskaan väittänyt, ettei aiheettomia huostaanottoja tehtäisi.
Lastensuojeluilmoitusten tekijät ovat ihmisiä, sosiaalityöntekijät ovat ihmisiä ja se mikä ihmisissä on samaa, on pahansuopuus, ilkeys, kateus jne jne loputtomiin, toisilla onneksi kuitenkin vähemmän kuin toisilla.
Maailmassa tehdään kaikkea ihan koko ajan emmekä voi vaikuttaa murto-osaankaan siitä.
Pyörimme vain omissa pienissä ympyröissämme ja yritämme parhaamme tai sitten emme.
uskomatonta todella, miten ilkeitä ihmiset voivatkaan olla.
Kaikkein kauheimpia on sellaset viranomaiset, jotka kokevat jotenkin oman arvovaltansa horjuvan, jos myöntävät olleensa väärässä tai liikkeellä aiheettomasti tai sitten jos jotenkin kokevat tulevansa loukatuiksi vastapuolen taholta, niin kosto virka-asemaansa hyväksi käyttäen on mieletön.
Mielestäni kuitenkin meidän "tavisten" tulisi pitää yhtä julmaa virkakoneistoa vastaan. Yksin ei kukaan pysty byrokraatteja vastaan taistelemaan ja jos vielä kuten hyvin usein tapahtuu, muut kääntävät selkänsä eivätkä uskalla sanoa mitään toisen puolustuksesksi niin hukassa ollaan.
Enemmän kansalaisrohkeutta perään kuuluttaisin silloin kun on selkeä epäkohta nähtävissä. Tuntuu, että olemme raukkiksia kaikki, kun ei uskalleta edes oikeita asioita puolustaa.
Suomalaisessa menttaliteetissä työelämä on niin tärkeä osa arkea, että se omii ihmisen (varsinkin virkamiehen) koko ajatusmaailman ihan sairaalla tavalla. Virkamies on virkamies 24 tuntia vuorokaudessa eikä hän kykene eriyttämään yksityiselämänsä ihmiskontakteja ammattinsa tuomista ihmiskontakteista, vaan sossutantat kokevat kohtaamansa asiakkaat henkilökohtaisiksi ystävikseen tai henkilökohtaisiksi vihollisikseen henkilökemioista riippuen. Sen huomaa vaikka ihan missä tahansa julkisen sektorin virastossa, esim. verovirastossa, virkatanttojen liian tuttavallisesta ja häiritsevän tungettelevasta asenteesta sinne poikennutta ihmistä kohtaan. Näistä näkee, että työyhteisö on heidän koko elinpiirinsä, kuin kolhoositaloudessa on. Tämä on suuri ongelma että hallintovaltaa käyttävät virkamiehet ottavat asiakkaan henkilökohtaiseksi vihollisekseen. Siinä on vitsit ja puolustuskyky asiakkaalla vähissä.
taistelija kaikkia lapsia väärin kohtelevia aikuisia vastaan.
Siksi on niin käsittämätöntä, että jotkut pilkkaavat lastensuojelun sisällä tapahtuvaa lasten väärää kohtelua kääntämällä ivan - minnekäs muualle kuin lapsen vanhempiin ja yleensä aiheesta kirjoittaviin ihmisiin. On julmaa mitätöidä vääryydet pilkkaan, että sen varjolla sille voi kääntää selkänsä.
Ja aikuisen vastuun ottamisen pakoilua on myös se, että huostaanottoihin liittyen halutaan nähdä vain itselle sijoitetut lapset ja heidän vanhempansa.
Muuten, Amalia, asiasta toiseen. Muistanko oikein, että mainitsit joskus jostain itämaisesta hoidosta? Oletko käynyt jonkin kurssin? Itsellä on kokemusta vain sen verran, että vuosia sitten migreeni loppui akupunktio-hoitoon. Nyt kun hoidan omaa erityislastani ja tekemistä on niin paljon, että ei välillä tiedä, mihin repeäisi, ovat nuo hoidotkin tulleet mieleen, että osaisi energiansa suunnata oikeisiin kohteisiin. Jos vaikka tästä vielä jollekin sellaiselle kurssille lähtisi - joskus kun aikaa on.
kanssasi!
Se on faktaa! Kerrankin joku uskaltaa sanoa totuuden tai onhan monikin sanonut, aina vittuillaan ja meitin syyksi kaikki menee vaikka olemme vain välivaihe siinä!
Meiltähän kysytään tai kerrotaan, kun olemme ilmoittautuneet, että voisimme ottaa jonkun lapsen ns, hoitoon, joksikin ajaksi, koska meillä on aikaa ja halua olla lasten kanssa, auttaa heitä ongelmissa ym. asioissa elämässä, että olisi tällaiset lapset tulossa, voitteko ottaa heidät hoitoon määräämättömäksi ajaksi tms.
Ok, siinä sitten tavataan vanhemmat ja lapset ja jutellaan asiat selviksi, että missä nyt mennään, ainaki meillä onnistui niin, ei ollut tappeluja ennen tai jälkeen, no ei olleet vanhemmat kännissä silloin, hienoa heille siitä!
Rosen-terapiasta. Se ei ole itämainen hoito, vaan muistaakseni sen kehittäjä Maria Rosen oli Saksan juutalaisia.
Se on todella miellyttävä terapiamuoto ja auttaa taas jaksamaan lapsenkin kanssa kun saa välillä purettua kaikki vanhat pahat pois sisältään. Yksi kerta jo auttaa monia paljon, suosittelen.
Monet ovat innostuneet opiskelemaan alalle juuri siksi, että ovat kokeneet itse saaneensa niin suuren avun.
Ihan minäkin hyppään toiseen asiaan, kun mainitsit noista lapsesi ongelmista. Oletko koskaan tutustunut kalaöljyn parantavaan vaikutukseen neurologisissa sekä psyyken häiriöissä. Siitä on paljonkin nykyään tutkittua tietoa. Suosittelen sitäkin. Olen sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla, jos jostain vihdoinkin apu löytyisi.
Varmasti niitäkin on, luulen ettei kuitenkaan kovinkaan paljoa. Tietysti jos asiaa kysytään vanhemmilta, joilta lapsi on huostassa niin prosenttiluku voisi olla korkeakin. Täälläkin on joskus sanottu huostaanoton syiksi esim. yksinhuoltajuus ja/tai köyhyys. Suomessa olisi noilla kriteereillä paljon enemmän sijoitettuja lapsia jos tuo olisi totta.
kertomassa monia, jotka rahan voimalla ovat tilanteesta selvinneet.