Tuossa alapuolella en oikein osannut selittää, mitä hain takaa kysymykselläni.
Eli kysymys niille, joilla ensimmäinen synntys oli vaikea: menikö toinen synnytys helpommin, nopeammin ja kivuttomammin vai ei?
Eli kysymys niille, joilla ensimmäinen synntys oli vaikea: menikö toinen synnytys helpommin, nopeammin ja kivuttomammin vai ei?
Vastaukset 14
Vanhimmat
kun synnytän toisen. Jos jaksan ja muistan tulla tänne sivulle. Ekan synnytyksen jälkeen: "ei ikinä enää!!!!!!!!!!!!!!". Yhden keskeytyksenkin tein synnytyskammossani. Nyt olen vk:lla 35, syön homeopaattisia lääkkeitä ja yritän valmentautua synnytykseen. Onneksi saan sektion, jos niin vielä haluan. Mutta haluaisin kuitenkin synnyttää uudelleen, aika on tehnyt tehtävänsä ja haluan päästä huonosta kokemuksesta. Lapseni on kuitenkin jo 11 v... Ja kun nyt saan taas vauvan, mietin, että voisin tehdä kolmannen lapsen suht' pian. Mutta kaikki riippuu nyt tästä synnytyksestä!
jos osaan...
itselläni on vasta yksi lapsi, mutta eikös yleensä toinen synnytys oo helpompi ku eka? ainakin oon kuullu näin... mut parempi varmaan kysyä kokeneilta, vaan eipä kukaan oo vielä vastannu...
toivottavasti kuitenkin kahdeksassa viikossa kerkeät saamaan muiden kokemuksia.
onnea synnytykseen kovasti!!!!!!
t. mami 3/07
että paljon vaikeempi:)ekani kesti 6h.kummatkin ilman kipulääkkeitä..mutta elossa ollaan
eli esikoiseni syntyi kolme vuotta sitten imukupilla pitkän yli 19 tuntia kestäneen synnytyksen päätteeksi.toinen synnytykseni oli vuosi sitten ja odotin siitä tietysti helpompaa ja lyhyempää, mutta toisin kävi.
tällä kertaa synnytys kesti yli vuorokauden ja siinä ajassa paikat aukenivat 6 cm:iin. lopulta tehtiin sektio omasta toiveestani, voimat oli loppu henkisesti ja fyysisesti. diagnoosina oli supistusheikkous. yleensä kait toinen on helpompi ja nopeampi, itse en vain mahtunut siihen tilastoon.onnea sinulle!
Esikoista väänsin 20 tuntia, ja seuraava tuli sitten jo 6 tunnissa. Oli siinä valtava ero, vaikka jälkimäinen oli iso poika.
Olinkos minä ensimmäinen joka mahtui tilastoon?
Nyt odotan kolmattani toiveikkaasti toivon että siihen samaan kuuteen tuntiin pääsis.
synnytyksen kesto oli neljänneksen vähemmän. Muutenkin avautuminen ei ollut niin kivulias johon tietysti vaikutti sekin että tiesi mitä tapahtuu ja osasi esim kipua hoidattaa sen takia paremmin. Lisäksi ei tarvinnut kokeilla eri asentoja yms kun jo tiesi mikä luultavasti helpottaa vanhalla kokemuksella. Ponnistus oli myös lyhyempi ehkä kolmanneksen verran ellen väärin muista ja se ei ollut myöskään niin polttava tunne kuin ekan kanssa. Edelleen veikkaan, että kun tiesi tavallaan miten sekin menee niin oli helpompi asennoitua ja jaksaa ja kestää jne.
Toinen synnytys oli helpompi kuin eka ja kolmas helpompi kuin toka, neljäs hieman tosin vain hieman helpompi kuin kolmas. Oleellista ei siis välttämättä ole synnytysten määrä vaan niiden väli. Jostakin luin että periaatteessa toinen synnytys sujuu aina helpommin koska paikat on tavallaan kerran venytetty jne. Kymmenen vuoden välein kuitenkin synnytys nollautuu ja silloin tuolla välillä synnyttävä on taas kuin ensisynnyttäjä kehonsa puolesta eli niiden synnytysten pitäisi olla aika symmetriset ellei luonto leiki leikkejään.
Älä silti tuudita itseäsi siihen uskoon, että se toinen on helpompi sillä toisinkin on ollut. Koskaan ei voi tietää..
Näin viime yönä pitkästä aikaa painajaista synnytyksestä. Painajaiset oli loppuneet jo, koska olin luvannut sektion itselleni, mutta tulivat takaisin, kun vaan aloinkin harkita uudelleen alatiesynnytystä...
Taitaa olla sektio minulle parempi vaihtoehto kumminkin...
Esikoisen jälkeen hakeuduin synnytyspelkokeskusteluihin koska kammosin uutta synnytystä. Esikoisen kanssa ei mitenkään erityisen pitkä ensisynnytys, 12 h, koin kuitenkin avautumisen älyttömän kivuaalta ilokaasusta huolimatta, epiduraalia ei pystytty laittamaan vaikka kokenut lääkäri, selkänikamani välit kuulemma olemattomat, yritettiin pistää monta kertaa. Lopulta kun vihdoin olin tarpeeksi avautunut kohdunkaulan puudutusta varten oli paikat niin kosketusarat ja sietokyky jo nolla ja koin ko. puudutuksen helvetillisenä kidutuksena. Puudutus tosin sitten auttoi ja lapsi syntyi terveenä ja loppu hyvin kaikki hyvin. Ikävän synnytyskokemuksen myötä ei alkuäitiyskään kovin auvoinen ollut joten koko homman uudelleenkokeminen oli jotenkin pelottavaa. Sitten synnytyspelkokeskustelussa käytiin läpi eri asioita joita voisin seuraavassa synnytyksessä kokeilla kivunlievityksenä. Kun synnytyksen aika tuli olin aika pitkään kotona ennenkuin menin laitokselle, jotenkin kestin paremmin poltot, sitten laitoksella pyysin heti peräruiskun jotta ei turhaa tavaraa kipua tuottamassa. Ja sitten ammeeseen ja mies suihkutteli kohdun päälle lämmintä vettä. Avautuminen tapahtui tosi nopsasti siellä ammeessa ja lämpo lievitti kipua ja lopulta tuli ammeessa n. puolen tunnin loikoilun jälkeen tarve ponnistaa ja siitä sitten 10 minsan kuluttua oli poika maailmassa. Synnytyksessä ei ehditty eikä tarvittu kivunlievitystä, niin nopea ja helppo se sitten oli että olin tosi onnellisessa tilassa pitkään, pelkkää hymyä kasvoilla ja imetyskin onnistui ilman rintakumia (esikoisen kanssa pelkästään rintakumilla) ja kaikki meni niin nappiin että tuntui että elämä vain hymyilee.
synnytys meni hienosti ilman kipulääkkeitä ja kympin lapsi tuli, toisen kohdalla napanuora kaulan ympärillä, kakat lapsiveteen ja kuusi pistettä, kolmas oli jo niin nopeatempoista että oksat pois, neljännellä vieläkin nopeampaa ja kivut sitä luokkaa että kammotti, nyt jos tulisin vielä raskaaksi niin haluaisin sektion koska en kestä sitä jatkuvaa kipua mikä tulee kun synnytys käynnistyy, moni varmaan ihmettelee että synnytyshän sattuu mutta ... kipuja on niin monenlaisia ja näissä poltoissa ei hetken rauhaa.
Ensimmainen kesti 3,5tuntia ja oli tosi helppo. Toinen synnytys kestikin sit 9tuntia ja jouduin kuin tyhjää ponnistelemaan, koska lapsi ei ollut laskeutunut ja oli muutenkin hieman vinossa. Kolmanteen synnytykseen menin pelon sekaisin tuntein, mut se oli ohi 40 minuuttia sairaalaan menosta. Joten vastaukseni on et kaikki synnytykset voivat olla erilaisia, kuten raskaudetkin.
ensimmäinen synnytys kesti 12 tuntia, josta ponnistusvaihe 1,5 tuntia ja imukupin kanssa vauva saatiin maailmaan.
Toisen syntyessä ei oikein tahtonut paikat lähteä aukeamaan supistuksista huolimatta, mut antoivat mulle sit kipupiikin (joka joko lopettaa sellaiset "turhat" supistukset, tai sit vauhdittaa synnytystä jos onkin jo käynnissä) ja mulla se vauhditti synnytyksen alkua siihen malliin, et kun olin 3 cm auki ennen piikin saamista, niin pari tuntia sen jälkeen oli lapsi syntynyt 30 min. ponnistuksen jälkeen.
Kivuttomampi tämä toinen kerta ei ollut, kun en älynnyt ajoissa pyytää kätilöä katsomaan kohdunsuun tilannetta ja sit kun katsoi, niin olinkin jo 7 cm auki, eikä mitään enää ehtinyt antaa, mut kuitenkin oli tuon nopeutensa takia "helpompi" kun oli nopeasti ohi ja toipuminen oli paljon nopeampaa kuin esikoisesta.
vastaisin.. No vastaan nyt tänne.
Itselläni on samankaltainen imukuppi/kauhusynnytyskokemus taustalla maaliskuussa -06. Toista odotan tällä hetkellä. Raskaus on menossa 15 viikoilla, joten siis synnyttäminen on ajankohtaista vasta lokakuussa. Mutta synnytystä pelkään ihan hirveästi.
Ensimmäisestä synnytyksestä päällimmäiset fiilikset, mitä jäi ovat: synnyttäminen on alusta loppuun hirveää barbaarimaista kipua, johon ei auta mikään kipulääkitys. Lisäksi kun kaikki lähtee menemään pieleen niin kaikki menee pieleen..
Mutta siis itselläni synnytys lyhyesti meni niin, että synnytys käynnistettiin-> supistuskivut oli hirveät, käytettiin imukuppia, tuli hirmuinen verenhukka, lopuksi koukattiin vielä leikkaussalin kautta, kun istukka jäi kohtuun. Tuo kaikki oli ensikertaiselle aivan järkyttävää fyysisesti ja henkisesti. Ja jätti sellasen tunteen, että synnytys ei voi mennä hyvin. Luonnollisesti sitä peilaa seuraavaa synnytystä omiin aikasempiin kokemuksiinsa. Vauva oli kaikenlisäksi virhetarjonnassa, tuli päälaki edellä ulos. Eikä pää mikään pieni ollut.. :(
Jälkitoipumisessakin kesti kuukausi, pelkästään siinä että sai itsensä siihen kuntoon, ettei tuntunut siltä, että pyörtyy aina kun jaloilleen nousee. Että jos joku sanoo, että alatiesynnytyksestä toipuu kuukaudessa, niin siihen en omalla kohdallani usko... :O
Nyt on sellainen fiilis, että en tiedä miten tulen selviämään seuraavasta synnytyksestä. Alakautta on tarkoitus synnyttää, mutta pelottaa todella paljon. Iltaisin mietin asiaa ennen nukahtamista ja näen siitä unia. En pysty uskomaan siihen, mitä kaikki minulle sanoo: "toisen synnyttäminen on helpompaa." Pelkään.. Eikä se synnyttämisen tosiasia poistu vaikka kuinka puhuisin pelostani. Haluaisin kyllä analysoida ensimmäisen synnytyksen juurta jaksain jonkun ammatti-ihmisen kanssa. En tiedä vaan saanko siihen tilaisuutta.
Ap:n ongelmaa en osaa ratkaista, mutta tällä selostuksellani tahdoin vaan kertoa, että täällä on kohtalotoveri. Ja jos joku osaa kertoa miten saisin vähennettyä synnytyspelkoa ja miten pystyisin henkisesti tsemppaamaan itseäni kohtaamaan tuon elämäni kamalimman pelon, niin saa kertoa!?
etten usko, jos joku väittää, että alatiesynnytyksestä selviää viikossa, ei kuukaudessa. Kuukauden olen jo valmiiksi ajatellut toipumisajaksi seuraavaa synnytystä varten.
samanikäiset taaperot :)! Meidän poika syntyi 10. maaliskuuta 2006.
Suosittelen sinua hakeutumaan neuvolan lähetteellä synnytyspelkopolille. Niitä on ainakin yliopistollisissa sairaaloissa. Minulle on ainakin ollut iso apu ja helpotus käsitellä edellistä ja seuraavaa synnytystä ammattilaisten kanssa.
Minulla on nyt menossa 30. viikko, eikä synnytys pelota enää niin paljoa, kun kivunlievitykset ym., joista jo aiemmin kerroinkin on sovittu ennalta :)
Onnea raskauteesi ja terkkuja samanikäiselle venkulallesi!