Pitäiskö tässä olla hyvinkin huolestunut sellaisesta asiasta kun meidän vauvalla ei ole kavereita? Eli yhdelläkään tuttavallamme ei ole samanikäisiä lapsia. Joko lapsi kaipaa tässä iässä seuraa muista lapsista? Meidän lapsemme näkee pääasiassa aikuisia.
Leikkikavereiden puute
vauva 1v 2kk
5975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ne kaverit eivät ole vielä niin tärkeitä, että vauvalle niitten puutteesta mitään haittaa olisi. Toki pienetkin peuhaavat yhdessä, mutta eivät osaa vielä "kaivata" sillä tavalla niitä kavereita. Eikö teillä ole esim. pihapiirissänne tai naapureissanne pieniä lapsia? Äkkiäkös toisiin äiteihinkin tutustuu lasten kautta
on hyviä kohtaamispaikkoja, ihan vinkiksi vaan.
Ja kyllähän se lapsi kavereita kaipaa ikäisistään, huomaat sen kun näät heidän leikkivän keskenään.
että siihen asti ei hätää, vaikkei ikätovereita olisikaan. Meil kyl esim pankissa alkoi selvästi kiinnostuun muista lapsista alle vuoden iässä, vaikkei meilläkään lapsituttuja ole eikä edes tuttuja samalla paikkakunnalla. Reilun vuoden iässä aloitti tarhan ja nyt 1 v 3 kk selvästi pyrkii ottaan kontaktia muihin lapsiin, ojentaa autoa ja piti laivan pallomeressä kauheaa show'ta isommilleen, että eikös ne nyt tajua, kuinka hienosti sukeltelee. Mutta kyllä ne leikit tarhassakin vielä on yksinään, vaikka kotona kyl tykkää enimmäkseen vain puuhastella ohjatusti palapeleillä, rakennetaan tornia, piirretään, lauletaan, luetaan ym. Mutta kotona jos on monta päivää peräkkäin, niin kitinä kyl lisääntyy, että siinä mielessä tarha on kyl puoltanut asiansa. Tekevät siellä kaikkea kivaa, mitä kotona ei välttämättä tehdä, pääsiäisenäkin kävivät tarhan kanssa kirkossa.
tuon ikäinen ei osaa leikkiä vielä ikäistensä kanssa. Korkeintaan hiukka vanhempien lasten esim. yli 4v, jotka osaa leikkiä vauvan tavalla. Eli älä huoli, ei mitään väliä tällä asialla.
Itsellä on 2v lapsi ja hän osaa leikkiä vähän vanhempien kanssa, mutta ikäistensä kanssa tulee vain tappelua kun he eivät osaa ottaa toisia huomioon.
Kavereista kannattaa ruveta puhumaan vasta n. 3-4-vuotiaana. Ehkä vasta n. 4-vuotiaalle kaverit alkaa olla tärkeitä.
Eli asumme 20 km:n päässä keskustasta ja lapsia ei ole naapurustoissa ja sinne lähimpään puistoonkin on se 20 km. Ratkaisin tämän ongelman kohdallamme menemällä seurakunnan äiti-lapsi-kerhoon. Ja täytyy sanoa, että vähintään yhtä suuri tekijä( kuin se että lapsi näkee ikätovereitaan) on se että itse näkee muita äitejä.