Siis heti tullessa. Minula on tällainen vaiva, vai onko se feature, kuten tietokneista sanotaan.
Avaimet katoavat jatkuvasti ja ovat ihan heti kateissa. Löytyvät jääkaapin päältä, housuista vaatekaapissa, piposta vaatenaulakosta talvella, salkun taskuta jossa pitäs olla vain kännykkä ja duunipaikan ovikortti.
En edes tiedä miten ne noihin paikkoihin joutuu, en ajattele sitä ollenkaan.
Ja kännykkäkin katoaa, mutta jos se on päällä, siihen voi sentään soittaa. Haluasin kyllä että autonavain ja kännykkä olisivat toisiinsa yhteydessä. Yhtä painaa ja toinen piippaa.
Onko tähän joku terapia?
Avaimet katoavat jatkuvasti ja ovat ihan heti kateissa. Löytyvät jääkaapin päältä, housuista vaatekaapissa, piposta vaatenaulakosta talvella, salkun taskuta jossa pitäs olla vain kännykkä ja duunipaikan ovikortti.
En edes tiedä miten ne noihin paikkoihin joutuu, en ajattele sitä ollenkaan.
Ja kännykkäkin katoaa, mutta jos se on päällä, siihen voi sentään soittaa. Haluasin kyllä että autonavain ja kännykkä olisivat toisiinsa yhteydessä. Yhtä painaa ja toinen piippaa.
Onko tähän joku terapia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuo ominaisuus [ja moni muukin] paranee ,kun parta kasvaa kissankelloja.
muuten minulla on samoja 'oireita'.
hmmm, olet joko rakastunut, tai sitten sinulla on liikaa työtä; oletko tressaantunut?
alkoi pysyä tallessa sen jälkeen, kun hankin vyöhön kiinnitettävän jousikotelon, jossa on narun päässä avainrengas. Avaimet on siis taskussa narun päässä ja jousi vetää liian narun koteloon pois roikkumasta. Solmu narussa sopivalla kohtaa jättää naruun sopivan löysän.
Auton avaimilla kaaos sen sijaan jatkuu...
Mie laitan aina avaimet samaan paikkaan, niin ne löytyvät aina. Minulle riittää kun etsimme toisen tavaroita.
Olen ratkaissut ongelman ”avainnaulakolla” joka on eteisessä heti oikealla kun tulen sisään. Tähän ripustan AINA sisään tullessani sekä kotiavaimet että autonavaimet. Sen jälkeen laitan kännykkäni omalle paikalleen hyllyyn missä pidän sitä.
Tästä tulee ajan mittaan rutiini ja olen säästynyt etsinnöiltä.
Meillä tarttee hankkia jonkinlainen kori avaimia varten, auton. Kun toi poika kohta hankkii auton, kunhan on rahaa, tulee avaimia paljon. Meillä on jo nyt kolme autoa, kun viiminen vanha jätettiin mymättä. Kaks on autotallissa, yks pihalla, ja sitä pihalla tarttee siirrellä. Se kolmas jää pojalle ensin alkuun, saa sitten hankkia omansa kun on varaa, mutta vakuutus maksaa eniten.
Ei, en ole kaksonen, tunnen tyypin. Olen härkä.
Ei asialle ole juurikaan mitään tehtävissä?
Muussatapauksessa laita eteiseen se avainnaulakko ja
tee siitä rutiini itsellesi laittaa ne avaimet aina siihen. Sama neuvo tuli jo aikaisemmalta vastaajaltakin kyllä.
Tunnen nimittäin muutaman kaksoshenkilön ja heillä on tämä sama pulma jokaisella.
ja hänellä on aina ja ikuisesti jokin hukassa. Jääkaapista voi joskus löytää melkein mitä vain, mitä hän on sinne tukkinut.
Välillä jo huolestuttaa, mutta kun on aina ollut samanlainen. Eikä ole vielä edes 5-kymppinen.
Ei tässä pitkään mennyt. Kun rupean lainaamaan netisssä kiertäneitä juttuja. Tässä horoskoopeista.
Härkää harmittaa. Hän harkitsee. Pitääkö hänen ryhtyä tekemään työtä? Hän istuu nojatuolissaan kaksi tuntia hieman tyrmistyneen näköisenä harkitsemassa. Siis pitääkö hänen ryhtyä tekemään työtä? Sitten hän aloittaa. Aluksi ei meinaa millään onnistua, mutta hän ei luovuta.
Ei onnistu vieläkään, mutta hän ei luovuta. Jo kuuden tunnin kuluttua kaikki on valmista. Härkä ähkäisee. Sitten hän palaa istumaan nojatuoliinsa.
Kaksonen juoksee kauppaan ostamaan ruuvimeisseliä ja pumppua. Samalla hän pyörähtää ohimennen kirjastossa, R-kioskilla ja taidenäyttelyssä.
Ai niin ja levykaupassa, polkupyöräkorjaamossa sekä uusimassa kännykkänsä akun. Kotona hän avaa paketista ruuvimeisselin ja unohtuu lukemaan sen käyttöohjetta samalla, kun katselee televisiosta uutisia ja soittaa levylautaselta lempilevyään, jonka sanoissa mainitaan jotakin radioista, ja tästä syystä hän ilmoittautuu työväenopiston radioamatöörikurssille. Tähän kaikkeen vierähtää päivä. Iltamyöhällä hän muistaa, että putki piti avata. Hän menee lavuaarin luo ja huomaa, että se onkin päivän aikana auennut itsestään.
Rapu pohtii, että äiti opetti, että "ensin tällä muovipumpulla vähän näääääin... tällä tavalla..." Rööri antaa jo lupauksen...plrp... Sitten vähän Pirkka Putkimies-pullosta... Ja niin se sujui kuin leikki! Vanhat konstit tepsivät! Pieni kyynel kimmeltää ravun silmäkulmassa hänen muistellessaan äitiään ja lapsuudenkotiaan, jossa tukkeutuneiden viemäreiden availu hämärinä syysiltoina kodin lämmössä oli aina niin turvallista ja kotoisaa.
Leijona soittaa paikalle kodin putkimiehen suorittamaan palveluksen. Samassa syssyssä hän tulee ajatelleeksi haavettaan, ja päättää vihdoin vaihdattaa kaikki asuntonsa hanat ja raanat, tiskialtaan, sekä suihkun metalliosat kullanvärisiksi. Hän keksii vaihtaa kullanvärisiksi myös autonsa pölykapselit.
Neitsyt kaivaa esille sisäisen insinöörinsä. Ruuvi kerrallaan hän irroittelee viemärin putket toisistaan ja asettelee ruuvit aakkosjärjestykseen. Tämän jälkeen hän poistaa tukoksen aiheuttaneet ainesosat. Nenässä hänellä on pyykkipoika ja käsissä suojakäsineet. Ne on hankittu juuri tämäntapaisia tilanteita silmälläpitäen. Kaikki onnistuu mainiosti. Kauhistusta herättää se, kuinka siivottomilta putket näyttävätkään sisäpuolelta!
Ennen putkien liittämistä takaisin paikoilleen hän puhdistaa putket sisäpuolelta pulloharjalla, jonka vartta hän on jatkanut lisäosalla.
Vaa'alle tämä on hieman liikaa. Naispuolinen vaaka ei hommaan suostu, hän heittäytyy naiselliseksi ja soittaa paikalle miesystävän. Miespuolinen vaakakaan ei viitsisi tahria juuri siistittyä ulkoista olemustaan, joten hän pyytää vaimonsa korjaamaan putket. Vaimo suostuu tähän tilanteen ymmärtäen.
Skorpioni kiinnostuu tilanteesta. Häntä alkaa kihelmöidä ajatus, mitä kaikkea jännää tukkeutunut viemäri sisältääkään! Pääseepä jopa kurkkimaan putkien sisälmyksiin... Jee! Suurella mielenkiinnolla hän rassaa auki kaikki putket, selvittää tilanteen ja rassaa auki vielä lisääkin putkia, syventyen valtavalla intensiteetillä tutkimaan tätä salattua maailmaa!
Jousimies lorisuttaa koko altaan täyteen kuumaa vettä ja lähtee hakemaan lapiota. Hana jää auki ja lattia tulvii jo vedestä. Hän koettaa vielä ravistella lavuaaria, mutta ei rupea rööri vetämään, tosin lavuaari jää hänen käteensä ja sotku yltyy. No, eipä tässä muukaan auta, hän viheltelee, vetää jalkaansa kumisaappaat ja soittaa palokunnan.
Kauris soittaa ensin isännöitsijälle, sitten poliisille. Hän tekee rikosilmoituksen taloyhtiön huonosti hoidetusta viemäritilanteesta. Sen jälkeen hän soittaa vakuutusyhtiölle ja vaatii korvauksen puhelinkuluista: soitoista isännöitsijälle, poliisille ja vakuutusyhtiölle.
Vesimies painaa nappia. Se on viritetty toimintavalmiiksi jo aikoja sitten. Vihdoin hän pääsee testaamaan käytännössä sen toimivuutta. Ja Heureka! Putki aukeaa silmänräpäyksessä. Vihdoin voi keksinnölle hankkia patentin!
Kala kokeilee ensin ajatuksen voimalla. Hän pyytää viemäriä aukeamaan, keskittyy ja meditoi ja lähettää käsillä parantavia säteitä lavuaariin. Kun tämä ei auta, päättää hän kokeilla vahvempia keinoja... tiskiaine... ei auta... pesupulveri... ei... lisätään etikkaa... ei... vielä suolaa... Valtava vaahto kohoaa jo altaasta ja kuuluu outoa sihinää, kemiallinen seos vaikuttaa erinomaisen voimakkaalta, varsinkin kitkerästä tuoksustaan päätellen, ja HOKKUSPOKKUS plurp plurp prrrummps, yhtäkkiä seisonut vesi solahtaa riemukkaasti alas rööristä.
Vois näin ollakkin :))). Kauris. Ja asiat hoituu :)))
normaalia kun on täyttänyt 50 vuotta.
Täytyy vaan sopeutua.
Jos se on semmonen lievä (?) ADHD.