Olen pari kolme vuotta sitten tullut leskeksi. Mieheni kun eli niin meillä oli paljon ystäviä ja pariskuntia joiden luona poikettiin usein ja vietettiin vapaa-aikaa. Nyt kun olen leski,kutsut ovat lakanneet ja ystävät ovat minut unohtaneet melkein tykkänään. Minunkaan kutsut eivät ole tuottaneet tulosta,eli kenellä on mikäkin syy ettei voi tulla.Miksi?
Katsotaanko että olen jotenkin uhka naisille kun lähinnä naiset ovat kääntäneet minulle selkänsä, että veisin heidän miehensä nokan alta? Ihan uskomatonta minusta, entiset "hyvät ystävät" tekevät näin.
Tämäkö on syy vai miksi? Olen sama ihminen kuin ennenkin,en ole muuksi muuttunut. Heidän ukkojaankaan en huolisi vaikka maksua tarjottaisiin. Onko muille käynyt tällä tavalla ja miten olette siihen reakoineet jos näin on käynyt.
PS. Kirjoitan täällä myös nikilläni mutta tällaisen asian takia haluan olla piilossa.
Katsotaanko että olen jotenkin uhka naisille kun lähinnä naiset ovat kääntäneet minulle selkänsä, että veisin heidän miehensä nokan alta? Ihan uskomatonta minusta, entiset "hyvät ystävät" tekevät näin.
Tämäkö on syy vai miksi? Olen sama ihminen kuin ennenkin,en ole muuksi muuttunut. Heidän ukkojaankaan en huolisi vaikka maksua tarjottaisiin. Onko muille käynyt tällä tavalla ja miten olette siihen reakoineet jos näin on käynyt.
PS. Kirjoitan täällä myös nikilläni mutta tällaisen asian takia haluan olla piilossa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi näin useinkin käy, tuskin he pelkäävät että viet heidän miehensä, olen kuullut muidenkin sanovan samaa. Ehkä heidän on vain vaikea lähestyä...ei tiedä mitä voi sanoa, niin usein on kun jollakin on surua. Toivon että saat uusia ystäviä, sillä niitä me tarvitsemme.
jo aikaisemmin mutta kun se nyt kävi itselleni niin on vaikea tottua ajatukseen. Mutta kiitos sinulle kun ymmärrät, ehkä se on sitä lähestymisen pelkoa, en tiedä.
Näin se kuvio menee,ihmiset ei oikein tiedä miten sinuun pitäisi suhtautua.Ystävyys punnitaan juuri vaikeissa asioissa,jäljelle jää tosi ystävät,jos heitä on.Olen kokenut ihan saman asian,kutsuja ei tule,sinun luona voidaan piipahtaa kerta,luvataan soitella,kaikki pikkuhiljaa hiipuu.Itse otin rohkeasti yhteyttä yksinäisiin naisiin,pyysin kutsuille,mökille saunaan,konserttiin ja tanssimaan.Siitä se ystävyys vähitellen alkoi,ja on ollut antoisaa.Kyllä sinä tavallaan olet uhka juuri sellaisille naisille jotka omaavat huonon itsetunnon,(siis uhka heidän mielestä)niin naurettavaa kun se onkin,ja turhaa pelkoa.Et tosiaan ole ainoa,eronneet ovat vielä suurempi uhka.Olin tosi loukkaantunut silloin heidän käytöksestä,mutta tälläistä tämä elämä on.Hyvää kevättä sinulle.
Muistan siinä käyneen niin. Pohdin tilannetta silloin kun yksin jäin. että ketkä oikeastaan poistuivat siitä ystäväpiiristä. Ne, jotka olivat tulleet mieheni kautta siihen ystäviksi, jäivät pois. Meillä ei enää ollut niin paljon yhteistä, että ystävyys olisi luonnollisesti jatkunut. Tilanne oli silloin se, että olimme 4 vuotta aikaisemmin muuttaneet paikkakunnalle, joten ystävyydet olivat aika uusia. Taas ne, jotka jäivät entiselle paikkakunnalle, ovat pysyneet. Tosin olen tehnyt tietoisesti työtä, että niin on. Käyn kerran vuodessa tapaamassa heitä, en suinkaan kaikkia, mutta niitä kaikkein parhaimpia tuttavia.
Minun kohdallani en usko, että kukaan kuvitteli minun vievän hänen miehensä. Näin vain tapahtuu, kuten tuossa aiemmin joku sanoi.
Näin useasti käy, mieheni kuoleman jälkeen olen sen henkilökohtaisesti kokenut. Mieheni sairasti pitkään ja jo siinä vaiheessa osa ystävistä katosi, loput hänen kuoleman jälkeen. Jäljelle jäi kaksi pariskuntaa jonka kanssa vielä olen tekemisissä. On kolmaskin, mutta siinä olen yllättäen se pariton uhkakuva. Enää en sovi heidän kutsuille yksinäisenä, tosin olen ollut nk. naisten illoissa, ihan kivaa sekin.
Ystävät ovat kaikki mieheni kautta tulleita koska mieheni oli hyvin omistava, eikä hyväksynyt minun omia ystäviä. En enää kutsunut, edes työkavereita kotiin, koska hän ei sitä hyväksynyt ja alkoi pilkata ja väheksyä minua työkavereitteni kuullen. Tällaista hän ei koskaan muuten tehnyt.
Nyt leskenä olen alistumistani karvaasti katunut.
Olen vielä aviossa ja molemmat hyvässä kunnossa ja tuttavapiiriimme on kuulunut jo usean vuoden ajan pariskunta jonka mies kuoli puoli vuotta sitten. Yritimme saada vaimoa ulos mökistä ja ihmisten ilmoille, kutsuimme kotiimme illalla ja päivällä, saunomaan ja muuten kylään, mutta ei leski halua lähteä kodistaan mihinkään. Ehkä on tuota aikaakin kulunut niin vähän aikaa että siitä voi olla myös kiinni.
Että joskus voi olla myös näin päin, se on ihmisestä itsestään kiinni haluaako jäädä siihen suruun vai palata takaisin elämään muiden joukkoon.
En ole unohtanut tätä rouvaa, soittelen hänelle silloin tällöin, mutta kylässä puolin eikä toisin olla enää käyty. Ehkä hän erakoituu kun suree niin miestään.
Leskeksi en ole jäänyt. Sen sijaan eron jälkeen kävi samoin kuin sinulla. Tuskinpa naiset sitä ensisijaisesti pelkäävät, että veisit muiden ukot. Enemmän luulen asiassa painavan sen, että haluavat juhlia pareittain. Yksinään ja mahdollisesti surun kanssa painiva on ikäänkuin puujalka joukossa muussa. Eronnut tai leskeksi jäänyt yksinäinen on muistutus, paitsi elämän raadollisuudesta, myös siitä, että muillekin voi käydä niin. Eihän sellaista ole kivaa katsella, kun hauskaa pidetään.
Ystävät tunnistaa siitä, että vaikeuksissakin juuri he jäävät rinnallesi. Kelpaat heille itsenäsi ja yksin tilanteessa kuin tilanteessa. Noh, odotapa kun hankit uuden seuralaisen, nyt nyrpistelevät pariskunnat ovat yleensä sitten valmiit ottamaan taas sinut armoihinsa.
ei juuri ollut pariskuntaystäviä tai he asuivat kaukana. Molemmilla oli muutama oma ystävä. Osaa mieheni ystävistä en voinut sietää, yrittivät hankkia hänelle naisseuraa tai lienevät olleet itse kiinnostuneita. Omista ystävistäni karisee pois koko ajan, vain muutama todellinen on jäljellä. Olen päättänyt hankkia uusia ja olen jo saanutkin.
Asenteen taustalla lienee vuosituhantinen perinne, jonka mukaan naisella on arvoa vain miehen mukana.
Perinteellä ei ole enää merkitystä työelämässä, mutta ihmisten välisissä suhteissa se näkyy edelleen.
Mieltei järisyttäviä kertomuksia ajasta kun on jäänyt leskeksi tai eronnut. Näin ne kuviot vain menevät.
Varmaankin on monta eri käyttäytymismallia. Omalla kohdallani ystävät katosivat kuin tuhka tuuleen pari perhettä jäi. Osasyynä lienee kateus, tulee SE yksinkin hyvin toimeen, mitä SE tekee kolmiolla yksi ihminen ja autokin ja hyvä eläke jne.
Onko niin että yksinäisen pitäisi kulkea mustat vaatteet päällä, virsikirja kainalossa, myrtsi ilme naamalla, alituisesti ruikuttava tapaus. Eikö leski tai eronnut ole samanlainen ihminen kun ennenkin ja eikö hän saisi elää parhaalla mahdollisella tavalla loppuelämäänsä.
Lantin toinen puoli, yksineläjää pidetään yleisesti ammuttavana riistana, tukijana, murheiden kuuntelijana hyvistä asioista ei tietenkään kerrota, kertakäyttökamaa, otetaan hänestä mitä irti saadaan omaan käyttöön.
Odotetaan hänen olevan kaikille murheisille tuki ja selkäranka, huomioimatta sitä että yksineläjälläkin on omat murheensa ja huolensa. Hänelläkin on yksityisyys jossakin on raja kuinka paljon muiden ikäviä asioita hän jaksaa empaattisena kuunnella.
Tämä ei ole neuvo mutta ohje: älä jää tuleen makaamaan siitä on päästävä pois, sinullakin on oikeus käyttää sanaa EI.
Sinulla on oikeus sanoa ei, kuten aviovaimoillakin. Jokaisen on syytä käyttää sitä oikeutta tarvittaessa. Ihmettelen, miten entiset ystäväsi ovat muuttuneet vaativiksi ja itsekkäiksi - olivatko he sitä alunperinkin?
Minä tunnen taloyhtiössäni ex-rouvia, jota yksinäisyyteensä vedoton laistavat kaikista yhteisistä töistä, tulevat lainaamaan miestäni renkaanvaihtoon ja putkitukosten hoitoon, huonekalujen kokoamiseen jne. Eli se siitä, kuka voi olla kenellekin vapaata riistaa.Tuskin kaikki lesket ja eronneet niin viehkoja ovat, että heitä ihan metsästetään.
varon visusti sitä, että käytän hyväksi miestuttavia. Olen tottunut maksamaan kaikista palveluista. Eilen kävin esim. vaihdattamassa kesärenkaat autoihini paikallisella huoltoasemalla. Joskus harvoin turvaudun lankojeni apuun. Silloinkin vältän kahdenkeskistä seuraa, vaan juttelen kälyjeni kanssa, kun he tekevät jonkin pienen korjaushomman. Hiljattain kuulin taas kertomuksen naisleskestä, joka alkoi houkutella päiväkahville naapuria, kun tämän vaimo oli töissä. Tapaus johti uskottomuuteen ja avioeroon. Meillä naisillakin on tietty vastuu- Älä johdata toista kiusaukseen. Kyseisessä tapauksessa mies haluaisi vaimonsa takaisin, mutta tämä loukkaantui sydänjuuria myöten.
Huh, huh, onneksi on poika ja vävy, auttavat näissä jutuissa mihin tarvitaan miehistä voimaa. Palveluja onneksi saa myös maksamalla.
Olin juuri aikeissa pyytää ystäväperheen miespuolista jäsentä mukaan autokauppaan, ihan ystävänä miehisenä tukena autonvaihtoon. Nämä kirjoitukset luettuani, en sitä tee.
Ei leskenä oleminen ole sama kuin miehenkipeä. En todellakaan haluaa ketään passattavaa ja elätettävää enää, jonka ehdoilla minun on elettävä, se on fakta.
että iskisin kenenkään miestä, minulle naimisissa olevat eivät ole vapaata riistaa. Enkä riistana pidä vapaitakaan miehiä.
Onneksi, Luojalle kiitos, että minulla on vävyjä joita voin pyytää avuksi tarpeen tullen.
Kirjoituksesi saa karvat pystyyn!
voisikohan olla niin, että itse käyttäydyt omituisesti tai pakoilevasti. Ole oma itsesi.
ystävien karttelun. Mieheni kuoli 23 v. sitten ja sen jälkeen yksi ainoa perhetuttu/pariskunta piti minuun yhteyttä. Kutsui kylään ja kävi myös luonani. Näin jälkeenpäin ajatellen moni varmaan karttelee leskeä, koska hän puhuu paljon kuolleesta puolisostaan, viime vaiheista, kuoleman tavasta yms. mikä poismenoon liittyy. Ihminen, joka ei ole kokenut varsinkaan äkillistä läheisen poismenoa, ei jaksa kuunnella ja osaaottaa jatkuvaan surusta puhumiseen.
sinua riivaa. Anna poloisten akojen olle koska he sen asian tekevät ja ovat huolissaan omista ukkokullistaan, huom. Mene ja tee jotain muuta mikä sinua kiinnostaa. Älä jää tunkemaan heidän kotiinsa, koska et saa muuta kuin pahan mielen. Maailma on pullollaan asioit. Naiset ovat katalia toisilleen.
Olen saanut kutsuja entiseen tapaan,vaikka jäin leskeksi muutama vuosi sitten.Ei minun päähäni ole edes pälkähtänyt että joku voisi pelätä miehensä puolesta.
Olen varmaan niin "steriili"tapaus.