Kissalle kaveri? Onnistuuko?

yksi toinen kiinnostunut toisesta kisusta mutta kyllä taitaa olla kova urakka tiedossa . olisko kellään mukaavaa kerrottavaa myös . että arvais toisen ottaa vanhemman kollin seuraks kun mulla kisu on vähän tylsistynyt yksinään leikkiin ei taida ihmisen leikitys riittää,onhan kaksin kivenpaa. mutta mutta...? jos tämä tutustuminen menee noin moni mutkaiseksi arveluttaa.

pelokas????? kirjoitti:

yksi toinen kiinnostunut toisesta kisusta mutta kyllä taitaa olla kova urakka tiedossa . olisko kellään mukaavaa kerrottavaa myös . että arvais toisen ottaa vanhemman kollin seuraks kun mulla kisu on vähän tylsistynyt yksinään leikkiin ei taida ihmisen leikitys riittää,onhan kaksin kivenpaa. mutta mutta...? jos tämä tutustuminen menee noin moni mutkaiseksi arveluttaa.

Lue lisää

Kyllähän se on aina erilaista riippuen kissoista. ensiksi kannattaisi arvioida omaa kissaasi. Onko se miten sosiaalinen, miten kauan ollut yksin, tavallaanko jo erakoitunut?

Meillä tuli kollille kaveriksi pentukolli ja kyllä se oli yhtä painia ja sähinää ensimmäiset pari viikkoa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa kuitenkin tilanne muuttui ja nyt ovat ylimmät ystävät. Pentuun se ainakin sopeutui suhteellisen hyvin. Kaippa se arvojärjestyksen määritteleminen ja katsominen sujui paremmin niin. Pikkukolli oli myös perheestä, jossa paljon muita eläimiä eikä se ollut isomman äksyilystä moksiskaan vaan oli aina iloisella päällä tekemässä tuttavuutta, mikä varmaan edesauttoi sopeutumista.

Keinojahan on vaikka mitä. Meillä ei mihinkään verkko-oviin tarvinnut turvautua, mutta alkuun pidin kyllä kissat erillään kun en ollut kotona. Toinen oli silloin vielä kuitenkin sellainen nyrkillä tapettavan kokoinen, enkä ottanut riskiä että jotain sattuu....

Kyllä se kannattaa. Toki muutamat yöunet ja hermot siinä vaarantuu, mutta on sen arvoista. Meidän vanhempi kolli on niin muuttunut. Se on ihan eri lailla sosiaalinen ja onnellinen ja siinä on energiaa. Ennen se vain makoili yksinään ja oli työpäivän jälkeen tosi huomionkipeä, mutta nyt ovat kummatkin onnellisia ja tulevat yhdessä kaikkiin puuhiin mukaan.

Suosittelen siis, vaikka aikaahan se voi hieman viedä :)

kisunkaveri kirjoitti:

Kyllähän se on aina erilaista riippuen kissoista. ensiksi kannattaisi arvioida omaa kissaasi. Onko se miten sosiaalinen, miten kauan ollut yksin, tavallaanko jo erakoitunut?

Meillä tuli kollille kaveriksi pentukolli ja kyllä se oli yhtä painia ja sähinää ensimmäiset pari viikkoa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa kuitenkin tilanne muuttui ja nyt ovat ylimmät ystävät. Pentuun se ainakin sopeutui suhteellisen hyvin. Kaippa se arvojärjestyksen määritteleminen ja katsominen sujui paremmin niin. Pikkukolli oli myös perheestä, jossa paljon muita eläimiä eikä se ollut isomman äksyilystä moksiskaan vaan oli aina iloisella päällä tekemässä tuttavuutta, mikä varmaan edesauttoi sopeutumista.

Keinojahan on vaikka mitä. Meillä ei mihinkään verkko-oviin tarvinnut turvautua, mutta alkuun pidin kyllä kissat erillään kun en ollut kotona. Toinen oli silloin vielä kuitenkin sellainen nyrkillä tapettavan kokoinen, enkä ottanut riskiä että jotain sattuu....

Kyllä se kannattaa. Toki muutamat yöunet ja hermot siinä vaarantuu, mutta on sen arvoista. Meidän vanhempi kolli on niin muuttunut. Se on ihan eri lailla sosiaalinen ja onnellinen ja siinä on energiaa. Ennen se vain makoili yksinään ja oli työpäivän jälkeen tosi huomionkipeä, mutta nyt ovat kummatkin onnellisia ja tulevat yhdessä kaikkiin puuhiin mukaan.

Suosittelen siis, vaikka aikaahan se voi hieman viedä :)

Lue lisää

mukavat kanustavat kommentit aina kivaa luettavaa kun kerroit että kannattaa. olenkin huolissani ollut kuinka yksinaäiseksi kollini tuntee olonsa . vaikka varmasti on taistelut odotettavissa. kun on jo vuosia yksin ollut

iloinen---------! kirjoitti:

mukavat kanustavat kommentit aina kivaa luettavaa kun kerroit että kannattaa. olenkin huolissani ollut kuinka yksinaäiseksi kollini tuntee olonsa . vaikka varmasti on taistelut odotettavissa. kun on jo vuosia yksin ollut

Lue lisää

meille tuli pieni tyttökisu, silloin kun meidän ensimmäinen(oikein lellitty,ainoa lemmikki,sisäkissa ja aina kaikessa mukana)oli jo 5 vuotta.minun piti kysyä kissanpennulle "palautusoikeus" mikäli eivät sopeutuisi.tiesin kissani luonteen tuntien että aikaa tulisi menemään ja paljon.kissa tuli meille illalla kantokopassa,näytin sitä isommalle kopan läpi,se sähähti ja meni makuuhuoneen kaapin taakse.siellä se oli sellaiset 3 päivää ja murisi vaan kaikille.yöllä toki liikkui koska eristimme pennun aina yöksi ja työpäiviksi eri huoneeseen(sauna).

sitten pikkuhiljaa ne rupesivat nuuhkimaan ja olivatkin ylimmät ystävykset 1,5 vuotta,kunnes menetin rakkaan poikani :( mitään en olisi niin paljon katunut kun sitä jos se ei olisi saanut kokea kaverin kanssa niitä kissamaisia iloja joita se ehti sentään kokea.nyt meillä on tytöllä 2 poikaa(pentuja) kaverina ja kyllä on mukava seurata niitä.

suosittelen sellaista,että huomioi vanhempaa 300% enemmän kun nyt,jos otat pennun ja sitten vasta pentua voi huoletta "lelliä" kun ovat tutustuneet kunnolla,muuten voit itse antaa aihetta mustasukkaisuuteen.

eli suosittelen todella lämpimästi kaverin ottamista.tosin pitää muistaa että aina on 2 verroin tuhoa ja sotkua (meillä 3 kertaa) kun iloa ja onnea!

ehdottomasti kaveri kirjoitti:

meille tuli pieni tyttökisu, silloin kun meidän ensimmäinen(oikein lellitty,ainoa lemmikki,sisäkissa ja aina kaikessa mukana)oli jo 5 vuotta.minun piti kysyä kissanpennulle "palautusoikeus" mikäli eivät sopeutuisi.tiesin kissani luonteen tuntien että aikaa tulisi menemään ja paljon.kissa tuli meille illalla kantokopassa,näytin sitä isommalle kopan läpi,se sähähti ja meni makuuhuoneen kaapin taakse.siellä se oli sellaiset 3 päivää ja murisi vaan kaikille.yöllä toki liikkui koska eristimme pennun aina yöksi ja työpäiviksi eri huoneeseen(sauna).

sitten pikkuhiljaa ne rupesivat nuuhkimaan ja olivatkin ylimmät ystävykset 1,5 vuotta,kunnes menetin rakkaan poikani :( mitään en olisi niin paljon katunut kun sitä jos se ei olisi saanut kokea kaverin kanssa niitä kissamaisia iloja joita se ehti sentään kokea.nyt meillä on tytöllä 2 poikaa(pentuja) kaverina ja kyllä on mukava seurata niitä.

suosittelen sellaista,että huomioi vanhempaa 300% enemmän kun nyt,jos otat pennun ja sitten vasta pentua voi huoletta "lelliä" kun ovat tutustuneet kunnolla,muuten voit itse antaa aihetta mustasukkaisuuteen.

eli suosittelen todella lämpimästi kaverin ottamista.tosin pitää muistaa että aina on 2 verroin tuhoa ja sotkua (meillä 3 kertaa) kun iloa ja onnea!

Lue lisää

kaverin ottoa vaikka sanovatkin että kissa on yksieläjä. Meillä ainakin nauttivat toistensa seurasta ja kun ovat melkein samanikäisiä (n.1v ikäeroa) että säpinää kyllä riittää!
Tosiaankin kissojen totuttaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja hermoja. Ja todellakin kannattaa sopia vaikka sen kissanpennun "ekalta omistajalta" että voi tuoda pennun takaisin jos eivät ystävysty (ota huomioon sopiessa aika "palutukselle" sillä ei kannata vielä päättää muutaman viikon koettelmuksen jälkeen), tai muu koti... Tietenkin toinen vaihtoehto on hankkia jo aikuinen tai jo melkein aikuinen kissa. Tällöin loukkaantumisen vaara on pienempi sillä iso kolli voi pentua satuttaa ihan vahingossa.. Mutta samat rupiamat on tulossa oli kissa minkäikäinen vain... Onnea yritykselle!

kannatan kirjoitti:

kaverin ottoa vaikka sanovatkin että kissa on yksieläjä. Meillä ainakin nauttivat toistensa seurasta ja kun ovat melkein samanikäisiä (n.1v ikäeroa) että säpinää kyllä riittää!
Tosiaankin kissojen totuttaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja hermoja. Ja todellakin kannattaa sopia vaikka sen kissanpennun "ekalta omistajalta" että voi tuoda pennun takaisin jos eivät ystävysty (ota huomioon sopiessa aika "palutukselle" sillä ei kannata vielä päättää muutaman viikon koettelmuksen jälkeen), tai muu koti... Tietenkin toinen vaihtoehto on hankkia jo aikuinen tai jo melkein aikuinen kissa. Tällöin loukkaantumisen vaara on pienempi sillä iso kolli voi pentua satuttaa ihan vahingossa.. Mutta samat rupiamat on tulossa oli kissa minkäikäinen vain... Onnea yritykselle!

Lue lisää

Meillä 2 leikattua kissaa, tyttö ja poika. Tyttö ollut pennusta asti ja muutama kk sitten otettiin löytökissa kaveriksi neidille. Molemmat n. 2 vuotiaita tällä hetkellä. Alkuun tuntui ettei tästä mitään tule, tyttö murisi ja sähisi uudelle tulokkaalle ja välillä pelkäsikin tätä. Mutta alun totuttamisen jälkeen joka meillä kesti n. 2 viikkoa, kissat alkoi tulemaan jo jotenkin juttuun, että uskallettiin jättää ne päiväksi keskenään. Meillä totuttelu toteutui siten, että pari ekaa päivää saivat vuorotellen olla vapaana kämpässä ja haistella toisen hajuja. Toinen oli sillä välin saunassa teljettynä. Sitten pikkuhiljaa vapaaksi samaan tilaan valvonnan alla. Yöt nukuttiin viikon verran niin, että kissat olivat eri huoneissa nukkumassa. Sitten siitä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän yhdessä ilman valvontaa.. Molemmet yhä hengissä ilman vakavia naarmuja.. ;) Nykyisin ovat ihan ok kavereita, eivät kylläkään nuku vierekkäin tai nuole toisiaan, mutta syövät samasta kupista ja käyvät samalla laatikolla ja leikkivät yhdessä. Eli kyllä se siitä ajan kanssa!!

ehdottomasti kaveri kirjoitti:

meille tuli pieni tyttökisu, silloin kun meidän ensimmäinen(oikein lellitty,ainoa lemmikki,sisäkissa ja aina kaikessa mukana)oli jo 5 vuotta.minun piti kysyä kissanpennulle "palautusoikeus" mikäli eivät sopeutuisi.tiesin kissani luonteen tuntien että aikaa tulisi menemään ja paljon.kissa tuli meille illalla kantokopassa,näytin sitä isommalle kopan läpi,se sähähti ja meni makuuhuoneen kaapin taakse.siellä se oli sellaiset 3 päivää ja murisi vaan kaikille.yöllä toki liikkui koska eristimme pennun aina yöksi ja työpäiviksi eri huoneeseen(sauna).

sitten pikkuhiljaa ne rupesivat nuuhkimaan ja olivatkin ylimmät ystävykset 1,5 vuotta,kunnes menetin rakkaan poikani :( mitään en olisi niin paljon katunut kun sitä jos se ei olisi saanut kokea kaverin kanssa niitä kissamaisia iloja joita se ehti sentään kokea.nyt meillä on tytöllä 2 poikaa(pentuja) kaverina ja kyllä on mukava seurata niitä.

suosittelen sellaista,että huomioi vanhempaa 300% enemmän kun nyt,jos otat pennun ja sitten vasta pentua voi huoletta "lelliä" kun ovat tutustuneet kunnolla,muuten voit itse antaa aihetta mustasukkaisuuteen.

eli suosittelen todella lämpimästi kaverin ottamista.tosin pitää muistaa että aina on 2 verroin tuhoa ja sotkua (meillä 3 kertaa) kun iloa ja onnea!

Lue lisää

Meille tuli "vanhuksen" (5w) seuraksi pieni pentukisu ja kaikki meni tosi hyvin. Tämä vanhempi ei ollut tullut aiemmin juttuun tuttavien/muiden kissojen kanssa ja pelotti itseänikin, mutta molemmat pojat on heti ensimmäisestä illasta asti olleet kavereita...=)

Ei eristetty niitä missään vaiheessa, annettiin molempien olla vapaana ja tutustutella rauhassa toisiinsa=)