Kysely peloista

Anyway vastaan

Julkisten paikkojen kammo/ sosiaalinen pelko

Ilmenee: hermostuttaa ja ahdistaa kävellä kadulla, ohittaa terasseja, ylittää toreja jne. Tulla katselluksi.

Joskus päivittäin, ainakin viikoittain.

Syön tällä hetkellä masennuslääkkeitä, ja usein rauhoittavia ennen kuin uskaltaudun lähtemään ulos.

Minulla on ollut lapsesta alkaen sosiaalisten tilanteiden pelko.

Käytän, kuten edellinen, masennuslääkettä ja ahdistukseen lisäksi.

Paras keino on välttää sosiaalisia tilanteita, lääkkeet auttaa mutta kuka sitä aina jaksaa pilleripurkki mukanaan kulkea.

Ei tule nyt muuta mieleen, paljon on tapahtunut, ei jaksa.

Pelkona minulla on sosiaalise pelot kuten puheen/estelmän pitäminen yleisön tai ryhmän edessä sekä joskus pelko soittaessa uuteen tuntemattomaan paikkaan.

Pelot ilmenevät jännityksenä tai kädet tärisevät

harvemmin ilmenevät riippuen tilanteesta ja kuinka valmistunut on

yritän olla mahdollisimman oma itseni ja hokea itselleni että ihan hyvin se menee ja mitä siitä vaikka se menisi huonosti onhan ainakin tehty ja saatu asia eteenpäin.

Kysely peloista

Kärsitkö joistain näistä peloista:
- Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelko lapsesta saakka, nyt ole 22.

Miten se/ne ilmenee?
- Ilmenee jännittämisenä ja ahdistuksena kaikissa tilanteissa, joihin liittyy ihmiset. Kaikkein pahinta on esiintymistilanteet ja puhumis- yms. tilanteet muiden kuullen. Kouluaikoina olin 5 peräkkäistä vuotta koulussa puhumatta melkeinpä sanaakaan ja kommunikoimatta kenenkään kanssa.

Kuinka usein?
- Päivittäin.

Miten ehkäiset sitä/niitä?
- Välttely on ollut "hyvä" keino selvitä tilanteista, mutta se johti lopulta pelkojen pahenemiseen, eristäytymiseen, kotoa poistumiseen äärimmäisen harvoin yms. Nykyään käyn terapiassa ja minulla on lääkitys.

Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Erityisesti pelkään pitää puheita/esitelmiä. Liiallisen huomion kohteena oleminen.

Ääni menee ja saan ulos pelkkää piipitystä ja kädet hikoilee ja jos on oikein iso juttu ni on kyllä vatsa melko sekaisin.

ilmenee päivittäin, mutta oireet vaihtelevat. Joskus en jännitä ollenkaan ja sitten taas jännitän. Riippuu paljon tilanteesta ja ryhmästä jolle esiinnyn.

ehkäisen mielikuvaharjoituksilla ja mietin mitä pahaa tässä nyt voisi käydä. kuuntelen musiikkia ennen sitä ja valimistaudun ja opettelen esityksen pääpiirteet ulkoa, jotta ei tulisi oikosulkua.

Kärsin kuolemanpelosta, sekä pelkään usein, että menetän kontrollini.

Pelot ilmenee ajoittain. Usein ennen nukkumaan menoa tulee tunne, että en enään pysty olla normaali. Ahdistaa ja pelottaa. Haluaisin huutaa ja itkeä hysteerisesti ulos sen pelon ja ahdistuksen. Joskus pelko yllättää myös koulussa ja työssä.

Kuten sanoin, ilmenee ajoittain. Toisinaa kärsin joka päivä, joskus menee kolmekin viikkoa ilman, että kärsin peloista.

Yritän ehkäistä pelkoa puhumalla, tekemällä erilaisia asioita ja koitan aina ravistella itseni todellisuuten, kun kova pelko tulee. En ole hakenut apua, enkä syö lääkkeitä. Tiedän kyllä, että tartvitsisin jotain apua.