Apuja! :S
Kärsin melkoisesta synnytyspelosta huonon synnytyskokemuksen takia. Olen siis synnyttänyt reilu vuosi sitten alakautta imukupilla auttaen.
Minulla on nyt 8 viikkoa aikaa päättää, haluanko sektion vai uskaltaisinko kuitenkin synnyttää alakautta...
Alakautta synnyttämisen edut olisi kiistattomat sektioon nähden, varsinkin kun on olemassa tuo pieni pojantaapero, joka ei osaa sektiohaavaa varoa ja jota täytyy vielä nostella.
Mutta toisaalta pelottaa ihan kamalasti se, että tälläkin kertaa synnytys menisi samanlaiseksi hässäkäksi ja kauhuksi kuin edellinenkin, ellei huonomminkin...
Olisi mukavaa kuulla kohtalotovereiden (ja miksei muidenkin) synnyttäjien mielipiteitä ja kokemuksia tästä asiasta, vaikka päätöksen joudunkin loppujen lopuksi tekemään itse.
Vertaistuki tulisi todella tarpeeseen :)
Kärsin melkoisesta synnytyspelosta huonon synnytyskokemuksen takia. Olen siis synnyttänyt reilu vuosi sitten alakautta imukupilla auttaen.
Minulla on nyt 8 viikkoa aikaa päättää, haluanko sektion vai uskaltaisinko kuitenkin synnyttää alakautta...
Alakautta synnyttämisen edut olisi kiistattomat sektioon nähden, varsinkin kun on olemassa tuo pieni pojantaapero, joka ei osaa sektiohaavaa varoa ja jota täytyy vielä nostella.
Mutta toisaalta pelottaa ihan kamalasti se, että tälläkin kertaa synnytys menisi samanlaiseksi hässäkäksi ja kauhuksi kuin edellinenkin, ellei huonomminkin...
Olisi mukavaa kuulla kohtalotovereiden (ja miksei muidenkin) synnyttäjien mielipiteitä ja kokemuksia tästä asiasta, vaikka päätöksen joudunkin loppujen lopuksi tekemään itse.
Vertaistuki tulisi todella tarpeeseen :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
ilman imukuppia tuo toinen lapsi? Oletteko analysoineet synnytyksen esim. pelkopolilla. Jos olisin sinun sijassasi niin tuo vaikuttaisi päätökseen aika paljon. Koska synnytyshän voidaan suunnitella esim. kipulääkitys jne.
Itsellä on tehty kaksi sektiota ahtaan lantion takia, toinen lapsi oli myös perätilassa, ekaa yritettiin synnyttää, ei mahtunut.
Kokemus suunnitellusta sektiosta oli itselläni todella hyvä. Ei väsyttänyt synnytyksen jälkeen, (itsellä eka yritys oli myös kauhea kaaoottinen juttu). Sektiohaavaa pitää jaksaa hoitaa hyvin jne. mutta ei se sektio niin paha juttu ole.
pohdittiin viimeksi eilen pelkopolilla. Nähtävästi pehmykudos ei vain antanut tarpeeksi periksi ja myöhäisessä vaiheessa annettu epiduraali vei ponnistukselta suunnan ja voiman.
Esikoisen päähän jäi (kuulema äärimäisen harvinainen) luupahka imukupista ja hän joutui vastasyntyneiden teholle kipujensa takia (epäiltiin sepsistä, mutta johtuikin onneksi "vain" imukupista).
Nyt pelkona on, että sama toistuu tai vielä pahentuu toisen kohdalla. Sektio olisi mielenrauhan kannalta parempi vaihtoehto, mutta mutta mutta...
No, saas nähdä, mihin päädytään.
Kiitos vastauksista kaikille ja olisi mukavaa lukea enemmänkin kokemuksia.
käytettin kaverin ..........
synnytys myös kaoottinen.Kivun takia en ees ollu läsnä koko synnytyksessä.Kätilöäkään en tunnistanu jälkeenpäin.Toinen synnytys oli sektio ja todella hyvä kokemus.Näin lapseni heti ja paraneminen oli nopeaa.Kolmantena päivänä olin paremmassa kunnossa,kun alatiesynnytyksen jälkeen kuukauden päästä.Kokemukset on tietty erilaisia,mutta ei se sektiohaavan kipu ole mitään kauheaa.
Itselläni oli vähän sama juttu: ensimmäinen synnytys päättyi imukuppiin ja oli aika hirveä (vauva oli isokokoinen eikä tahtonut syntyä, synnytyksen jälkeen kuvattiin lantio). Siitä jäi synnytyspelko, minkä takia kävin pelkopolillakin toisessa raskaudessa. Kuitenkin halusin synnyttää alateitse, pelkäsin vain että vauva on taas iso ja jää jumiin (käy samanlailla tai jopa huonomminkin, esikoinen sai huonot pisteet ja joutui teholle). Sovimme käynnistyksestä, jos vauva näyttää kasvavan yli 4kg.
Rv36 todettiin vauvan olevan perätilassa, kääntöä ei voitu yrittää ja synnytys ei ollut mahdollinen lantion mittojen takia. Koska vauva ei kääntynyt, tehtiin suunniteltu sektio. Esikoinen oli 1v8kk tuolloin. Sektio oli positiivinen kokemus, toki toipuminen kesti kuukauden (jolloin en saanut esikoistakaan nostella - eli apua tarvitsin paljon), mutta siitä ei jäänyt minkäänlaista ahdistusta. Toisaalta ei mitään muutakaan tunnetta, se oli leikkaus =nopea toimenpide. Minua harmittaa kun en saanut synnyttää alateitse, olisin jotenkin halunnut hyvän synnytyskokemuksen, halunnut kohdata ne pelot. Koska ei se toinen synnytys välttämättä mene yhtä huonosti kuin ensimmäinen. Nyt olen vieläkin ahdistunut esikoisen synnytyksestä, enkä tiedä helpottaako se koskaan.
Eli minäkin suosittelen käymään pelkopolilla synnytys läpi (jos et ole käynyt), mikä meni pieleen? Jos jotain voisi tehdä toisin tällä toisella kertaa?
Tsemppiä sinulle, teetpä minkä ratkaisun tahansa!=)
Hei vain. Kävin huonon ensisynnytyskokemuksen takia synnytyspelkokeskusteluissa, mutta päätin uskaltaa alatiesynnytykseen. Se kannatti, avautuminen ei ollut ollenkaan niin kivuliasta kuin ensimmäisen kanssa (epiduraalia mulle ei voi laittaa), valitsin ammeessa loikoilun kipua lievittämään. Liekö lämmöstä johtuen ehdin olla ammeessa sen puolisen tuntia kun jo alkoi pakostakin ponnistuttamaan. 10 minsan kulutuua oli poika maailmassa ilman leikkauksia, kivunlievityksiä ja koin sellaisen onnentunteen mitä en ole koskaan tuntenut. Tsemppiä sulle valinnan kanssa. Yleensä sanotaan että tokan kanssa on helpompaa kun paikat on jo valmiiksi venyneet. Kohdallani tämä piti täysin paikkansa.
samaa.Eka meni aivan hösseliksi, lopulta just imukupilla kiireellä autettiin. Oli vielä käynnistetty. Päätin kuitenkin yrittää toisenkin alakautta (syntyi kk sitten). Kaikki meni yllättävän hyvin, vaikka olin kauhusta kankeana sairaalassa. Jännitin valtavasti. Ei ehditty edes puudutusta laittaa. Mutta se kuitenkin meni hyvin!
Myös minulla oli ensimmäinen imukuppisynnytys. Epiduraali vei kaiken tunnon alakropasta ja kun olisi pitänyt ponnistaa, en tuntenut mitään. Tuli se lapsi lopulta alakautta ulos, mutta ei se mitään kivaa ollut ja paikat repeili.
Toinen kerta meni huomattavasti paremmin, lapsi tuli nätisti ulos alateitse, vaikka oli kilon isompi (4 kg) kuin ensimmäinen. Ilmeisesti paikat olivat toisella kertaa valmiiksi löysemmät. Sektioon en osaa ottaa kantaa kun ei ole kokemuksia.
Onnea matkaan, on valintasi kumpi tahansa.
16 tunnin avautumisen jälkeen.. 9 senttiin jämähti ja leikkuriin (tarjonta avosuinen) pelkäsin leikkausta mutta turhaan... Siltikin oli kamalaa olla vauvasta 2h erossa tarkkailussa kun mies meni alas kylvettämään jne... lisäksi ei pystynyt itsenäisesti hoitamaan vauvaa. minulla rasituksen jälkeen nousi vielä kova kuume ja tuskin pysyin hereillä. hoitajaa tarvittiin vauvan nostamiseen rinnalle ja maito nousi myöhemmin kuin normaalisynnytyksessä olisi ollut. pojalle piti antaa pulloa (tosin ei annettu vaihtoehtoa hörpyttää joka minua ihmetyttää enkä semmoisesta vaihtoehdosta edes tiennyt) ja imetys ei sitten onnistunut enää ollenkaan. leikkauspäivänä ei pystynyt liikkumaan ollenkaan ja toisena päivänä oli kamalaa kun pakottivat liikkeelle... 2 päivää synnytyksestä pääsin vihdoin muiden kanssa syömään ja kivut olivat lääkityksestä huolimatta kamalat. Ihmiset valittivat että aih kun on hankala istua tänään synnytin.. itse piti itkun kanssa pöytään istua 2 päivää synnytyksen jälkeen...
ehdottomasti jos kakkosen kanssa onnistuu synnytys alakautta niin siihen haluan..
edessä... itsekkin mietin että mitenköhän sitä sitte sen seuraavan vauvelin sais maailmaan ku ensimmäisen kanssa meni synnytys niin huonosti. imukupilla kans poika otettiin vaikka ei ny hirveen iso ees ollu (3,6kg).
en vielä ees oo raskaanaa mutta kovasti ajattelen sitä seuraavaa. :)
saa nähdä sit että mitenkä käy..
toisaalta ajattelis että seuraava olis helpompi varmaan synnyttää, mutta entä sitten jos ei?
samaa ruljanssia en kyllä halua läpi käydä..
tsemppiä vaan päätöksen tekoon:) !! :)
Hei alkuperäinen kirjoittaja, Mammaksi maaliskuussa -06! Luin joskus sun aikaisempia viestejäsi koskien tuota luupahkaa ja jäit mieleeni...meidän tyttö syntyi nyt tammikuussa -07 pitkittyneen synnytyksen jälkeen lopulta imukupilla auttaen (mun mielestä kyllä lähinnä repien...)ja tuloksena oli juuri tuollainen luupahka:(
Kaiken kaikkiaan synnytys (kesto 32h ja lopulta imukuppisynntys) oli niin kauhea kokemus, että taisi jäädä mun ainoaksi alatiesynnytykseksi. Sääli, mutta näin kävi. Painoarvio heitti kilolla, tyttö oli lähes 4,5kg. Jos joskus vielä raskaaksi tulen, aion vaatia sektiota.
Lähinnä mua kiinnostaa tuo luupahka, siitä kun en hirveesti ole tietoa löytänyt. Neuvolassa ym. sanottiin vaan, että kyllä se siitä ajan myötä laskee jne. Oikeestaan nyt vasta pahkaa ei paljaalla silmällä enää näe, tuntee kyllä. Mulla lähinnä oli kauhea kammo, jos aivoille on tullut jotain vaurioita:(, vaikka kaikki sen kiistivätkin. Tyttö oli tosi väsynyt ja veltonpuoleinen pitkään syntymänsä jälkeen. Mutta miten teillä, kun poikanne on jo reilun vuoden...missä vaiheessa pahka laski, ilmeisesti vain ns. pienenee kallon kasvon myötä?
Mukavaa kevättä teille ja toivon oikein positiivista synnytyskokemusta sulle, minkä synnytystavan sitten valitsetkin!
Meidän pojalla tuon luupahkan näkee paljaalla silmällä, varsinkin silloin kun hiukset on märät tai pipo on päässä. Koskaan tuo patti ei tule kokonaan katoamaan, mutta suhteessa pään kokoon se tietenkin pienenee pään kasvaessa. Mitään haittaa pahkasta ei ole enää ollut (syntymän jälkeen poika oli todella kivulias ja kosketusarka).
Aivot eivät kuulema vaurioidu imukupin käytöstä, vaikka luun reuna vääntyisikin, ellei imukuppia ole asennettu aukileen kohdalle. Jos pää kasvaa normaalisti käyrillä, ei syytä lisätutkimuksiin KYS:n lastenlääkärien mielestä ole.
Meille lastenlääkäri kertoi joskus aiemminkin törmänneensä samanlaiseen luupahkaan, ne on kuulemma äärimmäisen harvinaisia eli meillä ja teillä ollut huono tuuri imukupin kanssa.
Samaa mieltä olen sinun kanssasi siitä, että imukupilla revitään, ei vedetä :S Meillä painoarvio heitti vain 50 grammmaa ylöspäin (poika painoi 355g) ja synnytyspelkopolin lääkärin mielestä ongelmat johtuivat liian myöhäisessä vaiheessa annetusta epiduraalista... Se vei ponnistukselta voiman ja suunnan.
Saa nähdä, saatan kuitenkin loppujen lopuksi kallistua suunnitellun synnytyksen kannalle, silloin takaporttina olisi kuitenkin matala kynnys sektioon tarvittaessa / halutessa synnytyksen hidastuessa tms.
Älä sinäkään jätä seuraavaa lasta hankkimatta synnytyspelon takia, nykyään kun kuitenkin on näitä vaihtoehtoja olemassa.
Hyvää kevättä sinulle ja kaikille muillekin vastanneille! :)
Meidän poika painoi tietenkin 3550g, ei siis 355g ;)
Itse toivon sektiota. Minun synnytys pysähtyi. Liian ahdas lantio jota ei synnytystapa-arvioinnissa tajuttu. En lähde enää siihen rumbaan, sen verran kauhea kokemus ja voin sanoa, että tiedän miltä tuntuu synnyttää alakautta, joten ei kiitos enää eikä se ole mahdollistakaan ahtaan lantion takia. Silloin olin alakautta positiivisesti menossa synnyttään jne. ettei asenteessa ole vikaa.